Mangos For Flamingos

Olipa kerran päivä, jonka mittaan syntyi Velociraptor -tanssi.

Demonstroin ryhmälle ihania naisia ihmiskehon luontaista tapaa oppia uusia liikkeitä. Kerroin vilkkaasti elehdellen siitä, miten oppiessaan uutta meidän aivomme keskittyvät helposti keholle uudenlaiseen tekemiseen niin täydellisesti, että kaikki nuo jokapäiväisessä arkisessa käytössä olevat muiden kehonosien luonnolliset liikeradat ja luontaiset asennot unohtuvat.

Tästä seuraa hassuja ilmeitä, keskittymisestä kipristyviä raajoja ja intensiivistä yhteen pisteeseen tuijotusta - muistuttaa äkkiseltään katsottuna nälkäistä dinosaurusta.

Dinosaurustelun lomassa sitä myös opittiin, ymmärrettiin ja oivallettiin - synnytellen siinä sivussa sitten vielä eloon käsite tälläisestä dinosaurustanssista.

Ensimmäinen BodyLove kurrsin viikonloppu on takana.

Sydän on täynnä lämpöä ja kiitollsuutta.

Valehtelisin silmät ja suut täyteen, jos väittäisin ettei perjantaina jännittänyt yhtään. Paluu minulle tutun asian ohjaamiseen ja tiedon välittäjän rooliin reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen jännitti oikeasti - vieläkö-musta-on-ja-voinko-mä-oikeasti-osata-sellasta.

Pakko on tässä kohtaan palata ajassa reilu vuosi taaksepäin. Niihin hetkiin koin oikeasti koin oivaltaneeni BodyLove ajattelun, terapia oivallusten, positiivisien life coaching kokemusten ja burleskiharrastuksen yhteen punoutuneen voiman elämässä - sen, miten kaikesta noista yhdistelmänä on syntynyt sellainen ihastuttava sekoitus itsensä rakastamisen oivalluksiin.

Yhtenä sunnuntaisena iltapäivänä minä sitten kasasin aarrekartaksi suuren unelman - haluni palata ohjaushommiin. Auttaa ja tsempata muita ihmisiä oivaltamaan näitä samankaltaisia itsensä rakastamista sekä minäkuvaa vahvistavia juttuja, joita minä olen saanut oivaltaa.

Piirsin kartaan Burleskia ja BodyLove ajattelua. BodyLove ajatuksia burleskin liikekielen kautta - tarinan siitä, miten kehoaan liikuttamalla voi rohkeasti tehdä tutkimusmatkaan itseensä ja löytä syvälle sisimpään kätketyt aarteet.

Ihanan Minän.

Samaan karttaan piirtyi ajatus burleskin liikekielen pohjalle rakennettujen BodyLove harjoitteiden lomassa jakaa eteenpäin perustietoutta burleskin historiasta. Herättää kenties ihmisissä kaito iinnostus burleskia kohtaan taidemuotona, ohjaamalla heitä oikeaan suuntaa mistä löytää lisätietoa burleskimaailmasta.

Hiljaisina päivinä kasasin kurssimateriaalia kokoon ajatuksena, että kun aika on oikea ja tarvittava materiaali kasassa minulle tarkoitettu tilaisuus kaiken tiedon jakamiseen ilmestyy elämääni.

Tiedättehän te - oikea aika, oikea paikka ja kaikki on valmiina.

Iki-ihanaa klassikkoelokuvaa Wayne's World II lainaten:

"If you book them they will come."

Ja kun kaikki tarvittavat elementit minussa viimein olivat oikeassa linjassa, tilaisuus haaveilemalleni BodyLove feat Burleski -kurssille saapui elämääni.

Tuli hetki ottaa viimeinen askel menneisyydestä irtipäästämiseen.

On tullut aika päästää irti siitä kaikesta kauhusta joka päätti liikunnanohjausuran. Aika hyvästellä kaikki ne pahat loukkaavat sanat ja ne nöyryyttävät teot, jonka läpi minut raahattiin.

Voisin kuvata olleeni ohjauksesta luopumispäätökseni hetkellä, kuin sisällisodan raunioittama kaupunki.Enemmän pommeja pudotin kyllä minä sairaan ja terveen puolen taisteluissa mieleni herruudesta - vaikka kyllähän ulkopuolinen taho aika hyvin moukaroi myös. Savuavat rauniot, kaikki kaunis ja iloa ihmisille tuottanut haudattuna luhistuneen romun alle.

Romuja on raivattu viimeiset kahdeksan vuotta,

uutta rakennusta pystytetty rauniotalojen paikalle

- nyt viimein avajaisten vuoro.

Aika päästää ihmiset nauttimaan siitä mitä minulla on tarjottavana.

Aika palata sellaisTen juttujen pariin, missä mä oikeasti olen hyvä - vaikka hetkellisesti raunioitinkin kaiken - aika palata ohjaamaan ja tsemppaamaan.

Motivoimaan toisia ja rohkaisemaan kannustamalla ihmisiä ylittämään omat ennakkokäsityksensä. Rikkomaan rajoja ja huomaamaa miten perkeleen matava tyyppi itse kukin on. Miten paljon sitä uskaltaa ja miten pitkälle rohkenee - rohkeuteen tarvitseen ehkä sen hetken, kun joku kävelee rinnalla ja rohkaisee rakkaudella jatkamaan.

Rohkaisun ja rinnallakävelyn minä osaan.

Siinä minä olen OIKEASTI hyvä.

Ensiminuutit hirvitti, mitä jos noi ajattelee että musta ei oo tähän.

Vanhvempi ääni sisällä sanoi, että kun sydämestään rakkaudella asian tekee tuottaa iloa ja innostusta ympärilleen. Rakkaus on tarttuvaa.

Rakkaus sydämessä lähdin kurssilaisten kanssa matkalle.

Matkalle meihin itseemme.

Ensimmäinen viikonloppu kurssittelua takana,

sydän on niin täynnä liikutusta ja kiitollisuutta.

Mä tiedän olevani oikeilla jäjillä.

Mä olen löytänyt jotakin.

Ne hymyilivät ja oivalsivat itsesään jotakin uutta.

Löysivät ensimmäisen palan,

ottivat ensimmäisen askeleen polullaan.

Pääsivät matkan alkuun.

Hymyilivät ja nauroivat.

Mä sain ne nauramaan jakamalla rakkautta.

Enempää en voi toivoa.

Mä odotan innolla lisää.

kiitos. kiitos. kiitos.

Näihin tunnelmiin!

Rakkaudella,

Sallamari

Olen hormoonivyöryn uhri.

