Maailmassa saa olla kiitollinen sille mitä annetaan.
Olen tänään kiitollinen, että eilisen kompuroinnin seurauksena tullut murtuma on juuri tuossa kohtaa. Inasen verran alempana ja olisin jatkanut matkaani paikallisesta Mehiläisen työterveyshuollosta Turkuun ilman lounasta, kulkematta kodin kautta.
Diagnoosi kuuluu koko loistossaan seuraavasti
V-MT:ssa diafyysin murtuma, jossa irtofragmentti ja 2mm:n dislokaatio
Ei muita traumamuutoksia.
Kepit sain, kipsiä en.
Hyvä teippaus pitää varpaat kiinnit toisissaan ja auttaa vammaa luutumaan takaisin oikeaan asentoon. Kuudessa viikossa päitäisi olla entisellään.
Jaa,että mitenkä tässä nyt näin kävi?
Manifestoinnin tulos.
Koko kesän olen miettinyt vähän pelonsekaisissa tunnelmissa,
että kipsiin ja kipeään jalkaan tämä kesä varmasti päättyy
- mutta minun peloissani syy kipsaukseen olisi slack line lipsahdus tai epäonnistunut acrobatialiike,
ei suinkaan vähän arvaamattomat kesäsandaalit, pieni virheaskel rotvallin reunassa ja siitä seurauksena kompastuminen omiin jalkoihin keskellä kirkasta päivää.
Fear leads you nowhere.
Mutta kaiken mitä aidosti sydämestään pyytää,
sen myös elämältä saa.
Pelko on vahva tapa pyytää asioita elämäänsä.
Fear leads you nowhere.
Oikeastaan on toinenkin aihe kiitollisuudelle.
Tälläinen pakkotauko kaikesta liikunnallisesta,
järjesti minulle juuri lisäaikaa uuden rakkausrummun rummuttelulle.
Mielessäni surin jo vähän sitä, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa tutustua rumpuun
- hiljainen ajatus, että hei antakaa mulle aikaa olla vähän enemmän tuon rummun kanssa-
kaskas, aikaahan järjestyi,
Ihan oikeasti,
kyllähän tälläinen kumpuroiminen vähän sucks.
On sitä paitsi myös aivan pirun kipeä.
But Ill survive.
Lähettäkää lämpimiä parantavia ajatuksia.
Eiköhän tämä tästä.
Rakkaudella,
Sallamari
ai niin
tuo ICD-10 koodi F92.3 kätkee sisälleen seuraavaa :
yhden tai usen jalkapöytäluun murtuma
ai niin
tuo ICD-10 koodi F92.3 kätkee sisälleen seuraavaa :
yhden tai usen jalkapöytäluun murtuma