Quantcast
Channel: Mangos For Flamingos
Viewing all 911 articles
Browse latest View live

Asennekasvatus on aikuisten valinta

$
0
0


Vaihteeksi on tarve puhua vähän vakavemmista asioista täällä blogin puolella. Olen monesti pohtinut täällä hyvinkin avoimesti vaikeaa isäsuhdetta, tänään palaan niihin pohdintoihini.

Jouduin ikäväkseni pettymään isääni jälleen kerran. Pettyään asenteellisiin elämänarvoihin ja siihen, että vaikka oma kasvutarinani inspiroi niin monia ihmisiä ympärilläni yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä kasvutarina on täysin olemassaolematon asia.

Soiti isälleni eilen syntymäpäiväonnittelun merkeissä, se puhelu ppäättyi itkuun. Päädyimme varttitunninn ajaksi kiihkeään väittelyyn ja mistäs muustakaan kuin painosta ja lihavuudesta.

Tarkoitusperä pohjimmiltaan isälläni on hyvä, mutta tapa ilmaista asioita on minun näkökannastani katsottuna järkyttävällä tavalla vääristynyt ja ennakkuluulojen värittämä.

Keskustelun keskiössä oli yllättäen meille molemmille tärkeä ihminen, PIkku S. Keskustelussa ruodittiin niin kasvatusmenetelmiäni kuin sitä, että miten olen asettanut itseni ja oman urani kenties lapsen edelle. Etten ole ollut kotona huolehtimassa ja rakastamassa lastani tarpeeksi terveellisen kotiruoan ja ulkoleikkien voimalla. Kaiken tämän voi päätellä siitä, että lapseni on rakenteeltaan hieman pyöreä.

Keskustelun ytimenä oli huoli lapsen tulevaisuudesta. Siitä, että linjan toisen keskustelijan käsitykyvyllä pyöreästä lapsesta tulee ylipainoinen yksinäinen aikuinen.

Aivan sama, miten koitin vakuuttaa että meillä menee hyvin. Kertoa miten ihana ja sosiaalisesti pärjäävä lapsestani on kasvanut. Että on kavereita ja itsetunto on tytöllä kohdallaan.

Linjan toisessa päässä oli tyly tuomio - laihduttaa pitäisi, jotta elämässä pärjää.
Että kaverit kiusaavat ja kukaan ei pidä lihavasta.

Meni tunteitsiin.

Yhdestä syömishäriöstä ei vanha koira opi - niin tiukaan on istutettu mielikuva elämässä pärjäävän ihmisen ulkoisisesta olemuksesta. Oli pakko avata suunsa ja sanoa, että mistäpä tuota luulet että lapset oppivat kiusaamaan ylipainnoista luokkatoveriaan.

Meiltä aikuisilta.

Me opetamme lapsia luokittelemaan millaisselta näyttää hyvä tyyppi ja kuka on kaveriksi kelpaamaton. Kerromme lapsillemme, että pyöreä ulkomuoto on yhtä kuin laiska saamaton ikävä ihminen Me siirrämme pieniin mielin ajatuksen siitä kuka pärjää elämässä. Kuka saa käyttää kauniita vaatteita, kuka näyttää nätiltä ja millaisen tyypin kaveri kannattaa haluta olla.

Muut ovat luusereita ja vähempiarvoisia.

Lihanavan  sä et voi saavuttaa sitä mistä haaveilet.
Et pääse unelma ammattiin,
et saa  rikkautta etkä rakkautta osaksesi

Sinusta tulee onneton kurja.

Me siirrämme omiin lapsimme ennakkoluulomme  ja pelkomme.
Luomme mielikuvat elämän luusereista ja onnistujista omiin mielikuviimme nojaten.

Aikuiset sanovat, että lihava on laihaa rumempi ja huonompi tyyppi.
Aikuisen sana on lapsen maailmassa absoluuttinen totuus.

Me aikuiset opetamme lapset epäröimään omaan minuuttaan ja vihaamaan oman vartalonsa inhimillisyyttä kertomalle heille jatkuvalla syötöllä, että vain täydellinen on kyllin hyvää tässä maailmassa.

Täydellinen vartalo.
Ihannepainon alarajoilla olo.
Hoikka ulkonen olemus.

Jos et niitäsaavuta,
mitenn meinaat pärjätä tässä elämässä?


Muutos lähtee minusta ja sinusta.

Vapaana pelosta,
ota elämän vastaan rakkaudella.

Sen sijaan, että puhut ihmetellen ääneen murrosikää lähestyvän lapsen kehosta, puhu lapselle rakkaudesta. Osoita rakkautta omaa kehoa kohtaan kehoittaen lasta olemaan hyvä ja rakastava ihminen omaa kehoaan kohtaan. Opetan lapselle erilaisuuden olevan rikkaus ja luon esimerkkien avulla lapselle kuvaa siiitä, miten monimuotoisesti elämässä pärjää niin kovin erilaiset ihmiset. Vala perusteet hyvälle itsetunnolle kertomalla, että jokainen on maailmassa jossakin asiassa hyvä ja kannusta kokeilemaan siipiä monessä eri asiassa.

Rohkaise etsimään sitä omaa raksta itseilmaisumuotoa ja kannusta eteenpäin kun rakkaus jonkin asian tekemiseen osoittaa kipinöitiä.

Kerro lapselle usein ja avoimesti miten ihana ja rakastettava lapsi hän on.
Juuri tuollaisena, juuri tässä hetkessä.

Kerro, että maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Että rakkaus itseä, maailmaa ja intohimoinen suhtautuminen niihin asioihin joiden tekeminen tuntuu itsessä hyvältä on avainasemassa elämässä pärjäämiseen.

Inspiroivien ihmisten avulla osoita käytännön esimerken miten koko joukko eri näköisiä ja kokoisia ihmisiä on itseään rakastaen onnistuneen pärjäämään elämässä unelmiaan toteuttaen.

Usko rakkauden voimaan.

Rakkaudson pelkoa vahvempi.


Annan itselleni luvan nähdä kaiken kokemani todeten että  vanha koira ei näököjään opi uusia temppuja. Itkua pdätellen minä opettelen hyväksymään nsen tosiseikan ja pyrin rakastamaan ihmistä ehdoitta hänen minulle niin vieraista ajatusmalleista huolimatta. Saalla suojellen itseäni pyrkimällä tietoisesti välttellen kahden räikeästi erilaisen kasvatusmallin yhteentörmäystä.

Oli otettava aikalisä ja sanottava,
että olet rakas mutta otan sinusta hetkeksi etäisyyttä.

Eihän kumpikaan meistä oikeasti pahalla toiselle mitään sano.
Kummankin meistä näkemys maalmasta on se meidän ainoa oikea totuutemme. Kummankin totuus ehkä myös sattuu toista yhtä paljon.


Tunnustan eilen itkeneeni puheluun jälkeen bussissa katkeria kyyneleitä. Tuntuu sanomattoman pahalta kohdata kaiken tämän kasvamisen jälkeen omat kasvuolosuhteet täysin muuttuneina. Tekisi mieli vaan huutaa, että etkö sä tajua mitä kaiken tuollaisen uskominen teki minulle. Miten minä ajauduin aivan helvetilliseen kierteeseen ja nyt haluaisit syöstä sinne uuden ihmisenn.

Että eikö yhdestä kärsimystarinasta jo ota opikseen. Luuletko, että toisen kanssa voit onnistua siinä missä minun kanssani meni kaikki metsään. Että toinen laihduttaa kun minä en siihen pystynyt.

Leijonaemo minussa nostaa niin vahvasti päätään.

Mä teen kaikkeni, ettei lapsi ikinä kuulemaan tärkäksi kokemansa ihmisen ssuusta olevansa lihava. Lapsi ansaitasee parempaa. Lapsi on  saatava olla rakkauden ja ehdottoman hyäksymisen kohde.

Koska on sen arvoinen.


Yhtään uutta syömishäiriölle omistettua elämää ei tarvita.

Ihminen on arvokas omana itsenään.


Rakkaudella,
Sallamari

Punaista huulipunaa

$
0
0


Pyysin hiihtolomareissulta tuliaiseksi uuden huulipunan. 

Sellaisen minä myös sain.

Ihaninta tuliaisessa on tarina siitä miten juuri tämä huulipuna valikoitui tuliaiseksi.  JunttiP pyytää laivan Tax Free myymälässä myyjättäreltä kaikkein punaisinta huulipunaa. Pitkällisen brändihuulipunien hintojen kauhistelua sisällään pitäneen keskustelun päätteeksi sopiva puna löytyy. 

" Miten joku huulipuna voi maksaa yli 40 Euroa? "
"Halvemmalla saa sieltä myymälästä litran kohtuuhyvää viskiä. "

" Toin sulle paremman väristä halvempaa punaa,
et sä olis kuitenkaan raaskinut sitä kalleinta koskaan käyttää."

Kun tiedustelen miksi tuliaishuulipuna on väriltää juuri oikean punaista vastaus on yksikertainen - pyysit huulipunaa, huulipuna on punaista ja muun väriset huulimaalia.

Asia selvä.

Pyysin huulipunaa ja sain mitä kauneinta punaista huulipunaa.




Huulipunan lisäksi meikkivalikoimani on tällä viikolla täydentynyt vihdoinkin valkoisella nestemäisellä rajausvärillä. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin koostumukseltaan sopivalta vaikuttavaa väriä Ebaysta ja nyt viimein venyneen toimitusajan päätteeksi rajausväri on vihdoinkin minulla. 

Väri on merkiltään tuntematon - paketti on valkoinen ja vailla nimi tai tuotetietoja. Jälleen kerran ei niin vaikuttava valinta tälläinen anonyymi tuoteselosteeton tuote, vielä kun puhutaan dineesta jota laitetaan herkälle silmänympärysiholle - muttakun minä niin pitkään olen haaveillut valkoisesta nestemäisestä rajausväristä. Toistaiseksi muutaman ensikokeilun perusteella tuote on osoittautunut ihan toimivaksi, ei kutinaa eikä kirvelyä havaittu.

Jos tiedätte jonkun hyvän tunnetun brändin valmistavan mattavalkoista nestemäistä rajausväriä otan tiedon kiitollisena vastaan.


Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Huomenna luvassa vihdoinkin niitä Project 333 -kuulumisia.


Rakkaudella,
Sallamari

Project 333 visiointia ja uusia vaatehankintoja

$
0
0
Pettämätön luottoasu - mustaa, mustaa ja värikäs huivi

Niinhän siinä sitten kävi, että Project 333 1/2016 -kokoelmastani ei juurikaan ole ollut puhetta täällä blogin puolella. Pyhä tarkoitukseni oli piirtää kokoelman vaatteet havainnekuvina, mutta kuikas kävikään. Huomasin siirtäväni piirrosprojektia ensin viikolla, sitten seuraavan kuun projekteihin ajatuksella Ehtiihän Tässä. Vaan ehti aika ensin, viikot kuluivat ja uusi Project 333 -kausi on edessä huomenna.

Tässä hetkessä arkipukeutumistani ohjaa koulu. Ei niinkään siksi että meillä olisi jonkinsortin pukukoodi koulussa, enemmänkin kysymys on käytännöllisyydestä. Kuluneen P333 kauden suosikkivaatteeni on jälleen kerran - yllätys yllätys - ollut tuo musta kellohelmainen mekko. Käsi ylös, joka yllättyi asiasta. Luottovaatteiksi voidaan luetella myös farkut-ja-musta paita, leggarit-ja-musta tunika sekä musta kynähame- musta paita -yhdistelmät. Väriä asukokonaisuuteen olen tylsimpinä päivinä pyrkinyt luomaan tukkahuivin avulla. 