Menkkahirviö vaani nurkan takana - kyllä, mista tuo jokakuinen vieras on vähän hirviö niin tervetullut ja kehonn hyvinvoinnin mittarina tarpeellinen kun onkin - itku on pinnassa ja kaikki herkistää. Viikonloppu oli niin täynnä ihanaa ilon tunnetta siitä, että sai jakaa eteenpäin itselle tuttuja rakkaita asioita iloisessa seurassa. Sitten koitti maanantai ja arki alkoi tänään sillä, että palaasi itse oppimaan. Vähemmästäkin nyrjähtää aivot.

Tänään itketti aivan muista syistä. Eteenpäin vino tukanleikkuu tuntui oikeasti lähes mahdottomalta hahmottoo - mikä sormi vie mitä karvaa mihin suuntaan.

Sokerina pohjalla ensimmäinen leikkauskoe.

Maailmankaikkeus haastaa oppimaan.

Siinä minä sitten opiskelin aivot vinksallaan irtipäästämistä ja luottamusta. Puskin pehmeästi itseäni siihen tilaan, jossa epäonnistumisesta ei enää rokoteta vaan epäonnistuminen tietää kannustusta ja opastusta toisenlaisiin toimintatapoihin. Opiskelin irroittautumaan pakonomaisesta tarpeesta olla se paras.

Aivot ovat vinksallaan leikkuusuunnista,
koska sairas osa minussa hokee koko ajan että mun on osattava leikata paremmin.

Paremmin kuin muut.
Paremmin kuin opettaja.
Paremmin kuin kukaan.

Se samainen osa pelkään kuollakseen, että jos mä en oo paras seuraa kaikesn yrittämisen tuloksena pystyynhaukkuminen ja huutoa. Että sitten mulle kerrotaan taas, että ei musta oikeasti ole mihinkään - sehän tarkoittaisi sitä, että mun suurin unelma valuisi multa pois.

Oppiana mä muistutan hetkittäinn piestyä koiraa. Kokoajan peloissaa valmiina ottamaan vastaan rangaistus, kun hallitseva taho kokee että on tapahtunut väärä teko. Oi pojat miten mä koitan myös miellyttää - raada edes kerran kehuja ja rapsutuksia. Että voisi tuntea osaavansa tuon mielestä jotakin.

Todellinen minäni sanoo ihan toista.

Todellinen minäni kannustaa rohkeasti luottamaan niihin aistimuksiin, että tässä tilassa kaikki on aivan toisenlailla kuin mihin sitä työelämässä ennen on tottunut. Rankaisun ja vähättelyn sijaan luvassa on ohjeistustsa ja vierihoitoa

"Me ollaan vihdoin tilassa jossa on lupa oppia.
On lupa erehtyä ja erehdyksen kautta oivaltaa.
Se lupa on osoitettu ihan kaikille - myös Sallamarille."

Ole siinä sitten kaiken tämän kakofonian keskellä
kun menkkahirviä vielä lurkkii nurkan takana.

*****

Tänään mä opettelin luottamaan ja päästämään irti onnistumisen pakosta.

Tein leikkuutehtävän - leikkasin vähän huolimattomammin kuin vaativa ääni sisälläni halusi minun tekevän. Kapinoin perkele.

Haastoin itseni katsomaan mihin se johtaa.

Ei luokan parhaasee suoritukseen,
mutta close enohg.

Koulunn suurin anti näiden ensi viikkojen aika on ollut "Close Enough" -käsite.
Se, että vähemmänn kuin täydellinen non rittävästi.

Siinä onn allekirjoittaneella tymaata,
harjoittelu on jo hyvällä alulla.

Tänään close enough oli riittävästi.
Sen verran riittävästi, että päästin työn käsistäni.

Osa mielestä pohtii sitä vielä, mutta sielläpähän pohtii.

Se oli hyvä harjoitustyö - sellainen, jossa on paljon opinkappaleita.
Rutkasti parannettavaa,
Arvokkaita asioita mitä oppia.

Juuri sellainen työ, joka minun tarvitsi tehdä opintojen tässä vaiheessa.
Äärimmäisen tärkeä työ itseni kannalta.

Toiset opettelevat täydellisyyden tavoittelua,
minä opettelen siitä pois.

Close Enough.

Rivien välistä blogiani pidempään lueskellut saattaa hahmottaa miten isosta opintokokonaisuudesta kohdallani tässä on kyse. Käsillä on jotakin sellaista, jossa piilee valtava oivallusmahdollisuus.

Täydellinen tilaisuus ihmisenä kasvamiseen.

That is what I am looking for.

Aika laskea irti näistä tuntemuksista.
Tunne on rekisteröity, jäsennetty ja jaettu kanssanne.

Nyt minä voin olla tuon tehtävän osalta tunnekuohuista vapaa.

Kohti aivan toisenlaisia fiiliksiä - kotitehtävän kimppuun.
Suuntaan tekemään nyt toisenlaista kivaa.

Mukavaa uutta viikkoa!

Rakkaudella,
Sallamari

Päivä, jolloin yön ja päivän kerrotaan olevan yhtä pitkiä.
Yksi neljän vuodenajan kulmakivistä. Se hetki, jolloin kiitollisin mielin siirrytään kesän riemuista syksyn loistoon.

Sen mikä kesän aikana kylvit,
sen voit syksyn tullen kiitollisin mielin niittää.

,
Sytytin kynttilät nyt ensimmäistä kertaa kesän jälkeen.
Päivän helmeksi nousee meille niin harvinainen tilanne - koko perhe yhdessä linnoittauduttaan sohvalle katsomaan Star Wars elokuvaa.

Arvokasta perheaikaa.
Sitä meidän arjessa oikeasti on aivan liian harvoin.

Sitä olen toivonut ja nyt se on tässä.

Sisin kiittää.

kiitos. kiitos. kiitos.

Iloista syyspäiväntasauksen hetkeä!

Rakkaudella,
Sallamari

1, Mistä pidät itsessäsi?

Minä pidän eniten itsessäni sopeutumiskykyisestä kehostani - vaakalukemista viis kehoni taipuu ja kykenee mukanani kaikkiin kivoihin liikuntalajeihin. Kehoni myös jaksaa hyvin mukanani, esimerkiksi kun nyt vaihdoin vuosikymmenen mittaisen päätetyöskentelyn fyysiseen seisomatyöhön on kehonii pysynyt arkipäivän ohjelmamuutoksessa mukana todella hyvin.

Ei pahemmin kivisele eikä kolota.

Pidän kovasti myös kasvoistani - ne ovat aikuistuneen kauniisti ajan myötävaikutuksesta.

2, Puhutko ystävillesi avoimesti kaikesta siitä mistä itsestäsi pidät?

Kyllä. Useasti antaudumme hyvään keskusteluun esimerkiksi Helsinkikodin Lindan kanssa kaikista niistä piirteistä joista itsesämme pidämme. En nykyään tietoisesti muutenkaan puhu misään yhteydessä itsestäni negatiiviseen sävyyn.

3, Onko tekemäsi BodyLove -löytöretki elämässäsi etu vai rasite?

