Niitä päiviä kun sisimmässään kiroaa alkavaa syksyä ja yrittää käpertyä yhä syvemmälle itseensä peläten kuollakseen sitä, että entä jos mä taas vajoakin sellaiseen tilaan etten jaksa.
Sellaisina päivinä ystävät ilmestyvät oven taakse ja tylsästä harmaasta syksyn ensimmäisestä päivästä muodostuukin ihana ilta ihanien ihmisten ja lautapelailun merkeissä.
Aamulla mietin, että kannattaako tänään nousta ollenkaan.
Nyt on sitä mieltä, että päivä oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut.
Aamu-unilla tuli kuittailtua pahimmat univelat,
päivällä hoidettua loput koivupuista kuivumaan
ja sitten riensivät ystävät pelastamaan iltapäiviän ja illan.
Kiitos, kun olette olemassa.
Nythän me suunnitellaan Päivin kanssa tulevaa reissua Tukholmaan,
että ei tämä syksy nyt ihan niin pahalta vaikuta sittenkään.
Onneksi on ystäviä.
Tänään olen kiitollinen maailmankaikkeudelle ihan kaikista ystävistäni.
olen onnellinen että olen saanut heidät osaksi elämääni.
Rakkaudella,
Sallamari