Quantcast
Channel: Mangos For Flamingos
Viewing all 911 articles
Browse latest View live

Ihan hyvä kesä kummiskin

$
0
0


Hellekeli, aurinkoa ja avoauto - aika huikea yhdistelmä.

Tänään sain kokea juuri kaikkea tuota ihanaa. Onnea on avoauton omistava perhetuttu, joka on vielä kyllin ihana viedäkseen meidän perheen Rouvan seuranaan ajelulle tuolla autolla. Vierailtiin tänään tuossa naapurikaupungissa sellainen pienen-mutta-ihastuttavan loppukesän moottoritapahtuman merkeissä, JunttiPee taittoi matkaa moottoripyörällä ja minä avoauton etupenkillä.

Siinä matkaa taittaessa seuralaisen kanssa mietittiin niitä näitä - elämää, ihmisiä ja avoauton ihanuutta. Niin ja tietenkin sitä, että eihän tämä kesä nyt mitenkään niin erikoisen paska kesä sitten ollutkaan - noin säiden puolesta siis - vaikka aika rankasti vettä taivaalta on tullut tosina päivinä.

Jos kesän "hyvyyttä" mittaa vaikkapa kesän aikana tehdyillä kivoilla jutuilla tai avoauton mittariin kertyneillä ajokilometreillä päädytään hyvillä mielin tulokseen, että ihan hyvä kesä oli sadepäivistä huolimatta. Ei sellainen paahtava hellekesä - jolloin parasta kesässä on toimettomana makoilu - enemmänkin sellainen toiminnallisesti hyvä kesä, jolloin ulkona on viihtynyt kivasti kelinmukaisessa vaatetuksessa. Joka viikolle on löytynyt sään puolesta hyvä rako uida, pyöräillä, rullalautailla ja joogailla pihalla. Hyviä mustikkametsäkelejä unohtamatta.

Project 333 vaatekaappni käytetyin vaatekappale tällä kesäkaudella on shortsit.


Niin, että ei paskempi kesä sitten kuitenkaan.

Kiitos auringosta.
Kiitos avoautoajelusta.
Kiitos Sophia Loren ja Greta Garbo -mielikuvista.
Kiitos kesästä.

Paljon on tänäänkin aihetta kiitokselle.

Onnellisena kohti uutta viikkoa! 
Mukavaa sunnuntai-iltaa teille kaikille.

Kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari



Kuukauden kosmetiikkalöydöt - kesä

$
0
0


Kulunut kesä on ollut ostosten osalta hiljaista aikaa, siksi päädyin kokoamaan kaikki kesän aikana tehdyt kosmetiikkalöydöt yhteen ja samaan blogipostaukseen. Kun hengailee enimmäkseen kotona ja mustikkametsässä, sitä huomaa pärjäävänsä yllättävän vähällä kosmetiikan suhteen - auringonsuojakertoimella varustettua värillistä päivävoidetta, kulmat ojennukseen, kevyt rajaus silmiin ja menoksi.

Tämän hetken suosikkituotteeni - juuri oiken sävyinen kulmakarvaväri - on peräisin Ebaystä. Tuo tilaamani pinkkihylsyinen Waterproof powder eyebrow pencil -kulmakynä on merkiltään minulle aikaisemmin täysin tuntematonta SR-Cosmetics aasiakosmetiikkaa. Tuote on kiinalaista alkuperää - no mikäpä nykypäivänä ei olisi Kiinasta kotoisin -  ja pakkauksen kaikki kirjoitukset tuomerkkiä sekä kylkeen liimattua tuoteselostetarraa lukuunottamatta ovat kiinaksi. Tuoteselosteeseen kirjatut ainesosat olivat jees eikä mitään mainintaa epäilyttävistä ainesosista löytnyt - mkä on tuotteen todellisten ainesosien laita,  se on sitten ihan eri juttu. Minä haluan uskoa, että pakettiin painettu teksti vastaa todellista sisältöä.

Olen jo pidemmän aikaan ollut utelias aasiakosmeetiikan ja aasialaisten kauneusvimpaimien suhteen. Voitte uskoa ihastukseni määrän, kun törmäsin Ebayta selaillessani japanilaisiin Brow Class -kulmakarva sabluuniin. Ryhdikkäät kulmakarvat kädenkäänteessä - mikä ihastuttava ajatus - kun tuotteen pakkauskin on vielä noin hurmaava, ei voinut muuta kuin ryhtyä huutokaupoille.

Tuotteita saa myös Buy It Now -hintaan, mutta kun kerrankin oli aika seurailla Ebaytä ajattelin kokeilla onneani huutokaupoissa. Minä onnistuin - sain tuotteet noin puolet BIN -hintaa edullisemmin.

Kolmas Ebay löytöni on niin ikään aasiameikkejä. Tämä löytö on kokeiluluontoisesti hankittu Face Sculpting Kit - väripaletti kasvojen muotoilua varten varten. Olen kokeillut väripalettia vasta kevyesti  - kotona ja mustikkametsässä hengaillessa ei kasvot juurikaan korostusta kaipaa - ainakin pikaisen kokeilun perusteella tuote vaikuttaa erittäin hyvältä.



Loput kesän kosmetiikkalöytöni ovat tuliaisia taannoiselta Grace -risteilyltä.

Olen kesän kuluessa tuon värillisen kosteusvoiteen käytön myötä rakastunut keveään "maskittomaan" tunteeseen kasvoilla. Kesä ja loma on kohta ohi ja paluu arkeen odottaa - siispä kasvojen pohjameikiltä vaaditaan hiukan kosteusvoidetta parempaa peittävyyttä ja kestoa.

Olen lukenut muutamia hyviä arvosteluja tuosta The Body Shopin BB voiteesta ja kun se kätevästi laivalla osui silmiini ajattelin siltä istumalta sitten ostaa tuotteen testiin. Toistaiseksi olen BB-voidetta käyttänyt vain kerran, joten vielä en voi jakaa tarkempia käyttökokemuksia.

Persikantuoksuinen The Body Shopin käsirasva on entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu. Löysin tuotteen -50% taroushyllystä ja nappasin sen mukaani. Toivotavasti tuote ei ole poistuvien joukossa, sillä tuoksunsa sekä koostumuksensa puolesta tämä rasva on yksi suosikkejani käsirasvojen joukossa.

Samaisesta alehyllystä ovat peräisin nuo kolme ncLA -merkin kynsilakkaa. Glitterihohtoinen sininen sävy on nimeltään Dead-End Gergeous 040, persikkainen sävy puolestaan Don't Call me Peachy! 028 ja isokokoisilta hopeanhohtoisista kimalteista koostuva hilelakka Hollywood Hills Hot Number 016.  Lakat ovat laadultaa kovin kelvollisia - hyvin levittyviä ja hienosti kulutusta kestäviä. Lakasta jaa kynnelle hyvä jälki, kahdella lakkakerroksella lopputuloksesta saa kauniin ja tasaisen näköisen.

Olen aikaisemmin törmännyt ncLA -lakkamerkkiin muutamaan otteeseen - muistan esimerkiksi hämärästi lukeneeni vajaa vuoden takaista uutisointia Sini Sabotagen nimikkokynsilakkaan liittyneestä yhteistyöstä kyseisen kynsilakkamerkin kanssa - itse  ncLA merkin lakkoja en tätä aikaisemin ole kokeillut. Näiden kolmen lakan perusteella, saatan kyllä ostaa toistekin kun sopiva sävy tätä lakkaa eteen tulee.

Onko joku teistä ncLA lakkojen ystävä tai onko merkki enemmän tuttu jollekulle teistä?




Tälläisiä kosmetiikkalöytöjä on tarttunut haavini kesän aikana.


Ebay löydöistä on luvassa lisää postauksia lähitulevaisuudessa - peruukkitarinoita nimittäin. Ensin vain pitää ruotia peruukin vähän parempaan kuntoon ja katsoa, että saako edullisista löydöistä työstettyä käyttökelpoisia kappaleita.

Stay tuned for more!

