Takana on rentouttava viikonloppu Saaremaalla.
Aurinkoinen keli ja mukavaa yhdessäoloa - enempää ei voi viikonlopulta toivoa.
Vierailin Saaremaalla ensimmäistä kertaa. Tämä vierailu oli pikainen ja ohjelman täyteinen, joten saarta tuli ihaltua enimmäkseen bussin ikkunan läpi. Syynä tähän pikaiseen vierailuuni Saaremaalla oli työpaikan järjestämät kesäjuhlat Pidula Forellin leirintäalueella.
Pidula Forell on idyllinen mökkikylä/leirintäalue kirkasvetisen metsälammen rannalla. Lampi on lähdepohjainen, joten vesi lammessa oli jäätävän kylmää. Uimaan en tällä kertaa päässyt, sillä tuorein tatuointini ei vielä ole kokonaan parantunut.
Siellä me siis oltiin, kirjaimellisesti keskellä metsää - lauttarannasta Muhusta ajomatka tuonne juhlapaikalle kesti reilun tunnin ja kokonaisuudessaan matkustimme reilun kolme tuntia bussissa päästäksemme Tallinnasta Pidula Forelliin. Joten bussissa istumista on viikonlopun aikana tullut koettua riittämiin. Eipä sillä, nuo bussimatkat toimivat loistavana tilaisuuten päiväunille tasaten aikaisten herätysten ja myöhäisten nukkumaanmenojen luomaa univajetta.
Kesäpäivät olivat hienosti järjestetyt - kymmenen pistettä ja papukaijamerkki kesäpäivien ideoinnista vastaavalle taholle. Ohjelmassa oli hyvällä maulla toteutettuja kisailuja, leppoisaa yhdessäoloa ja erilaisia työpajoja. Ylläoleva kuva on napattu perinnekranssi työpajasta, jossa meille neuvottiin miten tehdää oikeaoppisesti Saaremaan neitojen värikäs kukkakranssi.
Kranssipajassa yllättävintä oli ehkä tuohon kranssiin tarvittavien kukkien ja työhön uppoavan ajan määrä. Valmis kranssi oli amatöörinkin tekemänä kaunis ja kookas - painoltaa noin kilon luokkaa.
Niskoissa kyllä tuntui seuraavana aamuna tuo kukkakruunu päässä tallustelu.
Tälläisten reissujen suurimmat haasteet minulle ovat aina olleet syöminen ja nukkuminen.
Oikeammin sanottuna syömisen, läskihäpeilyn ja nukkumisongelmien vuoksi olen aikaisemmin aina kieltäytynyt vastaavista kesäjuhlatilaisuuksista milloin mihinkin syhyn vedoten.
Tälläkertaa tilanne oli erilainen. Kiitos terapian, olen kasvanut ihmisenä positiiviseen suuntaan viimeksi kuluneen vuoden aikana aivan valtavasti.
Ruokailu sujui ongelmitta - ei ahmintaa, eikä paastoamista.
Eikä ennenkaikkea mitää syyllisyystuntemuksia - reissussa syötiin rennolla otteella mitä eteen sattui.
Suklaata laivalla, jäätelö yhdyslautalla - minäkin söin, kun kaikki muutkin söivät.
Eikä tuntunut pahalta.
Ja nautin meille juhlapaikalla järjestetystä juomatarjoilusta - ilman räkäkännäystä tai morkkisfiilistä.
Ja entäpä se nukkuminen. No tänään voin ylpeänä ilmoittaa ylittäneeni itseni viikonlopun aikana. Tehneeni ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin jotakin sellaista, mikä vuosi sitten olisi minulle ollut aivan mahdottomuus.
Minä nukuin seitsemän hengen jakamassa majoitustilassa.
Yhtenä seitsemästä. Nukuin koko yön, ilman että häiritsin muita jatkuvalla vessaramppauksella tai että olisin häiriintyneenä pyörinyt itse valveilla koko yön koska joku toinen hengittää tai pyöriskelee samassa tilassa.
(ps. kokemuksen merkitys avautuu kokonaisuudessaan luultavimmin ainoastaan toiselle unihäiriöistä kärsivälle. Siitä huolimatta tahdon jakaa onnistumiseni kanssanne.)
Tänään kotoilen ja vietän vapaapäivää.
Huomenna odottaa kaivattu paluu arkirytmiin.
Paluu säännöllisiin ruokailuihin, unirytmiin ja rutiineihin.
On hölläilty enemmän kuin riittämiin - vailla morkkiksia.
Jos mietitte tekstini sekavuutta tänään, vastaus on yksinkertainen - ajatus ei vaan kulje.
Toisinaan ajatuksen näemmä vaan jumiutuu.
Ehkä päänikin viettää lomapäivää, tiedä häntä.
Enivei, mukavaa alkanutta uutta viikkoa!
Rakkaudella,
Sallamari