Disclaimer notice:
tämä kiroitus pitää sisällään viitteitä seksuaalisuuteen ja BDSM/kinky sceneen liittyvistä teemoista. Mikäli tiedät, että edellä mainut asiat eivät ole se sinun juttusi, hyppää suosiolla tämän tekstin yli ihan itsesi vuoksi.
tämä kiroitus pitää sisällään viitteitä seksuaalisuuteen ja BDSM/kinky sceneen liittyvistä teemoista. Mikäli tiedät, että edellä mainut asiat eivät ole se sinun juttusi, hyppää suosiolla tämän tekstin yli ihan itsesi vuoksi.
ps. isi, elä sinäkään lue tätä.
Parasta lienee aloittaa tämä blogiteksti kertomalla pieni tarina omaa historiaa.
Aloitetaan siitä pisteestä, että monien onnekaiden sattumien kautta löysin 1990/2000 -lukujen taitteessa tietoisuuteeni BDSM-scenen olemassa olon ja sen ihmeelisen maailman maailman ihastuttavan tosiasian kera, siis sen että minä en olekaan mitenkään ainutlaatuinen ja erikoinen mieltymisteni kanssa, vaan ihan tavallisen oloiset ihanat ihmiset ajattelevat aivan samoin kun minä ja vieläpä kokoontuvat ja tapaavat toisiaan pienemmillä ja suuremmilla joukolla näiiden kinky/fetish teemojen ympärille rakentuvien asioiden merkeissä.
BDSM yhteisöjen löytyminen, tuo vapauttava herääminen siihen, että ihmiset jotka pukeutuvat minusta aina niin viehättävältä tuntuneisiin asuihin ja omalaatuisiin asustemateriaaleihin plus löytävät siinä sivussa nautintoa samankaltaisista jotenkin vähän kielletyiltä ja ehkä tuhmiltakin tuntuvista jutuista kuin minäkin,
on ollut yksi elämäni parhaimmista löydöistä ikinä.
Tämä elämääni mullistava löytö muuten tapahtui juuri ennen Internetin valtakauden alkua.
Internetin avustuksella toki, mutta tämän päivän tietotarjontaan verrattuna paljon suppeampien tietokanavavalikoimien äärellä
Hypätään hetkeksi vielä askel taaksepäin.
Ensimmäinen kosketus mihinkään Kinky/Fetish maailmaan sattui kotikaupunkini kirjastossa - pienten maalaiskaupunkien paras puoli, mitä kummallisempia kirjoja kirjaston valikoimissa.
Olin juuri ja juuri yläaste ikäinen kirjastonörtti. Laahustelin koulupäivien jälkeen kirjastossa hyllyrivien välissä tarttuen siinä sivussa kirjaan jos toiseen. Sillätavalla randomilla, tänään vähän hevosia huomenna vaivihkaa nappaan kirjan tuosta erotiikka hyllyltä ja sitärataa - seksuaalisen heräämisen ja naiseksi kasvamisen vuosia, you know, olemmehan me kaikki olleet joskus samassa tilanteessa.
Käteeni osui vahingossa kirja, Julmia Naisia - sadomasokistinaiset kertovat.
(huomion arvoista jollakin tapaa tässä kohtaa on se, että nyt reilu kaksi vuosikymmentä myöhemmin onnistunn täydelisesti vielä muistamaan tuo kirjan nimen ulkoa)
Kirjan sivuilla oli kuvia ja salaperäistätekstiä
korsetteja korkeita korkoja - himoittavan kauniilta näyttäviä, kolmetoistavuotiaan maailmankatsomuksen mukaan hassusti puettuja mutta samalla niinn jumalaisia naishahmoja.
Hämmennystä herättävää tekstiä rakastamisen ja hallittuna olemisen samanaikaisesta paradoksaalista yhtälöstä, siitä että samanaikaisesti voi sekä löydä että rakstaa
kunhan kumpikin osapuoli pitää siitä mitä tekee
No sanomattakin on selvää,
että teksti itsessään nyt hyppäsi vähän kolmetoistavuotiaan käsityskyvyn ulkopuolelle,
mutta tietoisuuden siemen jäi itämään.
Ehkä joskus minäkin - ne olivat niin kauniita ja onnellisesti hymyileviä nuo naiset toisetensa käsittelyssä.
Ja että kaksi naista keskenään, että se oikeasti voi olla totta.