Rakkaudella,
Sallamari


Tervetuloa Burleski-kurssille

$
0
0


On aika astua kaapista ulos ja paljastaa puolen maailman nähtäville myös ne kynttilät, joita tähän saakka on hiljakseen poltellut vakan alla visusti katseilta piilossa.

Rakkauteni burleskia kohtaa lienee tässä "paljastuksessa" se kaikkien tiedossa oleva juttu. Minähän puhun paljon rakkaudestani burleskiin ja siitä mien suurta osaa burleski on näytellyt minun toipummistarinassani. Kiitän todella usein täällä bloginkin puolella burleskia kaikesta siitä elämänilosta, jota olen burleskiharrastukseni myötävaikutuksesta löytänyt elämääni.

Innostukseni erilaisia työpajoja kohtaan lienee sekin enemmän vähemmän tiedossa oleva asia - ainakin blogia vakituisempaa lueskeliville. Burleski workshoppeja, minärakkaus työpajoja, kehotietoisuuskurssi, liikemeditaatiota, pyhää naiseutta, kehoilmaisua, tantratyöpajoja - kiitollisena katselen menneitä kursseja, joissa ole saanut olla mukana oppimassa uusia taitoja ja arvokasta tietoa.

On kaapista astumisen aika - kursseilla opiskelun lisäksi minä myös opetan.
Jaan tietoa ja ohjaan toisia eteenpäin itseensä rakastumisen - itsensä rakastamisen polulla
Tähän saakka opetukseni kaikki on ollut hyvin pienimuotoista ja se on tapahtunut syvässä hiljaisuudessa - vai ne jotka ovat olleet mukana ovat asiasta tietoia.

Ei siksi, että häpeäisin opettamistani vaan aivan rehellisesti siksi, että minua on pelottanut. Ei itse opettaminen vaan mahdollinen murskakritiikki
 - että miten TUO nyt muka opettaa tai ohjaa jotakin.
Millä uskottavuudella, millä tietotaidolla.

Entisen elämän pelottavat haamut hellittävät otetta ihmisestä kovin hitaasti.
Entisessä elämässä minä olin liikunnanohjaaja - se joka reippaasti saapui maksavien asiakkaiden eteen, vaikkei aivan täydellisesti juuri tätä jumppatuntia hallinnut. Mutta, jokun sinne paikalle oli mentävä - jonkun piti varmistaa, että maksava asiakas sai rahalleen jotakin vastinetta.
Mä menin koska mä olin kuulemma riittävän rohkea menemään vaikken mitään osaisikaan - mä osasin ottaa ne ihmiset ja tilan haltuuni. Ja hei, työnanatajaani lainaten "Sulle maksetaan siitä että sä teet jotakin, että mene ja tee!"

Kritiikki asiakkailta oli murskavaa - Wonder Why?
Punastellen mä yhä joskus mietin, miten koomiselta kaikki on näyttänyt.
Tänään mä onneksi osaan lohduttaa menneisyyden minääni. Sanoa sille minälle, ettei ole mitään anteeksi pyydettävää ja että ihan oikeasti tuo versio minusta on tehnyt kaiken voitavansa siinä hetkessä. Että mä olen hyvä, arvokas ja rakastettava juuri niiden tietojen ja taitojen kanssa siinä hetkessä.

Mä kasvatin jatkuvilla ikävillä kokemuksilla itseni hiljakseltaan uskomaan,
että en mä oikeastaan ehkä osaa mitään tässä maailmassa.

Suggestoin itseni vuosiksi uskomaan en mä ainakaan osaa opettaa tai ohjata toisia. Samaan aikaan todelliinen minäni - lähes kuulumattomalla äänellään - koittaa kertoa, miten paljon iloa tunnen siitä kun saan auttaa ihmisiä oppimaan ja oivaltamaann uusia juttuja siirtäen siinä samassa opiskelemaani tietoa eteenpäin. Sisäinen minä tietää, että oikeissa olosuhteissa mä olen tosi hyvä.

Silloin edellisessä elämässä tuntui hetkittäin, että mut järjestettiin ohjamaan mahdottomia tunteja ja liikuntamuotoja joista mä en oikeastitiennyt mitään  -  ilman että mulla olis aikaa edes opetella niitä - ihan vaan siksi, että mun osaamattomuudelle voitaisiin nauraa arvostellen. Että et sä mitään osaa etkä ikinä opi.

Monta vuota on pitänyt pohtia ja pureskella asioita.
Kohdata omat ennakkoluulonsa ja lopulta löytää Todellisen Minän Ääni.

Mä olen nyt sitten palannut näkyvästi ohjaushommiin.

Ensimmäinen isompi näkyvä ohjausprojekti käynnistyy muutaman viikon kuluttua - tällä kertaa aivan täällä kotiseuduilla.  Yhteistyössä Salon Teatterin kanssa olemme kehitelleet  ensi kevääseen kestävä burleski-kurssin, joka huipentuu ensi keväänä kurssilaisten esittämään burleski showhun.

Kyllä, minä toimin ohjaajana tuolla kursilla. 

Luvassa on minun näköiseni burleskikurssi, jossa tutustutaan burleskimaailmaan tekemisen, liikkumisen ja omakohtaisen kokeilun kautta.

Kurssillani opitaan kehonrakkautta, burleskin klassista liikekieltä, itsensä hyväksymistä, aistillista riisumista sekä tietenkin burleskin historiaa ja värikkäitä vaiheita - kurssi pitää sisällään itsensä rakastumiseen sekä oman kehon löytämiseen tähtääviä harjoitteita. Yhteistyössä opetellaan myös valmistamaan ja rekvisiittaa sekä asuja.

Kurssin päätteksi nautitaan kurssin aikana kokoon kasatuista burleskiesityksistä.

Vuorossa on päivän toinen suuri paljastus - myös minä esiinnyn kurssin päätteksi.
Burleskineitsyyteni on heitetty uhrina alttarille - muiden tsemppaus mielessä.

Jep, minä harrastan burleskia mutten ole vielä toistaiseksi esiintynyt.
"Niin, että olet sitten sitä mieltä, 
jotta kelpaat opettamaan jotakin mitä et itse ole edes tehnyt?"

Tiedättehän vanhan viisaan sanonnan,
"Ne jotka eivät itse osaa, ryhtyvät opettamaan."

Minun vahvuuteni on tiedonjaossa ja tsemppauksessa.
Minä osaan ohjata toisen tekemään,
vaikken itse jonkun asian tekemisestä valokeilassa ollen nauttisikaan.


Rakkaudesta Burleskiin - Rakkaudesta omaan kehoon.

BodyLove Burlesque - niin minä opetustani kutsun.

Minä haluan osaltani jakaa kiitollisena eteenpäin tietoutta burleskista. Haluan antaa ihmisille mahdollisuuden löytää oma sisäinen vapautuminen burleskin keinoin, sillä koen itse omassa elämässäni burleskin antaneen niin paljon työkaluja vapautumisprojektilleni. Koen tärkeäksi jakaa eteenpäin kaikkia työkaluja joista itse olen löytänyt suuria oivalluksia itseeni rakastumista työstäessäni.


kiitos. kiitos. kiitos.


Tuntui hyvältä sanoa nämä asiat ääneen.
Sanoa, että mä olen palannut takaisin niidn asioiden pariin josta oikeasti saan iloa elämääni.


Olen enemmän kuin innoissani kaikesta tästä!
Tää on niin huippuhieno juttu. Ja onhan tämän huippuhienon ISON jutun lisäksi kalenterissa pari pienempääkin huippuhienoa juttua - synttäripäiviä ja polttarityöpajaa - burleskin merkeissä nekin tietenkin.


kiitos
vielä kerran


Rakkaudella,
Sallamari


Uusi suunta Elämälle

$
0
0


Yhden keskiverto Louboutin parin verran rahaa siirtyi tänään minun tililtäni Koulutuskeskus Unikan tilille. Tuo tänään maksamani summa on ensimmäinenn puolikas tarvikemaksusta ja toimii opiskelupaikkani vahvistavana sitoumuksena.

