There and back

Pikainen työreissu Riikaan - pikaisesti sinne ja takaisin. Matka osoitti minulle, että toden totta minähän kykenen matkustamaan kevyesti. Yksi vaihtovaatekerta, yöpaita, tarpeellinen kosmetiikka ja tietenkin työläppäri latureineen - kaikki matkalla mukana oleva omaisuus sullottuna yhteen pieneen reppuun ja jäipä reppuun tilaa vielä paluumatkan tuliaisillekin.

Päivät pääkonttorilla olivat tominnantäyteisiä ja kiihkeätemposia, eilen jatkettiin päivän ohjelmaa vielä yhteisellä illaillisella käyden läpi tärkeitä asioita vähemmän muodollisesti. Olen yllättynyt omasta jaksamisestani - oikeammin siitä miten hyvin olen jaksanut itsensiivisen päivärytmin. Paljon ihmisiä, paljon asiaa - silti minua ei väsytä juuri tässä hetkessä ollenkaan.

Yleensä tälläiset tiivit päivät (jotka eroavat suuresti vakiopäivärytmistäni) ovat vieneet mehut minusta aika tehokkaasti. Löysin termin "erityisherkkyys" - terapeutin vinkistä - olen viime viikkojen aikana kirjallisuuden (ja foorumien) kautta tutustunut erityisherkkyyteen. Miettinyt miten omalla kohdallani suhtaudun yhteen sun toiseen asiaan ja millaisella väsymisintensiteetillä koen tilanteita. Minulle toimiva neuvo on illan rauhoittaminen - kaikki sähköiset laitteet pois nukkumaanmenon aikaan ja selkeästi aikaa itselle ja omien ajatusten "puhdistamiselle" ennen nukkumista.

Olen oivaltanut, että joustavampi ja sallivampi itsensä kohtaaminen auttaa minua myös jaksamaan vähemmällä väsymyksentunteella läpi tilenteet, joissa eteeni tulee paljon uusia ihmisiä ja monenlaisia ihmiskontakteja. Mitä sallivampi ja rakkaudella suhtautuvampi olen itseäni kohtaan, sen paremmin pärjään sosiaalisissa tilanteissa. Olen erityisherkkyydestä puhuvien kirjojen myötä oppinut ymmärtämään itseäni ja omaa käytöstäni yhä paremmin.

Pukeuduin housupukuun pitkästä aikaa tällä reissulla - hyytävän kymmenen pakkasasteen aamulämpötila kannusti housuasun käyttöön. Oikeastaan oli kivaa pitkästä aikaa käyttää housuja työasuna - ensimmäistä kertaa muuten tälle vuodelle.

Pitänee kokeilla toistekkin.

Hupaisa tarina matkan varrelta, siitä miten joskus kannattaa tehdä ihmisiin lähtemätön vaikutus. 

Tuttu respatyttö vakio hotellin tiskillä

 - oh, Im sorry our booking system shows no rooms with bathtubs free - 10 sec silence - ...but no worry, we will find you one.

Ja kas, kylpyammeellisessa huoneessa minut jälleen majoitettiin.

Tarina juontaa juurensa ekaan Riikan työreissun, kun väsyneenä ja läpimärkänä (viime juhannuksen tienoon kaatosateet - miettikää niitä) saavuin hotellille ja totesin sisään kirjautuessani ääneen antavani puolet sielusta jos pääsen nyt kylpyammeeseen. Silloin en päässyt, mutta siitä kerrasta lähtien hotellin vakiorespatyttö näyttää muistan minut siitä että pidän kylpyammeista

Now, off we go.

Bye Riga and thanks for your hospitality!

*****

Rakkaudella,

Sallamari