Vastalause pakkaskelille

80 -luvulla oli ne ohutpoohjaiset mokkasaappaat,

90 -luvulle tultaessa villapipon tilalle päähän sujautettu neulepanta

 - suojaa korvia pakkselta, niin sitä kuorossa vannottiin.

2000 -luvulla valokiilaan astui lantiofarkut ja vyötärömittainen takki.

Myt tämän talven pakkaskelien koittaessa päivitellään vajaamittaisten farmareiden lahkeensuista vikkuvia paljaita nilkkoja.

Nuorisomuotia ja napa-alueiden pakkaspäiviä ei ole tehty toisiaan varten. Vuosien kuluessa rooli on vaihtunut päivittelyn kohteesta päivittelijäksi - pakkanen on ja pysyy.

Myönnän pohtineeni juuri noita samoja juttuja pakkapäivänä paljaita nilkkoja kadun vilinässä vilkuillessani. Minusta lienee tullut virallisesti vällykerrosten väliin kietoutuva keski-ikäinen nuorisomuodin kyseenalastaja.

Vastaiskuksi talven pakkaselle puin lämpimiin sisäoloihin tämän aurinkoisista kesäpäivistä muistuttavan asukokonaisuuden  - nilkkapituiset housut, raitapaidan ja korkkarit paljain varpain. Tuli hetkessä niin kesä fiilis, että oli pakko uhmata pakkasta ja kipaista ulos nappaamaan muutama asukuva. Ajattelin, että jos kesä tarttuisi syötiin ja tulisi nopeammin.

Ei vaan, onhan nämä pakkaspäivätkin omalla tavallaan ihania. Parhaimmilaan kun niistä saa nautiskella triplaikunoiden läpi takkatulen loimutessa vieressä.

Nostan hattua itselleni, sillä olen kävellyt napakimmatkin talvipäivät koulun ja rautatieaseman välisen matkan päivittäin kumpaankin suuntaan. Tämän päivän mielettömin elämys oli paluumatkalla koululta asemalle se hetki kun oivalsi, että naamaan ei osu enää niin kovin kylmää ilmaa että se tekisi kipeää. Teki mieli ilkkua talvelle ding-dong-the-witch-is-gone -sävelin, että jouduitpas taipumaan ja kohta kesä on taas täällä.

Rakkaudella,

Sallamari