Maanantaina 07.09.2015 aloitan 18 kuukautta kestävän parturi-kampaajaksi opiskelun.
Aarekkartaan piirretty unelma kongretisoituu kovaa vaihtia.

Olen matkalla kohti unelmaani.
Minusta tulee parturi-kampaaja.

Kahden vuoden päästä työskentelen unelma-ammatissani. Kesti kolmekymmentä vuotta, että rohkenin sanoa ääneen todelliset unelmani niin että itsekin rohkenen sen kuulla.

Minä haluan isona olla ammatiltani parturi-kampaaja.
Minä haluan työskennellä kampaajana.

Kiitos Universumi.
Kitos, että olen saanut löytää rohkeutta kulkea kohti unelmani.

kiitos. kiitos. kiitos.

Kaikki - aivan kaikki - on tässä elämässä mahdollista.


Rakkaudella,
Sallamari


#FatshameFreeFriday - Minun kengissäni

$
0
0


Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,
Sallamari

Kulttuurinurkka vol V - Teatteriseuralainen

$
0
0


Maailmankaikkeus on taas kuunnellut lastaan.

Minulle aukeni eilen mahdollisuus liittyä seuralaiseksi Logomo-teatterissa meneillään olevan Anna-Leena Härksen Kaikki Oikein romaanin teatteriversion ensi-ilta näytökseen. Kiitos maailmankaikkeus - olen niin pitkään jo haaveillut teatterivierailusta ja nyt sellainen sitten järjestyi.

Eilinen teatterivierailu on ensimmäinen teatterivierailuni Logomossa - olen aikaisemmin vieraillut Logomossa joko ihailemassa taidetta tai osallistujan roolissa jossakin yleisötapahtumassa. Olen kuullut hyvää Logomosta teatteriympäristönä ja olin kovasti innokas kokemaan Logomossa järjestetyn teatteriesityksen omin silmin.

Sokerina pohjalla tuo teatteriseuralainen on kerrassaan mahtava - ihminen, jonka kanssa jaamme yhteisenä intohimon kauniisiin asioihin ja kulttuuriin.




Heikki Paavilaisen ohjaama Kaikki Oikein on viiden näyttelijän ja minimalistisen lavastuksen avulla toteutettu elämänmakuinen tarina lottovoittajista. Tarina suomalaisen lottounelman keskelle päätyvistä Eevi ja Kari Puttosesta soljuu sulavien roolivaihtojen myötä edessämme letkeästi eteenpäin herätellen meidän katsojien mielissä henkiin yhä uudelleen ja uudelleen ikuista kysymystä : Tuovatko miljoonat sittenkään onnen?

Esitys on sulava ja näytteliätyöt hioutuvat edessämme hienosti yhteen. Nauru raikaa ja ajatus pysyy luontevasti näytelmässä mukana koko esityksen ajan. Ensi-iltahaparointia ei havaittavissa.

Suottelenko? - Kyllä
Kenelle? - Kevyestä teatteriviihteestä pitävälle
Vieläko ehtii? - Kyllä. Näytelmän sitysaika syksy 2015, 30 näytöstä
Lisäteitoja ja lippuja Turun Kaupunginteatteri

*****

Ensimmäistä kertaa elämässä, tuli ajateltua myös esteettömyysnäkökulmia teatteriympäristössä seikkaillessamme. Seuralaiseni istuu pyörätuolissa, joten teatterivierailu antoi minulle hyvän viihteen lisäksi kullanarvoisen kokemuksen tutustua rakennettuun ympäristöön esteettömyysnäkökulmia tutkaillen. Ympäristönä Logomot-teatteri on pyörätuoliystävällinen - matalia kynnyksiä, tasaista lattiapintaa sekä riittävän leveitä kulkuväyliä.

Pyörätuolipaikkoja katsomosta löytyy ainakin kaksi kappaletta - näytöksessä siis oli kaksi pyörätuolissa istuvaa katsojaa -  ja seuralainen saa paikan pyörätuolissa istuvan vieressä. Ilmeisesti katsomon alimman rivin tuolit ovat liikuteltavia, joten tarvittaessa esteettömia paikkoja lienee järjestettävissä enemmänkin.

Ainoa kohdan pienelle kritiikille löysimme invaparkkiruutuen kohdalta. Invaparkkiruudut nimittäin sijaitsevat suhteellisen kaukana sisäänkäynnistä ja varsinkin näytöksen loputtua taksit ikävästi ahtauttivat Logomon reunaa kiertävää "jalkakäytävää" parkkeerauksillaan, tehden pyörätuolin kanssa kulkemisen hitusen haastavammaksi.

Mutta selvitiin me siitäkin - päästiin autolle ja ehjänä kotiin.


Kiitos ihanasta teatteri-illasta Jaana!
Kiitos Universumille,
että järjestit minulle tilaisuuden päästä vihdoinkin teatteriin.


Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,
Sallamari

Poliittista vaikuttamista luoden AirHead mielikuvia

$
0
0


Se tunne, kun aamulehteä selaillesaan tajuaa toimittajan laittaneen omia ajatelmiaa minun suullani lausutuiksi asioiksi lehden sivulle koko kansan ihmeteltäväksi. Kymmenen minuutin jutustelu - pullollaan kantaaottavaa pohdintaa ja asiallisia ajatuksiani poiki lehden printtiversioon yhden vastuunkantatoa Kotisuomeltamme peräänkuuluttavan populistisesti väännellyn sanahelinälausetta.

Kuvan alla nimeni on yhdistetty lauseeseen, jolla muodostetaan ihmisille mielikuva siitä, että minä vaatimalla vaadin saada pakolaiskeskuksen kotikaupunkiini.

Minä haluan!
Lisäksi haluan myös ponin!
Haluan, haluan ja haluan!

Eilen otin osaan KYLLÄ -mielenilmaukseen täällä kotihoodeilla.
Kyllä humanitääriselle avulle,
Kyllä ihmisarvoiselle kohtelulle
Kyllä mahdollisuudelle

Meillä täällä kun on tyhjenemässä sellainen tila,
joka sopisi pakolaiskeskuksen toimintatiloiksi.

Kyllä.
Voisimme valjastaa tyhjenevät tilat hyötykäyttöön.

Näin minä oikeasti ajattelen.
Tyhjenevät tilaa hyötykäyttöön,
katto päänpäälle sellaista tarvitsevalle.

Kyllä mahdollisuudelle,
sen sijaan että antautuisin "Entäs jos vaikka käykin niin, että..." -pelolle

Puhumattakaan pelosta sille,
että naapuriini muuttaisi joku minulle ennalta tuntematon ihminen.

Katsokaan, minä kun en osaa pelätä.

En osaa pelätä eri väristä ihmisihoa,
en vierata kieltä puhuvaa,
en toisen lailla ajattelevaa
en erinimiseen jumalaan uskovaa

Enkä halua antaitua pelolle.
 Pelkäämään toista ihmistä vain siksi,
että se toinenkin ihminen on ihminen siinä missä minä.

Sitäpaitsi, olen asunnut tässä naapurustossa jo kolme vuotta,
enkä vieläkään tunne kaikkia naapurustomme jäseniä.
Ollut liian hoppu, en ole ehtinyt tutustumaan - oma vika.

*****

Niin otti sitten journalisti ja tiivisti kymmenen minuutin aikana jutustelemamme asiat kahteen lauseeseen - Suomen velvollisuus on kantaa osansa vastuusta ja Minä haluan pakolaiskeksuksen.

 Että vaikutappa siinä poliittisesti sitten.


Todentotta julkinen minäni näyttää tänään niin utopia kuplassa elävältä, että oikeastaan naurattaa. Voitte oikeutetusti pitää minua hattara-aivona, sillä sellaisen kuvan minä itsekin itsestäni päivän Turun Sanomia vilkuillesani pakostikin muodostan.


Elämäni 17. Tärkein Ihminen - politiikan saralla kokenut kettu - lohduttaa minua Naamakirjan seinällä maailman ihanimmin sanoin ; Tervetuloa julkkikseksi  - oli hieno kansikuva.

Muistuttaa minua siitä mikä ja ketkä ovat oikeasti ne tärkeät.