Suurin haaste tämän vuoden ensimmäisessä P333 -kokoelmassani on ollut talvitakki. Olen ollut koko talven rumien takkien loukussa - liian laiska tekemään tarvittavat korjauksen melkohyvään talvitakkiini ja liian pihi hankkimaan itselleni unelmien talvitakin. Lupasin itselleni, että ensi talveksi minä hankin itselleni unelmien talvitakin ja lakkaan kiduttamasta itseäni ruman talvitakin sisällä enää uusia talvia.

Ensimmiset tuulahdukset tulevasta keväästä.

Nyt alkavaa vuoden toinen  P333 -kokoelmani lähtee käyntiin vaatevaraston kevyellä uusimisella. Valtaosa tämän hetkisen vaatevarastoni yksittäisistä vaatekappaleista alkaa olla iältään lähempänä neljää vuotta. Viime vuosina olen ostanut kyllä koko joukon yksittäisiä vaatekappaleita tarpeeseen ajatuksella one-out-one-in mutta luottovaatteiden osalta samat vaatteet kiertävät kokoelmasta toiseen. Tuo musta luottomekkoni on ollut jokaisessa P333 kokoelmassa aivan minimalismipukeutumiseen hurahdukseni alusta lähtien.

Vaatekaappini kaipaa uusia tuulia.

Vaikka uudet tuulet vaatekaapissani puhaltavatkin, en silti ole unohtanut kierrätä-korjaa-ja-uudista -menettelyä vanhojen vaatteideni osalta. Vähän kulahtaneet  käytössä olleet mustat paitani varastoin värikäsittelyn kautta odottamaan seuraavaa kokoelmaa. Muutama yksittäinen erittäin kulahtanut vaatekappale siirtyy armotta poistopinoon - kaikella on aikansa, niin myös vaatteilla. Vaatteet, jotka eivät enää inspiroi minua ensitseen malliin menevät kierrätykseen ja löytävät toivottavasti uuden elämän jounkun toisen vaatekaapista.


Uusia hankintoja olen tähän tulevaan kokoelmaani tehnyt nyt yhdeksän vaatekappaleen verran  Viisi niistä on uusia paitoja, kaksi on mustaa ja kolme mustavalko raidallisia. Alaosavarastoni kasvaa kolmen uuden hameen voimin, hameista yksi on kapea kynähame ja kaksi kellohelmaisia kuviohameita. Viimeisen muttei vähäisempänä hankintana ostin uudet talvi/välikausikegät kaksien hajonneiden talvikenkien tilalle.

Miten onkaan mahdollista, että samalla viikolla hajoaa käyttökelvottomaksi kolme erillistä asustetta - kahdet talvikengät ja toppatakki? Kenties Universumi koittaa vihjata minulle vaatekaapin sisällön uusimisesta vähän järeämmin keinoin.


P333 - Spring 2015
Hulmuavia helmoja ja vajaamittaisia lahkeita - Tule kesä tule!
Tälläisiä vaatteita olen nettikaupoista viimeaikoina haeskellut.


Uudet vaatehankinnat ovat tylintään retro/pin up girl -kulttuureista inspiraatiotaan ammentavia. Leveitä hameen helmoja, hieman vajaamittaisia housun lahkeita ja venepääntiellä varustettuja tyköistuvia puseroita - kaikkea tuollaisia ihanuuksia olen onnistunut löytämään vaatekokoelmaani. Kaikki vaatehankintani on tehty nettikaupoista ja näistä vaatehankinnoista on luvassa lisää tarinaa asukuvien kera sitä mukaa kun vaatteet minulle maailmalta nyt saapuvat.

Vuoden kakkoskokoelma on  P333 -kokoelmista se eniten joustavuutta kysyvä, sillä tulevan kolmen kuukauden kuluessa meillä täällä pohjolassa siirrytään säätilassa talvilämpötiloista kevään kautta kohti kesää. Kokoelma pyörähtää käyntiin talvijalkineiden ja lämpimän takin kanssa, kevään tullessa nämä asusteet siirtyvät syrjään keveämpien tieltä. Samoin sukkahousut vaihtuvat peittävistä ohuisiin kevätsukkiksiin heti kun päivälämpötila kohoaa pysyvästi viiden asteen yläpuolelle.

Uusittu P333 vaatekaappi pyörähtää noin parinkymmenen vaatekappaleen voimin käyntiin heti huomenna, loput vaatekappaleet ja asusteet pyrin kokoamaan yhteen tulevan viikonlopun aikana.

Mitään radikaalia muutosta vaatekaapissa ei siis luvassa vielä lähipäivinä. Kesää kohti mentäessä koitan hiljalleen hivuttaa vaatevarastoani tulevia P333 kokoelmia silmällä pitäen enemmän retro/rockabilly/pin up -kulttuureista inspiraatiotaan ammentavaan suuntaan.


Miltäs kuulostaa nämä Project 333 suunnitelmani?

Hyviä ehdotuksia uusiksi nettikauppatuttavuuksiksi vastaanotetaan.

Mukavaa maanantaita!


Rakkaudella,
Sallamari


PS. Tägilla project333 löydät kaikki aikaisemmat P333 aiheiset postaukseni. Siihen aivan ensimmäiseen P333 ajatuksiani käsittelevään postaukseen pääset kätevästi tästä linkistä

Wanted : Kehopositiivinen Värityskirja

$
0
0


Tällä hetkellä yksi inspiroivimmista villityksistä ovat nuo ihastuttavat aikuisille suunattu värity- ja puuhakirjat. Tunnustan hurahtaneeni itsekin värityksen maailmaan, Doodle Book -piirustuskirja on löytynyt kirjahyllystynä jo luovuusbuumin alkua edeltäneeltä aikakaudelta asti.

Inspiroivia uusia Aikuisten Puuhakirjoja (kuulostaapas muuten jotekin kaksimieliseltä tuo aikuisten puuhakirjat - pardon mua,  en parempaakaan sanaa niille keksi) haeskellessani olen toistuvasti huomannut havahtuvani ajatuksiin siitä, miten yksipuolista kirjatarjonta on.

Parempi ehkä pohjustaa ajatuksiaan hieman. Minä ensisijaisesti tykkään värittää ja puuhastella Fashion-teemaisten kirjojen parissa. Minusta on ihanaa piirtää ja värittää hiuksia, hattuja, kenkiä ja ihania hulmuhelmaisia mekkoja - Design Your Dream Wardrobe, My own Fashion Book, Let your imaginaion Fly with lovely Costumes.

Ihania mutta...
Yksikään kirjojen naiskuvista ei ole minun näköiseni!


Löytyy pitkää ja hoikkaa,
vielä pidempää tyttöä superkapeilla kehon linjoilla.

kilometrin mittaiset jalat,
rannetta ohuemmat nilkat,
olematon lantio,
ylekehossa ei paikkaa rinnoille.

Visio sinnä sitten minun kehoani imarteleva unelmieni uimapuku.





Uskon, että kirjan naiskuva on epäilemättä linjassa kirjan tekijän ihanteellisen naiskuvan kanssa.. Mutta entä kohdeyleisö - onko ikinuori äärimilleen venytetty ja kavennettu naiskuva markkinoiden ainoa oikea totuus?

erikoisuus on valttia mallimarkkinoilla

plus kokoisia malleja
iäkkäämpi malleja
transsukupuolisia malleja
down syndroomaa sairastavia mallia,
pyörötuolin kanssa liikkuvia malleja
malleja kaikissa mahdollisisssa ihonväreissä

Miksi väritys- ja puuhakirjat junnaavat kehonkuvissa vielä 2000 -luvun alkuvuosien Heroin Chick malleissa?  Onko kuvittajat oikeasti noin mielikuvituksetonta porukkaa? Eikö niillå ole Pinterestiä mistä ammettaa tuoreita tuulahduksia?

Salakavalasti meille syötetään Mind Fullness harmoniaan vedoten vpositiivisuuden sijaan yhtä kapea-alaista ainoaa oikeaa naiskuvaa. Naiskuvasta yksioikeisuudessaan on harmonisuus ja positiivisuus kaukana,  monimuotoisuudesta ja mind fullnessistapuhumattakaan.

Kapeilla linjoilla mennään,
 kirjaimellisesti.




Oma lukunsa erikseen on lapsille suunnattu Fashion -teemainen puuhatarjonta. Top Model lehdet vielä menettelee - kiikun ja kaakun hyvän maun rajoilla kyllä ollaan. Top Model henkiset paperinuket ovat tunniistettavasti mielikuvituksen omaisia, eivät todellista ihmistä kuvaavia. Niiden kanssa on kiva puuhastella ja ainakin minä koen, että lapsi ymmärtää selkeästi eron Top Model nukkejen ja tosielämän ihmisten välillä - paperille piiretty mallinukke on hassun muotinen, oikean elämän ihminen toisenlainen.

Mutta sitten päästään näihin lapsille suunnattuihin This is Me -ajatuksella kasattuihin kirjoihin. Surullinen totuus paljastuu noiden kirjojen sivulta- Tarjolla on yksi absoluuttiseksi määritelty tyttökuva - tikku jalkoja ja tönkkö suoria vartaloita.


Entä kun pienen tytötn vartalo hieman pullistuu keskeltä murrosikää lähestyttäessä? Hetkessä ymmärtää, että eihän minun vartalo näytäkään juuri samalta kuin tuo vartalo tuossa kuvassa johon minun käsketään piirtää muotisuosikkini. Että minun paitani lepattaakin helmasta aivan eri tavalla, kuin tämän tikkutytön ylle piirretty paita.

Lapselle puuhakirja on samalla tavalla oppikirja kuin esimerkiksi koulun aapiskirja - kirjaan painettu asia muodostuu helposti totuuden sanaksi. Että näin asian pitää mennä ja tuollainen kuin tuossa kuvassa on, niin sellainen tulisi jokaisen olla.

Mitäs kun en minä olekaan juuri tuollainen?

Miettikää millaista hallaa tehdään pienen ihmisen itsetunnolle yksipuolisella kehonkuvamateriaalilla. Jos et ole kuin tuossa kuvassa, olet erilainen. Kuvaan on piirretty hoikka iloinen tyttö - mikäs se sinä sitten olet kun et keholtasi ole juuri tuollainen?

Olen vakuuttunut, että me aikuisenakin toimimme jokseenkin samlla kaavalla kuin lapsena - kirjaan painetusta materiaalista tulee meillekin kovin helposti vedenpitävää totuutta.

Isojen tyttöjen puuhakirjojen parissa, me aikuisena vahvistamme pienenä tyttönä mieleen iskostettua kuvaa - tikkujalkainen pitkä hoikka tyttö on se iloinen ja onnellinen. Hänelle unelmapuvusto sopii kuin valettu. 

Entä kun minä en vartaloltani olekaan tuollainen?
Minä tyydyn pullerona vain haaveilemaan,
kun pitkäjalkainen gasellimalli tempaisee ylleen unelmapuvuston jonka juuri piirsin.

