Unohdin kokonaan sopineeni pyhäinpäivän ratoksi tatuointiprojektimme seuraavan ajan.
Onneksi Katariinan muistutustapalvelu pelaa - perjantaina saapui viesti puhelimeeni
mitä aikaa me aloitetaan?
Kaiken kiireen keskellä iski sekunniksi paniikki - oonko mä taas sotkenut aikataulut.
Toisaalta, perjantaina ei kulkeneet nuo lähijunat laikaan joten olisin joutunut koukkaamaan lauantaiselle tatuointireissulle kodin kautta kaikesta huolimatta - ehkä stressaantunut vielä tavanomaista enemmän veturinkuljettajalakosta koituvia junaperuutuksia.
Ei muuta kuin viikonlopun ennakolta suunniteltu ohjelma uusiksi.
Ei muuta kuin viikonlopun ennakolta suunniteltu ohjelma uusiksi.
Uusiksi se olisi mennyt joka tapauksessa, sillä JunttiP sairastaa nuhakuumetta vällyjen välissä.
Eilen siis aamusta kamat kasaan ja auton nokka kohti Lahtea.
Puolivälissä matkaa pakkasi hymyilyttämään - tajusin että tänäänhän on vainajien muistelupäivä.
Tatuointi sopii päivän teemaan kuin nakutettu - muistotatuointihan tässä ollaan tekemässä.
![]() |
Vaihteeksi tummempia sävyjä |
![]() |
Katariina työn touhussa |
![]() |
Kolmen tunnin jälkeen se on viimeinen pyyhkäisy ennen paketointia. |
Tällä kertaa päädyin tatuoinnin suhteen 'huijauslinjalle' - käytin tatuoitavalle iholle puudutusvoidetta.
Ollaan Katariinan kanssa käytetty tuota puuduttaa Emla voidetta ennenkin kaikkein herkimpiä ihoalueita tatuoidessa, sillä voiteen käyttäminen vie terävimmän kärjen tatuointikivusta pois. Terävimmän kivun taittuminen takaa näin Katariinalle paremman työrauhan, kun en jatkuvalla syötöllä vääntele ja kiroile tatuointipenkissä. Minä otaksuin kyljen olevan sen verran herkkä alue, että päätin omaehtoisesti voidella alueen puuduksiin.
Hyvinhän se kylki puutui. Eikä tuntunut suunnattoman pahalta tuo tämänpäiväinen kurkiprojektin osa.
Siinä tatuoinnin lomassa turistiin taas sujuvasti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tällä kertaa itkun ja valituksen määrä oli osaltani tavanomaista vähempi. Pyhäinpäivän merkeissä kun ollaan, keskustelupolku eksyi ajoittain itse tatuoinninkin pariin - siihen, miten mukavaa oikeastaan onkaan tehdä yksi osa äidilleni omistettua muistotatuointia kaikessa rauhassa juuri pyhäinpäivän ratoksi.
Minusta tuntuisi vieraalta tatuoida itseeni nimiä tai päivämääriä muistuttamaan poisnukkuneesta läheisestä. Myös suora muotokuva tuntuu minusta vieraalta ajatukselta.
Minä muistan elämäni tärkeimmät luontaisimmin heitä kuvaavien symboolien kautta - nypläyspuolat muistuttavat isoäidistä, kurkien inspiraatio puolestaa löytyy äitini lapsuudessa piirtämästä kuvasta.
Tatuoinnin päälle talon emännät lahjoivat minua maukkaalla päivällisellä.
Päivällinen oli runsas ja ravitseva - ja mikä hienointa suurimmalta osin dyykatusta ruoasta valmistettu.
Taloa emännöivä taiteilijapariskunta, elää ekologisesti kestävällä pohjalla ja hankkii ruoan suurelta osin dyykkaamalla. Olen aina ihaillut tuota kestävään elämäntapaan pykimisen piirrettä heissä - mutten milloinkaan vielä sattunut vieraisille sellaisella hetkellä, että olisin dyykkausreissulle päässyt mukaan (tässä kohdin tunnustettakoot reilusti, että olen liian kokematon dyykkari lähteäkseni itse omatoimidyykille). Olen kovin kiitollinen siitä, että minulle suotiin mahdollisuus nauttia dyykatyista aineksista tehty ateria tänään.
Olen kovin iloinen emäntien vieraanvaraisuudesta
Illan ratoksi päädyin ystävieni kera kävelyretkelle läheiselle hautuumaalle.
Minusta tuntuisi vieraalta tatuoida itseeni nimiä tai päivämääriä muistuttamaan poisnukkuneesta läheisestä. Myös suora muotokuva tuntuu minusta vieraalta ajatukselta.
Minä muistan elämäni tärkeimmät luontaisimmin heitä kuvaavien symboolien kautta - nypläyspuolat muistuttavat isoäidistä, kurkien inspiraatio puolestaa löytyy äitini lapsuudessa piirtämästä kuvasta.
![]() |
maukas kasvislasagne on talon puolesta, salaatti minun omia eväitäni |
Päivällinen oli runsas ja ravitseva - ja mikä hienointa suurimmalta osin dyykatusta ruoasta valmistettu.
Taloa emännöivä taiteilijapariskunta, elää ekologisesti kestävällä pohjalla ja hankkii ruoan suurelta osin dyykkaamalla. Olen aina ihaillut tuota kestävään elämäntapaan pykimisen piirrettä heissä - mutten milloinkaan vielä sattunut vieraisille sellaisella hetkellä, että olisin dyykkausreissulle päässyt mukaan (tässä kohdin tunnustettakoot reilusti, että olen liian kokematon dyykkari lähteäkseni itse omatoimidyykille). Olen kovin kiitollinen siitä, että minulle suotiin mahdollisuus nauttia dyykatyista aineksista tehty ateria tänään.
Olen kovin iloinen emäntien vieraanvaraisuudesta
![]() |
söpöilevät emännät |
Ovat taitelijoita, tuo ystäväkaksikkoni ja haustausmaa on pyhäinpäivänä tulvillaan valoa ja inspiraatioita,
Siellä hautakivirivien välissä mietittiin elämää ja kuolemaan.
Katseltiin lyhtyjä ja mietittiin elämää noiden hautakiviin kaiverretujen nimien takana.
Oli virkistävää piipahtaa muistopäivänä aivan vieraalla hautausmaalla kynttilättömänä.
Hassu tosiasia on, että äitini on haudattuna naapurikaupungin hautausmaalle - välimatkaa minulla ja äitini haudalla on hetkellisesti parisenkymmentä kilometriä.
Silti minussa ei syttynyt halua mennä käytään kynttilän kera äidin haudalla juuri tänään.
Sillä ehtii sinne muutenkin - mikä tahansa päivä vuodesta on yhtä tärkeä muistamiselle.
Olen vieraantunut tälläisistä, ympäröivän maailman määrittämistä, muisto- ja muista syyjuhlapäivistä.
Haustausmaalla kävely hyvässä seurassa oli yhtä aikaa rauhoittavaa sekä inspiroivaa.
Maisema oli kauniisti tuhansin kynttilöin valaistu.
Miten sinä vietit pyhäinpäivää?
Rakkaudella,
Sallamari