Valaa mielen täyteen kiitollisia ajatuksia.

Kiitollisuutta kaikista niistä upeista ihmisistä, jotka sain eilen kohdata mielenilmaisun aikana. Kaikki nuo upeat ihmiset, joiden kanssa saan jakaa yhtenevät ajatukset. Paljon uusia ihania tuttavuuksia.
Kiitollisuus siitä että itsellä on asiat sen verran hyvin, että voimavaroja riittää minua heikommassa asemassa olevien ihmisten puolesta puhumiseen.

Kiitollisuutta elämästä.
Kiitollisuutta tästäkin uudestä päivästä.

kiitos. kiitos. kiitos.


Seuraavaksi suljen tietokoneen ja uppoudun loppupäiväksi kotitöiden sekä Project 333 vaatelaatikoiden pariin. Syyskuu lähestyy ja sehän tarkoittaa, että käsillä on uusi P333 kausi ja uudet kausivaatteet.

Ihanteellista maailmaa tavoitellessaan kun on pidettävä ensisijaisesti huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnista. Se on kaiken A ja O.

Omistankin tämän päivän valtaosaltaan itselleni.


Mukavaa alkanutta viikkoa!


Kevytmielisin terveisin,
Sallamari




Sneak-a-Peak siitä mitä syksy tuo tullessaan

$
0
0
P333 vaatekokoelman kasausta - out with the old, in with the new

Syyskuun alku tuntuu kaikkien merkkien puolesta vahvasti syksyn alulta. Huomasin aamulla Herra Hartikaista pissattaessa, miten ulkona tuntuu vahvana syksyn tuoksu.

Syyskuun ensimmäinen takoittaa minun elämässäni P333 -kokoelman vaihtumista - on aika laskostella laatikkoon croptop. shortsit ja sandaalit. Heihei ja nähdään ensi keväänä!

 Tuleva  3/15 P333 -kokoelmani on syksytakkia vaille valmis ja eroaa aikaisemmista kokoelmista aikalailla. SneakPeak paljastuksena kerrottakoot, että tuleva kokoelma sisältää ennätysmäärän housuja. Jipiii - olen kovasti innoissani. Luvassa entiseen tapaan asukuvia ja P333 kuulumisia niin Instagarmissa kuin täällä blogin puolellakin. 

Uusia jännittäviä tuulia saapuu elämääni ensi maanantaina koulun alkamisen myötä  Suunnitelmissani on opintojen edistyessä postailla hiuksiin liittyviä tyylijuttuja ja kaiken sortin tukkavinkkejä - unohtamatta tietenkään ihan opiskeluun liittyviä kuulumisia. Lupaan rehellisen katsauksen siihen, millaista on palata opiskelijaelämään kypsässä aikuisiässä.


Suurensuuri mysterrilaatikko

Tuossa yläpuolella olevat laatikot liittyvät isoon iloiseen perheyllätykseen. PikkuS on piirtänyt toiveitaan aarrekartoiksi sanoin ja kuvin - me vanhemmat olemme ne kuulleet ja viimein on unelmien toteutuksen aika. Pitkien keskustelujen tuloksena olemme päättäneet avata kotimme ovet  tietenkin myöös omat sydämemme sekä yhteisen elämämme) uusille asukkaille. Uusista tulokkaista on luvassa paljon kuvia ja tarinoita, heti kun kaikki tarvittavat järjestelyt on saatu sujuvasti mallilleen.

Koulun ja uusien asukkaiden lisäksi ison osan kalenteriani tulee tänä syksyä täyttämään burleski. Olen aivan järisyttävissä määrin innoissani tulevasta burleskikurssista ja paluusta opettamisen äärelle. Burleskikurssi tuo mukanaan toivottavasti myös glitterinkiiltoisia hattarantuoksuisia BodyLove kuulumisia tänne bloginkin puolelle. Iloisena voin kertoa, että tuon kurssin lisäksi kanlenterissani on jo muutamia yksittäisiä burleskikeikkoja.

Hiphiphei - olen kiitollinen ja niin kovasti innoissani.
Burleskirakkautta ja BodyLove inspiraatiota luvassa.

Eikä pidä unohtaa aarrekarttoja, unelmointia, kiitollisuusfiilistelyä ja kaikkea muuta minulle niin kovin rakasta huuhaata. Minulla on pientä muokkausta vailla  valmiina parikin tekstiä aarrekarttailutarinaa siitä  millainen on ihan käytännössä aarrekarttoihin piirrettyjen kuvien matkas osaksi jokapäivästä elämääni.


Kaikkea tälläistä täällä blogin puolella on siis luvassa.
Mikäli sinulla on jotakin toiveita tai postausideoita, älä epäröi ehdottaa niitä minulle - kommenttia kehiin tai sähköpostia tulemaan.

Olen suunnattoma kiitollinen kaiksita ehdotuksista ja vinkeistä.

Oikein mukavaa alkanutta syksyä!


Rakkaudella,
Sallamari

Millaista maailmaa sinä luot ympärillesi

$
0
0

Pakolaiskeskustelujen kuumentaessa tunteita, tuntuu FB feedini täyttyävän mielipiteistä - tosiaisioita, kuvitelmia ja mikä pahinta, sarkastisia - hauskoina vitseinä luotuja - pilakuvia toisen ihisenen sanomisia lainaten. Eikä siinä mitään, mielipiteitä saa - pitääkin - olla. Jollakin tasolla huomaan, että ympärilläni vellovat mielipideilmaisut alkavat ylittää kaikilla tasoilla hyvän maun rajat.

Heräsin todenteolla mittimään, ymmärretäänköhän me aikuiset itse ollenkaan sitä miten me itse vedämme mattoa jalkojen alta kaikella koulu- ja somekiusaamisen vastaiselta työtä jakamalla naurunappulasta bongaamiamme mukahauskoja "ihan vaan hyvänä vitsinä tein tälläsen" -ideologialla tekaistuja meemi-kuvia. Etenkin niitä sellaisia, joiden luomiseen joku vitsiniekka on käyttänyt netistä napattua uutiskuvaa - tai muuta vastaavaa otosta - siitä jostakusta tietystä ihmisestä.

"Minä vain haluan tehdä esimerkin kaikkien nähtäväksi, 
siitä millaista tyhmyyttä maailmassa on."

Miettikää millaista esimerkkiä me aikuiset annamme lapselle jakamalla - tai mikä pahempaa luomalla - tälläisiä muka vitsikkäitä heittoja sosiaalisen median palveluissamme.

Pienen koululaisen on viakea ymmärtää miksei siitä meidän luokan lehmästä kanssa voi tehdä hauskaa meemiä, kun aikuisetkin niitä tekee ihan kaikista jotka niiden mielestä on tyhmiä ajatuksineen. Jos kerran aikuisetkin ajattelevat ihan avoimesti, että no tyhmiöt oikeastaa ansaitsevat siksi tulla ajatuksineen nauretuksi - että oppivatpahan ajattelemaan fiksummin ensi kerralla. Me aikuiset ilmennämme, että on OK tehdä kuvia ja että tallaisen kuvan tekemällä ja jakamalla saadaan vähän huvia siinä sivusa ihmisten elämään. Saadaan naruaa typeryksille.

Noin niitä huumorikuvia tunnutaan perustelevan.

Samalla tavalla tekoaan voi sitten perustella luokkatoveriaan kiusaavat koululaisetkin - ihan vaan että se meidän luokan lehmäkin oppis olemaan fiksummin ja näyttämään nätimmältä vastedes.




Mikä sitten on aikuisten somekiusaamista ja mikä viatonta hauskannpitoa?

Minusta somekiusaamista on luoda meemikuva elävästä olemassaolevasta ihmisestä. Riippumatta siitä ajatteleeko ihminen samalla tavalla asioista kuin sinä, tai ovatko hänen ajatuksensa naurettavuuteen asti erilaisia kuin sinun. Eikä ole väliä tunnetko ihmisen oikeassa elämässä vai et. Sama pätää siihen onko ihminen tuikituntematon yksityishenkilö vai julkisuudesta kaikille tuttu.