According to book,
musta ei taaskaan oo mihinään.
Mutta haaveilla aina voi,
ei niin kyllä käy tosielämässä.

Kivat vaatteet ei oo mun vartalolle.

Kirjasta kato luin, totta on.

  


Minä etsin kehopositiivisia väritys- ja doodle -kirjoja.
Vinkkaa kommenttina, jos olet jossakin törmännyt erilaisia kehoja sivuillaan esittelevään väritys- tai suunnitelukirjaan - aikusille tai lapsille, kaikki kelpaa.

On mahdoton uskoa, ettei kukaan vielä ole sellaista tehnyt.

Mikäli tälläinen teos vielä uupuu ja sinä ole mahdottoman ihana kuvittaja,
tartu ihmeessä ideaan. Kuvita sellainen värityskirja jonka sivuilta löytyy pientä ja suurta, hoikkaa ja pyöreää, vartaloiden ryhdikkäitä teräviä linjoja sekä suloisia pehmeitä kaaria.

läskiä
jenkkakahvoja
törröttäviä solisluita
toisiinsa osuvia reisiä
reisivakoja
isoja rintoja
rinnattomuutta
pyörätuoli
puuttuva jalkaa
silmälappu
kävelykeppi
ylipainoa
pienikokoisuuutta
parrakkaita naisia
mekkoon pukeutuneita setiä
hijab
kukkahattu
permanentti
ryppyjå
arpia

Lupaan ostaa kirjasi ja markkinoida sitä SoMessa
enkä ole laisinkaan katkera että nappasin ideastani kopin.

Tekisin mieluusti Body Love -värityskirjan itse, 
mutta on aika niin perhanan kortilla

Kehopositiivisuutta viestittävää BodyLove -värityskirjaa kaivataan


Because we are worth to be seen.


Rakkaudella,
Sallamari


Red as my Soul

$
0
0
Back to the roots - My hair is as Red as my Soul

Viisas on joskus sanaillut, että jos vierailee tarpeeksi pitkällä kummassakin ääripäässä huomaa ennen pitkään päätyvänsä takaisin alkuperäiseen lähtöpisteeseensä.

Melkolailla oikeassa on sanomisineen tuo viisas

Hiusväriseikkailussani on tullut hetki, että huomaan olevani takaisin alkupisteessa 
- tukkani hehkuu taas leikuvan punaisessa värissä.

On kuin olisi palannut kotiin pitkän retken päätteeksi.


Väri on täydellinen!
Huomaan että pientä trimmileikkusta tukka kaipaa korvallisilta,
onneksi meillä on huomenna koulussa  leikkauskurssipäivä.
Kenties kurrsilta löytyy jotakin uutta inspistä tähän kasvatusvaiheiseen tukkaani.

Leiskuvan punainen väri on toteutettu edellisen korallivärin haalistuneeseen pohjaan. Käytin hiuksiini KCProfessional Color Mask suoraväriä Pepper sävytettynä muutamalla tipalla saman valmistajan Color Mask Paint -sarjan sävyjä Purple Rain ja Pinkadelic. Poikkeuksellisesti värjäsin hiuksetihan itse vessan peiliä ja rakasta lastani apuvälineinä käyttäen. Olipa sitten kyseessä itse itselleni tekemäni ensivärjäys tai ylläpitosävytys, värjään hiukset  myös suoraväriä ja hoitosävytteitä käyttäessänikin aina pensselin avulla tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Olaplexiä en tässä värjäyksessä sekoittanut itse väriseokseen vain tein Olaplex 3 kanssa tehohoidon värimassan poispesun päälle. Haalistumisen hidastamiseksi ensipesin hiuksen värjäyksen yhteydessä kylmällä vedellä, on todettava että tuo kylmällä vedellä tapahtuva pesuvaihe on huomattavasti mukavampi toimempide kampaamon altaassa kuin omassa kylpyhuoneessa suihkun kanssa toteutettuna. Kylmää kyytiä totisesti.


Im out and Im loud,
happy with my flaming red locks.

Punainen on minulle jo tämän vuoden kolmas hiusväri. Koulun alusta laskettuna olen ehtynyt kokeilemaan ihan vaikuttavan määrän eri värisävyjä tukassani - sinistä, sinimustaa, turkoosia, omaa väriä, vaaleampaa sinisävyä, pastellista vaaleanpunaista, räväkämpää pinkkiä, hempeää korallia, keltaisempaa korallisävyä ja nyt viimeisimpänä tämä punainen. 

Mietin äänneen yhtenä päivänä, että onpas tukanväri muttunut vähän koulun aikana, tarkempi lasku osoitti havaintoni aivan vääräksi. Saattapaa hyvinkin olla, että kuulun luokkatovereideni joukossa  eniten hiusväriään vaihtaneiden yksilöiden porukkaan - ehken se ykkönen, mutta hyvässä tahdissa kyllä minäkin.

Vakaa aikomukseni on nyt pysähtyä seikkailussani hetkeksi tähän punaiseen väriin. Piirsin aarrekarttaan itselleni tavoitteeksi pitkän punaisen tukan. Verataistukea ja tsemppiä tukankasvatusprojektissa tarvitaan lähikuukausina melkoisesti.


Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään kohtalotoveria tukankasvatusprojektin kanssa?
Onko joku tukkavärikokeiluuistani noussut sinun erityiseksi suosikiksesi?


Mukavaa sunnuntaita!


Rakkaudella,
Sallamari

ps. koko liuta erilaisila tukkajuttujani löydät tästä linkistä.

To all the Ladies in the Place

$
0
0
“A cultural fixation on female thinness is not an obsession about female beauty
 but an obsession about female obedience.” — Naomi Wolf


On suhteellisen vaivatonta olla nainen Suomessa vuonna 2016.

Täällä Suomessa, läntisen Euroopan lintukodossa minulla on naisena oma yksilöllinen ääneni. Voin vapaasti valita miten pukeudun tänään tai millaisella tukalla haluan ilmentää itseäni juuri tässä hetkessä. .
Voin olla juuri niin äänekäs ja verbaalisesti ärsyttävä kuin vain ikinä tahdon vapaana pelosta, että joku jossakin lähelläni haluaa eroon minusta äänekkäiden ajatusteni, yleisestä linjasta eriävien arvojeni tai kärkkäiden mielipiteideni vuoksi. 

En ole kenenkään omaisuutta, saan äänestää, vaikuttaa ja olla omaan  maailmankatsomukseeni perustuen poliittisesti sekä sosiaalisesti aktiivinen ilman tarvetta kysyä asialle isäni tai aviopuolisoni siunausta. Kukaan jatkuvasti vartioi haukan lailla kunniaani. Olen vapaa puhumaan mitä haluan, kenelle haluan juuri silloin kun jotakin puhumisen arvoista asiaa ajatuksiini putkahtaa - julkisessa tilassa, omassa kodissa, lähikaupassa ja kyläraitilla.

Olen saanut käydä koulua vielä 16 vuotta täytettyäni.

Olen saanut olla perheessäni uraa rakentanut enemmän tienaava puoliso, Olen naisena saanut perhe-elämän osalta olla molempia, sekä etä-äiti että kodinhengetär.

Olen vapaa kuin lintu - oma itsenmäärääisoikeudellinen yksilö

Rakastettava ja ihana juuri tälläisenä.


“Don’t compromise yourself. You are all you’ve got.” — Janis Joplin


Tulevaisuudelta toivon vapautta ja arvostustayhdenvertaista kaikille naisille tässä maailmassa . Toivon, että jokainen päivä luo maailmaa lisää tilaisuuksia naiseksi kasvaville tytöille nauttia samanlaista oikeuksista, joista minä olen saanut nauttia läpi elämäni.

Vapaus valita itsenäisesti oma ulkoinen olemuksensa.
Vapaus valita miten ja kenelle puhua.
Vapaus valita millä tavalla itselle on luontevinta ilmaista itseään ja omaa tahtoa.
Vapaus valita ja asettaa itsenäisesti oman elämänsä tavoitteet.
Vapaus rakastaa ketä haluaa.

Mahdollisuus koulutukseen ja uusien asioiden oppimiseen.
Mahdollisuus tehdä omia itsenäisiä elämänvalintoja vailla uhkaa tai painostusta.
Mahdollisuus puhua asioita ääneen suoraan sydämestä.

Mahdollisuus olla yhdenvertainen.

Mahdollisuus kokea olevansa olemassa.
Mahdollisuus ihmisarvoiseen kohteluun kotona ja kodin ulkopuolella.
Mahdollisuus kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi ihmiseksi.


Because we are worth it.


Koen vapaan maailman kasvattamana naisena minulle annetun vastuulliseksi tehtäväkseni innostaa ja rohkaista heitä, jotka tänä päivänä eivät vielä saa etää yhdenvertaista elämää. Haluan kehoittaa naisia ja tyttöjä avovmesti unelmoimaan ja uskomaan unelmaan paremman huomisen rakentumiseksi.

On tärkeää uskoa itseensä,
on tärkeää uskoa unelmiinsa.

On tärkeää kertoa itselleen olevansa arvokas,
kertoa itselleen olevansa rakastettava ja ihana
juuri tänään, juuri tälläisenään.

On tärkeää inspiroitua toisen naisen onnistumisesta.
Luoda toisen onnesta itselleen unelma ja piirtää unelma aarrekastaksi.

Tuo ihana nainen on onnistunut unelmansa toteuttamisessa, 
minullakin on yhtäläinen mahdollisuus onnistua Minun Unelmassani.

#yhdessäolemmeenemmän
#naineneiolenaisellesusi
#otanaisestapositiivinenesikuvaitsellesi



Aurinkoista kansainvälistä naistenpäivää Teille kaikille blogini lukijoille!


Rakkaudella,
Sallamari


Oppimisen syvin olemus

$
0
0
Tell me and I forget. 
Teach me and I remember. 
Involve me and I learn. 
Benjamin Franklin




Tällä viikolla ollaan koulussa palattu hetkeksi käytännön työn touhusta oppimisen perusasioiden äärelle - takaisin teoriaopiskelun pariin. Viikkon aikana on sukellettu syvämmälle hiusten perusleikkausten ja muoto-opillisten linjojen maailmaan, saadan syventävää tietoa miten monin eri tavoin hiusten perusleikkauksia hyödyntäen on asiakkaan hiusmassaa mahdollista varioida asiakkaan tyyliin sopivaksi leikkauskokonaisuudeksi.

Aivan uutena asian olen kuluneella viikolla saanut ottaa perinpohjaisen ammattimaisen ensikosketuksen hiuspidennysten maailmaan. Syvennyimme yhden päivän ajaksi pohtimaan teippi- ja sinettitekniikalla tehtävien hiuspidennysten erityisominaisuuksia, sitä kenelle ja millaisessa hiustilanteessa mikäkin pidennystekniikka on paras ja luonnolisimman lopputuloksen aikaansaava vaihtoehto. Saimme arvokasta käytännön esimerkeillä selvennettyä tietoa siitä, millaiselta näyttää ensiluokkaisesti leikattu pidennystukka ja millaiseen tukkaan pidennys kenties kannattaisi kokonaan jättää tekemättä. Kurssipäivä selvensi minulle paljon eri pidennystekniikoiden toiminnallisia eroja.

