Aloitetaan sillä, että tämäkään blogikirjoitus ei ole maksettu mainos. Tämän on ihan vaan sellainen tavallinen kertomus kokemuksistani Dark Art Tattoo -studiosta.
Alla oleva teksti perustuu yhden ihmisen (tai no oikeastaan kahden, sillä Juntti P jakaa kanssani aika lailla yksiyhteen mielipiteet ja äärimmäisen miellyttävän tauointikokemuksen Dark Art Tattoosta) omakohtaisiin kokemuksiin ja niistä kirvonneisiin ajatelmiin.
Haluan siis hyvän kokemuksen jäljiltä kertoa hiukan enemmän tarinaa uusimmasta tatuointihankinnastani.
Dark Art Tattoo sijaitsee Budapestissä Unkarissa.
Ensimmäistä kertaa tämän kyseisen tatuointiliikkeen toimintaan tutustuimme JunttiPunaniskan kanssa ensimmäisellä Budapestin lomallamme 2009. JunttiP tahtoi olkavarteensa tatuoinnin tuolla reisulla (minulle tissit - JunttiP:lle tatuointi : sounds like a fair deal). Surffailtuaan iltoja Internetin ihmeellisessä maailmassa JunttiP laskeutui aivan sattumalta Dark Art Tattoon kotisivuille ja löysi käsiinsä DAT:n perustajan Zsolt Sárközi portfolion. Siinä hetkessä JunttiP oli myytyä miestä - tuolta artistilta minä haluan tatuoinnin!!!, totesi JunttiP. Alkoi viikkoja kestänyt sähköpostiviestittely - joka aikanaan päättyi ensimmäiseen hienoon tatuointikokemukseen Dark Art Tattoossa.
 |
| Ensikosketus DAT studioon - Lady of Pain |
Dark Art Tattoo avasi ovensa 1993.
Tällä hetkellä studiolla tekee töitä kuusi artistia, ja pari lahjakkuutta on parasta aikaa kouluttautumassa alalle DATn hellässä huomassa.
DAT on Custom Tattoo Studio. Se tarkoittaa sitä, että studio on erikoistunut yksilöllisiin kantajalleen vasta vasten suunniteltuihin tatuointikokonaisuuksiin.
Eikä kuvien laadusta tingitä - artistien halu kehittää itseään taiteilija on silmin nähtävissä.
Zsolt Sárközin sanoin
I knew that I could be the best only if I did one thing with full blast.
Ai, mitäkö se kustantaa? 100euroa/tunti.
Sekä persoonallisen idean ja yhteistyöhalukkuutta.
Jaa, että miten homma toimii - niin että miten tonne sitten voi päätyä tatuoitavaksi?
Sähköpostia menemään sopivalta näyttävän protfolio omaavalle artistille
että tälläistä minä haluaisin ja tuollaiseen paikkaan
ja olisin tulossa kaupunkiin tuolloin ja tällöin - sopisiko sinulle tälläinen projekti?
Odottelua ja kärsivällisyyttä - artisti vastaa kyllä.
Onnistuu hänen kanssaan
tai ehkei tällä kertaa minun kanssani, mutta ehkä tuo toinen heppu voisi auttaa Sinua..
 |
| Tältä näyttää DAT keskipäivällä - henkilökunta tuolla lounastaa auringossa. Minä odottelin mukavasti sisätiloissa breikin ajan. |
No sit kun on päätetty sähköpostissa, että mitä tehdään, niin mitä sitten tapahtuu?
Suuntasin piipahtamaan DAT studiolla loman ensimäisinä päivinä. Minä tapasin tatuoinnin minulle tehneen Csigan kanssa ensimmäistä kertaa ja siinä me sitten tarinoitiin hiukan siitä millaista tatuointia minä nyt etsiskelen ja mitä kaikkea minulla on jo entuudestaan.
Tiesin, että haluan sellaisen kuvan joka edustaa tatuoinnin tehnyttä artistia itseään, hänen tatuointityyliään ja näkemystään, ja samanaikaisesti kuitenkin sopien jo olemassa olevien tatuointieni joukkoon yhtenevästi.
Csiga mittaili jalkaani ja merkitsi paperille kuvan maksimikokoalueen.
Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen menin tatuoitavaksi valmiin kuvan kanssa - koska kyseessä on custom studio ja haluttiin varmistua, että täysin samanlaista teosta ei kävele vastaan ihan joka kadulla - kuva sai osakseen pientä hienosäätöä. Mietittiin mitkä elementit ovat kuvan kannalta olennaisia - mitä korostetaan ja olisiko mallikuvassa sellaisia elementtejä jotka voidaan poistaa kokonaan.