Näitä kaikki edellä mainittuja - eläviä olemassaolevia ihmisä - yhdistää se seikka, että jossakin on joku joka heitä rakastaa. Joku joille he ovat yksi äärimmäisen tärkeistä ihmisitä. Pilkka joka tuodaan koko kansan naurettavaksi mukahassun meemikuvan kautta, ei kohdistu yksin tuohon henkilöön ja hänen ajatuksiinsa - välillisesti tuo luotu meemi vaikuttaa- jopa todella musertavasti - myös kaikkiin henkilön ympärillä oleviin ihmisiin.

"Mielestäsi on siis OK luoda meemikuva Star Trek hahmosta, 
muttei hassuja suustaan lipsauttavasta julkkispoliitikosta?"

- Tiivistettynä ajatukseni menevät juuri näin!

"Entäpä Grumpy Cat? Voiko hassulle murjottavalle kissalle nauraa?"

- Tässä kohtaan tömätään oikeasti ongelmalliseen aiheeseen - tuo kissahan on elävä olemassaoleva olento, jonka ympärillä on kymmeniä rakastavia kanssaihmisiä. Mutta - ehkä se tärkein seikka - Grumpy Cat meemille nauramisen ydinajatus on täysin eri lähtökohdista juonnettua, kuin toiselle ihmiselle meemikuvan välityksellä nnauramisen ydinajatus. Kissalle nauretaan, koska se on hellyyttävällä tavalla hassu murjottavine ilmeineen - ei siksi, että me nauramalla haluaisimme välittää viestin siitä miten ollaan meille kelpaava kissan tuli muutaa ilmettään välittömästi. Ihmisille nauraessamme haemme takaa välitöntä muutosta ajatuksissa tai käyttäytymistavassa. Huomaatko eron?


Voiko kaikkea tälläistä pohtia ihminen, joka mielellään lisää selfie kuviinsa kantaaottavia lausahduksia. Are you any better than the others to whom you are preaching here? Varteenotattavaa pohdintaa itse itseltäni. Minä näen huiman eron ironisen itseilmaisun ja tarkoituksellisen toisen ihmisen halventamisen välillä - vaikka toteutustapa olisikin kummassakin hyvin lähellä toista.

Itselleen nauraminen on taitolaji sekin ja  toisinaan sitä lyö alta lipan siinäkin aivan totaalisesti. Se mikä itsestään on silkkaa harmitonta kantaaottavaa itselleen nauramista, on toise silmissä totaalisesti mauton ylilyönti reaktio johonkin asiaan. Kokeiluun ja erehtymiseen perustuen, olen minäkin oppinut hillitsemään itseilmaisuani.

Parempi vain vaieta toisinaan ja nauraa itse itsekseen itselleen.

Tosiseikka on, että sitä itse luo ympärilleen toivomansa kaltaisen maailman. Tästä syystä olen joutunut tällä viikolla klikkaamaan usemapaan otteeseen "unfollow"ja "näytä vähemmän tälläisiä tilapäivityksiä" -nappuloita FB feedissäni.

Unelmiensa todellisutta luodessa on lupa tehdä valintoja. Minun todellisuuteeni ei kuulu toisen ihmisen kustannuksella nauraminen. Sellaista käytöstä minä myös opetan eteenpäin.

Pienillä teoilla voi muutaa maailmaa!


Avaimet Sinun onnelliseen maaimaasi
on sinun omissa käsissäsi - use them wisely!


Rakkaudella,
Sallamari


#FatshameFreeFriday - Skinny Jeans

$
0
0


When life gives you curves,
flaunt them.


Rakkaudentäyteistä viikonloppua teille kaikille!
Love you - because you are worth it!


Rakkaudella,
Sallamari


Kolme prinsessaa

$
0
0


Perheemme lemmikkikatraaseen liittyi tällä viikolla kolme hurmaavaa kesyrottatyttöä.
Haluankin nyt esitellä perheemme uudet prinsessat; ylimmäisenä kasassa Princess Leia, etualalla pää vasemmalle päin Princess Zelda ja hänen takanaan Princess Peach. Nimien suhteen jatkettiin kissamme Mau Prinsessa Victorian viitoittamalla - hyväksi havaitulla - prinsessa teema -linjalla. 

Alunalkaen suunnitelmissamme oli hankkia rottakaksikkko. Kävikin niin, että kasvattajalla oli poikueesta jäljellä nämä kolme tyttörottaa, emmekä hennonneet valita niistä vain kahta jättäen yhtä yksinään odottelemaan viraaseen laumaan mahdollista pääsyä. Mukavampi niiden on olla tutussa turvallisessa sisarustiimissä.

Rottatytöt ovat siis sisaruksia keskenään. Tällä hetkellä ikää näillä tyttösillä on reilut viisi viikkoa ja kooltaan tytöt ovat keskiverto hiiren kokoisia - pieniä tyttöjä siis vielä.

Ensimmäiset päivät täällä uudessa kodissa on vietetty tämä talon ääniin ja uusiin tuoksuihin totutellessa. Eilen ja tänään olen viettänyt muutamia tunteja peruskesytyksen merkeissä ja hienosti tytöt ovat uusien ihmisten käsiteltävänä oloon tottuneet. Antavat silittää, ottaa kiinni ja viihtyvät uteliaina sylissä.

Alkuviikosta julkaisemassani Sneak-A-Peak postauksen kuvissa vilahtanut pahvilaatikko sisälsi Zooplussalta tyttöjen asumuksessi tilaamamme häkin. Tytöt asustavat meillä Minun Makuuhuoneesta paikkansa löytäneessä ihanan tilavassa - vajaat puolitoistametriä korkeassa - kolmeen kerrokseen jaetussa kimppakämpässää. Tuo kimppakämppä vaikutta ilmeisen mieleiseltä myös asukkaidensa mielestä tai ainakaan erityisen painavaa moitetta asuinoloista ei vielä ole häkin sisältä kuunut.

Luvassa lisää suloisia rottakuvia ja lemmikkikuulumisia, 
kun tytöt tuosta vielä vähän enemmän kotiutuvat meille

.Tälläisiä superiloisia perhekuulumisia tällä kertaa.


Rakkaudella,
Sallamari


Ensimmäinen koulupäivä

$
0
0
Harjoja, kampoja ja kaikkea muuta tarpeellista.

 Juuri nyt  Helsinkikoti on hiljainen - Linda nukkuu sängyssään minä köllöttelen sohvalla. Toinen on väsynyt raskaudesta, toinen ensimmäisestä koulupäivästää.

Ensimmäinen sanamielleyhtymä ajatellessani tätä ensimmäistä koulupäivääni on - väsymys. Väsymys kieli, että viimeiset kuukaudet on tullut elettyä aikataulutonta elämää. Paluuta aikataulutettuun elämään onkin odotettu.

Tänää siis kääntyi uusi lehti elämässäni. Edessä siintää 18 kuukautta tiukkaohjelmaista opiskelijaelämää, jonka tavoitteena häämöttää hiusalan perustutkinto keväällä 2017.

Opiskelupaikkani on Helsingissä toimiva yksityinen kampaamokoulu Unika Hairstyle. Unika on ainutlaatuinen kampaamokoulu Suomessa - oppilaitos on yksityinen, mutta siitä huolimatta opiskelu on tarvikemaksuja lukuunottamatta täysin ilmaista.

Koulutus on käytännönläheistä, opetus painottuu ohjatussa ympäsitössä tapahtuvaan todelliisten asiakastilanteiden henkilökohtaiseen kokemiseen. Koulua meillä on kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, aamu kahdeksan ja ilta kahden välisessä aikahaarukassa.

Koulun kuluessa suoritetaan koko liuta edistymistä mittaavia tasokokeita - päästäkseen opinnoissa seuraavaan vaiheeseen on kulloinenkin tasokoe tietekin suoritettava hyväksytysti.

Tiukka on tahti - kotona ehtii hyvällä onnella käydä nukkumassa.


On hetkiä, jolloin yksi pää ei riitä - kaikki kolme päätäni.


