Eilisellä aerial-tunnilla yllätin itseni.
Aloittasessani arieal harrastuksen, päätin että opettelen tunnilla läpikäydyistä liikkeistä vaikeimmankin jouluun mennessä. Vaikeimmaksi liikkeeksi osoittautui alakautta suoritettava istumaannousu.
Hikoilin, pinnistelin, ähkin ja pöhisin sen kimpussa koko syksyn.
Ja eilen minä sen sitten ensimäistä kertaa tein - nousin istumaan yläilmoihin.
Sopivasti ennen joulua.
 | ||
| Hyvä yritys - joskus lokakuulla. Juuri tässäkohtaan homma näyttää aika toivottomalta. |
 |
| Ja kas, eilen minä siellä yhläällä sitten keinuskelin. |
Tähänhän voisi rivitolkulla raamitella hienosti siitä miten sisukkuus, unelmiin uskominen ja itseensä luottaminen lopulta palkitaan. Jääkööt tälläkertaa.
Tyydyn hehkuttamaan iloa tuottavan liikuntakokemuksen ihmeellisyyttä.
Niin jes, ettei mitään rajaa.
Ensi kesäksi hommaan itselleni tuollaisen Hammockin.
Olen myyty Aerial- temppuiluun.
Rakkaudella,
Sallamari