Leikkauskurssilla harjoiteltiin opittuja tekniikoita mallipäiden avulla. Käytännön harjoittelu ohjaavan katseen alla osoittautui erittäin tervetulleeksi, lähes jokaisen meistä leikkausasentoa viilatiin ergonomialtaan vielä kestävämpään suuntaan. Minun hartijalinja nousee, pää kääntyy ajoittain luonnottomaan asentoon - leikauksesta tulee köpelön näköistä. Leikkaamisen kuuluu tuntua ja näyttää kevyeltä, oikeiden otteiden sekä ergonomisen saksien käsittelyn myötä tälläiseen optimitilaan päästäänkin.

Pidennyskurssilla harjoitteluosuus suositettiin elävää mallia apuna käyttäen. Saimme kutsua kurssille koko joukon malleja, joiden toiveiden mukaan toteutimme toivotun laisen pidennystyön mallin hiuksiin parhaiten soveltuvalla tekniikalla. Meidän onneksemme saime kurssille hiuksiltaan ja pidennystoiveilta hyvin erilaisia malleja. Pääsimme omin silmin tutustumaan sekä koko pään käsittäviin pidennystöihin, että muutamia hiusosioita. Nyt on siis hallussa ymmärrys erilaisia pidennys ja tuuhennustyöitä kohtaan.

Noita leikkuutöitä pääseen harjoittelemaan tuolla asiakaspalvelun puolella kiitettävästi, pidennysten kanssa harjoitustilanteita tulee eteen koulun puolesta armottoman vähän. Onneksi on hyvät ystävät, joille voi vaivihkaa ehdottaa hiuspidennysten treenausta tyyliin "Jos ostat karvat, mä kiinnitän ne sulle ihan sillä, että saan harjoitella."



Kurssien lisäksi tällä viikolla on ehtinyt kertyä myös hyvä määrä asiakaspalvelukokemusta. Lyhyttä miesten leikkuuta, kerrostettua pitkää tukkaa, Olaplex hoito, lasten hiuksia ja jopa yksi päiväkampaus on mahtunut viikon oikeiden töiden joukkoon. Oikeiden töiden lomassa olen inspiraation vallassa harjoitellut kiharapohjaisen nutturakampauksia mallipäiden avulla. 

Kuvassa näkyvä nutturakampaus ajoi minut hetkellisesti epätoivon valtaan ja näytti minusta ensi silmäyksellä aivan liian suttuiselta karvareuhkalta. Onneksi kesken tuskastelun tuli parempaa tekemistä oikean asiakkaan muodossa ja pääsin mallipään luota hetkeksi pois. Toisinaan etäisyyden ottaminen on hyväksi, mallipään kampaus näytti itse asiassa tänä aamuna ihan mukiinmenevältä, kun sitä katseli tuorein silmin. Kirjasin itselleni koko joukon parannusideoita ja huomasin jälleen oppineeni kampauksien muotokielestä koko joukon uusia asoita. 

Seuraavan kerran tämän sorttista kampausta harjoitellessani tiedän miten tehdä kampauksesta pykälän verran paremman. 


En varmaankaan osaa hehkuttaa kylliksi tätä onnellisuuden tilaa mitä uusien asioiden oppiminen saa minussa aikaan. Jokainen päivä huomaan olevani niin sanomattoman onnellinen saamastani mahdollisuudesta työskennellä järisyttävän mielenkiintoisten asioiden parissa. Virtuaalimaailma ja bloggaaminen - niin ihana harrastus kuin bloggaaminen onkin -  jää armotta hyvinkin toissijaiseksi hommaksi. Instagram on varmaankin se elämäni parhaiten ajantasainen mediaväylä. Inspiroivimmat OOTD kuvani löydät juuri tässä hetkessä Instagramista @mangosforflamingos.

Siinä tältä erää kuulumiset opintojen etenemisen osalta.


Oikein mukavaa lauantaipäivää!

Minä suuntaan N-Y-T eli NYT Helsinkiin moikkaamaan ihanaa Laraa.


Rakkaudella,
Sallamari


Uusi maailmanjärjestys

$
0
0


Hei sinä, joka satuit tähän blogitekstiini salaliittoteorioita etsiessäsi, tulossa on juuri suuri pettymys sinulle. Raflaavasta otsikosta huolimatta salaliittoteorioinnit loistavat poissaolollaan ja maailmanjärjestyksellä viitataan kirjoittajan oman pienen maailman muuttuneisiin järjestelyihin. Ei sillä etteikö New World Orded -teoriat ole mielenkiintoista luettavaa. Minä valitettavasti tiedän kovin vähän niistä, tai en ainakaan niin paljon että saisin mitään kiinnostavaa tekstiä niistä aikaiseksi.

#sorrynotsorry

Minun pienessä maailmassani uusi järjestys on totisinta totta. Eletään Uuden Ajan kolmatta iltavuoroviikkoa, k aamu yhdestätoista ilta seitsemään. Tämä tarkoittaa kohdallani koulunatkasta johtuen kovin vähäisiä kotona vietettyjä tunteja, kotona ehtii käydä lähinnä nukkumassa - siivous on toisen harteilla, ruokahuolto on toisen harteilla ja vaatteeni hyvällä tuurilla pesee joku toinen.

Ensimmäinen iltavuoroviikko meni panikoidessa, toinen vilahti ohi vähän huomaamatta assarihommissa erilaisella aikataululla. Nyt siis käsillä kolmas viikko Uuden Maailmanjärjestyksen keskellä,  tälle viikolle itselleni tavoitteeksi luoda toimivat rutiinit iltavuoroviikon elämään.

Tämä iltavuoroviikko on minulle kaikin puolin aikataulullisesti haastava hahmotettava. Kotoalähtö tapahtuu kuljetusteknisistä syistä sen verran aikaisin, että löydän itseni 08:35 Kampin bussiaselmalta pällistelemästä uuteen päivää herävää Helsinkiä.

Koulun alkuun reilu kolme tuntia -että mitähän sitä sitten keksisi. 

Iltavuoroviikoilla meillä on lupa laitella toinen toistemme hiuksia kuntoon koululla ennen päiväohjelman alkua, joten yhden aamun viikossa saa investoitua tälläiseen ohjelmaan. 

Jäljellä on  neljä aamua ja rutkasti viikon aikana rästiin jääviä muita töitä.

Olen blogissa useampaan kertaan maininnut ohimennen olevani rutiinien rakastaja. Minun olohuoneessa on sohvan nurkassa tuttu turvallinen paikka, jossa tottuneesti hoidan elämäni toimistoasiat - istun tietokoneella vaihdellen tärkeää tietoa ulkomaailman kanssa.

Iltaviikoilla ei ehdi,
 mikäli meinaan saada siedettävän määrän unta.

paniikki - epätoivo - apatia

Miten mun nyt käy?

Koska mä kirjoitan blogia? Miten mä hoidan luottamustoimia? Missä välissä suunnittelen burleskikursseja ja totauten sisältö niihin valmiiksi suunniteltuihin?


Uskokaa tai älkää, olen useamman päivän tehnyt töitä tsempaten itseäni rohkeuteen tutkien etsiskellä ympäristöstä uusi paikka tehdä ne sohvan nurkkaan kuuluvat asiat jossakin toisaalla. Itseasiassa, tuntuu niin hassulta sanoa ääneen  "ä osaan hoitaa asioitani ainoastaa kotisohvan nurkassa istuen" (satunnaisesti ehkä onnistuneesti Helsinkikodinkin sohvalla), että asian joutui kirjoittamaan blogitekstiksi kolmeen kertaan aina poispyyhkien, enkä kyllä vieläkään saanut asiaa mielestäni mitenkään järkevästi kiroitetuksi.


Musta vain on on helpompaa vältellä ja siirtää asioiden tekemista uudella tavalla - vaipua välttelyn lisäämän pahanolontuneen vuoksi syvälle apatiaan - kuin koittaa omaksua uudet tavat ja paikat tehdä asiotia. On helpompaa sanoa, että mä en osaa ja tehdä ihan muuta kuin sitä mitä tulisi tehdä, kun se että tekisi asioita erilailla.

Helpolla ei pääse elämässä eteenpäin.
Tai helpolla pääsee tähän pisteeseen,
tästä eteenpäin täytyy tehdä toisin jos tahtoo muutosta olotiloihin.


Joten ajattelin vastata myöntävästi Uuden Maailmanjärjestyksen kutsuhuutoihin.
vaikka pelottaakin kyllä aika tavalla kaikki uusi


Tsemppauksia vastaanotetaan.


#alasapatia


Rakkaudella,
Sallamari

Se aivan parhain +1

$
0
0
Vakavastiotettava kahvilakaveriselfie, koska SoMe.

JipppikaJay-Jee-Jee! Ettekä ikinä usko, mutta nyt on pakko hiukan hehkuttaa viime viikon lauantaita. Kaikesta tavanomaisuudesta poiketen nimittäin poistuin omalta kotipihalta ja piipahdin lauantaina pienellä visiitillä Helsingissä. Ihana Aaveplaneetta -blogia raapustava Lara nimittäin kysäis taannoin lähtisikö Luotto Avec aka minä hänen seurakseen Lushin järjestämiin kekkereihin. Luotto Avec -tittelin saamisen perusteena on se, että vastaa aina seuralaiskutsuun kyllä, joten sitä myöden oli hetkeksi poistuttava kodin ja tukkahypetyksen äärestä ja juhlittava vähän ystävän seurassa.

 Meille Laran kanssa on muodostunut tapa käydä yhteisillä Helsikinmiiteillä piipahtamassa pikavisiitti Hard Rock Cafessa -  Because we can. Koska kuka oikeasti käy Hard Rock Cafessa omassa kotimaassaa (tai no käykö niissä suomituristit enää edes reissatessaan)? 

Me käydään, koksa ollaan jo sen verran hyvin ajan parinoimia että muistetaan selkeästi ne hetket jolloin Hard Rock Cafe oli ehkä se kovin juttu ikinä. Hard Rock Cafe Hallelujah! Ollaan me kyllä toki sen verran semisti f'nsejä, että käydään e kyllä yhdellä lattella kahvilassa aina kun tavataan - niinkun kaikki bloggarit tekee tavatessaan toisaan.

Because se on se juttu.


Glitteriä oli aivan kaikkialla, jopa herkkupöydän antimissa.
Tässä kaikki mitä keliaakikko ja vilja-allerginen tohtivat herkkupöydästä napsia.

Eniten käyttämänni Lush tuotteet; hammastahnatabletit ja huulirasva.

Ihania punavärejä joista tahhtoisin jokaisen.

Lush juhli kahdeksan vuotista taivaltaan Suomessa ja Helsingin Manskun liikkeessä tätä merkkipäivää juhlittiin siis Glitter Madness -tapahtuman merkeissä. Viime lauantaina iltapäivästä oli liikkeessä kaikille avoin tilaisuus ja sulkemisajan jälkeen oli kutsuvieraille tarkoitettu K-18-tapahtuma. Minä siis löysin tieni kutsuvieraskekkereihin ihanan Laran luotettavana "plus ykkösenä."

Bileiden teemana oli glitteri ja paikanpäällä kimallusta oli aistittavissa runsain mitoin. Oman osani kimalluksesta paikalle toin ihana Tigeristä bongatun kimallerusetin myötä. Myönnän avoimesti kuolanneeni Laran ihanaa glitteriasustetta koko illan - en kuitenkaan kateudesta kyynelehtien, vaan puhtaasti tuosta glitteriöverit kiskaisseesta käsilaukusta inspiroituen.