Jaa, että mitäkö opiskelu Unikassa sitten kaikenkaikkiaan kustantaa
ja millä tälläisiä opintoja sitten voi rahoittaa?

Opiskelu itsesään on ilmaista, opintomateriaali- ja työvälinekustannuksina perii oppilaitos meiltä opiskelijoilta 1240 Euroa. Hintaan kuuluvan opiskeluvälinepaketin kaikki opiskeluvälineet jäävät opiskelijan omaan käyttöön valmistumisen jälkeen. Onhan se hyvä olla välineet, joilla harjoittaa sitä  ammattia hyväkksytystä tutkintosuorituksesta kertovan documentin käteen saatuaan.

Opintojen rahoitus on omalla kohdallani vielä hiukan avoin kysymys. Peruslähtöisesti opinnot Unikassa on mahdollista rahoittaa muiden toisenasteen opintojen lailla opintotuen ja -lainan avulla. Aika moni meistä opintonsa rahoiitaa juuri näin.

Itselläni on tähtäimessä toinen reitti - Omaehtoisen Opiskelun tuki. Omaehtoisen opiskelun tuki on TE toimiston myöntämä rahoitus - työttömyyspäiväraha ateriakorvauskorotusella - työttömän henkilön työttömyysaikana tapahtuvaan työllistymistä edistäviä opintoja varten. Tuen myötäminen harkitaan tapauskohtaisesti, jote yksiselitteisesti ei kukaan osaa sanoa milloin tukea myönnetään ja milloin ei. Oma hakemukseni odottaa tällä hetkellä edelleen käsittelyä TE -toimiston jonossa - elokuu/syyskuu taite on kuulemma sen verran ruuhkaista aikaa, että päätöksen saaminen venyy.

Kun oma tilanne tästä selkiää ja lopullinen päätös tulee, kirjoitan aiheesta omiin kokemuksiin perustue vinkkejä sisältävän oman postauksen.


*****


Meni rahoituksen osalta niin tai näin minä olen innokkaana päässyt opintojen alkuun.


Odotan kovasti tulevia koulupäiviä ja sitä, että päästään vihdoin käsiksi itse asiaan - ensimmäinen koulupäivä kului enemmän ja vähemmän talon tavoille opettelussa ja oman työkalupakin kuntoon saattamisen merkeissä. Huomisesta alken päästään käsiksi tositoimiin.

Täysin irrallinen oikeastaan mihinkään liittymätön sivuhuomio tähän väliin  - omistan juuri nyt enemmän hiusharjoja ja -kampoja kuin milloinkaan aikaisemminn tässä elämässä. Omistan myös elämäni ensimmäisen oikean kunnollisen hiustekuivaajan - tähän saakka on menty kympin Citymarketfööneillä.


Tukkajuttuja lisää luvassa, samoin opiskelijaelämän kuulumisia.

Stay tuned!

Rakkaudella,
Sallamari

ps. kysymykset koulua ja aikuisiällä opiskelua koskien ovat tervetulleita.



Kerrankin housutettuna

$
0
0
Blogia vakituisempaan lukevaa ei yllätä, kun kerron olevani hyvin vannoutuneesti hameihmisiä. Hameeseen - tai mekkoon - sonnustaumisessa nyt vain on sitä jotakin sellaista, mikä tuntuu päällevedettynä oikeasti omanlaiselta.

Hetkittäinn käytännöllisyys ajaa filistelyn ohi ja todellinen minä sanoo vakaasti, että on tarpeen pukeutua toisenlailla kuin siihen omaa silmää kaikista eniten miellyttävään juttuun. Niinpä tulevaa kouluvuotta silmällä pitäen rakensin tämän syksyn uuden Project 333 -kokoelmani käytännöllisyyteen mielessäni vedoten housujen ympärille. 

P333 -kokoelmassani on kolmet pitkät housut - yhdet farkut ja kahdet farkkukankaiset jeggins -tyyppiset housut. Housuni ovat leikkaukseltaan hyvin kapealinjaiset ja istuvat reisiä vasten napakasti.  Lahkeita käärimällä housuista saa loihdittua mukavasti hiukan fiftarihenkisen farkkuratkaisun.

Ajtuksen tasolla jännitin housuja jonkin verran. Mietin osaisinko yhdistää housuja mitenkään olemassaolevaan paitavalikoimaan niin, että saisin kokonaisuudesta itseni näköisen.

 Jännitin aivan suotta. 

Project 333 -vaatekaapin hienous piilee siinä, että huolella valittujen vaatekappaleiden yhdistely tuottaa aina oman näköisen asukokonaisuuden. Kun ei ole liikaa ysittäisiä vaatekappaleita, joiden  joukosta  miettiä sopivaa ei tule määräsokeutta - yhdistelmä onnistuu takuuvarmasti.



Punainen raitapaita, mustat housut ja Creeperit.
Tukkaas paidan sävyyn matsäävä huivi ja minun näköinen kokonaisuus on valmis.

Tähän asukuvaan sattu ihan vahingossa tuo samainen punavalkoinen paita
 (löytyy  myös mustavalkoisena ja toimii yhtä hienosti).
Jalassa tuman sineset farkut ja mustat tylppäkorkoiset korkkarit.
Tukkaa suojaamaan on heitetty rennosti turbaaniksi kietaistu musta huivi.
Jälleen täysin minun näköiseni kokonaisuus.

Jätin tuoreeseen P333 -kokoelmaan myös tämän jumpsuitin
 - speaciaalitilaisuuksia ja yhtä tietyn tyyppistä fiilsitä varten.
Vyötäröllä vyö lumassa linjaa, jalassa mustat perus balleriinat,
tukassa tämän syksyn uusin oivallukseni - tuplahuiviturbaani.
Minulta näyttää tämäkin yhdistelmä.

Fiftarityylä henkivä meikki viimeistelee asukokonaisuuden.
Tuo kirkkaanpunainen lumenen huulikiilto on tämän syksyn suurin meikkisuosikkini.
Tukka on tällä hetkellä hyvin Bad Hair Day -tilassa ; väritön ja täysin poissa muodosta.
Mutta ei auta kun kestää vielä hetki,  että päästää koulussa harjoittelemaan värihommia.

Tälläiseltä näyttää tämän syksyn alku Project 333 -kokoelmani osalta.
Lisää inspiaatiokuvia luvassa tuonnenpana.

Joko teillä on syksy saapunut vaatekaappiin?


Project 333 -vaatekaappiin liittyvät kysymykset ovat tervetulleita. Samoin asukuvatoiveita saa esittää - jos inspiroi nähdä esimerkiksi jotakin tiettyä tilannetta varten P333 -vaatekaapista kasattu asu, vinkkaa ihmeessä niin minä laitan kuvia esille.


Mukavaa keskiviikkoa!
Puolessavälissä "uuden elämäni" ennsimmäistä viikkoa ollaan jo.

Rakkaudella,
Sallamari

Epäsäännölliset ruoka-ajat

$
0
0


Pitkästä aikaa vähän syömishäiriökuulumia
- tai oikeammin kai pitäisi sanoa toipumiskuulumisia.

Osaan nykyisin luontevasti keskusteluissa sanoa ääneen olevani syömishäiriöstä toipunut - mä olen sairastanut syömishäiriön, nyttemmin siitä toipunut. Blogiin kirjoittaessa tulee helposti vielä kirjoitettua syömishäiriökuulumisia, sillä jotekin toipumiskuulumisien kertominen tuntuu hassulta tavalta kirjoittaa asiaan. Ehkä voisi kirjoittaa  että tässä postauksessa puhelen tämän hetkisistä tunnelmista ja kuulumisistani syömishäiriöstä toipuneen, siinä samalla kertoa tunnelmia sekä ajatuksiaq ruoan ja syömisten suhteen.

Postausaloituksen pohdinnasta itse asiaan.

Ruokaan liittyvät pakkoajatukset ovat poissa. Syöminen ei ahdista, eikä tässä elämän hetkessä syötävät asiat enää toimi rangaistuksena/palkintona märittäen sitä olenko onnistunut tai epäonnistuut asioita omasta mielestäni asioissa.  Ruoka on viimeinkin elämässäni vain ruokaa - jotakin sellaista joka ruokkii kehoni tai jota nautitaan ilo sydämessä hyvän maun vuoksi.