Kerroin muutaman itselleni tärkeän yksityiskohdan kuvaan liittyen ja jätin lopun kuvasta luottavaisin mielin Csigan oman taiteellisen tulkinnan käsittelyyn.
Sunnilleen samaan kaavaa noudatti JunttiPunaniskan kuvasuunnittelu. Toki sen verran eroa oli, että JPn tatuoinnissa ei ole pohjana yksittäistä valmista kuvaa. Muutamia inpiraatiokuvia ja esimerkkejä Juntti P lähetti Zsoltille etukäteen. Budapestin päästyämme kävi tämäkin kaksikko etukäteiskeskusteluja lopullisesta iholle piirrettävästä kuvasta. Zsolt esitteli visionsa ja JunttiP pienet muutosehdotuksensa.
 |
| Ääriviivat paikoillaan - siitä se lähtee |
 |
| Työpöydän valmistelua |
 |
| Viimeiset valmistelu ennen H-hetkeä |
Hipsin paikalle hiukan ennen sovittua tapaamisaikaa - Csiga odotteli jo studiolla tehden viimeisiä pieniä hienosäätöjä tulevaan kuvan malliin.
Viimeinen versio mallikuvasta tulostettiin ja sain kuvan vielä kertaalleen hyväksyttäväkseni.
Kaikki OK - eikun töihin.
Tatuointipöytä odotti minua valmiiksi muovitettuna.
Csiga aloitti projektin sheivaamalla jalkani (itsen kun en tatuointia edeltävänä iltana hennonnut viimehetken sheivailuja tehdä viihtohaavojen pelossa). Vähän mallailua ja eikun siirtokuva pohkeeseen kiinni.
Mallailtiin ja mietittiin.
Walk there and back.
Walk again.
Yeah, it is straight and stays straight.
We are ready to rock.
Hanskat käteen ja värejä purkkiin.
Pientä konsultaatiota samalla.
- mä haluaisin tolle tytölle punaisen tukan - to express my love towards redhead girls
niin ja mun sisäinen minä on punatukkainen
- Ok, so we do that. I have a vision.
Täytettyjä purkkeja,
muutamia pöydälle siirreltyjä purnukoita
ja kolmet roskiin heitetyt hanskaparit myöhemmin
- I start the lining now.
 |
| Siinä sitä sitten pötkötellään |
- Are you OK?
- Feeling comfortable?
- Need any breaks? Toilet?
-vittu mua sattuu ja just nyt mä niin inhoan sua!
ajattelin hiljaa mielessäni
useammin kuin kerran
-I so hate you right now!!!!!!
- That is ok, comes with the business.
We can take a break if you need.
You can walk a little.
Rauhallista sovinnollista keskustelua meidän kesken.
-Im gonna grab a quick lunch.
You rest.
Walk a little.
Kymmenen minuutin siunattu hiljaisuus.
Tatuointikone ei nakuta tauotta.
 |
| Toiset ruokailee, minä lepään |
Csiga takaisin tauolta - tatuointikoneen tasainen nakutus jatkuu.
ja jatkuu
ja jatkuu
Viereisillä tatuointipenkeillä naamat vaihtuvat.
Hiljainen puheensorina täyttää hetkeksi huoneen.
Sanakaan en ymmärrä, mutta ei väliä. Tekeisi mieli kuiskata, että puhukaan mitä ikinä puhuttekaan kuhan vaan puhutte. Jotenkin puheensorina rauhoittaa ja saa ajatuksen siirtymään hetkeksi muualle kivusta.
Puhe hiljenee - tatuointikoneen nakuttava ääni kuuluu nyt kolmesta eri lähteestä.
Kello kulkee.
 |
| Malli on vieressä karttana kertomassa mihin suuntaan mennään |
 |
| Csiga keskittyy - minä kiroan puutuvaa pakaraa |
Neljän tunnin jälkeen koittaa levottomuus.
Jokainen paikka on niin puuduksissa - pöytä on kova ja asento enimmäkseen yksitoikkoinen.
-hateyoyhateyouhateyou!
liki äänetön mantrani
- You wanna have a break?
Walk to toilet and back
- I so hate you!
Ethän sä oo allerginen paikallispuudutteille? Mä laitan sitä sulle.
Päivän paras tarjous.