Ehdottomasti etu. BodyLove -löytöretkelle lähteminen on tuonut - ja tuo edelleen - valtavasti iloa elämääni. Nautin BodyLove elämästä ja rakkausajattelun jakamisesta eteenpäin.

4, Osoitatko itse itsellesi, että olet arvokas - miten sen teet?

Osoitan kyllä. Jaan omanarvonntunnetta itselleni pitämällä kiitospuheita omalle peilikuvalleni. Toisinaan pidän ihan vain tsemppipuhehetkiä itseni kanssa peilin edessä. Hemmottelen itseäni myös säännöllisesti, esimerkiksi viemällä itseni elokuviin. Elokuvatreffit itseni kanssa on ehkä parasta mitä minä voin tehdä - nautin elokuvissa käymisestä omassa seurassani.

5, Hämärtääkö BodyLove -ajattelu henkilökohtaisen rajan käsitettä? Jaatko aivan kaikke itsestäsi koko maailman nähtäväksi?

Minä koen, että BodyLove -ajattelun löytäminen on vahvistanut henkilökohtaisia rajojani. Osaan nykyisin entistä selkeämmin sanoa, että tämä asia maailmassa on todella - ja yksinomaan - minun henkilökohtainen asiani jota en välitä jakaa kenenkään toisen kanssa. Itsekunnioitukseni on löytnyt itsensä rakastamisen oivalluksen kautta ja sinä samalla olen oppinut kunnioittamaan myös toisen ihmisen henkilökohtaista aluetta paljon aikaisempaa paremmin.

Mikäli sinä haluat kysyä minulta jotakin BodyLove -teemaan liittyen, ole kiltti ja jätä kysymys kommenttina tuohon alle. Minä kirjaa ajatuksina vastauksiksi kysymyksiinne.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari

Vaaleampi ja punaiseen taittava sai nimekseen Prinssi Harry

Oletteko koskaan kuulleet sananlaskua, joka puhuu siitä miten ajan kuluessa aviopari alkaa muistuttamaan enenevissä määrin toisiaan. Meidän kohdalla tuo sananlasku pitää aivan paikkaansa.

Tai oikeastaan me ollaan vaihdettu piirteitä ja ruvettu täydentämään toisiamma ajan myötä.

Minä oli suhteen alkuvaiheessa se, jonka sydämessä paloi absoluuttinen halu pelastaa jokainen surulliselta näyttävä kodittomuuden uhan alle joutunut eläin. Minä olin turvasatama, jonka kodin suojaa oli tervetullut milloin koditon rotta, milloin lopetusuhan alle joutunut kani. Yksi meni, toinen tuli ja kaikille löytyi lopulta oikea rakastava koti. Nykyään kotimme ovet pulassa oleville eläimille avaa JunttiP. Minä olen se, joka sanoo viimeisen "kyllä" lausahduksen harkinan jälkeen.

Niin ovat roolit vaihtuneet.

Kiihkein koko maailman pelastamisen -palo sydämessäni on rauhoittunut Minusta on tullut harkitseva, sen sijaan että toimisin sekunnin harkinta-ajalla sydämen suuren palon voimalla. Nykyään mietin, että se eläin joka meille asutetaan tulisi pysyä meillä mielellään pitkään - hetkellisen turvasatamana toimimisen päivät ovat ohi.

Pitkällisen harkinnan tuloksena kotimme asukasluku nousi tänään, kun meille muutti kaksi kodinvaihtotarpeessa kärvistellyttä viljakäärmepoikaa. Edellisten omistajien elämäntilanne oli ajatunut sellaiseen pisteeseen, että näille herroille oli pikaisella aikataululla löydettävä uusi kotiosoite. Tähdet olivat selkeästi nyt oikeissa asemissaan, sillä meiltä löytyi herroille uusi koti.

Olemme puhuneet ja haaveilleet käärmeiden hankkimisesta sieltä ihan avioliiton alkupäivistä lähtien. Silloin minä lausuin eläinkaupan vauvakäärmeitä katsellessamme sellaiset maagiset sanat kuin "Joku päivä kun meillä on tasainen elämä ja oma koti voidaan sitten ottaa meille asumaan sellainen käärme joka on kotia vailla. Annetaan hyvä loppuelämä vanhalle, eikä edes mietitä uuden hankintaa."

Ajatus jäi hautumaan moneksi vuodeksi - odottamaan oikeaa hetkeä manifestoituakseen.

Rottatyttöjä hakiessaan JunttiP oli rupatellut käärmeistä. Rottien hankinnan yhteydessä meille tuli yksi ylimääräinen terraario (ensiasunnoksi tytöille, joskin päädyimme terraarion sijaan tiivistämään häkin pinnoitusta) ja haaveet käärmeestä lausuttiin yhä vahvemmin ilmoille.

Yhtenä iltapäivänä Kodinvaihtajissa oli tämä kaksikko vailla kotia. Seurasi tehokas keskustelu ja adoptiohaastattelun täyttö - niiden pohjalta tiesimme, että meillä ollaan valmiita uusiin perheenjäseniin. Niin siinä sitten kävi, että meidät valittiin ja pojat muuttivat tänään meille.

Nyt sopeudutaan yhteiselämään puolin ja toisin. Ensiksi on hiukan selviteltävä millaisista lähtökohdista meidän yhteinen taival alkaa - visuaalista tarkkailua, numeraalista mittailua ja elinympäistön uudelleen järjestelyä, sellaisista toimenpiteistä on yhteisen elomme seuraavat päivät tehty. Tutustutaan puolin ja toisin, testailaan käsittelelytottumusta ja syömätapoja.

Tänään ollaa otettu se isoin harppaus,

pojat on toivotettu tervetulleiksi uuteen kotiin.

Rauhallisempi tummaväritteinnen kaveri nimettiin Prinssi Williamiksi

Käärmeitä, rottia, kissäkuvia ja koiraelämää

- tässähän alkaa olla ainekset kasassa eläinblogia varten.

Pysyttelen kuitenkin tästäkin eteenpäin hyväksi havaitulla linjalla.

Lemmikkikuulumisia toki luvassa lisää.

Rakkaudella,

Sallamari

¨
Pitkästä aikaa luvassa Project 333 -kuulumisia. Koulun myötä päivittäinen pukeutumiseni on - hyvin pitkälle käytännöllisyys näkökulmien sanelemana - vakiinnuttanut viime viikkoina itsensä tälläisen pyhän farkut - paita - tennarit kolminaisuuden ympäirille. Värjysoppituntipäivinä valitsen ylleni mustaa paitaa, muutoin turvauduin raitapaitasuosikkeihini.

Joten asuinspiraatiokuvien osalta ei ole inspiroivaa jaettavaa. Tässä vaiheessa käsityötaidon opiskelua käytännöllisyys sanelee lähtökohdat pukeutumiselle. Inspiroivan pukeutumisen aikakausi palannee takaisin, kun opinnoissa on edetty Rookie -vaiheesta I kinda know what I am doing -vaiheeseen.