Etten mä olekaan ehkä ainoa joista tytöt ovat jollakin tavalla poikia viehättävämpiä.
Loikataan viisi vuotta eteenpäin.
Hankit elämäni ensimmäiset PVC housut.
Poikaystäväni sitoo minut käsiraudoilla sängynpäätyyn
kun harrastamme ihanaa kömpelöä teiniseksiä.
Vaihto-oppilasaikana Englannissa löydän ensimmäistä kertaa kinkybileet - ihmisten erilaisuuden kirjo, lämmin vastaanotto plus ne tajunnanräjäyttävät kauniit asut ja superkorkeilla koroilla varustetut plarformkengät.
Ensi miinuutista olin myytynä - ja ah niin hävettävästi alipukeuteena - kinkyscenen tarjontaan.
Löysin henkisen kotini.
Paikan jossa on lupa olla,
ainakin yhden bileillan verran,
todella aidosti minä.
Englannista palattuani aloin jotakin samankaltaista toimintaa kotosuomessa.
Paikkaa missä voisi pukeutua ja sulautua joukkoon herättämättä kenenkään huomiota olemuksellaan.
Löysin yhden, toisen - ja äkkiä koko yhteisön.
ihmisiä - tapahtumia - bileitä
tietenkin siinä välissä kahdenkeskeisiä tapaamisia
kokeilua, opettelua
paljon uhoa ja näyttämisentahtoa
ripaus tarvetta olla enemmän kuin todella onkaan
kriittisille lukijoille tiedoksi,
tässä kohtaan matkaa minähän olen vasta reilu parinkymmenen
naivi maalaistyttö
Itse kinkyskenestä ja ensikosketuksestani siihen muutama kaunis sana.
Minut otettiin lämpmästi, avosylin ja opastaen vastaan.
Opetettiin kädestä pitäien bileiden pukeutumiskoodit ja toivotut käytösnormit
- vaikka pervoja ollaankin, toisen ihmisen kunnioittamiselle asetettiin paljon arvoa.
Että sinulla on juttusi, minulla on juttuni - jokaisella omansa.
ihan yhtä arvokas omalla tavallan.
Opastettiin että bileet on paikka missä voi luvalla katsella, tutustua, leikkiä ja etsiä
leikkiä saa, tehdä voi
kunhan kahden ihmisen välillä vallitsee suostumus ja asioista tehdään
ympräröivää tilaa kunnioittaen ja ympäröivät ihmiset hienovaraisesti huomioon ottaen.
Että kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Ja niin minä löysin.
Henkisen kotini.
Syntyi hyviä ystävyyksiä.
Yksi yhdistys, jonka perustamisasiakirjassa nimeni komeilee yhtenä viidestä perustajajäsestä.
ja rakkaus - JunttiP
jossakin kinkybileiden jatkoilla minä ensikerran tulin tietoiseksi, että jaa tuollainenkin mies tässä maailmankaikkeudessa on
Vuotta myöhemmin, aataminaikuisen kinkychatin nimilistaa katsellessani
JunttiPeen nimimerkki varasti huomioni
ja niin minä tiesin - tuo on se mies jonka kanssa menen naimisiin
(another story, another time)
Matkan varrelle mahtuu monia vuosia ja hyviä bileitä.
kaikille avoimia, yksityisiä
Suomessa, Irlannissa
suomalaisia kinkyjä, irlantilaisia kinkyjä
saksalaisia
puolalaisia
ihania ihmisiä
Olen aikaisemmin jo muutamaan otteeseen maininnut, että lapsen syntymisenn aikoihin minä katosin - eksyin omaa seksuaalisuuteeni enkä enää tiedäkään äkkiä kuka tai mikä minä olen.
En varsinaisesti kadottanut itseäni juuri siihen lapsen syntymään, ehkä enemmän kolmekymppiseksi varttumiseen ja syömishäiriösairaudesta toipumisen aikaan saamiin muutoksiin.
Tai ehken oikeastaan edes eksynyt.
Vaan ikään kuin tyhjenin,
niinkuin liitutaulu josta kerran kiroitettu teksti pyyhitään pois.
Kinkybileet jäivät taka-alalle.