Ihaninen Lush tuotteiden ja maukkaiden gin -pohjaisten juomien lisäksi illan ihaninta antia oli ihmiset. Kauniita iloisia ihmisiä joka puolella - voiko parempaa verkostoitumisympäristöä ollakaan.

Meidän tiimin osalta ilta loppui lyhyeen. Jatkot DTMssä jäi muiden niskoille Hyvä Avec -tiimimme suunnatessa Kampin kautta kumpikin omaan kotiinsa. Sen verran väsyttävää on tämä aikuisopiskelijan elämänrytmi meillä molemmilla, että oma sänky vei voiton taatusti hyviksi muodostuneista jatkobileistä.

Ehkä ensi kerralla sitten.


Tuulettumisfiiliksissä.

Kasapain ihania parempilaatuisia valokuvia Lush Glitter Madness -taptuman tiimoilta kannattaa käydä bongaamassa Laran Aavepaleetta -blogista (täältä se löytyy).

Minä olen kameran suhteen tässä elämän hetkessä vähän välivaiheessa. Ihan tukkuajuttujenkin puiteeisssa uusi kamera on hankintalistalla, sillä omaa osaamistaan kun saa parhaiten tuotua esille hyvälaatuisen kuvaporfolion muodossa.

Tällä kertaa on vielä pärjättävä näillä kännykällä napatuilla tilannekuvilla.


Mukavaa perjantaita!

Millaisia suunnitelmia teillä on viikonlopun varalle?
Onko virpojia varten jo varustauduttu ruudun sillä puolella?
Jos on niin miten?


Rakkaudella,
Sallamari

Dream Big, Dream Now

$
0
0


"Aattele miten elämä voi muuttua vuodessa, 
sanoo hän ja menee vaihtamaan kakkavaippaa."
Näin totesi Helsinkikodin Linda eräänä pimeänä keskiviikkoiltana, kun kerron kivan päivän aikaansaamasta hyvästä fiiliksestä Helsinkikodin sohvalla köllötellessä.

Sai minut miettimään asioita.

Vuotta aikaisemmin sillä samaisella sohvalla minä itkin ja olin läpensä onneton. Joka päivä sillä hetkellä tekemäni työ sai tuntemaan minut itseni huonoksi ja pelkäsin etukäteen seuraavaa aamua. Inhosin itseäni, työtäni ja työn minussa esiin nostattamaa totaalista epävarmuutta. Joka päivä joku heitti pöydälle negatiivissävytteisen faktan osaamiseni tasosta - tai sellaisen filtteriin läpi minä maailman äänet ainakin kuulin -  sai minut sanoilaan tuntemaan itseni täysin hyödyttömäksi.

Tänään viimeksi minua kiitettiin - "Kiitos sinulle."
Sain kiitollisena herätä tähän päivään tietoisena siitä, että maailmassa on sittenkin se minun koinen paikka - se juuri minulle sovitettu paikka. Ja mikä hienointa, olen saanut löytää tuon paikan tietoisuuteeni. Minulle hyvä paikka tässä  maailmassa, paikka missä voin kokea olevani tarpeellinen ja arvostettu.

On kuljettu halki valtavan suuren muutoksen. Eteeni heitetyistä kivuliailta tuntuneista haasteista kasvoi nyt aikajanaa taaksepäin katsellessa se polku unelmaelämään. Suurien valitojen äärellä Universimi laittoi minut kohtaamaan itseni ja värittämään sanoiksi todelliset toiveeni.

Oli opeteltava sanomaa ei.
Oli opeteltava sanomaan kyllä.
Oli opeteltava sanomaan minä osaan, minä uskallan
ja ennen kaikea rohjettava sanoa minä yritän.


Todellisen minäni ääntä kuunnellen, piirsin vuosi sitten aarrekarttaani tulevaisuuteni. Tein näkyviksi ne todelliset toiveeni. Rakas Universumi, tämä on se mitä minä oikeasti haluan


Kyllä minä voin.
Kyllä, minä olen unelmani arvoinen.
Kyllä unelmasta tulee totta, kun itse rohkeudella elää unelmansa todeksi.


Yksin en tähän ole pystynyt, tarvittiin myös rohkeutta luottaa ihmisiin.  Kiitos sadat matkanvarrella minua auttaneet ja rohkaisseet ihmiset.

Olen tällä polulla saapunut sellaiseen pisteeseen, jossa on katse suunnattava varovaisesti tulevaan. Tämä opiskelijaelämä on nin ihanan turvallsita. Rauhallista ja seesteistä lillumista - tänään tietää jo mitä huomenna tekee. Säännöllinen tulonlähde mahdollistaaa huolettoman heittäytymisen oppimisen äärelle ihan täysillä. On lupa lähes sokeasti luottaa siihen, että seuraavan vuoden ajan asiat ovat vielä juuri tällä tavalla vakaat kun ne tänään ovat. Tiedät minne menet aamulla, tiedät että tulet taloudellisesti toimeen.

Mitä vuoden päästä tapahtuu?
Helppouden keskellä lilluessa on suunnattava katseen tuleviin vuosiin. Luotava rohkeasti aarrekartaksi ne kaikku jo olemassaolevat haaveet ja toiveet tulevien vuosien varalle.

Kevyesti pelottaa sanoa, että tuonne minä menen seuraavaksi töihin. Tuolla on se minun kokoinen paikka maailmassa odottamassa minua. Minä tiedän tuotavani tarvittavan lisän tämän porukan meininkiin.

Sydän tietää mitä tulevalta haluaa. Mieli arastelee vielä hiukan heittäytyäkseen väritttämään todellisen minäni unelmat sanoiksi ja kuviksi.

Rohkeutta tarvitaan jälleen.

Ehkä huomenna.
Tai ensi viikolla.


Pitäisi tässä hetkessä saada nyt kuulla, että joku sanoisi ääneen ne taianomaisen sanat "Olet sen arvoinen."

Ihan kun oma ääni ei siihen riittäisi.

Etsiessäni sisältäni rohkeutta,
minä rohkaisen nyt Sinua.

Unelmoi.
Usko unelmaasi.
Elä unelma todeksi.

Rakasta itseäsi ehdoitta,
 juuri tälläisenä juuri tänään.

‪#‎neverstopbelieving‬
‪#‎kiitos‬


Rakkaudella,
Sallamari


Uusia makuelämyksiä

$
0
0


Eilisella kauppareissulla löytyi paikallisen Citymarketin juomahyllykön kätköistä mielenkiintoni hetkessä herättänyt uutuus, minittäin, salmiakilla maustettu Hartwall vichy. Hartwallin se perusvichy on ehkä paras juoma ikinä. Sellainen juuri opivasti hapokas janojuoma, joka maistuu takuuvarmasti hyvältä olipa se taskulämmin tai ihanasti jääkaappissa viilennetty. Kaikista markkinoiden kivennäisvesistä juon mieluiten tuota Hartwallin aitoa vichyä.

Salmiakilla maustettu uutuus oli aivan pakko napata testaukseen.

Salmiakkia nautitaan meidän perheessä innokkaasti, meistä jokaisen lauantainpussin vakionameja on erilaiset salmiakkiherkut. Salmiakin makuinen vichy kuulosti siis minun korviini aivan täydelliseltä makupalalta - ruokajuomaksi en sitä millään tavalla osaa mieltää.

Ensimmäisenä oli kaadettava juomaa lasiin - aivan pakko tarkistaa onko se mustaa vai ihan tavallisen vichyn väristä. 

Kirkasta tavaraa valui tölkistä lasiin.

Hetken tarkempi pohdinta herätti kysymyksen ilmoille;  miksi edes oletin että tavara tölkissä on mustaa?No daa, salmiakilta maistuva neste on tietenkin oletuksellisesti mustaa! Salmiakkikossu on mustaa ja salmiakilta etäisesti maistuva paha yskänlääke on sekin yllätys - mustaa.  Pöydälle kaatunutta salmiakkijauhetta pois pyyhkiessä kostea keltainen rätti muuttaa väriä mustaksi siinä kohdassa kun osui salmiakkijauhoon.

Salmiakki on mustaa.
Salmiakilta maistuva uutuusjuoma on tietenkin tällä ajatusjuoksulla - mustaa.

Kirkasta tuo salmiakin makuinen vichy nyt on vaan on - sad but true
Näyttää aivan tavalliselta vichyltä. Tölkistä uskaltaa siis huoletta hörpätä vaikka olisikin juuri nyt se paras valkoinen paita yllä.

Makuelämys on sekin aavistuksen hämmentävä. Tölkkiä katsellessa aivot vakuuttavat kuumeisesti, että suun täyttää piantäyteläinen väkevähkö salmiakin maku - koska purkin kyljessä kerran sanotaan salmiakkai ja sellaiselta väkevältä se salmiakkikossukin maistuu. Juoman maku on vaatimaton, muistuttaa ensimmäisellä ajatuksella etäisesti laimennettua yskänlääkettä. Maku tulee jotenkin jälkijunassa - ensin nielaiset nesteen, sitten odotat ja hetken kuluttua huomaat suussa vienon salmiakin maun.

Joutui juomaan useamman suullisen, ennenkuin kykeni ääneen toteamaan että kyllähän tämä joltakin maistuu. Mutta että maistuuko hyvälle vai huonolle, se ei sitten ollutkaan helpoin kysymys vastattavaksi. 

Minua puistatti ihan ensi kulauksessa yskänlääkkeeseen yhdistynyt mielikuva.
 Korvakierrelapsena tuli taaperoiässä jo nautittia jokunen penisilliini- ja yskänlääkekuuri. Olen nyt aikuisiällä todennut olevani todella herkkä lapsuuden lääkkeistä muistuttavia makuja kohtaan - enough is enoush. En ole lapsuuden jälkeen suostunut nauttimaan yskänlääkettä, eikä salmiakkikossu yskänlääkkeestä muistuttavan makunsa vuoksi maistu sekään minulle.

Mutta tämä vichyn maku muistuttaa yskänlääkkeen mausta hyvin hienovaraisesti ehkä sadasosasekunnin verran. Tarkemmin makua pohdiskellessa mieleen nousee mielikuva Sisu -salmiakkipurukumista. Hiilihapon ominaismaku tekee makukokonaisuudesta vaikeasti kuvailtavan. 

Salmiakilla maustettu vichy on jotakin sellaista, mistä en osaa sanoa onko se hyvää vai eikö. Että tykkäisinkö vaiko enkö tykkääkään. Aina hyvältä maistuva juttu ei ole seainoa mitä haluaa lisää ja lisää, toisinaan oudosti pahan makuistakia juttua haluaa maistaa uudelleen. Rehellisesti on sanottava että tämä vichy on jollakin tavalla niin mielenkiintoisen makuista että sitä on tullut nautittua nyt jo useampi tölkki. 

Salmiakin makuisessa vichyssä on potentiaalia saunajuomaksi.
Virkistävää, joltakin maistuvaa muttei kuitenkaan ällömakeaa.

Onko joku teistä lukijoista jo kerinnyt testata tätä uutuusjuomaa?
Millaisia fiiliksiä teissä herättää salmiakilla maustettu vichy?

Minä kokeilen seuraavaksi olisiko salmiakki vichyssä potentiaalia herkkuhampaan kolotusta helpottamaan. Turkkaripussin sijaan salmiakkivichyä?  - Kenties.