Jotakin mitä ei tarvitse pelätä tai hävetä.
Ruoka on luonteva asia,
syöminen luonteva neutraali tapahtuma.

Ahdistuneen olotilan huomaan ajoittain yhä edelleen talttuvan helpommin karkkipussilla, kuin Mind Fullness -harjoitteiden avulla. Tiedostan milloin karkkipussi tai toinen juustovoileipä on napattu ahdistuneen olon vuoksi ja milloin siksi, että on oikeasti nälkä tai että juuri nyt teki mieli karkkia. Ahdistuneen olon näennäinen helpottuminen syömisen kautta on niin kovin monen vuoden aikana mieleni sopukoihin taottu opittu toimintamalli, josta pois oppiminen ei onnistu aivan kädenkäännteessä.

Ahdistuksen hiljentämiseksi tapahtunut syöminen ei ahdista minua enää millään tavalla - pyrin havainnon tehtyänni analysoimaan ja oppimaan omista toimintamalleista. Minä söin koska ahdisti : mikä ahdistaa ja miten siitä ahdistavasta tekijästä päästää eroon. Oliko syömistä edeltäneessä hetkessä nälkä ja huomaanko ylimääräisen ahdistusta hiljentävän leivän olleen ikään kuin helppo jatkotoimenpide nälkätunteelle.

Opiskelujen aloitus on saattanut minut tilanteeseen, jossa ajatuksella pitää tarkkailla omaa syömistään ja ruokailurytmin säännöllisyyttä. Opetuksemme todellisia ammattitilanteita -imitoivan opetustavan vuoksi tilaisuuksia skipata ruoka "hyvällä tekosyyllä" tarjoituu eteen aivan kultalautasella kannettuna. On helppoa antautua ajatuksell,että minä teen nyt tuonjutun ja syön sitten jos ehdin sen sijaan että tietoisesti irroittaa itsensä olemattomasta velvollisuuden tunteesta - tai hetkeen uppoutumisestaan -  laskisi työvälineet alas ja menisi ruokatunnille, aina kun kehoitus sellaiseen käy.

Ihan huomaamataaan voisi livahtaa läpi päivän syömättä.
Sitähän laihtuisi vaikka samalla.

Houkuttelevaa.
Mutta niin petollista.

Itseään siinä satuttaisi.

Siksi minä teen aina tilaisuuden tullen koulupäivän aikana kaksi asiaa,
istun hetkeksi ja syön jotakin.

Jotta työelämässäkin muistan aina tilaisuuden tullen levätä ja syödä. Opettelen "uuden elämäni" ensimmäisestä päivästä alkaen ehdointahdoin itseni toimaan ja ajattelemaan jokaisen taukohetken levon ja syömisen tilaksi.

Sillätavalla säilyy ruokailurytmi, 
eikä pääse nälkävelka yllättämään.

Minulla näläntunteen havainnointi ja siihen reagointi on hiukan vielä hakusessa. Pieniruokainen päivä - unohdin kai syödä tai en oikein sillätavalla ehtinyt syödä - purkautui tänään turhautuneena kiukkuitkuna Lidlin pakastealtaalla. Kun minä ihan oikeasti tämän yhden kerran vuodessa olisin halunnut pannupitsan ja näillä ei oo täällä pannnupitsaa - havainto päättyi pieneen itkuun.

Itkin pannupitsattomuutta Lidlin pakastealtaan ääressä.

Oikeasti olin vain vähän väsynyt ja todella nälkäinen
- pannnupitsasta haaveileva karhunnälkäinen väsynyt opiskelija.

Itkemässä pakastealtaalla.

Kuulostaa dramaattiselta tosiTV kohtaukselta.

JunttiP kysyy hellästi
"Kulta, onkohan sulla vähän nälkä?"

"Joo."

"Otetaanko tämän kerran tavallinen pitsä niin pääset nopsasti syömään?"

"Joo."


Istu ja syö aina kun voit.
Tuolla reseptillä sitä tulevina kuukausina voi säästyä monelta draamalta.

Säännöllisessä ruokarytmissä piilee hyvän olon salaisuus.
Lounaan skippaaminen ei kannata.

So say we all.

Aika pitkälle ollaan siis edetty syömishäiriön pahimmista päivistä.
Tiedostavaan tietoisen syömisen päiviin.

Olen ylpeä itsestäni.


Tälläistä minulle nykyään syömisten osalta kuuluu.


Rakkaudella,
Sallamari






#FatshameFreeFriday - Ihana sinä

$
0
0


Itsestään on lupa huolehtia,
muista antaa aikaa ja rakkautta itsellesi.

Riitävästi unta, 
mukava määrä liikettä ja 
hyvältä juuri minulle mieleistä maistuvaa ravintoa.


Haatan teidän tämän viikonlopun ajan muistuttamaan itseänne rakkaudesta.

Aina kun kävelet peillaavan pinnan ohi, 
kerro itsellesi miten rakaastat itseäsi.

Olet ihana, olet minulle rakas.

Aina peilin ohittaessa.
Ääneen kotona, hiljaa mielessä kaupungilla.

Because you are worth it!

Rakkaudella,
Sallamari


Kesytyshommia

$
0
0


Takana on nyt reilu viikko yhteiselämää rottatyttöjen kanssa. Arkaparka-vauvarottasista on kasvanut reilussa viikossa rohkeita nuoria neitejä. Häkin ovea avatessa sipsutellaan nyt jo nuuskutellen tervehtimään ovelle saapunutta. Syliin tuleminen tapahtuu ulkoiluhetken koittaessa jo nyt usein rottien omasta toimesta - laitan käden häkin sisälle ja rohkein Zelda saapuu haistelemaan sinua ja pian jo kiipeää kättä pitkin olkapäälle. Olkapäällä hengailu tuntuu olevan neitien suurta huvia, sulassa sovussa kaikki tytöt asettuvat saman ihmisen olkapäälle seikkailemaan.

Zelda osoittaa johtajan elkeitä rohkeudellaan - aina ensimmäisenä kokeilemassa kaikkea uutta. Näiden ensimmäisten päivien perusteellla vaikutaa siltä, ett. Zeldasta saattaisi löytyä potentiaalia rotta-agility harrastukseen.

Hupparin taskuun ja paidan sisälle on käsittelyharjoitusissa myös kova tunku - jännittäviä piilopaikkoja, joissa lepäillä hetki ennenkuin sitä suunnataan tutkailemaan ympäristöä vähän lisää.




Rottatytöt ovat totaalisesti sulattaneet täällä sydämiä.
Ne vain ovat niin suloisia ja ihania otuksia.


Tälläisissä tunnelmissa uutta viikkoa kohti!

Rakkaudella,
Sallamari

Halpisperuukki käyttökuntoon

$
0
0



Aivan kuin koulussa ei saisi tarpeekseen peuhata hiusten parissa. Innostuin hetkellisessä kotitehtävien puutteessa tuunaamaan uuteen uskoon tämänn Ebaystä alle viidellä eurolla huutamani peruukin. 

Originaalikuosissaan tuo peruukki oli aika kammottava - omituisen rukea, vähän kiharainen, hurjan kiiltävä epämääräisen oloisella etutukalla varustettu tukkahirviö.

Aloitin peruukin tuunaamisen uittamalla karvareuhkaa päivän verran laimeassa pyykinhuuhteluaine+vesi -seoksessa suurimman kiillon häivyttämiseksi. Peruukin kiuvuttua oli seuraavana vuorossa sitten otsatukan raivaus - tukka kiinni styrox päähän, pää teipillä kiinni pöytää ja eikun leikkaamaan.

Eipä muuten ollut ihan iisi homma tuo peruukin leikkaus - kovin sitkeää ja saksien alta karkaavan sorttista on tuo muovitukkakuitu. Ilmeisesti keittiösaksenikaan eivät ole aivan primakuntoiset,  otsatukka näyttää siksi hiukan itse nyrhityltä - ei uskoisi äkkivivlkaisulla hiusalaa opiskelevan leikkaamaksi. Ostoslistalla on uudet monitoimisakset ja niiden saavuttua trimmailen otsatukkaosiota hieman lisää.