Opiskelijaelämään liittyy olennaisesti tämän P333 kauden toistaiseksi ainoa hankintani. Toteutin opitojen rahoituskuvioiden viimein selvittyä vuosia eläneen unelmani; hankin Fjällravenin ja liitin itseni "kettureppukerhoon". Haaveenani eli kauan ajatus oman keltaisen Kånken repun hankkimisesta. Olen - mitä loistavimpien syiden varjolla - kuitenkin onnistuneesti siirtänyt ja taas siirtänyt tätä hankintnaa tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi.

Until now.

Nyt minunkin olallani keikkuu kettureppu. Ei tosin alkupeäisen unelmani värinen keltainen yksilö. vaan käytännöllisempi P333 kokoelmani sävymaailmaan paremmin sointuva navy sininen versio.

JunttiP on ketturepusta riemuissaan - lupailee harva se päivä koristella reppuni oikean ketun häntäkarvoilla. Kun kerran koko ajan puhutaan kassista kettureppuna, niin pitäähän siinä olla kettua. Toistaiseksi reppuni on säilynyt koristeettomana - seikka, josta olen enemmäin kuin riemmuissani.

*****

Project 333 -kokoelmani tälle syksylle ja alkutalvelle ei vielåä ole kokonainen. Ostoslistallani ovat yhden järkevät syyskengät. Onhan minulla toki ne ihanat Minna Parikat, jotka kaapissa odottavat kuivia syyskelejä. Ne eivät vain tässä elämäntilanteessa ole kokoaikaisessa käytössä korkeutensa vuoksi ne kätevimmät - nykyään kun minä seison todenteolla päivät pitkät. Tarvisi hannkkia matalemmat fiksut kävelykengät.

Toinen P333 kokelmastani uupuva vaatekappale on välikelien syystakki. Niihin päiviin, kun aamulla on vähän viileää, mutta päiväksi lämpenee vielä yli kymmeneen asteeseen. Sellainen minulta uupuu kokonaan.

Olen takin suhteen aivan hukkateillä - siksi sellaista ei ole vielä sattunut eteeni kirpparikierroksilla tai kaupoissa. Kun ei tiedä mitä haluaa, ei löytä mitään. Pitäisi piirtää muutama inspiroiva aarrekartta tai moodboard selkeyttämään vaatehankintoja.

Sounds like a plan.
Pitänee toteuttaa sellaineen aarrekartta.

Mitäs tuumaatte aarrekarttaideasta?

Rakkaudella,
Sallamari

Ollaan edetty intensiivisen oppimisrytmin kanssa heilastellessa ensimmäisiin melt down -hetkiin. Kahdeksan tuntia koulua, ja kahdesta kolmee uutta asia. Kymmeniä pieniä oivalluksia sekä yhdestä kahteen päivittäistä isoa Ahaa -elämystä. Kirsikkana kakussa kotitehtävät - päivän päätteeksi kotona leikataan ja föönataan kotipäätä ihan ensimmäisten päivien oppiläksyjä muistellen.

Olotila on aika tööt.

Onnellinen, mutta fyysisesti ja henkisesti juuri nyt tööt.

Ajatus ei kulje, silmät tahtovat painua väkisin kiinni.

Nukahtamisongelmia ei juuri tässä hetkessä elämää ole - kiitos siitä.

Nyt on oikea hetki antaa ansaittua kiitosta itselleen ja samaan hengenvetoon välittää ilmoille kiitollisuutta ihmisen oppimiskykyä kohtaan.

Tänä aamuna olin koululle tullessani kerrassaan tumpelo. Nämä kampaajan persusotteet - värjäys ja föönaus - itkettivät ajatuksenakin enemmän kuin innostaat (WTF - tämähän on unelmani) koska minä en vain kertakaikkiaan osannut. Tukkamassa vyöryi värjätessä päälle kuin Tuksun tanssiesitys - vailla päämäärää ja mitään kontrollia kulkusuunnan suhteen. Pakokauhi silmissä vilisten raivokasta painelua etiäpäin. Fööniharjakin vielä syö tukkaa ja pörrökarvoja laskeutuu kampausta sotkemaan suunnilleen avaruudesta.

Viisi tuntia myöhemmin kaikki on toisin. Voin ylpeänä sanoa oppineeni - värjäyksessä on päämäärä ja selkeät kulkusuunnat. Tahrojen määrä on -200% ja värinlevitysaika tippunut +30 minuutista alle seitsemääntoista minuuttiin.

Föönistäkin tuli ystävä pienillä tekniikkavinkeillä.

Päivän saldo on punasävyinen väritykseltään tasainen kauniisti kammattu eteenpäinpitenevä porrastettu polkkatukka sekä onnellinen hyvä mieli.

Minä osaan oppia.

Täatä on hyvä jatkaa eteenpäin.

kiitos

Rakkaudella,

Sallamari

Tänään junamatkalla minä rentoudun värittämällä, toiset tekee töitään.
Ei ole tarvetta katkeruuteen tai vihaan kenenkään suunnasta, sillä kyse on vain erilaisista valinnoista.

Maailmankaikkeus herätteli minua tällä viikolla miettimään itseä ja omaa käyttäytymistä.

Olen havainnut, että BodyLove -asenteen onnistuneessa omaksumisessa piilee myös kääntöpuoli. Itseensä rakastuminen tekee ihmisestä itsevarman - toisinaan jopa uhkumiseen asti itsevarman. Sellaisen henkilön joka tietää mitä on ja mitä tekee. Usein sivutuotteena huomaamattaa henkilö on sellainen tyyppi joka näkyy ja kuuluu. Itseni kohdalla varsinkin FatshameFree -teemaa liippaava keskustelu tai mikä tahansa BodyLove -ajatusta sivuava pohdinta saa allekirjoittaneen persoonan hyvinkin näkyväksi ja kuuluvaksi - I think like this, I feel like that!

Niin, se hyvä ajatuksen omaksunnan kääntöpuoli. Se on sitä, että meinaan unohtaa oman pienen kuplansa ulkopuolisen maailman ja sitä kääntyy FatshameFree saarnaajana lievästi ylenkatsomaan ihan tavallista maailmaa ympäirillään.

Unohtaa, ettei jokainen meistä ole käynyt läpi kaikkea sitä määrää oivallusta, jotka minun on tarvinut käydä läpi ollaksi tämä vahva minä, joka tänään olen. Unohtaa helposti, että kaikki me olemme matkalla - omalla matkallamme. Kentis eri suuntiin ja aika takuuvarmasti ainakin eri lähtökodista. Pointtina erilaisuuden näkemisessä on se, että kovin usein sitä on niin uppotunut omaan maailmaansa, että unohtaa kokonaan tarkastella avaralla sydämellä ja puolueettomalla katsella maailmaa ympärillee.

