Jääkaapista löytyi lisukkeeksi sunnuntain grilliherkuille tuubi majoneesiä. Ikävä kyllä viimeinen käyttöpäivä tuotteelle ohitettiin vajaa kuukausi sitten. Reippaana tyttönä (lue; väärässä paikassa säästöjä etsivä ja liian laiska lähtemään kauppaan) tuumailin siinä jotta eihän majoneesi osaa lukea kalenteria joten ei se tiedä olevansa vanhaa...
Rakkaat lukijat, viimeinen käyttöpäivä on saanut nimekseen viimeinen käyttöpäiväihan syystä.
Tiedättehän millainen loppu on ahneella, eikä muuten ole tuulesta temmattu juttu tuo sanonta. Eilinen otti ja hupsahti ruokamyrkytyksen kourissa kärvistellessä.
Tänään elämä voittaa.
Vihreään mandariinijaffaan en kykene kajoamaan ihan hetkeen. Kyseinen Jaffa oli ainoa jääkaapista löytynyt elimistöni eilen hyväksymä juoma, voitti jopa veden. Nesteytyksen nimissä ruokamyrkytyksen perään vielä jaffaöverit.
Suolistobakteerini lienee muuttaneet jonkun toisen luokse eilisen höykytyksen jälkeen. Ei sillä, että yhteinen taipaleemme muutenkaan olisi ollut silkkaa sunshine'n'sparkles eloa viimeaikoina. Olen ollut (taas kerran) aika välinpitämätön itseäni kohtaan - kiire se on sellainen kiva mukatekosyy, katsokaas ei ehdi justiinsa nyt välittämään itsestä. Irtokarkkia kuluu.
Ehkä Universumi puhui tällä kertaa ruokamyrkytyksen kautta. Olisiko syytä kääntää ajatuksella rakkaudellinen katse hetkeksi omaa hyvinvointia tutkiskelemaan?
Tässä hetkessä voisi piillä oiva tilaisuus rakastaa itseäsä vähän enemmän hyvien ravintovalintojen kautta. Tilaisuus tutkiskella rakkaudellisessa valossa omia toimintamallejaan. Mikäli muutostarvetta löytyy, miten muuttaa niitä tapojaan vielä enemmän positiivisiä fiiliksiä tuottavaksi.
Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!
Rakkaudella,
Sallamari