Olenkohan aikaisemmin muistanu mainitakaan meneillään olevasta projektistani tukan kasvatuksen suhteen?
No, projekti yksinkertaisuudessaan on sellainen, että kun tukkaa ei tällä hetkellä tunnu irtoavan normiaalia enemmissä määrin ajattelin antaa tukalle tilaisuuden kasvaa. No ohehko liruhan tuo tukka tulee pitkänäkin olemaan jokatapauksessa (envy envy, Paloma Faith ja ihana punainen tukkasi), mutta lähivuosista poiketen tänäpäivänä hieman vahvempi ja elinvoimaisen oloinen.
Tuo kasvatusprojekti on edennyt sen verran pitkälle, että tällä hetkellä huidellaan leukaluita hivelevässä polkkamitassa. Jokainen tukkaa kasvattanut tietää, että kasvatusprojekti on tällä hetkellä siinä haastavimassa vaiheessa - sellaisessa tilassa, jossa tukka näyttää liian lyhyeltä ollakseen puolipitkä, mutta liian pitkältä ollakseen oikeastaan reilusti leikkausmalliltaan luokiteltavaksi lyhyeksi. Sellainen tukkamalli, joka suorastaan kiljuu 'minua kasvatetaan, olen projekti'
Epäsäännöllisen säännöllisesti, noin joka kolmas viikko, hermostun tukkaan täydellisesti ja vannon palaavani juurilleni - ultralyhyen erikoisenväriseen kampaukseen. Siihen tuttuun ja turvalliseen tukka malliin jonka avulla selvisin, aivan salakavalasti, läpi pahimmat hiustenlähtökaudet, niin että tuskin kukaan ympärilläni tiesi minun kärsivän kovasta hiusten harvenemisesta.
Lyhyt tukka oli aina saman näköinen - satoi tai paistoi.
Pidemmän tukan kanssa joutuu aktiivisesti pohtimaan sellaisiakin näkökulmia, kuin että miten selvitä läpi sateen ja tuiskun, niin ettei perille saavuttua näyttäisi pukeutuneen erehtdyttävästi lehmän nuolemalta olkikasalta näyttävään päähineeseen.
Lyhyeen tukkaan tottuneena minusta tuntuu oudota joka kerta, kun esimerkiksi hikisen lenkin jälkeen hiusten pidemmät latvat hipaisevat märän oloisina niskaan. Toinen ongelma pidemmän kampauksen kanssa on se, että joka aamu pelistä tuijottaa takaisin tokkuraisen katseen tyynyn sekaisin pöyhimä kampaus.
Lyhyellä tukalla aamutoimet olivat yksinkertaiset - pahimpana takkuaamuna vain kastelet tukan, heiluttelet hetken kuivaajaa tukan suuntaan ja annat mennä.
Mitä tehdä tukalleen tylsimmässä kasvatusvaiheessa aamuisin?
Onneksi on Google ja ihania inspiroivia Bloggareita.
Bongasin The Nearsighted Owl -blogista hienosti laaditun kuvallisen ohjeen siihen, miten luoda Beehive-kampaus lyhyeen tukkaan (tutoriaaliin pääset tästä).
Im so in love.
Kampaus joka kestää läpi tuulen ja tuiskun (kunhan vain muistaa viimeistellä kampauksen riittävällä määrällä lakkaa).
Kampaus, joka saa hiirenliru hiusmääräni näyttämään vähintäänkin tuplaantuneelta.
Hyvästi huonot tukka-aamut - tervetuloa tukevasti paikalleen kiinnitetty ryhdikkään näköinen kampaus.
Talven tukkakriisit on kesytetty.
Mutta miten käy kasvatusprojektin?
En tiedä vielä. Toistaiseksi näillä pituuksilla mennään.
Keväällä voi olla kaikki taas toisin.
Lyhyen tukan voi saada kasvatettua ulos tytöstä,
mutta kasvaako tyttö koskaan ulos lyhyttukaisesta identiteetistä?
Rakkaudella,
Sallamari