Huomaamatta itsestä tulee tahditon.

Minulle esimerkiksi kovin kärkäs mustan huumorin käyttö on tälläinen. Musta huumori - synkkien asioiden kääntäminen komediaksi - on minulle keino työstää elämän vaikeita asioita. Sanon suoraan ja kovin sanoin asioista - tarkoittamatta kuitenkaan sanomaani kirjaimellisesti.

Minä puhun sarkasmia ja kärjistystä - varsin usein vielä minä tekijämuotoisin verbein höystettynä.

Minä unohdan välillä, etteivät kaikki kuulijat puhu "minua". Että toisen korvaan kärjistetty tummasävyinen sarkasmini särähtää korvaa. Ajatuksistani valuu läpi, että kuulija kuulee sanomani omakohtaisen kokemuksensa värittämänä, eikä suinkaan niiden kokemusten kautta joiden kokemisen kautta minä tuon asian ilmoille tässä tilanteessa sanelen.

Onkun kaksi ihmistä puhuisi toisilleen täysin vierasta kieltä.

Tiedätte miten siinä käy.

Syntyy kohtalaisen monitahoisia tilannekäsityksiä hetkestä jolloin jotakin lausuttiin ihmisten kuultavaksi - siitä homma sitten etenee ja kärpäsestä tulee kirahvi. Seuraavaksi joku sanoo, ehkä jotekin ja toinen käsittää että nyt tuo on sellainen ja tälläinen koska se ehkä ajattelee tai sanoo noin.

Tässä kohden maailmankatsomus katsoin nyt aiheelliseksi valistaa minua - kannustaa minua avoimin mielin tutkimaan mitä tämän polun seuraavassa mutkassa on opittavana. Ainoa mistä hiukan kritiikkiä tässä kohtaa voisin ilmaista on tuo maailmankaikkeuden viestintuoja. For Real - etkö muuta ilmestymismuoto tähänväliin keksinyt. No, viesti tuli perille jokatapauksessa.

Maailmankaikkeus puhuttelee valitsemallaan tavalla,
ei auta kuin hyväksyä.

Viesti on rohkaiseva muistutus erilaisen ympäristön nykyistä parempaan huomioonottamiseen. Sellainen hetki, jossa minut haastetaan miettimään voisiko tässä hetkessä piillä ihmisenä kasvamisen paikka. Paikka irtipäästämiselle. Ettei jäisi katkeruuteen ja kääntäisi syyttävää sormea toista kohti sanoen, ettäkun tuo ei vaan ymmärrä minua. Että kulkisi eteenpäin ja rohkeasti ottaisi omaan tarkasteluun sellaisenkin näkökulman, että kaiken oman vahvuuteni keskellä minä voin olla myös hivenen huomioonottavampi toisia kohtaan - kun en kuitenkaan tiedä, missä kohtaa omaa kasvutarinaansa toinen ihminen on.

Kostamisen ja katkeruuden sijaa ymmärrystä ja enevässä määrin myös muiden kuin oman itsensä huomioon ottamista. Muidenkin agenda on ihan yhtä tärkeä tässä elämässä kuinn minun agendani.

Kaikelle pitää löytää tilaa kukoistaa.

Dodge the Bullet - anna myös toiselle tilaa.
Mieti voisiko joskus olla hiljaa sarkastisen kommentin sijaan - antaa aran asian vähän hautua ja olla vain olemassa, ilman että tehokkaasti yrittäisikään prosessoida sitä. Voisiko omia prosessointimenetelmiä kehittää lisää, ei kuitenkaan niin että luopuisi ympäröivän maailman vuoksi kokonaan jo löytämistään toimivaksi toteamistaan keinoista.

Mutta kun huomaa, että tähän tilaan ei parhaiten se paras keinoni sovi,
silloin voisi ottaa käyttöön Dodge the Bullet -ajattelun.

Väistelee mieluummin, kuin rynnii pää tanassa koko luotirivistön läpi. Ei sillä, että kukaan epäröisi - että tarvivi näyttää jotta kyllä läpirynnintään pystyn. Olla oikeassa todistetusti vai siitä ilosta, että saa olla oikeassa.

Joskus pieni itsensä himmaaminen voi olla hyväksi.

Kiitos viestistä maailmankaikkeus.
(kiitos myös viestintuojalle)

Minä pureskelen sanomaasi.

kiitos. kiitos. kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari

Autenttista tilannekuvaa teatterin hämärässä.

Sydän on täynnä kiitollisuutta.

On niin paljon aihetta kiitokselle tänään.

... jotta päästään käsiksi kiitollisuuteen, on palattava ensin tarinan alkulähteille

Aika tarkasti päivälleen 11 vuotta sitten minut kirjattiin potilaana sisään Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatriseen avohoitoyksikköön. Suljettua laitoshoitoa pidettiin tehokkaampana vaihtoehtona, mutta kykenin sen verran kannattelemaan päätäni pinnalla, että lupa päiväosastolla tapahtuvaan "kahdeksasta-neljään" -arkipäivähoitoon heltisi lopulta lääkäriltä.

Tuona päivänä minä olin rikki. Niin rikki ja pohjilla kuin vain olla voin.

Olin radikaalisti repäissyt itseni pois minua tuhoavasta oravanpyörästä ja seisoin yksin hädissäni tyhjän päällä. Olin juuri jättäytynnyt syömishäiriön sävyttämän pahan burnoutin vuoksi pois liikunnanohjaajan työstäni ja vannoin itku silmässä, ettei sellainen päivä tässä universumissa koita jolloin minä palaisin ohjaamaan ihmisiä. Never, sellaista päivää ei tule - minä vannoin sen - huolimatta siitä, että haluamalla halusin ja kouluttauduin aikanaan liikunnana pariin, ohjaaminen oli sellainen juttu jota minä rakastin .

Cross my heart or hope I die; ikinä milloinkaan minä en ohjaamaan palaa

- niin minä vannoin.

Minut oli lytätty ja lannistettu. Siinä sivussa - kaikkia ääniä kuunnellessa - olin itsekin viimein saanut itseni vakuutettua siitä, että minulle niin rakas ihmisten parissa ohjaajana toimiminen on jotakin sellaista johon minulla ei vain kerta kaikkiaan ole minkäänlaisia lahjoja.

Olin vakuuttunut, että en ikinä tässä elämässä enää voi olla tsemppari toisille.

Ettei ole olemassa paluuta minulle niin rakkaiden ohjaushommien pariin. Että minähän olen ollut aina aivan harhainen, uskoessni itseeni ja siihen että minusta on rohkaisemaan ja tsemppaamaan ihmisiä itsensä kanssa toimimisen haasteissa. Että minä olen ollut oikeasti täysin päästäni vialla noustessani tällä osamaattomuudella varustettuna ikinä ihmisten eteen mua ohjaamaan heitä.

