Ylös, alas ja ympäri

Elämä,

 kuin tiimalasin hiekka

 pysähtyy

ellet käänny toisinaan ympäri

Tänäänhän minä vannoin, että pyhytän pävän itselleni.

Jälleen kerran, maailmalta saa juuri sitä mitä tilaa. Sydämessäni hiljaa lausuin toiveen, että saisin itselleni päivän ilman tietokoneen ääressä istumista vapaana kaikista muka-velvoitteista. Ja niinhän siinä sitten kävi - räkäinnen olo, päänsärky, heikotus ja yli kolmenkymmenenseitsemän celsiusasteen kohonnut kehonlämpötila. Muuhun ei sitten tänään ole pystynytkään, kuin sohvalla makaamiseen.

Ei tietokonetta, ei puhelinta - maaiman oli pärjättävä tänään ilman minua.

PikkuÄssä kotiutui tarhasta vesirokkoepäilyn kanssa - punaisia pilkkuja pitkin poikin pientä tyttöä. Ilmeisesti rokkopäivät on meillä nyt edessä edessä, sen verran nopeasti pieni ihminen sänkyyn tänään on nukahtanut, jo hiukan seitsemän jälkeen. 

Arvatkaapa mitä, jälleen kerran jouduin peruuttamaan Katariinalta varaamani tatuointiajan. Harmittaa sekä itseni, että Katariinan puolesta - mutta noussut kuume ja pääsänky on sen verran kurja kombinaatio, että tautoiniin ei vaan tässä kohdin kykene. Hittojen hitto, tämä on jo toinen peruutus tällle vuodelle - mikähän tarkoitus näillä peruutuksilla on. En ymmärrä en. Ja harmittelen kovasti. Toivottavasti Katariina ei hermostu alituisesti peruuttavaa asiakkaaseen ja kelpuuttaa minut vielä jatkossakin tatuointipinnaksi.

Hiljaiseloa luvassa huomenna.
Painun takaisin nukkumaan.

That's all today.

Sallamari