Elämäntaparemonttini on hiljalleen edennyt nyt kakkosvaiheeseen
- edessä on haastava painonpudotus urakka.
Tavoitteenani on kokonaisuudessaan pudottaa painoa huimaavat 40 kiloa.
Aikatavoitteeksi tälle projektille olen ajatellut reilua kahta vuotta.
Ilman kiirettä - kaikessa rauhassa.
 |
| The Tavoitemekko - tavoite tähän mekkoon mahtumiselle on asetettu ensi kesään |
Miksi puhun elämäntaparemonttini kakkososiosta kliinisesti painonpudotuksena?
En halua käsitellä projektia dieettinä tai laihdutuskuurina.
Dietti tai laihari merkitseen minun maailmassani pyrkimystä täydellisyyteen.
Dieetti ja laihari on yhtä kuin onneton olo ja jatkuvat pettymyksen tunteet.
Sellaista täydellistä jatkuvaa epäonnistumista, joss tavoitetta ei koskaan saavuta.
Tavoite on aina liian kaukana - saavuttamattoman pieniä lukemia, liian nopeita aikatavoitteita.
Epätäydellisyyden ja täydellisyydentavoittelun vuorottain aiheuttamaa ahdistusta
Painonpudotusta en ole kokeillut milloinkaan.
Painonpudotus on täysin uutta ja vierasta aluetta minulle.
Miten painonpudotus minusta sitten eroaa dieeteistä ja laihareista?
Äkkisältään ajateltuna termeistä löytyy pieni vivahteellinen ero,
vöhän niinkuin US englanti vastaan UK englanti.
Sama juttu, erilainen kirjoitusasu
Color - Colour
Ymmärrettehän?
Minulle painonpudotuksen ja dieetin ero on sanavivahdetta suurempi ja kongreettisempi.
Painonpudotus on ajatuksena yksiselitteinen mekaaninen liike - numeraalinen muutos.
Muutos, joka itsessään ei missään muoto oli linkitettynä elämäni laatuun tai onnellisuustasooni.
Tiedän olevani onnellinen kilomääristä riippumatta.
Miksi sitten ylipäätään tarve painonpudotukselle?
Terveyden ja toimivan kehon tähden.
Toistakuukautta jatkunut kipu vasemmassa jalkapöydässä on ollut viimeinen minun vakuuttanut viite siihen suuntaan, että elopainon kevennys on nyt hyödyllistä oman jaksaminen kannalta.
Muunlaista terveydellistä hätää minulla ei ole.
Olen terve ylipainoinen ihminen - mittarilla, jossa terveiksi lasketaan ne, joilla ei ole ylipainoon liitettyjä aineenvaihduntahäiriöitä: ei diabetesta, kohonnutta verenpainetta eikä kolesterolia.
Ja mitenkäs tämä painonpudotus nyt sitten eroaa niistä dieeteistä ja laihareista?
Don't totally know yet - kuten edellä kerroin, tämä on uutta ja outoa hommaa minullekin.
Yksi asia on kuitenkin selkä - se, ettei ole olemassa kiellettyjä ja sallittuja ruokia
Eikä turvaruokia tai nollakaloriherkkuja.
Uskon, että ratkaisevaan asemaan nousee ruoan määrä ja annoskoko.
Avustava rooli annettanee oman kehon liikuttelulle- voiko liiknnan vihaaja löytää onnellisuutta itsensä liikuttamisesta jossakin muodossa, satunnaisesti ja pienissä määrin,
Ja hyödyttääkö se jotakin.
Katellisena kuuntelen adrenaliinistä hullaantuneiden endorfiini narkomaanien tarinoita liikunnan ihanuudesta. Itseeni ei kolahda. Nada - nothing.
Lähinnä pakkaa vaan vituttamaan.
Mieli ei hiljene, eikä iske hehkuttettavan hyvä fiilis liikkumisen päälle.
Väittävät, salaisuuden piilevän siinä, että pitäisi löytää laji johon kokisi olevansa aivan myytynä.
Ööö, entä jos sellaista liikunta muotoa ei ole?
Entä jos minä en osaa olla myytynä mihinkään?
Näissä tunnelmissa liikunta näyttelee armotonta kakkosijaa.
Ensimmäinen tavoitteeni on vapautua epäonnistumisen pelosta.
Totuttautua siihen olotilaan, että tässä projektisssa minulla on lupa ainoastaan onnistua.
Haluan jakaa painonpudotus projektin edistymiskuulumia myös tässä blogissa.
Sellaiset kysymykset kuin miten ja millaisessa muodossa jäävät vaille vastausta vielä tänään.
Kenties pudonneina kiloina, kenties kehossa tuntuvien muutoksista kertoen.
Ehkä mielialaa ja olotiloja skannaten.
Jos jollakulla teistä lukijoista on hyviä ideoita painonpudotusprojektiani ja sen dokumentointia koskien, olen enemmäin kuin onnellinen ja iloinen mikäli haluatte jakaa niitä kanssani.
 |
| Pieniä puroja, joista ajallaan kasvaa suuria virtoja. Yksi pisara kerrallaan. |
Tälläisissä tunnelmissa.
Rakkaudella,
Sallamari