Vuosien myötä olin muuten enemmän tai vähemmän irtaannuttanut itseni BDSM/fetish/kinky teemoista, sillä hassu tosiasia on että vaikka meidän kotona asuu kaksi hyvinkin avoimesti BDSM/fetish/kinky -maailmasta henkisen kotinsa löytänyttä ihmistä tämän saman katon alla olemme enemmän vanilijoita kuin keskiverto naapurimme (näin ainakin uskoisin)
Vaatteet on meitä yhdistävä tekijä -
bileet ja pukeutuminen sekä se että on olemassa seurapiiri missä voin avoimesti ja reilusti olla minä omine viehtymyksineen on meitä yhdistävä tekijä.
Me molemmat viihdymme kinkybileissä - yhdessä ja erikseen.
Reilu parivuotta sitten löysin itseni uudelleen kinkybileistä.
Eksyneempänä ja hämmentyneempänä kuin ikinä.
Paljon samaa, mutta samalla paljon on muuttunut.
Minäkin.
Seuraava teksti sisälltää valitusvirren.
Olen herännyt huomaamaan
etten ehkä aidosti viihdykään kinkybileissä täällä kotosuomessa.
Tai siis viihdyn, mutta että bilescene alkaa menemään aivan liian rajuksi minun makuuni.
Kuulostan fossiililta tässä kohtaa.
Sorry, 'bout that.
Jokin 'henki' vain on kadoksissa.
Bileissä vallitsee pienessä määrin hallitsemattoman tuntuinen anarkia.
Leikittelyhetkin sijaan törmään kerta toisensa jälkeen - yhdessä samassa tilaisuudessa -
full-core pornoksi luokiteltaviin tapahtumakuvioihin - tahtomattani.
Onhan bileissä maailman sivun harrastettu juuri sitä itseään - daa, mehän keskustelemme yhdestä tärkeästä seksuaalisen ilmaisun osa-alueesta tässä, mutta nautinto on tapahtunut ulkopuolista maailmaa huomioiden.
Erillisessä tilassa - Dark Room - hämärämmässä pimeässä huoneessa, joka bileisiin rakennettiin kaikenlaista suoranaista aktikäyttäytymistä varten. Paikka jonne saat vapaasti mennä katsomaan, tekemään, olemaan, tunnustelemaan...whatsoever...kukin omien mieltymystensä mukaan.
Nyt dark room tapahtumat ovatkin jotenkin siirtyneet
meilkeinpä kaiken keskipisteksi.
Mitään kysymättä - siinä se nyt on.
Halusit tai et.
Kinkybileissä kun kerran ollaan,
niin mitä siinä kainostelet.
Ihan kuin et olisi ennen nähnyt nauttivaa narttua.
tai herraa.
tai mitä tahannsa.
Olen nähnyt.
Ja nauttinutkin näkemästäni.
Mutta vapaaehtoisesti.
Tehden tietoisen valinnan siitä,
että nyt minä katson.
Erona on se,
että tilanteessa jossa tapahtuma onn muuttanut Dark Roomista salin keskipisteeseen
valinnanmahdollisuuteni on ikään kuin otettu pois
tuomalla aivan kaikki seksuaalinen nautinto,
raadollisimmissa ydinolomuodoissaan suoraan silmilleni
on pakko katsoa tai kääntää katse pois
vastuu katsomisesta, tai pikemminkin sen välttämisestä
niin jos ei tapahtuma kerran miellytä, kun meitä tapahtuman
keskipisteessä olevia kun miellyttää olla juuri tässä
langetetaan yksin omaan minun tehtäväkseni
että nuo saisivat nauttia rauhassa.
ei niin päin, että nuo nauttivat rauhassa tuolla nautinnoille varatulla alueella,
ja minä olen täällä vaikkka juoden kahvia ja juttelemassa tutuille
ilman että on pakko vaihtaa istumapaikkaa ettei levitetty tavara koko ajan piirry verkkokalvolle
tai siellä mukana nauttien heidän nautinnostaan.
mikä nyt ikinä sitten onkaan se mieltymys.
Mielessäni herää toistuvana kysymys,
jos minä hämmennyn nykyisestä kinkybileiden ilmapiiristä
miten käy paikalle uskaltautuneen vähän ujon ensikertalaisen?
lähtee hämmentyneenä illan päätteeksi kotiin
ja toteaa, että jos siellä on oltava noi avoin ja noin rohkea
niin ei se ehkä olekaan minun paikkani
ei uskaltaudu koskaan enää takaisin,
koska vähän häiritsi kun ne siinä ihan vieressä niin avoimesti nauttivat
ja minua se ehkä vielä vähän hävettää
että ei ne bileet nyt olleetkaan niin avoin ja turvallinen paikka,
enkä nyt tuntenutkaan olevani aivan tasavertainen omien melko vaatimattomien,
mieltymykseni kanssa
Jos tulen ujona paikalle,
koenko olevani tervetullut juuri tälläisenä?
