The Art of being a Cat Lady

OOTD päästä varpaisiin
paita - itseuudistettu kirpputorilöytö
hame - muokattu H&M tuubitopista

sukkahousut - 70 denierin mustat talvisukkikset - koko:L

Mieleni perukoilla olen pohtinut, pitäisikö hieman lisätä asukuvien määrää.

Erityisesti mietin tuollaisia käytän-vaatetta-aivan-eri-tarkoitukseen-kun-suunnittelija-sen-loi ja ihan-ite-tuunasin vaatekappaleita. Olen viimeaikoina taas aktivoitunut tuunailemaan vanhoista kaapinpohjalla lojuvista vaatekappaleista kaikkea uutta kivaa.

Toki päivittäiset asukuvat olisivat aika tylsä lisäys, sillä neljä päivää viikon seitsemästä päivästä viiletän tällähetkellä menemään farkut-ja-joku-paita-niiden-kanssa -linjalla.

Blogin sisältö on vaivihkaa hiipimässä (tosin kovin hiljalleen) ahdistuksen purkamisesta sellaiseen fat-positive-and-personal style-diy-inspirational suuntaan. Noiden rivien välistä on siis lupa lukea, että oloni on tällä hetkellä aika paljon parempi. Ahdistus on huomattavasti vähentynyt. Mietin menneisyydessä tapahtuneita kipeitä asioita ja niiden vaikutuksia minuun päivä päivältä vähemmän.

Ajatukset on vaihvikaa siirtynyt toipumistaisteluasemista sellaiseen hetkessä olemisen suuntaan.

Herään yhä useammin huomaamaan, että juuri nyt tuntuu hyvätä. Että juuri tätä minä haluan tehdä ja juuri tälläinen ihminen tälläisessä tilanteessa haluan olla.

Huomaan aktiivisesti siirtyväni puheripulisen itseään alati analysoivan höpöttäjän roolista toisen huomioonottavan kuuntelijan rooliin. Tuo muutos, jos jokin, on todella iso muutos minussa.

Päivä päivältä huomaan yhä useammin toteavani

Itseanalysoinnin määrä on vähentynyt,

läsnäoleminen lisääntynyt.

Yksi suurimmista oivalluksistani voisi kiteytyä näin

Vähentää pätemisentarpeen tuomaa painetta huomattavasti,

kun joksikin tulemisen sijaan voi keskittyä vain olemiseen.

Minä olen hyvä juuri tälläisenä.

Rakkaudella,

Sallamari