Takatukkaan kiepsautin Cry Baby -elokuvan inspiroimana tuollaisen reippaan Square Girl -henkisen terhakkaan poninhännän. Pinneillä hyvin tuettuna ponkkari heilahtelee iloisesti puolelta toiselle peruukkin päässä kulkiessani. Huolellisen pinnittämisen tuloksena ponkkari myös pysyy hyvin kuosissaan tiukemmassakin menossa.

Loppusilauksena vielä reilu kourallinen kuivashampoota taltuttamaan ylenpalttinen kiilto peruukista. Luulen, että tulevilla käyttökerroilla tuputtelen viellä hiukan tavallista talkkia peruukin pituusosaan lisäämään "luonnollista" mattavaikutelmaa.


Vastaus kysymykseen "Ootko koskaan aatellut, miltä sä näyttäisit normaalilla tukalla?"


Peruukki pinnien avulla päähän kiinni ja kapea huivi koristeeksi häivyttämään oman tukan ja peruukin reuna-alueita. Toimiva kokonaisuus siitä viimein tuli.

Meinasin ensi sillmäyksellä nakata enemään koko tukan,
oli sellainen "tää ei oo yhtään mun näköinen" -alkufiilis.

Pienellä muokkauksella taipui hienosti käyttökuntoon tämäkin peruukki.


Yksi peruukki odottelee vielä laatikossa tuunausta.
Saa nähdä tuleeko koulusta leikkausharjoitus kotitehtäväksi vai pureudunko "oikeaa hiustenleikkuuta" odotellessa lisää peruukkileikkeihin.


Mukavaa alkanutta viikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari

Miten unelmat toteutuvat

$
0
0
Kirjallinen aarrekarttani tämän vuoden heinäkuulta


1. Suunnittele - mieti tarkkaan mitä oikeasti haluat. Aarrekarttalla voi sanojen ja kuvien avulla ihastuttavalla tavalla selventää ajatuksiaan päämäärän suhteen

2. Usko unelmaasi - Unelmaan on lupa uskoa silloinkin kun kaikki heitää häränpyllyä, eikä missään näyn järjen häivää. Kerro itsellesi  joka käänteessä, että tämä ja tuo unelma juttu on osa elämääni. Tälläinen minun unelmani on, tälläinen on elämäni unelma läsnä -  näitä asioita minun elämäni pitää sisällään, tältä se tuntuu ja tältä se tuoksuu.

3. Elä unelmaasi totenajoka hetki - aloita eläminen nyt, kun unelma on vasta kaukaa häämöttävä haave mielen sopukoissa

4. Luo unelma näkyväksi - puhu siitä, elä sen kanssa. Katso kuvia unelmastasi joka päivä.

5. Pala palalta kiitollisena vastaanota unelmaasi kohti ohjaavia uusia asioita elämääsi  - ruoki ja ravitse unelmaasi olen kiitollinen kaikesta jo saavuttamastasi joka ikinen päivä.

6. Uskaltaudu nauttimaan elämästä - jokainen hetki, myös tämä jolloin olet ehkä miljoonan askeleen päässä unelmastasi, on arvokas ja tärkeä hetki elämässäsi.

7. Osoita kiitollisuutta  - sano usein kiitos. Kaikesta voi olla kiitollinen ja kaikelle elämässä voi lausua sydämellisen kiitoksensa.

8. Laita hyvä kiertämään, että se voi palata luoksesi  - yksi unelma koostuu lukemattomista hyvän palasista.


*****

Tänään yksi elämäni suuri unelma on yhden askeleen verran enemmän totta.
Minut tavoitti viesti TE-toimistolta - "Koulutusten valintaryhmä on tehnyt myönteisen ratkaisun omaehtoisesta opiskelusta työttömyysetuudella."

Minulla on unelma uudesta ammatista - unelmoin parturi-kampaajan työstä.
Minulla on opiskelupaikka ja siellä alkaneet opinnot vievät minua kohti unelmaa.
Minulle järjestyi rahoitus, jonka avulla huoletta opiskella kohti unelma-ammattiani.

Sydän on täynnä kiitollisuutta.
Aarrekartta on ohjannut minut tähän pisteeseen,
nyt on työn vuoro.

Mikään ei tule ilmaiseksi ja odottamalla.
Panostamalla itse tekemiseen sekä kiitollisuudella, niillä pääsee pitkälle.


Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Haluan rohkaista teitä tällä kertomuksella unelmoimaan suuria.
Isoja unelmia ja rohkeutta elää ne todeksi.

Sitä minä teille tänään toivotan.


Rakkaudella,
Sallamari





Onnelista opiskelijaelämää

$
0
0
Sakset laulaa ja fööni hurisee - vuoroin leikataan ja föönataan.

"Asiakas päättikin nyt, että haluaa ihan tasaisen ehjärakenteisen tukkamallin." - eikun sakset käteen ja totauttamaan asiakkaan visiota. "Ihan kivahan tämä on ja kauniin tasainen, Asiakas nyt vaan on kuitenkin tullut siihen tulokseen, tämä tukkamalli saisi sittenkin pidetä etuosaa kohti" - selvä homma, sakset laulamaan ja leikkuuhommiiin.

Toistamisessa piilee oppimisen taika.
Ehkä tuhannennen leikkuun jälkee voi jo sanoa hanskaavansa jotakin.


Ensimmäisiä leikkausharjoituksia viime viikolta

...ja näissä mitoissa mennään tällä viikolla.


Viime viikolla oli vielä niin hakusessa miten päin sakset istuu sormille tai miten kamataan yksi suora osio tukasta. Tänään sakset jo löytävät paikkansa kädessä ihan huomaamatta ja kampa liikkuu kädestä toiseen ilman kummempia ajatuksia. Päänvaivaa tuottaa miten leikata suoraa viistoa linjaa ensin yhteen ja heti perään toiseen suuntaa. Tuntuu hetkittäin, että mun aivot ei kekkaa tätä ikinä - ensi viikolla jossakin kymmenennen leikkauskerran kohdalla sitä herää sitten huomaamaan, että oikean suuntaiset leikkuulinjat vaan ilmestyvät. Tuonne tai tänne, ylös tai alas, eteen tai taaksi - tuttua puhetta, eikä samanmoista hepreaa kuin vielä tänään oli.

Naurin opiskelusta ja uusien taitojen oppimisesta aivan täysillä. Taitojen lisäksi on opittu myös ämpärikaupalla teoriaa. Sopivassa suhteessa motoriikka haasteita ja aivopähkinöitä.

Syitä ja seurauksia.
Tee väärin, havainnoi ja korjaa. Ensi kerralla osuu lähemmäs jo heti ensi yrittämällä.

Koulussa parasta on mahdollisuudet erehtyimiselle - kukaan ei hauku, eikä soimaa. Ohjaa ja oppastaa kylläkin. Erehdy ja opi - ymmärrä missä mentiin metsään ja tiedä keinot oikeaan lopputulokseen tästä erehtymisestäsi eteenpäin. AINA.


Se tunne, kun herää joka aamu iloisena odottaen uutta koulupäivää.
Haluan pitää tästä tunteesta kiinni ikuisesti - tälläisiä päiviä lisää elämääni.

Kiitos.


Luvassa lisää koulukuulumisia ja kuvia - stay tuned.
pa. jos opiskelussani sinua kiinnostaa jokin juttu aivan erityisesti vinkkaa siitä tai kysy asiasta kommentilla niin paneudun asiaan enemmän tulevissa koulupostauksissa.


Rakkaudella,
Sallamari

#FatshameFreeFriday - hauskaanpidon pitää lähteä sisältäsi

$
0
0


Mukavaa viikonloppua!
Minun viikonloppuni vierähtää iloisissa tunnelmissa burleskikurssin parissa.


Rakkaudella,
Sallamari


Viewing all 911 articles
Browse latest View live