Rakkaudella,
Sallamari

Kat von D Chrysalis -paletti

$
0
0


Projektini meikkikokoelman uusimisen parissa jatkuu lupaavasti. Pitkä odotus on ohi kun posti viimein toi perille puolitoista kuukautta sitten tilaamani toisen KvD Beauty -kokoelman luomiväripaletin. Tämä sävymaailmaltaan sinivoittoinen viileän tummanpuhuva paletti kantaa nimeä Chrysalis ja on julkaistu yhtä aikaa syksysävytteisen Monarch -paletin kanssa. Tämä luomiväripalettikaksikko on syntynyt Kat von Deen kertomuksen mukaan hänen syvästä rakkaudestaan perhosia kohtaan. Chrysalis -paletin yhteensoituvien värien avulla on mahdollista kokea perhosmainen uudelleensyntymisen ja uusiutuminen erilaisten meikkilookien kautta.

Chrysalis luomiväripaletit värisävyt sopivat Monarch paletin säyjä paremmin kaltaiselleni värianalyysien talvi persoonalle. Tämänkin paletin värinapit ovat taattua tavaraa, erittäin runsaspigmenttisiä ja koostumukseltaan hyvin levittyviä. Chrysalis paletin kansikuvan värimaailma saa minut lumottua aina uudelleen ja uudelleen.




Paletti pitää sisällään 12 luomivärinappia. Isot napit pitävät sisällään 2.7g väriä ja pienemmät napit 1.4g.

Paletin yläriviltä löytyy kolme korostusväriä lifelike (mattainen kermasävy), lunar lights (helmiäisharmaa), lucid (kimalteleva hempeä roosa).  Alemmalla rivillä kolmen napin sävyryhmiksi jaoitellut varjostus- ja sävyvärit;  hybrid moments (tumma mattavioletti), mezzanine (kimaltava violetti), transition (helmiäishohtoinen malva), glasswing (mattainen karamellisävy), melancholia (helmiäishopea), black milk (mattaharmaa), graphic nature (helmiäishohtoinen hiilisävy), entombed (helmiäissininen), tornay (matta navy).

Minun suorikkeja tään paletin sävyista ovat Lucid, Transition, Glasswing ja Entombed. Etenkin tuo mattainen karamellisävy Glasswing on aivan omiaan silmäluomen luonnollisen varjostuksen tekemiseen.




Chrisalin on täydellisen ihana luomiväripaletti - sävyrikas, monkäyttöinen ja riitto
isa.  Smokey Eye -lookin ystävälle tämä paletti on ihan ykkösvalinta. Muiden KvD Beauty tuotteiden tapaan Chrysalis paletti on omien sanojensa mukaan vegaaninen ja eläinkoevapaata kometiikkaa.

Ainoa miinuspuoli minkä keksin on se, että tämän väripaletin mukana ei tule mitään tutorial -lehtistä. KvD uudet Shadow -sarjan meikkipaletit ja ainakin Mi Vida Loca -paletti pitävät sisällään vinkkejä erilaisten silmämeikkien tekemistä varten. Sephoran You Tube kanavalla sekä hakusanalla Kat von D makeup tutorial löytyy hyviä ohjeita KvD meikkipalettien käyttöön.

Kuulin iloisia uutisia siitä, että Ruotsin Sephorasta on nyt saatavana KvD Beauty -sarjaa. Iso helpotuksen huokaus! Hieman haastavaa on ollut saada näitä KvD tuotteita tänne suomeen. Nettikaupoista näitä löytää ihan hyvin, mutta aika monasti nettikaupan kanssa joutuu erikseen neuvottelemaan, että tuotteen saa toimitettua suomeen.


Lisää Chrysalis -meikkikuvia luvassa myöhemin.


Rakkaudella,
Sallamari



Valemaanantai

$
0
0
Päivän inspiroiva PInterest bongaus.

Ennen puoltapäivää näytti vakaasti siltä, että paskamaanantai kaikki katastrofaaliset ainekset on  koossa tälle päivälle. Paskamaanantai ainesta, vaikkei ole edes maanantai.

Valemaanantai.

Laitat takkia ylle ja huomaat vetoketjun yhden muovihampaaan katkeavan. Siihen loppui vetoketjun toiminta ja suusta purkautui koko joukko tuskaisia huokauksia. Tuo takki kun on ihan kelvollinen kevättakki, eikä uuttaa kevättakkia lukuisista etsintäyrityksistä huolimatta ole näköpiirissä. Joko takit ovat väärän mallisia tai täydellisesti väärän kokoisia. Tai sitten aivan liian hintavia juui tämän hetkiseen budjettiini - Burberryn valikoimista kyllä löytyisi oikean värinen ja mallinen kevätrenssi.

Päivän toinen OHO on sekin vetoketjun rikkoutuminen. Saksi-kampapussi otti ja repesi totaalisesti vetoketjun kohdalta levittäen sisältönsä suloisesti pitkin permantoa. Onneksi sentään sakset eivät ottaneet lattiaosumaa, yksikin pudotus lattiaan ja huonolla tuurilla sakset ovat entiset.

Saksista löytyy aasinsilta valemaanantai iloisepaan puoleen. Sijoitin puolikkaan Burberrytrenssin verran ja ostin itselleni käyttötavaralahjan - upouudet leikkaussakset. Sillä hyvillä välineillä on mukavampi tehdä töitä. Koska valemaanantai en rohjennut ottaa uusia saksia vielä tänään tositoimiin. Pelkäsin rehellisesti pudottavani ne, ihan vaikkapa vain valemaanantain kunniaksi. Turhan kallis pudotus ihan tälläiselle tavalliselle arkipäivälle.

Päivän asiakastyöt olivat kerrassaan onnistuneita. Asiakkaat iloisia uudesta ilmeestään ja minä kiitollisena tyytyväinen kätteni töihin. Valemaanantai hellitti otettaan katastrofeista luopuen heti puoliltapäivin. Loppupäivä iloista kampoelämää - only sparkles, fluffy unicorns and sunshine.

Kaiken tämän jurinan keskellä on sopivaa ehkä muutamalla sanalla kertoa mielen kuulumisista. 

Mieli voi tänään paljon paremin kuin vaikkapa viikko sitten. Spring Low - kevätal akulo, koska masennus tuntuu liian voimakkaalta sanalta - sai minut aika hyvin valtaansa tänäkin vuonna. Onneksi työrintamalla menee tässä hetkessä tosella hyvin. Tai siis, että koulu on sen verran voimakas motivaattori ja tekee minut oikeasti niin iloiseksi, että koulupäivät pitivät minut liikkeellä läpi vaikempien hetkien. Aamulla nousu ei vittanut läheskään niin paljoa kuin aikaisempina keväinä sillä mielen takaperukoillla rakkaus tukkahommia kahtaan sain - ja odotan edelleenkin - jokaista uutta koulupäivää. Koska kivaa ja jännää ja niin omalta tuntuvaa hommaa.

Ehkä juuri tuo motivoiva tekeminen arjessa on asia mikä erotti tämän vuoden Spring Low fiilikset aikaisempien vuosien fiiliksistä. Kevätalakulo näkyi ulkomaailmalle - ja itsellinikin kun oiken tarkasti itseään rohkenee katsella - sosiaalisena hiljentymisenä sekä hetkellisenä huimana piikkinä irtokarkin (ja suklaan) kulutuksessa. Itkua, märinää ja kahden viikon leikin-että-minulla-on-flunssa-vaikka-oikeasti-kevään-tulo-on-sotkenut-aivokemiaani -sairaspoissaolot loistivat poissaolollaan tänä vuonna. Pahimpinakin päivinä pysyin toiminnallisena ja arjessa mukana. Sänky ei kutsunut koko päiväksi kertaakaan.

Että ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että on saanut oikeasti löytää oman paikkansa tässä maailmassa. Ihminen on onnellinen, kuha harjaa tukkia. Rohkea uranvaihto todellista minääni kiinnostavien asioiden äärelle on niin parasta mitä olen omassa elämässäni saanut aikaan viimevuosina.


Irtokarkkien mässyttelyn sijaan kruunaan pohjimmiltaan aikasta onnistuneen valemaanantain take away sushiannoksella ja mieltä tyhjentävällä päiväkirjatarinoinnilla.
Koska nälkä ja kiitollisuus.


Nälkä - mikä ihana tekosyy

Toivon lämpimästi, että ailahtelevan mielen kanssa elävien kohtalotovereideni osalta myös tämän kevään Spring Low on pian taakse jäänyttä. Tsemppiä sinulle, joka ehkä juuri tänään vielä elät tämän kevään niitä pahimpia hetkiä. Tahtoisin sanoa "It gets better!" - mutta kun itse tietää miten vähän tyhjät tsemppilauseet lohduttavat ihan pahipina hetkinä - kunn ei jaksa ei jaksa. Kehoitankin vain olemaan armollinen ja pitkämielinen itselleen ja mikäli mitenkään kykenee, on lupa mielen perukoilla luottaa että jonakin päivänä on oman pään sisällä sielläkin toisella lailla valoisaa.

Kiitos kärsivällisyydestä.
Kiitos ymmärryksestä.

Katse kesää kohti.


Rakkaudella,
Sallamari


ps. Takki ja sen vetoketjusta puuttuva palanen -epsisodi sain onnellisen lopun. Vetoketju toimii taas kuin ihmeen kaupalla, sillä pätkäisin vetoketjusta pois toisen hieman törröttävän "hampaan". Kaksi hammesta vähemmän, pieni kolo havaittavissa - lopputuloksena toimiva vetoketju jonka avulla takki pysyy kiinni. Happy End of this Story.

Muitakin värejä kuin aina vain mustaa

$
0
0
MoodBoard
Polyvoren avulla toteutettu  tunnelmakartta uusien vaatehankintojen avuksi

On täydellinen hetki päivitellä Project 333 -vaatekokoelman kuulumisia parin asuinspiraatiokuvan tehostamana. Vaatekaapini vaihtui P333 2/16 -kokoelmaksi tämän kuun alussa. Tästä kokoelmasta tekee aikaisempiin kokoelmiin verrattuna erilaisen se, että olen tehnyt vaatehankintoja sekä siirtänyt vaatteita pysyvästi kiertoon enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Mustat luottomekot pakkasin kaikki laatikoihin. Niitä on käytetty uskollisesti parin vuoden ajan jokaisella P333 kaudella, nyt niiden aika on väistyä. Vaatekokoelmastani lopullisen poistuman kiertoon teki hyvin minua palvelleet Espritin mustat venepääntiellä varustetut paidat. Koulun myötä paidat ovat ottaneet sen verran osuaan vaalennusaineen - ja kertaalleen jopa saksien - kanssa, että tuo paitakaksikko pääsi nyt eläkepäiville palvelemaan minua jatkossa jossakin muussa olomuodossa.Tarkempaa suunnitelmaa siitä, miten paidat kierrätän tästä pisteestä eteenpäin ei miulla vielä ole, joten jemmasin paidat toistaiseksi laatikkoon.


#collegepaitalove

Periaatteessa housut on nekin haudattu tämän P333 kauden ajaksi laatikoihin odottamaan. Periaatteessa sikäli, että käytännön ihmisenä jätin urheiluvaatteiden joukkoon myös kahdet "kotileggarit" huonojen päivien varalle. Niiden sellaisten päivien, kun ei oikein jaksa poiketa kotiovesta lähikauppaa kauemmaksi eikä oikeasti jaksa pukeutua edes kunnon vaatteisiin. Joogainnostuksen palatessa talvilomaltaan "kotileggarit" toimittavat hyvin jumppavaatteen virkaa.