Niin äänet sisälläni vakuuttivat.

Lääkäri sitä äänten aiheuttamaa tuskaa

siellä osastolla sitten kirjasi paperille kirjain-numero yhdistelmiksi.

F32.2

F41.1

F42.2

F50.2

F60.3

Nlin niin rikki ja niin pohjalla.

Lowest of the Low Bottom.

Kaiken poisantaneena.

No life, No Profession, No future.

Syvällä siellä jossakin tuskan alla halu elää kuitenkin kyti.

Usko siihen, että elämässä on muutakin kuin se mitä mä näen juuri nyt.

Se eli vahvana kaiken epätoivoisen olotilan keskellä.

Joskus puoli vuotta tämän hetken jälkeen mä päätin, että helvetti mä nousen tästä.

Mun eteen annettiin kasa papereita ja puhuttiin sairaseläkkeelle siirtymisestä - kun kaikki nyt on on vaan niin sekavaa, ettet itsekään tiedä minne suuntaan kulkea.

Mä reagoin ehdotukseen kirjoittamalla mustalla maalilla askarteluhuoneen kaapinoveen APUA.

"Sinä päivänä mä päätin että uppoamisen sijaan mä uin."

*****

Monta vuotta vierähti uidessa.

Ensin sain pään pinnalle.

Sitten pää pinnalla pytyi jo varovasti suunnistamaan jonnekin.

Oli käytävä syvällä ja uitava laaja lenkki aika kauaksi ja takaisin,

jotta ollaan pästy tähän pisteeseen.

Sinne luopumisepisodin alkulähteelle.

Rakkauden äärelle.

*****

Im back in the Saddle.

Iloisena, onnellisesna ja itseni löytäneenä minä tänään seison ihmisten edessä ja rohkaisen heitä löytämään ilon sävyttämää hyää oloa oman kehon liikuttamisesta. Tässä minä taas seison, tekemässä sellaista missä minä olen oikeasti aikasta hyvä - tsemppaamassa ihimisiä ja jakamassa oivalluksiani heidän kanssaan.

Paljon on minussa muuttunut tässä vuosien saatossa - niin sanomattoman paljon ihmisenä kasvamisen hetkiä olen saanut kokea. Tänään olen vapaa kaikesta tuskasta. Antanut anteeksi itselleni ja niille, jotka tahallaan tai tahattomasti ovat minua rikkoneet.

Tarinan opetus - never say never or forever, just go by the flow. Aika on perhanan armollinen juttu, se myötävaikutuksesta on mahdollista nähdä samoja asioita kerta toisensa perään uudessa valossa.. Mahdollista on myös tehdä asiat erilailla - omalla tavalla - sillai, että tekemisestä tulee itselle niinmaan perusteellisen mahtava olo.

Se on se mun juttu.
Ohjata, kannustaa ja tsempata - tehdä se omalla tavalla.

Poissa kehomuoteista.
Poissa terveysvalistuksesta.

Lähellä ihmistä, iloa tuottaen.
Onnellinen hymy ja minä tunnun minusta tälläi hyvälle -tunne;
niitä minä haluan tuoda.

*****

Enemmän kuin sata syytä kiitokseen.

Kiitos aika - olet ihmeellinen ja armollinen asia..

Kiitos ihmisen taidolle yhtäaikaisesti kasvattaa luottamusta itseensä samalla antaen loputtomasti anteeksi katkeruudesta irti päästäen.

Kiitos rohkeudesta olla rohkea ja yrittää uudelleen.

Kiitos rakkaudesta.

Kiitos että saan olla rohkea.

Kiitos että saan rakastaa.

Kiitos että saan rohkaista.

Kiitos että saan kannustaa

Kiitos että saan jakaa oivaltamiani ja oppimiani asioita ihmisten kanssa.

Kiitos hymyistä.

Kiitos naurusta.

Kiitos halauksista.

Kiitos, että sain tehdä tästä päivästä jollekin vähän kauniimman.

Kiitos elämästä.

Kiitos sinulle, joka luit juuri kiitollisuudestani.

*****

Näissä tunnelmissa on mukava päättää tämä viikko.

Ensi viikolla luvassa tukka- ja tyylikuulumisia ainakin yhden asukuvan verran.

Muutama lemmikkikuva ja jotakin kosmetiikkamietteitä.

Sellasita on suunnitteilla.

Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari

.Kolmannen kouluviikon päätteeksi päästiin vihdoin ja viimein leikkimään oikeaa parturi-kampaajaa toistemme hiuksiin. Minun tukkani leikkasi luokkatoverini Marianne.

Tukkamallini työstövaiheissa käytössä oli lähes koko leikkuuarsenaali - sakset, ohennussasakset sekä hiustenleikkuukone. Leikkuukoneessa leikkauspituutena oli suosikkiteräni " yhdeksänmillinen ", jolla saa tosi kivan lyhen leikkuujäljen. Ihanteellinen työkalu - nopea ja tarkka - tuo leikkuukone, kunhan asiakas tietää oikeasti tahtovansa koneen terällä leikattua jälkeä ( niinkuin minä esimerkiksi... )

Vaikka ajattelen usein, että suurta onnea maailmassa on olla kovin ainutkertainen ja omintakeinen, on nyt todettava miten hurjan mukavaa on, kun oppilastovereiden joukossa löytyy toinenkin kanssani samansuuntaisen alakulttuurin yksilöllinen ilmentäjä. Kun kaksi ihmistä puhuu samaa kulttuurikieltä sadaan aikaiseksi pienistä kulttuurien vivahde-eroista huolimatta lopputulokseltaan close enough -leikkauksia siihen leikatavan optimi-unelma-toive-tätämäoonainahalunnut -visioon suhteutettuna.

Ei tarvinnut tällä kertaa jatkojalostaa otsatukkaa kotona.

Tuli hyvä kertaleikkauksella.

Oppilastoverin tukanleikkuu oli todella opettavaa puuhaa.

Kampauksia viimeistellessä huomasimme miten eri tavalla me halutaan oma tukkamme viimeistellä - yksi vannoo tupeerauksen nimeen, toinen luottaa lakkaan. Myös alakulttuurien vivahde-eroista syntui loistavaa oivallusta ja saatiin aikaa huippuhienoja keskusteluja siitä, miten rockabilly orientoitunut leikkaa psychobillyä loivempia kulmia ja kärkiä hiusmalleihin.

Ehkä suurin oivallus toisen tukkaa laittaessa oli otsatukan henkilökohtaisuus. Niin se vaan on, että otsatukan osaa tässä maailmassa viimeistellä oikein vain yksi henkilö - kukin meistä omansa. Kun itse tukkaansa jatkuvasti katselee ja sen kanssa pelehtii, tietää miten se mistäkin kohtaa käyttäytyy. Mitä karvaa pitää vääntää mihinkäkin suuntaan ja millä otsatukka viimeistellään että se sitten on siinä asemissaan niin että pysyy.

