Neljän päivän sohavalla nukkumisen jälkeen onnistuin vihdoinkin nukahtamaan omaan sänkyyn.
En tosin ilman apuvoimia - mutta pitkästä aikaa koko yö vietetty omassa sängyssä.
Ainoastaan toinen unihäiriöinen ymmärtää täydellisesti asian merkityksen.
Joskun on ääneen ihmetelty, että miksi sinä nyt siinä kapealla epämukavalla sohvalla sängyn sijaan. Sängyssähän sitä tilaa ja mukavuutta piisaa. Miten yksiselitteisesti kertoa, miten se tila ja mukavuus tässä juuri ahdistaakin - tekee olon turvattomaksi.
Lauantainen yövieraamme antoi ensimmäisen sysäyksen sohvalta sänkyyn siirtymiselleni. Katkonainen ja puoliuneton yö siitä tuli - ja kun leikilläni motkotin ystävällemme siitä, että joudun siirtymään turvalliselta sohvalta suuren ja turvattoman tuntuiseen sänkyyn, totesi ystävä ykskantaan
-onks toi sohvalla nukkuminen sulle vähän niinkuin sellainen takaisin kohtuun juttu.
Siinä minä sitä maistelin mielessäni tuota huoletonta tokaisua ja tajusin, siitähän tässä sohvalla nukkumisessa mitä ilmeisimmin juuri on kysymys.
Sillä siten mitä enimmäkeen sohvalla nukun - sikiöasennossa tiukasti peittoon kääriytyneenä.
Sohva on tarkkarajainen, ehkä hieman jopa ahtaan oloinen tila.
Peitto lisää turvallisuuden tunnetta ja tekee läsnäolollaan tilastani lämpimän.
Sohvalla nukkuminen on metafora tasolla minulle paluu kohtuu,
paluu rauhallisien unien äärelle.
Rakkaudella,
Sallamari