Haavoittuntu lapsi, ahdistunut aikuinen

Blogin puolella en juurikaan ole maininnut montaa lausetta sisäisestä lapsestani. Tänään, mitä ilmeisimmin, on juuri oikea hetki esitellä sisäinen lapseni täällä blogissa.

Tuon sisäisen lapsemme näkyväksi tulemisen tarve on suhteessa siihen, miten hyvin tätä lasta on aikoinaan kuunneltu ja miten sen tarpeisiin on vastattu. Sisäisen lapsen löytäminen tiivistetysti tarkoittaa niiden haudattujen lapsen tarpeiden löytämistä, joihin ei ehkä lapsena ole vastattu. 

Sisäinen lapsi on 'tieteellisesti' määritelty sellaiseksi egon tilaksi, jolla on oma olemus ja joka ilmenee aikuisen elämän tunneperäisissä vastauksissa. 

Sisäinen lapsi vaikuttaa uskallukseemme elää ja rohkeuteen ottaa vastuuta elämässä.
Sisäisen lapsen kanssa yhteyteen pääsee rohkeasti antautumalla keskusteluun näiden tyydyttämättä jääneiden tarpeiden kanssa.

(tähän päättyy ensimmäinen tieteellinen osuus tässä postauksessa)

Minun keskusteluni sisäisen lapseni kanssa on jotakuinkin sellainen, että tässä hetkessä elämvä minä . aikuinen - käy sanatonta vuoropuhelua sisäisen lapseni  kanssa ja yrittää ymmärtää ja ottaa huomioon tämän lapsipuolen itsessään. 

 Minun sisäisellä lapsellani on kaksi erillistä aikakausiolomuotoa.

Näistä aikakausiolomuodoista minulle tutumpi on teini-ikäinen. Tuon teinikäisen sisäisen lapseni kanssa me tulemme hyvin toimeen tänäpäivänä - meillä on avoin hyvä keskusteluyhteys ja päivä päivältä ymmärrän häntä ja hänen ajatusmallejaan entistä paremmin häntä. Sisäinen teini-ikäiseni on siinä kolmentoista korvilla oleva vastikään äitinsä menettänyt emotionaalisesti hyvin epävakaissa olosuhteissa elänyt äärimmäisen hämmentynyt tyttö. 

Teini-ikäinen sisäinen lapseni on ollut aina enimmäkseen vähän surullinen. Sivunuottina teini-ikäisen sisäisen lapseni käytöksessä on ollut havaittavissa silkasta ymmärtämiskyvyttömyydestä pursuavaa puhdasta vihaa. Vihaa ja epävarmuutta koko maailmaa ja elämän järjellisyyttä kohtaan.

Hänen maailmansa vaikutti aika ajoin todella kaaoottiselta ja hänestä elämä on yhä jossakin määrin hyvin hämmentävää ja äärimmäisen epäreilua.

Sisiäisen lapseni nuorempi ilmenemismuoto on näistä kahdesta minulle hyvin vaikeasti kohdattava. Iältään tämä nuorempi sisäisen lapseni olomuoto on selkeästi alle kymmenen vanha. Sen kanssa kykenen puheyhteyteen oikeastaan ainoastaan terapautin välityksellä. Rehellisesti sanottuna, tuo sisäisen lapseni ilmenemismuoto pelottaa minua aivan valtavasti ja vältän tietoisesti keskusteluja hänen kanssaa. Minusta tuntuu, etten vieläkään pysty täyttämään tuon pienen lapsen tarpeita ja toiveita . Tuo pieni lapsi on hyvin hädissään ja hämmentynyt - sen on vaikea kohdata toisia ihmisiä, siten että se kykenisi ymmärtämään ihmisien toimintamalleja ja signaaleja missään muotoa. 

Tuo lapsi on jätetty yksin kohtaamaan suuria emotionaalisia ja luottamuksellisia ristiriitoja.

Sisäisen lapseni nuorempi ilmenemismuoto on seksuaalisesta hyväksikäyttökokemuksesta traumatisoitunut osa minussa.

 Haavoittuneen sisäisen lapsen kanssa eläessään on huomannut niin monesti  olevansa hiukan liian lapsellinen, jotenkin niin epävarma ja epämääräisesti sillai ahdistunut. 

Haavoittuneen sisäisen lapsen kanssa elävän tunne-elämänsä on aikuisena niin lukossa, että yhteys tunteisiin saattaa olla kokonaan poikki tai tunteet ovat ikään kuin jäätyneet. 

Niistä on tullut liian suuria ja pelottavia hallittaviksi. 

Sisäisesti kipeä ei koe olevansa muitten kanssa tasavertainen, vaan hän kokee olevansa joko toisten yläpuolella tai alapuolella. Hän vertailee, on kateellinen, vihainen ja usein itsetuhoinen.

Haavoittuneesta lapsesta tulee haavoittunut vanhempi - sellainen aikuinen lapasi. 

ylihuolehtiva, hylkäävä, kriittinen ja epäluuloinen

Tunneilmaisultaa kaikkia tilanteita ja ihmisiä kohtaan 

joko vähän ylitunteellinen tai melkoisen tunnekylmä. 

Herkästi uupuva seksuaalisesti kylmä tai kompleksinen.

Nyt päästään tämän postauksen hyviin uutisiin.

Sisäinen lapsi toipuu kokemasta traumastaan

 tämän päivän näkyvän aikuinen minä toipumisen mukana.

Se vaatii ainoastaan rohkeaa avointa keskustelua,

sisäisen lapsen äänen vilpitöntä kuulemista,

halua lohduttaa ja antaa anteeksi.

Myös heille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Päästää irti menneestä ja suunnata positiivisen kasvuenergian voimalla huomiseen.

Teini-ikäistä sisäistä lasta on eilen rakastettu - siinä sivussa tuo nuorempi sisäisen lapseni ilmenemismuoto on samalla saanut vähän ääntää kuluviin. Vaikka sisäinen lapsijärjestelmä minussa aukikirjoitettuna vaikuttaa ikään kuin omistaisin kaksi sisäistä lasta, kysymys on kuitenkin yhdestä ja samasta sisäisestä lapsestani. Eheyttävät keskustelut sisäisen lapseni kanssa, ilmenipä sisäisen lapseni keskustelussa kummassa tahansa ikäkausimuodossa, lohduttaa ja parantaa sisäistä lastani aina kokonaisuudessaan. Kahden näköinen - silti yksi ja sama.

Sisäistä lasta on hellitty eilen.

Elokuva osui ja upposi lapseen, 

pelkojensa kohtaamisesta, rohkeudesta olla oma itsensä,

luopumisen tuskasta, siitä tunteesta kun joku vihdoinkin ymmärtää sinua

että oletkin erilainen, mutta silti kelvollinen

Kriittinen aikuinen minussa on kahden vaiheilla elokuvan suhteen.

- olihan se viihdyttävä, mutta olen minä parempiakin nähnyt.

Silti jokin - se nörttiosa - minussa haluaa lukea Divergent -novellit.

Laitoin kirjasarjan ToBeRead - listalleni.

Mukavaa torstaita kaikille!

Tälläisissä tunnelmissa tänään.

Mikä on sinun suhteesi sisäiseen lapseesi?

Kuulisin mielelläni blogini lukijoiden ajatuksia tästä aiheesta.

Rakkaudella,

Sallamari