Tänään ohjelmassa pikavisiiti Turussa - isänpäivälounas JunttiPeen isän ja sisarusten kera.
Lounaspaikaksi oli tänä vuonna valittu hotelli-ravintola-museolaiva S/S Bore. S/S Bore valmistui 1960 ja matkansa alus seilasi aikanaan välillä Turku - Maarianhamina - Tukholma. Tänäpäivänä Bore -laivalla on useita tyylikkäitä ja perinteitä kunnioittavia kokous-, baari- ja ruokailutiloja.
Kokemuksena Bore oli keskinkertainen - ei millään tavalla erityisen hyvä, muttei millään tavalla pettymystä aiheuttavan huonokaan. Ruokaa oli riittävästi, palvelu pelasi, pöytätilaa löytyi - rauhallisessa ympäristössä vatsansa sai kylläiseksi. Ympärillä sorisevien äänien taso ei missään vaiheessa ruokailuamme nousuut niin voimakkaaksi, ettei viesessä istuvan puhetta olisi kuullut.
Ruokailimme seisovanpöydän antimista nauttien. Kylmien alkupalojen valikoimasta nostaisin erikseen esille leipäjuuston, joka toi kivan pikantin lisän salaatti-kala valikoimien joukkoon.
Lämpimän pöydän anti oli suhteellisen arkinen. Valikoima kietoitui keitettyjä perunoita - lihapullia - kokolihaa akselin ympärille. Lämpimän pöydän ehdoton plussa oli punajuuripihvit - kasvissyöjät oli otettu huomioon tarjoilussa. Jälkiruokavalikoima oli tuttua ja turvalista kamaa - mansikkarahkaa.
Ei mitenkään yllättä ja erityisen ihastusta herättävä tarjoilu.
Tuttua ja turvallista - koska puolet seurueestamme oli tällä kertaa lapsia, pidän Boren kattausta meille tämän päivän tarpeeseemme sopivana. Ei turhaa kitinää - äiti en syö tota, äiti tää on tosi oudon näköistä.
Tuttua ja turvallista (taisi tulla sanottua jo kolmannen karran).
Hintalaatusuhteesta en osaa sanoa, maksajana tällä kertaa joku muu.
Seura isänpäivälounaalla oli rattoisaa. Yksinäisenä lapsena voin vain salaa puolittain kateellisena ihailla suurehkoja perhelounaita. Minun isänpäivälounaallani olisi vain kaksi henkeä - isä ja minä. Vedetäänpäs edellinen lause takaisin, meitähän on nykyään kolme - isä, minä ja PikkuS.
En heti kättelyssä osaa sanoa, milloin viimeksi lounastin isänpäivänä isäni kanssa. Ehkä vuosikymmen sitten, saataapa siitä olla kauemminkin.
Etäisyydestä huolimatta isiä on muistettu jo - PikkuÄssän kanssa eilen otettiin ja soiteltiin vaarille.
Toiveteltiin hyvät isänpäivät ja juteltiin niitä näitä.
Marraskuun toisena sunnuntaina lounaan ulottumattomissa, muttei unohdettuna.
Isäni siis.
Rakkaudella,
Sallamari