Tuo Hyvä Äiti -viikko oli JunttiPeen ehdotus teemaksi tälle viikkolle. Elämäni ensimmäisiä todellisia askelia tuon hyvänä äitinä olemisen sarallahan minä tässä otan. Olen kerrankin kotona, kun lapsi palaa tarhasta ja pääsen ottamaan osaa tarhan jälkeen tapahtuviin. Tänään balettia, huomenna pianotunnille, välissä vähän kirjastossa käyntiä ja pikainen pyrähdys kaupassa - niin, että tälläistkö tämä sitten on, tämä tälläinen normaalielämän rytmi tässä osoitteesssa. Niin ja meidän keittiössä tuoksuu kerrankin itsetehty kotiruoka.
Ehkä loppuviikosta täällä tuoksuu kotona leivottu tuore leipä ja pulla.
Muutama ensimmäinen päivä kotona olemisessa menee yksinomaan totutteluun.
Totuttelun lisäksi olen eilen ja tänään puuhastellut yhden sellaisen potentiaalisesta työpaikasta minulle lähetetyn ennakkotehtävän parissa, haluavat käytännössä nähdä mihin minä kykenen. Tehtävällä on palautusaikaa torstaihin joten pari seuraavaakin päivää kuluu vielä osittain tuon tehtävän parissa askarrellessa. Ei se mahdoton ole, mutta haastava. Oikeastaan haastavinta tässäon saada nuo tällä hetkellä kovasti harhailevat omat ajatukset hetkeksi kasaan ja keskittymään Excel taulukoiden kiehtovaan maailmaan.
But Ill do my best.
Työrintamalla on muitakin kuulumisia. Ensimmäinnen työpaikka, johon tässä hakemuksia olen lähetellyt vastasi tänään ystävällisesti, ettei heillä avoimena oleva paikka ole juuri se työ, jonka tekemiseen vartavasten tarvitaan minua. Ensimmäinen kokeilu työhaussa onnistuneesti suoritettu. Onnistuneesti siltä kannalta, että monen vuoden vakityössäolon jälkeen olen onnistuneesti laittanut hakemuksen ja CVni matkaan - tulos ei vielä ollut toivottu, siis uusi työpaikka, mutta jostakin on alkuun lähdettävä.
Vanhan työn osalta kaikki on avaimen palautusta ja työtodistusta vaille selvää. Tänään postissa kilahti kotiovelle irtisanomisilmoitus ja viimeisten YT neuvottelujen pöytäkirjat.
Työpaikalla en enää ajatellut piipahtaa, sillä työvelvoitetta minulle ei irtisanomisajalle ole asetettu. Ystävällinen työtoverini lupasi kerätä talteen kirkasvalolamppuni ja muutamat muut pienet esineet jotka työpaikalla vielä ovat, minä ne kipaisen sitten hakemassa jossakin välissä toimistorakennuksen aulatytöiltä.
Kuten tekstistä varmaankin käy ilmi, mieliala on paljon viimeviikkoista parempi.
Vaihteeksi sellainen Life Goes on - fiilinki.
Ensi viikolla teemana voisi olla vaikka paluu elämäntaparemontin pariin.
Tässäpä tämän päivän tärkeimmät kuulumiset.
Rakkaudella,
Sallamari