Myös minä pääsin leikkaamaan - leikkasin Mariannen etutukkaan "kuukausilyhennyksen". Ensimmäinen psychobilly otsatukka on omistajan ohjeistuksella ja opettajan vinkeillä on kaareviin linjoihin leikattu.

Kauniisti kaareutuvan etutukan salaisuus - paplarit.

Minun vinkkini kaikille teille, jotka jokaisen kampaajareissun jälkeen päädytte itse tuunaamaan keittiösaksien kanssa tukkaa kotona enemmän sen malliin suuntaan johon OIKEASTI kampaajan toivottiin leikkaavan tukka.

Kannattaa miettiä puhutteko kampaajasi kanssa samaa tyylikieltä?

Mikäli haaveilet tukkaasi tiettyyn alakulttuurimalliin, tyylisuunnan tai tietyn esikuvan (tukkaidolin tai ihan vaan muuten idoli) tukkamallin mukaiseen leikkaukseen, on hyvä ottaa selvää, että myös kampaajasi tietää mistä puhutaan. Tämä on yybertärkeä asia, jonka olen omakohtaisten pettymysten myötä viimein oivaltanut - minulla tähän oivallukseen tarvittiin muutamia onnistuneita hiustenleikkuukokemuksia sellaisten henkiöiden tekemine, joiden tiedän puhuvan kanssani saman kaltaista kulttuurikieltä (plus reilu kolme antoisaa viikkoa hiusmaailman opiskelua ).

On hankala luoda ymmärrettävä mielikuva esimerksi minun tukkamieltymyksestäni "klassinen kaareva pin-up/rockabilly -otsatukka" sellaiselle henkilölle, jolla ei ole harmainta hajuakaan pin-up/rockabilly kulttuurin kauneuskäsityksestä tai naiskuvasta. Että sellainen suora, mutta kuitenkin vähän kaareva otsatukksa, joka on samaaan aikaa sekä sivusuuntaan leveä että pystysuunnaltaan matalasti kaartuva ja kehystää ryhdikkäästi kasvoja.

Vähän samalla tavalla, kuin että minä en sujuvasti puhu esimerkiksi Jersey Shore -kulttuurikieltä. Kun joku kertoo haluavansa Jersey Shore -tytön tukkamallin, minulla lyö tyhjää. Sanon kättelyssä, että minä en parhaiten sinulle sellaista tukkaa luo - joku muu tekee oikempaa jälkeä.

Uskon vahvasti, että jokaiselle meistä on olemassa oikea kampaaja - saman filosofian toisena puolena jokaiselle meistä kampaajista on olemassa ne oikeat asiakkaat.

Toinen juttu on sitten, että miten niitä oikeita etsitään ja löydetään.

Minä uskon puhumisen voimaan.

Kysymällä ja suoraan kertomalla kyllä näkee löytyykö se yhteinen kieli.

Jos ei löydy, on etsittävä lisää.

Kun löytää tekijän, joka puhuu samaa kulttuurikieltä kanssasi todennäköisyys kummankin osapuolen näkökannasta katsottuna onnistuneeseen lopputulokseen kasvaa huimasti. Kun sen oikean löytää, siitä kannattaa myös pitää kiinni - kipaista nauttimaan oikean ihmisen kädenjäljestä vaikka pienen matkankin takaa.

*****

Kiitos luottamuksesta otsatukanleikkuussa Marianne.
Kiitos myös hienosti leikatusta otsatukastani.

Uusi tukka, uusi viikko - iloinen mieli.

Mukavaa maanantainta teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

Mustan paidan lisäsi raitapaidat ovat saaneet rutkasti käyttöä.

Iloa ja inpiraatiota tiistaipäivään muutaman asukuvan voimin.

Edellisten asukuvien aikaan paistoi aurinko ja nautittiin shortsikeleistä, tänään koitti syksyn toistaiseksi ensimmäinen pakkasaamu - ollaan siirrytty pukeutumisen osalta tunnelmasta toiseen. Tennarikaudesta on siirrytty syyskenkien kauteen.

Yksi syksyn hankintoja on matalat kävelyyn soveltuvat kengät - vaikka onhan minulla ne ihan Minna Parikat. Uusi elämänvaihe vaatii tässä kohtaa toisenlaiset jalkineet - matalammat - sillä kävelykilometrejä kertyy nykyisin arkiliikuntana työelämää enemmän. Seisomatyö vaatii työmatkajalkineilta toisenlaisia ominaisuuksia kuin siisti istumatyö.

Tavalliset arkiset kävelykengät - toimivat niin hameen, kuin housujen kanssa.

Uudessa elämänvaiheessa huomaan, että työn vaihtuminen kouluelämään on muuttanut käytännöllisyysnäkökulmalähtöisistä seikoista arkipukeutumistani - musta on kätevä väri etenkin niinä päivinä kun harjoitellaan hiusvärin levitykseen liittyviä asioita. Värjäyspäivänä päälle hakeutuu automaattisesti mustaa - ainakin yläosaksi - ja varakauluksisen paidan huomaa armotta epäkäytännölliseksi asuvalinnaksi tukkaa leikatessa - pientä karvanpätkää tunkee kauluksesta sisään ja kätkeytyy ikävästi paidan sisuksiin.

Olen löytänyt koulun myötä uuden mielenkiinnon housuja kohtaan - pukeudun nykyisin kaksi kolmasosaa aripäivistä housuasuun. Housut eivät ahdista entiseen malliin, oikean kokoiset strech farkut tuntuvat päällä oikeastaan aikasta kivoilta.

Vaikka kyllähän minä yhä itseni luen vannoutuneeksi hameihmiseksi.

Tyyliäni inspiroi tänä syksynä retro-50's-pinup -vaikutteet.

Snapshot keskellä koulupäivää.

Kettureppu -postauksessa puhuinkin jo P333 kokoelmastani puuttuvasta välikausitakista. Vielä sen samaisen päivän iltana suuntasin Ebayn puolelle ihan vaan vilkuilemaan syystakkeja ja tilasinkin sitten itselleni Navy -sinisen trenssitakin. Joten asukuvia luvassa viimeistään, kun tuo takki saapuu vihdoinkin minulle. Hauskaa on itse huomata,että pukeutumiseni on sen verran samankaltaista arkipäivisin, ettei kovin montaa asukuvaa tule arkipäivinä napattua. Tyylini on ilmiselvästi syksinkertaistunut ja selkeytynyt niin, että yksittäsien päivien asujen osalta ei eroa juuri huomaa.

Aika hienoa.Voin rehellisesti sanoa löytäneeni omanlaisen ääneni myös pukeutumisen välityksellä ilmastuina.

Tälläisiä asukuulumisia tälläkertaa.