Ehkä seuraavaksi luonnollista pauneutua hieman kokoelman uusiin vaatteisiin. 

Oma osastonsa vaatekaapissa on "väri- ja vaalennuspäivien paidat". Kun tiedän ennakolta, että koulussa on tulossa paljon pitkien hiusten värjäystä/vaalennusta sisältäväiä päiviä noukin tuosta paitakasasta mukaan yhden mustan paidan työpaidaksi. Paidat ovat yksinkertaisia mustia trikoopaitoja, joiden hoito on helppoa pesu ja kuivatus -menetelmällä, vaalennusaineesta mahdollisesti paitaan tuhriintuneet tahrat saa värjättyä piiloon kangasvärillä.

Varsinaiseen P333 kokoelmaan olen hankkinut runsaasti uusia vaatekappaleita. Uusia paitoja on ilmestynyt vaatekaappiini 5 kpl - kaksi mustaa 3/4 osa hihallista perus trikoopaitaa;  kaksi raidallista perustrikoopaitaa - sinivalkoraitainen ja harmaavalkoraitainen -  3/4 osa hihallisia nekin sekä tämän postauksen asukuvassa näkyvä vaalea collegepaita.

Olen ollut todella skeptinen collegepaitojen suhteen ala-asteiän jälkeen, uskoen vahvasti että collegepaidan käyttäminen tekee minusta ainakin satakiloa paksumman näköinen. Miten väärässä olenkaan ollut uskomuksineni, todellisuus kun paljastaa että juuri sopivan kokoinen collegepaita on runsasmuotoisemmankin yllä ihan näpsäkän näköinen vaate. Oikea sopivasti istuva koko vaatteessa ratkaisee enemmän kuin paidan malli.

Hassuimmalta tuntuu kirjoittaa, että valta osa uusista paidoistani on kotoisin LIDLin valikoimista. Itseasiassa moni noista uusista paidoista on vieläpä JunttiPeen bongaamia. Kesken viikonlopun ruokaostoksia JunttiPee nostaa LIDLin tarjouslaarista paidan ja toteaa, että tää on ihan sun näköinen tai että etkös sä ole etsinyt juuri tämän tyylistä paitaa. Mitä siinä kursastelemaan, paita koriin ja eteenpäin. Joten minä olen nykyisin Hick'but' Chick -trendiaallon harjalla - hankin vaatteeni lähimarketista näyttäen siitä huolimatta super trendikkäältä.


Ohoi Kesä, mä odotan sua jo.

Mekkojen ja hameiden osalta olen uusia hankintoja tehdessäni turvautunut luottotoimittajaani Ebayhin. Yksinkertaisesti siitä syystä, että Ebaystä löytää aivan kaikkea omalla kotisohvalla istuen. Tai no melkein kaikkea, onnistuneiden takkihankintojen suhteen ei Ebay ole kohdallani ollut kultakaivos...

Ebay ostoksista on saapunut tuo toisessa asukuvassa esiintyvä sininen merimiesmekko. Mekko on merkiltään Maggie Tang ja mitoitukseltaan myyntitekstissä esitettyjä mittoja vastaava. Mekon materiaali on ohuehkoa puuvillasekoitekangasta johon joukkoon kudottuna vähän elastaania. Mekko on päällä napakantuntuinen. Mekon kangas on sen verran kevyttä alushameen kanssa mekon helma kohoaa todella hyvin.

Ebay ostoksistani on vielä matkalla kolme kellohelmaista mekkoa - yksi musta ja kaksi kukkakuosista - se uusi tyllialushame. Nykyisin käytössä oleva tyllialushameeni on lähes kolme vuotta vanha ja parista kohtaa kevyesti repeillyt. Hyvin on palvellut tuo aluhame, nyt kaipaan sen kaveriksi uuden. Uusi alushameeni on muuten väriltään sininen.

Hassu tahaton yhteensattuma. Aloitin eilen kirjoittamaan tätä postausta, otsikon naputeltuani katsahdin hetkellisesti eilisen päivän asuani. Kappas kappas, kokonaan mustissa mentiin - musta kynähame, musta työpaita, mustat kengät, musta takki ja musta tukkahuivi, sukkahousut onneksi olivat ihonväriset. Se siitä värikkäämmin pukeutumisesta sitten.

Oli varmistettava, että asu on värikkäämpi tänään. 


Havainnekuva tämän päivän hameesta. Paita on sekin samaa sävyä tämän havainnekuvan
paidan kanssa, malliltaan vain hieman toisen näköinen.

Näiden asuisnpiskuvien myötä haluankin toivottaa 
kaikille teille blogini lukijoille oikein aurinkoista torstaipäivää! 

Arvatkaapas muuten mitä,
MangosForFlamingos -blogi täyttää huomenna 4 vuotta!

Aikasta mieletöntä.


Rakkaudella,
Sallamari

Neljä vuotta blogitarinoita

$
0
0



Neljässä vuodessa on tämän login puitteissa taivallettu polkua brutaalin avoimesta henkilökohtaisesta terapiapäiväkirjasta BodyLove -teemaiseksi lifestyle -blogiksi.

Olen ylpeä ja onnellinen jokaisesta blogitekstistä. Olen onnellinen kaikesta siitä positiivisestä nosteesta, jota tämän blogin ansiosta on virrannute elämääni - uusia ystäviä, ihania mahdollisuuksia.

Tämän blogin myötävaikutuksella olen onnistunut ihmisenä kasvamisessa. Neljä vuotta sitten kirjoitin ensimäisen tekstin tähän blogiin itsetuhoisena elämäänsä täydellisesti eksyneenä kroonikkona syömishäiriöpotilaana. Halusin löytää maailmasta jonkin sellaisen tilan, jossa voisin ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen olla täysin rehellinen koko maailmalle - ennenkaikkea itselleni - sanoen ääneen todelliset ajatukseni.

Sen tilan nimeksi tuli Mangos For Flamingos..

Itseään vihaavasta kroonikkopotilaasta on neljässä vuodessa kasvanut todellisen minän ääntä kuunteleva kehorakkauden sanansaattaja. Neljän vuoden aikana olen blogitekstien lomassa löytänyt suuria oivalluksia syömishäiriöstä toipumiseen. Kroonikkosairaasta kasvoi toipunut.

Mangos For Flamingos on kantanut uskollisesti mukanaan ne heikoimmat hetkeni, päivät jolloin mietin ettei koko maailmassa ole mitään järkeä. Tämä blogi teksteineen on se tila - minun tilani-  jonne rehellisesti ja brutaalisti kirjasin sitä millaista on tavallisen äidin syömishäiriön täyttämä ihan tavallinen arki, jonne melkein todenmukaisella raakuudella analysoin elämääni vaikuttaineita asioita vaikeasta isäsuhteesta aina hyvä puolisona olemisen haastavuuteen.

Olen avannut koko maailman silmien eteen omakohtaisen kokemuksen kautta mitä tapahtuu terapeutin sohvalla. Olen jäsennellyt ajatuksia, kirjannut oivalluksia ja hehkuttanut onnistumisia.

Suurinta osaa kaikkein kipeimmistä teksteistä et löydä enää blogistani.
Jouluna 2014 kävi suuri puhdistus, joka mukanaan vein reilut 800 blogitekstiä. Tarkoitukseni oli vain hiukan siivota  tekstien tägäyksiä, poistaa ylimääräisiä. Delete nappulan alle tag -merkinnän sijaan joutuivat tekstit.

Niiden aika oli mennä,
ne olivat tehneet tehtävänsä.

Auttoivat minut ymmärtämään itseäni,
vapauttivat minut valheellisen elämän pauloista.

Uusi lukija löytää tänään blogiini eksyessään elämäniloa säteilevää kehopositiivista elämänasennetta edistävää luettavaa. Tarinoita unelmoinnin voimallisuudesta, vilpitöntä kiitollisuutta elämän monimuotoisuutta kohtaan ja parhaassa tapauksessa rohkaisua oman elämänpolun pystyssä päin kulkemiseen. 

BodyLove -rakkausanomaa hehkuvia kuvia,
positiivistä omakehokuvaa 
inspiraativia ilmiöitä,
rakkautta,
iloa,
kiitollisuutta,
arkipäivää,
aarrekarttailua,
unelmia,
onnnistumisa,
rehellistä ruodintaa,
koulukuulumisia,
intohimoa

ainakin kaikkea tätä on luvassa jatkossakin


Kiitos kaikille teille vakkarilukijoille.
Kiitos sinulle blogissani satunnaisesti vierailevalle.


Rakkaudella,
Sallamari

Kulttuurinurkka vol VII - Valokuvia Veturitallissa

$
0
0
Näyttelyn suosikkiotos

Jälleen kerran Kulttuurinurkka -sarjan tähtenä loistaa Salon Veturitallin taidemuseo. Pienestä koostaan huolimatta tämä paikasllismuseomme on näyttelyiltään huipputasoa. Viime vuonna tarjolla oli Nick Brandind häikäiviä kuvia, tänä vuonna häikäisevien valokuvanäyttelyiden sarjaa jatkaa kotimaisen hiuppukuvaajan Juha Metron retrospektiivinen Tunteella Liikkellä näyttely. Tämä retrospektiivinen näyttely on toteutettu yhteistyössä Lappeenrannan taidemuseon kanssa.

Tunteella Liikkeellä on kotkalaisen Juha Metson ensimmäinen takautuva museonäyttely. Metson tuotantoa on ollut esilla paljon ympäri maailmaa lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. Kotimaassa tämä näyttely on harvoja tilaisuuksia nähdä Metson monipuolista tuotantoa yksien ja samojen seinien sisällä. Salon Veturitalliin kasattu näyttelysisältää noin 150 valokuvasta, kuvasarjoista, installaatioista ja performanssivideoista ja musiikkivideoista Metron uraa läpi vuosikymmeniä esittelevän kokonaisuuden.

Juha Metso on tallentanut kameran välityksellä elämää ympäri maailman, Itärajan takana Karjalassa sekä syvällä Venäjällä, mutta myös Afrikassa ja Afganistanissa. Hän on kuvannut useille suomalaisille medioille Helsingin Sanomista Suomen Kuvalehteen. Lehtikuvien lisäksi Metso on tunnettu myös laajasta kirjatuotanostaan. Kirjojen aiheet vaihetlevat Metsoa kinnostavista maanteiteellisistä alueista hänen läheisesti tuntemiensa muusikkoystävien potrettikuviin.

Mustavalkoiset kuvat tekevät vaikutuksen katsojaan ja ikäänkuin imaisevat sinut sisälle itseensä. Näyttelyn kiinnostavinta kuvallista antia oli tunnettujen musiikkitähtien lisäksi Karjalan ihmisten arkipäivää kuvaavat otokset. Minun suosikkiotokseni näyttelyssä on yksi viimeisimmiksi jääneistä Lemmy Kilmisteriä Motorheadin lavalla kuvaava otos. Tuo kuva on pelkistetyssä yksinkertaisuudessaan katsojaa syvästi puhutteleva. 


Kulttuuritantta

P333 kokoelman uusin hankinta - kevättakki - ensiulkoilulla.


