 |
| siistissä pinossa |
Onnistunut lauantai koostuu suuresta määrästä pieniä tekoja.
Takapihan kaadetut ja pilkotut puu on vihdoinkin saatu kannettua suojaan talvelta. Puolitoistatuntia raikasta ilmaa ja fyysisesti kuormittavaa puunkantoaktiviteettiä, ja kas, kaikki puut ovat vihdoinkin omalla paikallaan.
Puupalaset ovat kooltaan karkeasti sanottuna sellaisia 30x20x20 senttisiä lieriön muotoisia koko kesän takapihalla lionneita kappaleita. Hiukan liukkaita. ties minkä tahman peittämiä ja kohtalaisen painavia.
Reitti kuvemmille seuduille kulki kottikärryn avustuksella, en siis kantanut jokaista palikkaa yksitellen paikalleen. Kottikärryjen lykkiminen oli hommassa kaikkein haastavinta ja raskainta. Puupalasia täynnä oleva kottikärry ja epätasainen metsäinen maasto - onnekseni en kaatanut koko kottikärryä kuin kerran.
Olen salaa sisimmässäni ylpeä aikaansaannoksestani.
Äsken herätessä keho kertoo eilisen urakan fyysisestä rasituksesta. Kottikärryn lykkääminen tuntuu selkälihaksissa ja käsilihakset kertovat, että puita on nosteltu kärryyn ja kärrystä pois.
Eilinen ei ollut yksin pelkkää aherrusta.
Aamulla piipahdettiin kirpparikierroksella.Muutama löytö tuli bongattua; yksi uusi lautapelin, huimaan kahden euron hintaa ja kasa edullisia vaatteita paria DIY projektia silmälläpitäen.
Eilen oli muuten myö ravintolapäivä.
Ottiko kukaan siellä ruudun toisella puolella osaa ravintolapäivään?
 |
| sushin valmistumista odotellessa |
Me piipahdimme nappaamassa Pop-up Sushi Ravintolasta pari annosta ihania sushirullia lounaaksi. Tämä Sushi Ravintola löytyi viime kevään ravintolapäivänä, enkä hetkeäkään miettinyt nyt minkä pop-up paikan ruoasta kävisin nauttimassa, oli sen verran hyvää sushia että sitä piti saada uudelleen.
Eikä pettänyt tarjoilu tälläkään kertaa - loistavaa sushia.
Kiitos Sushi Ravintola.
 |
| kas, joulupallo |
 |
| samainen joulupallo toisesta kulmasta |
Eilinen päivä huipentui viikon ylimääräisellä Aerial-tunnilla. Kuukasi sitten opettaja joutui perumaan tuntimme sairastumisen vuoksi ja korvaava tunti järjestyi siis eilen. 'Apinajumpasta' on tullut minulle viikon henkireikä - hetki omaa aikaa, joilloin saan haastaa kerta toisensa jälkeen itseni venymään enemmän ja pidemmälle. Itseni haastamisen ja tutkimisen lisäksi apinajumppa on antanut jo nyt minulle niin paljon muutakin. Olen löytänyt 'apinajumpasta' itselleni uuden aktiviteetti partnerin Minnan. Minä huhilin Facessa lenkkeilyseuraa ja Minna ilmoitti halukkuutensa seurakseni - niin se sitten alkoi, hyvässä seurassa reippailu kävellen. Ja reippaina tyttöinä päätimme piipahtaa tämän viikon toisella kävelylenkillä eilen ennen apinajumppatuntia.
Ymmärretävää on siis, että tänä aamuna on lihaksistossa varsin arka olo.
Seuraavaksi suuntaan jälleen ulos kävelylle.
Luvassa on metsälenkki Minnan ja koirien kera.
Mukavaa Sunnuntaita kaikille!
Rakkaudella,
Sallamari