Ehkä vähän arkana,
mistään mitään tietämättömänä noviisina
tai juuri lapsuuden taaksen jättäneenä nuorena aikuisena,
sellaisena joka ei ole vielä paljoa juuriaan kokenut ja nähnyt
Golden rule - yleisesti vallalla oleva normi - oli joskus muinoin
että yleine biletila on oiva paikka leikille ja lämmittelylle
itse purkautumiselle on sijaa Dark Roomin puolella
tai sitten kotona,
joka sinne asti haluaa odottaa
long gone kenties?
haudattu jonnekin arkistojen perukoille?
vai katsonko minä nykyään aina vain väärään suuntaan?
Tai sitten se on maailma,
josta viattomuus on jollakin tapaa kadonnut.
Mikään ei hetkautakaan ketään,
minä olen se joka on jumiutunut omien ongelmiensa kanssa jonnekin viattomuuden alkulähteille ja olettaa nyt siten muissakin ihmisissä olevan viatonta ja kömpelöä.
mutta entä se paikalle eksyvä ensikertalainen?
jos nyt sattuisikin olemaan niin, etten minä ole ainoa panemisesta punastuva tässä maailmassa,
että se ensikertalainen ei vielä ole löytäyt internetistä aivan jokaista sivua ja ole täysin turta kaikelle
että jos se onkin vähän arka ja pelokas
miksei sitä toivoteta samalla lailla tervetulleeksi joukkoon kuin minut joskus silloin
kuin minä olen viaton, arka ja pelokas
mutta niin äärimmäisen utelias ja halukas oppimaan ja löytämäänn
Ja kun sanon joukkoon tarkoitan sitä.
Us against the world - ei nyt aivan noin dramaattisesti.
Mutta jos arkielämässä tuntuu, että et aitona itsenäsi kuulu joukkoon
täällä on joukko jonne voisit kuulua itsenäsi
Mielessäni on moneen otteeseen,
useammissa eri bileissä,
häivähtänyt pieni pettymyksen tunne.
aivan kuin olisi sellaisesta
me hengestä on siirrytty minä henkeen
me, olemme joukko erilaisia ihmisiä,
erilaisine mieltymyksinemme
ja meidän joukkoon mahtuu
tänne sopii tulla jokaisen ja täältä löytyy
sopiva paikka kaikenlaisille mieltymyksille
olen yksilö
minulla on mieltymys,
tarve saada mieltymys täytettyä,
olla minä,
juuri tässä kohtaa,
ja jos et kestä niin katso muualle
minä, minä, minä
unohdetaan muut
keskitytään yksin omaan napaan ja sen ympäristöön
maailma raaistuu,
viattomuus katoaa,
scene evolvoituu?
Bullshit!
jaa, ettäkö ei sinua miellytä
mene muualle tai katso poispäin
et sä sit oikeesti voi kuulus joukkoon
Osa minusta kaipaa Irlannin vähän jäykähköä, sitä julkista, bilesceneä.
Yksityisbileet on asia erikseen, enkä puutu niihi tässä.
Että oli selviä rajoja yhteisen sisällä, että tämä on oikein ja tämä ei.
Että uskallettiin ottaa vastuu yhteisesti sovituista pelisäännöistä ja korjata jos joku astui rajan yli.
No lakikuvioiden vuoksi,
mutta myös siksi, että luodaan ympäristö jossa mahdollisimman moni tuntee olonsa mukavaksi ja kotoisaksi.
Että vaikka ollaan miten avoimia seksuaalisuuden ja mieltysten kanssa,
kaikkea ei tarvitse laittaa eturiviin esille koko kansan pakkokatselmukseen.
Että sinne takahuoneeseenkin jätetään vähän jotakin jännittävää.
Kotimaassa tuntuu scenessä olevat eväät levällään ja kaikki rajat auki.
Mitä sellaisilla tekee, kinkyjä me kaikki ollaan.
Jos et kestä katsoa niin mene muualle.
Minusta rajat on rakkautta.
Ja tarve sellaiselle ympäristölle,
jossa mahdollisimmann moni tuntisi itsensä
turvallisesti viihtyväksi on suuri.