Suosittelen näyttelyä lämpimästi kaiklle valokuvataiteen ystäville.


Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!


Rakkaudella,
Sallamari

Arkipäivää kuvien välityksellä

$
0
0
Vuoden ensimmäinen elokuvissakäynti.
Tällä kertaa matkassa oltiin koko perheen voimin ja katsottavaksi elokuvaksi valikoitui
Disneyn tuotantoa oleva Zootopia.

Pääsiäisenä käytiin pitkästä aikaan  ulkona syömessa.
Toiset syö hampurailisa, vehnätön saa maukasta salaattia.

Iloisia koulupääiviä, ihania asiakaita.
Suussasulavan herkullisista värisekoituksissa piiee raaka-aineet
 superihanaan merenneitotukkaan.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä bongasin punavuoresta kevään ensimmäiset kukkaset.

Ihana hame, mutta rikkinäisellä vetoketjulla varustettu.
Eba-myyjä hyvtti hameesta maksamani summan ja häme päätyy sellaisenaan - siis
rikkinäisen vetoketjun kanssa - osaksi burleskiesitykseni rekvisiittaa.
Lopulta kaikki siis hyvin. Paitsi että vaatekaapistani puuttuu yhä ruusumekko.

Tukkajumalat vaativat välillä veronsa.
Teet superhienon tukan ja viimeistelyvaiheessa innokkaana tarraat epähuomiossa
kädellä kihartimen kuumaan päähän kavan sijaan.

Selvisin säikähdyksellä. Pieni pintapalovamma vain.

Leikintäyteisiä hetkiä kummilapsen kanssa.
Vuorossa leikki nimelta Never Turst a Fluffy Unicorn.
Yksisarvinen on pieniä ihmisiä syövä pahis ja lopussa lohikäärme pelastaa kaikki.

Lapsi nauroi onnellisena tädin hassuttelulle.


Kun ei ehdi kirjoittaa, 
- eikä sitäpaitsi ole juuri mitään erityisen painavaa sanottavaa -
on hyvä turvautua kuviin.

Lppuviikosta luvassa lisää ainakin asukuvia, sillä löysin viimein uuden kevättakin itselleni. Muutamia tukkainspiraatiokuviakin olisi puhelimeen talletettuna - kenties tukkajuttujakin luvassa lähipäivinä.


Mukavaa keskiviikkoa teille!


Rakkaudella,
Sallamari


Converse love

$
0
0


Neljä vuotta kestäneen harkintajakson jälkeen minä viimein eilen tein sen
 - ostin elämäni ensimmäisen Converse -parin! 

Tämä pari on tervetullut lisä  mun Project 333 -kokoelmaani kenkäosastolle. Ei sillä, etteikö kenkäosastolla olisi jo ennenstään hyvä tarjontaa - on balleriinaa ja Parikkaa - puute tennariosaston suhteen on ollut käsinkosketeltava näin lämpimien kevätkelin saavuttua.




Olen pohtinut ja tuumaillut näitä tennareita vuosikausia. Hipelöinyt pareja kaupassa, sovitellut eri malleja ja tuuminut värivaihtoehtoja. Hankala yksiselitteisesti eritellä, miksi lopullisen ostopäätöksen tekeminen on kestänyt. Ehkä helpointa on kertoa, että olen hiukan huolissani kenkien hinta-laatusuhteesta - hinta tuntuu nousevan vuosi vuodelta ja samaan syssyyn kenkien laatu on silmien ja käsien avulla suoritetun arvioinnin tuottaman tuloksen välityksellä jotenkin laskenut.

Toinen seikka on hankalat jalkani. Miten toistuvasti, että istuvatko nämä tennarit sittenkään jalkoihini. Nuoruudessa sattuneen lumilautailuonnettomuuden seurauksena vasemman jalkani akillesjänne on arpeutunut ja muodostaa pienen ulkoneman. Huomaan monesti, että juuri tuohon ulkonemakohtaan ilmestyy rakko äärimmäisen herkästi, ellei kenkä ole aivan 100% hyvä istuvuudeltaan.

Rehellisesti on tietenkin tässä kohtaan kysyttävä itseltään "Miksi juuri Converset?"Miksei mitkä tahansa muut maailman sadoista ja taas sadoista tennareista. Se on sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, olla osa jotakin yhteisöä - ajatella ja tuntea samalla tavalla, innostua samasta asiasta.

Minä tahdon osaksi Converseyhteisöä.
Haluanomakohtaisesti tietää ovatko Converset kaiken hypetyksen arvoiset. Onko tossuissa oikeasti ikonisenksi kuvaillun tuotteen ainesta, muutenkin kuin vain se sosiaalisesti oikeanlaisten ihmisten Converselle niitä toistuvasti käyttämällä aikaansaama suositusarvo.

 Ensimmäiseksi Converseostoksekseni valikoitui viimein Chuck Taylor All Star Classic Colors -tennaripari Optical White -värissä. Perinteinen ja yllätyksetön valinta ehkä, mutta itse olen todella tyytyväinen valintaani.  

Vaikka teen suurimman osan vaate- ja asustehaninnoistani Internetisstä, tämän hankinnan kohdalla minulle oli tärkeää tukea paikallista liiketoimintaa. Ostin tennarit meidän kylän Intersport liikkeestä, sillä haluan ostopäätöksilläni olla myös tukemassa paikallisten liikeyritysten toimintaan. Olen iloinen saadessani  omalta osaltani edesauttaa kauppojen ja palveluiden pysymisen kotikaupungissa. Julma totuushann on se, että mikäli ostovoimaa ei riitä ei mene kauan kun palvelutuottajat katsovat liiketoiminnan tässä paikassa kannattamattomaksi ja muuttavat muualle - kyläraitti lähtee armotta autioitumaan. 

Minusta on tärkeää kannustaa ihmisiä tekemäänn mahdollisuuksien mukaan erilaisia hankintojaan paikallisia yrittäjiä tukien. 





Olen lähes rakastunut uutteen tennaripairiini.
Nyt vain kuivia ihania kelejä, että pääsee tossut kunnolla käyttöön.

Myöhäisherännäisiä tässä ollaan, mutta vihdon minulla on omat Converset.
Kyllä nyt kelepaa.

Mukavaa viikonloppua!



Rakkaudella,
Sallamari


Ihan hyvin tätä voi syödä

$
0
0


Jääkaapista löytyi lisukkeeksi sunnuntain grilliherkuille tuubi majoneesiä. Ikävä kyllä viimeinen käyttöpäivä tuotteelle ohitettiin vajaa kuukausi sitten. Reippaana tyttönä (lue; väärässä paikassa säästöjä etsivä ja liian laiska lähtemään kauppaan) tuumailin siinä jotta eihän majoneesi osaa lukea kalenteria joten ei se tiedä olevansa vanhaa...


Rakkaat lukijat, viimeinen käyttöpäivä on saanut nimekseen viimeinen käyttöpäiväihan syystä.


Tiedättehän millainen loppu on ahneella, eikä muuten ole tuulesta temmattu juttu tuo sanonta. Eilinen otti ja hupsahti ruokamyrkytyksen kourissa kärvistellessä.

Tänään elämä voittaa.
Vihreään mandariinijaffaan en kykene kajoamaan ihan hetkeen. Kyseinen Jaffa oli ainoa jääkaapista löytynyt elimistöni eilen hyväksymä juoma, voitti jopa veden. Nesteytyksen nimissä ruokamyrkytyksen perään vielä jaffaöverit.

Suolistobakteerini lienee muuttaneet jonkun toisen luokse eilisen höykytyksen jälkeen. Ei sillä, että yhteinen taipaleemme muutenkaan olisi ollut silkkaa sunshine'n'sparkles eloa viimeaikoina. Olen ollut (taas kerran) aika välinpitämätön itseäni kohtaan - kiire se on sellainen kiva mukatekosyy, katsokaas ei ehdi justiinsa nyt välittämään itsestä. Irtokarkkia kuluu.

Ehkä Universumi puhui tällä kertaa ruokamyrkytyksen kautta. Olisiko syytä kääntää ajatuksella rakkaudellinen katse hetkeksi omaa hyvinvointia tutkiskelemaan?

Tässä hetkessä voisi piillä oiva tilaisuus rakastaa itseäsä vähän enemmän hyvien ravintovalintojen kautta. Tilaisuus tutkiskella rakkaudellisessa valossa omia toimintamallejaan. Mikäli muutostarvetta löytyy, miten muuttaa niitä tapojaan vielä enemmän positiivisiä fiiliksiä tuottavaksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,
Sallamari

Retro ihanuuksia

$
0
0

Tavallisuudesta poiketen retrohelmiä hehkuttaessani en tässä kohden puhu ihanasta kampauksesta, uudesta vaatekappaleesta tai autotalliimme tiensä löytäneestä kulkupelistä. Jos totta puhutaa tuo ihastusta aiheuttava uusi juttu ei oikeasti ole edes retroa.

Kuka muistaa vuosituhannen vaihteen tienoilla vallinneen sisustusvillityksen kuin laavalamput? Rohkeasti tässä kohtaa kättä ylös vaan. Entä kenen huonetta - tai kenties ensimmäistä omaa kotia - on valaissut kelmeällä valollaan ihanasti kuplia pulpautteleva sukkulanmallinen laavis?

Oliko aito Mathmos vai Honkkarin hyllyltä se edukkaampi versio?

Minun ensimmäisessöä omassa asunnossani ysärin lopulla pulpautteli vahakupliaan lämmennen alkoholiliuoksen avulla parikin laavalamppua. Pitihän sellainen olla, koska kaikilla oli. Ihan Honkkariversioita vaan, aitoon Mathmokseen ei köyhällä opiskelijalla ollut varaa. Sellaisesta aidosta kyllä haaveiltiin toistuvasti - sittenkun mä oon töissä ja tienaan mä hankin sellaisia monta.

Fifteen Years later - kodissani pulpahtelee aito Mathmos laavalamppu. Oikeinpa vielä kaksin kappalein ja klassikkoväreissä, sininen ja punainen. Yksi takkahuoneen ikkunalaudalla, toinen PikkuÄssän omana hänen huoneessaan. Malliltaan lamput ovat niinikään klassikoita; Telstar Rocket Lava Lap. Juuri se raketinmallinen, se josta silloin ysärillä haaveilin.

Lamput löysivät tiensä elämääni JunttiPeen ja PikkuÄssän yhteistyön tuloksena. Minä vain kauan sitten ysärivuosikymmenellä affirmoin lamput elämääni, toiset toteuttivat käytännön järjestelyt.

 Pikku S ihastui kerran kirppiksellä euron maksavsan halppislaavalamppuun. Se ostettiin, siihen ihastuttiin ja lopulta se hajosi. Pienen tytön vieno pyyntö saada joskus lahjaksi laavalamppu innosti JunttiPeen selailemaan netin tarjontaa ja johti lopulta nettikirppikseltä bongattuun hyvään kauppaan - kaksi aitoa Mathmosta huokeaan hintaan.

Toiselle tarpeeton tavara jalostui uudeksi minun unelmani toteuttavaksi retroaarteeksi.

Vihdoinkin minulla on aito Mathtmos. Oikeastaan vieläpä niinkuin vikleimmissä unelmissani haaveilin - useampi sellainen.

Dream.
Believe.
Receive.


Rakkaudella,
Sallamari






Viewing all 911 articles
Browse latest View live