Meillä on toipilas.
Perheemme kissajäsen Prinsessa Mau Victoria von Minipurr toipuu perjantaisesta sterilisaatioleikkauksestaan. Pienen kissan tarve ihmisten hellyydelle on toipumisaikana on kerrassaan suunnaton - lohdullisin paikka lepäilylle juuri nyt on ihmisen syli.
Nartun sterilointi on ilmeisesti mittava operaatio ja toipuminen vie heiton verran pidempään kuin uroksilla. Olen tottunut urosten starilointileikkauksiin - naps vaan ja taas mennään. Miss Mau on ensimmäinen narttueläin joka meillä on ikinä steriloitu ja ero toipumisessa on uroksiin verrattuna huima. Pieni kissa on silmin nähden reppana, haluaa istua sylissä ja sanoo surkealla äänellä toistuvasti "mau" kun hetkeksi ihmiset poistuvat välittömästä läheisyydestä.
Miss Maun leikkaus oli hieman tavanomaista laajempi. Munasarjojen lisäksi kissalta poistettiin myös kohtu, jossa lääkärin havaintojen mukaan oli jonkin asteisia muutoksia ja varmuustoimenpiteenä kohtu päätettiin poistaa. Mitään jatkotoimenpiteitä kohdun mahdollisista muutoksista ei ainakaan tässä kohtaan aiheudu. Ehkä siellä oli jotakin, ehkä ei - poissa se nyt on joka tapauksessa ja kissa saa jatkaa elämäänsä onnellisena kohduttomana tyttönä.
Uutta on myös haavan hoito. Olen tottunut kauluri päässä leikkauksen jälkee viikon verran toikkaroiviin eläimiin. Miss Maulla kaulurin tilalla on joustava haavapuku, joka eläinnlääkärin suosituksen mukaan suojaa haavaa nuolemiselta tehokkaammin ja eläinystävällisemmin kuin kauluri. Haavapuku on konepestävää materiaalia ja se sujautetaan eläimen ylle sukkahousun tapaan. Käytön jälkeen meitä neuvottiin pesemään ja tallettamaan puku varastoon esimerkiksi tapaturmatilanteen varalle.
Onko jollakulla teistä lukijoista kokemusta lemmikin haavanhoidosta tälläisen haavapuvun kanssa? Kuulen mielelläni toipumiskertomuksia ja otan vinkkejä vastaan.
Tälläisiä kuulumisia tällä erää.
Rakkaudella,
Sallamari