Ainakin minulla.
Näin minä ajatttelen.
Muutama muu jakaa ajatuksiani.
En olekaann ainoa siis,
meitä on jopa pieni ryhmä.
Koska virtuaalimaailman aikakautta eletään,
olen hämmennystäni purkanut virtuaaliaailmassa tännään.
Chattihuoneessa privaatiksi tarkoitettu viesti,
'fossiili avautuu'
levahtaakin väärän napinpainalluksen ansiosta koko chattihuoneen luettavaksi.
Uups.
Tulin ulos kaapista mielipiteeni kanssa oikein ryminällä.
Ei ollut tarkoitus - minähän vain tässä pohdiskelen.
paskat, mä olen oikeasti sitä mieltä
että koko kinkyskene kaipaa vähän raippaa ja rotia
jotta ihmiset uskaltautuisivat enemmän etsimään itseään
liika avoimuus on itsessään hämmentävää
ja syntyy helposti käsitys, että pitäisikö munkin nyt olla tuollainen
50 Shades ja muut hassut teokset,
kun tuovat hyviä ajatuksia eslle
saavat ihmiset pohtimaan, että entäs jos minäkin
ja uskaltautumaan kerrann mukaan tapahtumiin
miten saada ihmiset mukaan toisenkin kerran,
aktivoituaan ja etsimään itseään
esittäämään kysymyksiä ja löytämään uusia juttuja
madaltamalla kynnnystä ensikokeiluun,
luomalla oikeasti turvallisen ympäristön
jossa vähän arempi ja vähän vanilijampikin
voisi tuntea olonsa kotoisaksi ja ottaa varovaisia ensiaskeleita
tehden sitten valinnan lähteäkö tutkimaan eteenpäin,
vai onko ehkä tämä minulle juuri se hyvä taso
Jälleen kerran on paljon mistä olla kiitollinnen.
Olen kiitollinen turvallisista ensiaskeleista kinkyscenen piiriin aikoinaan asutessani.
Olen kiitollinen, että olen saanut nähdä ja kokea paljon erilaisia bileitä ja tapahtumia.
Kaiken kritiikin keskellä, olen kiitollinen, siitä että saan elää sellaisessa yhteiskunnassa missä tämän kaltainen biletoiminta ja sen avoin järjestäminen on mahdollista.
Ja niin, minun kriittisitä sanoista huolimatta,
rohkaisen BDSM/kinky/fetish maailmasta vähänkään jotakin kutkuttavaa tunnetta mahanpohjaansa saavaa tutustumaan rohkeasti aiheeseen enemmän, netti on täynnä toinen toistaan hienomaa tietolähdettä.
Ehkä kritiikkini on aiheeton,
ehkä minä vain kipuilen oman seksuaalisuuteni kanssa.
Ehkä se on aiheellinen,
asioita voitaisiin tehdä paremminkin.
Tai ehkä sen vain maailma,
joka ei ole enää sellainen kuin se oli joskus silloin.
Tuntuukohan tältä sitten vanhana,
että kaikki oli paremmin kuin ennen,
että nykyinen meno vain pelottaa ja hämmentää,
eikä oikein tiedä että kuuluuko vai eikö kuulu
ja jos niin minne?
Henkinen kotini on yhä BDSM-scenen suojissa.
Vaikka vähän eksyneeltä olo välillä tuntuukin.
BDSM/kinky/fetsh/seksuaalisuus
on aiheena mielenkiintoinen ja palaan siihen jatkossakin.
Asianmukaisen varoitustekstin kera.
Niin, mikäli joku bilejärjestäjä eksyy tätä joskus lukemaan,
voisiko tekstistäni löytää pätkän rakentavaa asiakaspalautetta?
Olisko oikeasti mahdollisuus kehittyä tästäkin pisteestä vielä eteenpäin?
Ai, että minkö mukaan järjestelyporukkaan ideoineni?
Maybe.
One day.
heti kun joku pyytää mukaan,
itse en ole vielä valmis aktivoitumaan
Rakkaudella,
Sallamari
TrueKinkyUsed to Be -
nykyinen wannabe kinkybilehile
ps. ylitin pienesti itsesi - annoin itselleni luvan mielipiteeseen
sellaiseen, joka saattaa kenties loukata jotakuta
tai ainakin nostattaa esille erilaisia näkökulmia