Epämukavuusaste putosi kerralla pari pykälää.
JunttiP ja PikkuS saapuvat paikalle.
Todellisuudentaju on hämärtynyt - kauankohan mä siis oikeasti olen tässä maannut?
Kaikki ylimääräiset henkilöt poistuvat aurinkoon.
Csiga ja tatuointikone jatkavat armottomasti kimpussani.
-Nyt sattuu jo oikeasti!!!
-I so hate you.
-And next time when I even mention a tattoo,
remind me about this, please.
-If I ever get a tattoo again it will be two lines
and those lines will not even cross.
Csiga hymyilee.
Ja jatkaa tasaisin pienin viilloin eteenpäin.
Siltä se tuntuu, juuri sillä hetkellä.
Haluaisi rukoilla armoa.
- I need some love and comforting attention
Jalkopäästä kuuluu hymähdys.
Tatuointikoneen nakutus ei taukoa.
- I so so so so hate you right now!
-I dont care. It's part of this job.
Kuusi tuntia ylittyy.
Csiga miettii jo tulevaa.
- I so wanna add some backround color for her
niiin moneltako se teidän lento lähtee aamulla?
10.30, äläkä eden näe unta että mä tuun tänne ennen sitä.
- how about meeting me here at 05:00 tomorrow morning?
Niitä hetkiä, kun et voi olla varma onko toinen tosissaan vai puhutaanko nyt pilke silmäkulmassa
-Im so gonna kick you ass if you hurt me more!!!
-ok, next time then. I know now Im gonna see you then next time.
Ja sitten päivän paras lause.
Ihaninta mitä Csiga on ikinä minulle sanonut.
- We are done
this time.
Huokailu.
Venyttelyä.
Eestaas tassuttelua.
Kasapäin valokuvia.
Kipu on jo unohtunut.
-I like you again.
-I know.
Halataan sovinnon merkiksi.
Minua itkettää.
Koska se on niin ihana.
Lintuämmäni.
ja onhan se Csigakin vähän ihana.
Taitava ja lahjakas.
Mitä tatuoinnin jälkihoitoon tulee.
- I have only one tattoo, you are covered with tattoos.
so
Who am I to tell you what to do,
how to take care of tattoos?
Do as you always do.
Wrap it up for flight.
Email if anything comes up.
Viimein myös Florintit vaihtavat omistajaa.
-nonono, you gave me too much.
-no I didn't. Im the one who works in a bank.
-is the bank still up and running?
Ylimääräinen kaksitonninen palautuu takaisin minulle.
Sitten on vuorossa jäähyväiset.
Elmukelmu uuden kuvan suojaksi ja ulos
Thaks for everything and see you again!
Yhtä lämpimästi kuin meidät tovotettiin tervetulleeksi,
meidät hyvästellään myös kotimatkalle.
Henkilökunta jää kantamaan mainoksia sisälle ja vilkuttelee meille näkemisiin.
That's it.
Parasta mahdollista palvelua.
Vannoin joskus, ettei minua koskaan-enää-milloinkaan tatuoida oikeassa kaupallisessa tatuointiliikkeessä,
enkä taatusti antaudu yhdenkään tatuointikonetta pitelevän miehen työstettäväksi.
neverever.
Sen verran traumaattisia olivat nuoruuden ensikokemuksen oikeista kaupallisista tatuointiliikkeistä
ja jäätäkin kovemmista tatuoijaäijistä.
Never say never.
Dark Art Tattoo ja Csiga saavat molemmet minulta täyden kympin.
Minua kohdeltiin hienovaraisesti ja toiveitani kuunnellen.
Palaan asiakkaaksi toisenkin kerran.
(DAT ei muuten minun maailmassani väänny mitenkään kaupallinen-tatuointiliike gategorian alle, se on enemmäkin taideliike, joten puolet tuosta joskus lausumastani ultimaalisesta mä-en-ikinä -ukaasistani pitää yhä)
Hotelilla pesu,rasvaus ja uusi kelmu.
Toistetaan paketointi vielä aamulla ennen lentokentälle lähtöä.
Ehjänä perille kotiin.
So the story goes.
Jos jokin asia jäi ihmetyttämään tai tahdon kysyä lisätietoja
tai mitä tahansa DAT tai kokemukseeni liittyvää
laita rohkeasti kommenttia boxiin tai lähesty minua sähköpostilla.
Vastaan kaikkiin kirvonneisiin kysymyksiin mielelläni ja annan lisätietoja.
Rakkaudella,
Sallamari