Lyhyt jatkopäivitys eilisen päivän kertomukseen,
tarinaa väärässä olemisen mahdollisuudesta.
Tilenteessa, jossa on hyvinkin mahdollista, että minä olen väärässä.
Eipäs-juupas-eipäs -keskustelut entisen työnantajan ja minun välilläni jatkuvat.
Kun selvennetään tässä kohtaa, että asia koskee pientä yksityiskohtaa työsopimuslaissa, lukija ymmärtää että ihan hirveän yksinkertaisista ja välittömän yksiselitteisistä asioista tässä ei nyt keskustella. On olemassa erilaisia tulkintoja ja toisistaan eriäviä mielipiteitä - puhumattakaan reaalielåmän eri käytännöistä.
Ihan aluksi on todettava, että tässä kohtaan tein virheen - tai no oikeastaan pienen erheen - sorruin malttamattomuuteen - en konsultoinut palkkaamaani ammattilaista, ennekuin lähestyin työntekijää kysyvällä viestillä. Missään vaiheessa en kuitenkaan ole vaatinut mitään, olen kysynyt ja kyseenalaistanut - kohtelian sanakääntein - perustellen tulkintoja ja mielipidettäni asiaan.
Minä puoleltani otan aikalisän,
välitin tiedon eteenpäin asiaan enemmän perehtyneelle taholle.
Vain selvittääkseni minkä lainkohdan nojalla asia on niinkuin se minulle kerrotaan olevan.
Thats all.
On hyvinkin todennäköistä, että minä olen tulkinnut osaamattomana lukemaani väärin
- mahdollisuus tulkintavirheisiin on puolin ja toisin.
Siksi varmistus.
En minä riitelyn vuoksi,
vaan oman itseni.
Jotta ensi kerralla tietäisin enemmän.
Inspiraatio tällekin kirjoitukselle lähti JunttiPunaniskan sanoista
...sä taas menit liian aikaisin sinne blogiin tilittämään kaikesta,
kun kerroin saamastani viestistä.
Minä itsekin mietin miksi eilen kirjoitin.
Itseasiassa, olen viikkokausia pohtinut miksi minä bloggaan.
Johtaako tämä mihinkään?
Palveleeko tää enää mitään tarkoitusta?
Olen tuskaillut jossakin määrin siitä, miten paljon blogi on muuttunut ensimmäisitä teksteistä ajan myötä
sairapäivät - toipumisaika ja terapia
Entä mitä nyt?
JunttiPeen kysymys ja itseni itselleni antama vastaus selvitti minulle kaiken
- avoimesta rehellisyydestä Blogissani on yhä kysymys,
siitä että minä kirjoitan asiat juuri niinkuin ne ovat..
Ensin harjoittelin rehellisyyttä,
tein blogista itselleni paikan mistä sanoa asiat juuri niinkuin ne ovat.
Jossa voin puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Syömishäiriöinen maaimani kun ei tuntenut montaakaan totuuden sanaa itsesään.
Nykyään ylläpidän rehellisyyden taitoa.
Blogi on edelliin minulle se paikka, jossa puhua asioista oikeilla nimillä,
tapahtumista juuri niin kuin ne minun elämässäni tapahtuvat.
Truth, nothing but the Truth.
My Truth -
niin, että epätodenmukaisuuden huomatessaan kuka tahansa pystyy aisaa oikaisemaan
tai kertomaan oman kantanasa.
Kuka tahansa saa kysenalaistaa ja kysyä - haastaa minua ajattelemaan ja kehittämään itseäni.
Anyday.
Rakkaudella,
Sallamari