Minut yllätettiin.
Spontaani out-of-nowhere-and-nothing-to-do-with-christmas - lahja Lindalta.
...noihin leimalaattoihin vaan oli kirjoitettuna, että ne kuuluu sulle.
Mä näin ne ja mä tiesin heti, että jo noi.
Take another Look ja Social Butterfly.
Just like me.
Just like me like.
Täydellinen lahja, täydellinen yllätys - out-of-nowhere.
Just like I like.
Kotimatkalla, Lindan luokse Helsinkikotiini lumisateessa kävellessäni, mietin hyvällä haikeudella keväällä kuollutta ystävääni. Siitä miten onnellinen olen ystävyydestämme ja miten etuoikeutettua että sain juuri tämän ihmisen elämääni sillä oikealla hetkellä. Miten väärältä tuntuu kun joku äkkiarvaamatta poistuu elämästä, ja toisaalta miten paljon arvostan sitä, että minä saan elää juuri tänään.
Kävellä Helsinkikotiin ja nauttia illan hyvän ystävän seurassa.
Ja sitten vielä tuo lahja.
Just how lucky I am.
Vastalahjan sijaan lahjan minulta, tai oikeammin Lindalta mutta minun käsieni välityksellä saa piakkoin Esko. Kudoin Linda pyynnöstä viluiselle Esko-kissalle villapaidan.
Kutomisinnokkuuteni kun ei ole mikään salaisuus. Ilta jos toinen on vierähtänyt Lindan sohvalla teemukin ääressä puikot heiluen maailmaa parantaen.
Valittelin mielessäni jo pitkään, että pipojen kutominen ei tänä talvena innosta. Jotakin haluttaisi kutoa, mutta mitä. Ja kas, Linda ja paleleva Esko astuivat kuviin kuin tilauksesta.
Eskon villapaita jatkaa samaa teemaa Herra Hartikaisen villapaidan kanssa - palmikkokuviointia.
Mallista muotoutui parempi ja lankakin on mukavampaa kuin Herra Hoon prototyyppi asuissa.
Valmis paita on suorastaan CatCouture - talven kuuminta hottia.
Paita pakettiin ja Eskolle.
Maailmankaikkeus on tasapainossa - on annettu ja saatu.
Rakkaudella,
Sallamari