Rakkaudella,

Sallamari

Muistatteko vielä, kun kerroin heinäkuun lopulla yllättävästä Google löydöstä; siitä nettisivusta joka oli kopioinut koko blogini sisällön kuvineen, teksteineen ja kaikkineen oman domain nimensä alle. Ainoastaan sivuston nimi oli muutettu ja otsikkobanneri oli muutettu, muuten kaikki oli minun tekemäänni.

Luapasn päivitellä juttua tänne blogin puolelle, sitä mukaan kun tarina saa jatkoa.

Nyt tarinaan on jatko-osa kerrottavana. Todella iloisia uutisia - tuo Copycat sivusto on poistunut ja www-osoiteteeseen yrittäessä sivun sijalla ilmestyy ilmoitus toimintahäiriöstä.

Minä olin sitkeä ja tein töitä saadakseni Copycat sivuston toimimattomaksi. Otin yhteyttä ensin omaan Web Site Host palveluntarjoajaani ja heidän avullaan sain selville missä Host palvelussa tuo Copycat sivu majailee. Paljastui, että Copycat sivulle host palvelun tarjoava yritys on tunnettu "virushotelli", jonka suojissa lepäilee useampi haitallinen sivusto. Asiakaspalvelun taso nolla, host palvelu kerää rahaa heiltä, jotka haluavat toimia netin suojissa muista ihmisistä hyötyen. Selvittelyn lomassa sain sen verran tietoa irti, että selvisi www -osoitteen rekisteröinyt sähköpostiosoite. Tarkempi tarkastelu paljasti, että tuolla samaisella osoitteella on rekisteröity netissä 286 muuta www -osoitetta. Ahkera kaveri, ei voi muuta sanoa.

Minä siis pommitin toistuvasti tuota Copycat sivun host palveluntarjoajaa sähköpostilla - tuloksetta. Samaan aikaan laadin Googlelle ilmoituksen copy right oikeuksia rikkovasta sisällöstä Copycat sivuston osalta ja pyysin Googlea poistamaan kaikki sivustoon liittyvät viittauksen palvelusta. Myös ainakin yksi ystäväni teki saman ilmiannon tuosta sivusta Googlelle samoin copyright violation -perustein - ilmoitus siis ystäväni osalta siitä, että hän on havainnut sivun joka rikkoon tekijäoikeuksia, kun minun osaltani minä ilmoitin että tuo sivusto käyttää materiaali joka rikkoo minun tekijänoikeusomistusani vastaan. Laadin myös copyright infrigment -raportin , jossa ilmoitin tuon sivuton rikkovan tekijänoikeuksia ja pyysin sivoston sulkemista.

En tiedä mikä ilmoitus johti varsinaiseen tulokseen - tai johtiko siihen lopulta mikään ilmoituksistani - mutta Copcat sivu on jokatapauksessa lopettanut toimitnansa - hyvä niin. Loppu hyvin tässä tarinassa.

Yksi ainoa sivu jäljellä - se ainoa alkuperäinen.

Kiitos tuesta ja tsempistä!

Rakkaudella,

Sallamari

"Älä itke ruma lapsi,
ei se sillä paremmaksi muutu."

Isoäitini tapasi usein sanoa noin. Tuo sanonta on niin osuva ja kertakaikkiaan lohduttava, kun sitä oikein tarkastelee. Sillätavalla, että pääsee yli rumalapsi -käsitteestä ja pohtii mitä sanonnan ytimessä piilee.

Sanontahan kehoittaa elämään antamatta ajatuksien liiaksi keskittyä sellaisiin asioihin, joita ei hyvällä tahdollakaan pysty muuttamaan. Ei pidä vuodattaa kyyneleitä epäolennaisen asian vuoksi, vaan keskittyä kaikella tarmollaan sellaisiin seikkoihin jotka omaa toimintaansa muuttamalla pystyy muuttamaan paremmiksi. Ne muuttamattomat asiat on lupa hyväksyä kaikessa olomuodoissaan ja keskittyä toiminnallaan tekemään asioista niiden ympärillä kauniita.

"Kuoleva ei ala itellään hengittää,
vaikka miten rukoilisi.

Toinen suosikkisanontani, joka sekin kehoittaa pohtimaan, miten asioita ympärillään voi muuttaa omalla toiminnallaan. Rukoilu itsessään ei auta, - toiminnalla on käytävä itse asian kimppuun, sikäli mikäli mielii että jokin ympärillä tulisi olla toisenlailla

Pitääkö jonkin muuttua vain muttumisen itsensä vuoksi,
vai onko sittenkin viisaampaan oppia nautimaan kaikesta muusta ja jättää jokin isossa mittakaavassa epäolennaisuuden valoon sioittuva asia pienemmälle huomiolle suunnaten positiivisen energian ja ajatuksen kivempiin asioihin ympäirillä. Etsii nautintoa niistä, sen sijaan että huolisi ja halajaisi muutosta.

Viisaita sanoja perjantain piristykseksi.

Mukavaa viikonloppua.

Rakkaudella,
Sallamari

Poniasun sijaan sonnustauduin ponikouluttajaksi.

Samaan postaukseen on tänään pakko saada yhdistää Vain Elämää -sarjan uusin tuotantokausi ja aikuisten kotibileet.

Aloitan tunnusmalla katsoneeni toistaiseksi jokaisen ilmestyneen jakson tuoreimmasta Vain Elämää -sarjasta. Ensimmäistä kertaa olen aikeissa katsoa koko sarjan - siis joka ikisen jakson. Aikaisempina tuotantokausin olen vain vilkuillut ohimennet muutamia yksittäisiä jaksoja Vain Elämää -sarjasta ja ollut sellaisissa kiikun-kaakun -fiiliksissä sarjan suhteen. Ei se totaalisen huono ole ollut, muttei sykähdyttänyt sillälailla oikeaksi tuntuvalla tavalla.

Jotenkin sellainen ylenmääräinen itkuun liikuttuminen ei tavottanut minua ja juuri sitä tunnelmaa aikaisemmat kaudet ovat olleet pullollaan. Tämä kausi on aivan toista maata - pullollaan aurinkoista fiilistä ja aitoa ilon tunnetta. Iloon jää katsojakin koukkuun.

Vain Elämää sarjasta päästään Vicky Rostin ja aasinsillan avustuksella eilisen päivän tunnelmiin - aikuisten kotibileisiin. On ilo, että tuttavaympyröihin kuuluu uskomattomia ystäviä, jotka ilahduttavat suurensuurta ystäväjoukkoaan järjestämällä vuosittain superihastuttavat aikuisten kotibileet.

Tänä vuonna näiden eeppisten kotibileiden teemaksi valikoitui Glitteryksisarvissateenkaariponit. Bileiden yksi suurista houkuttavuustekijöistä on kehoitus bileiden teemann mukaiseen pukeutumiseen. Glitteryksisarvissateenkaariponit -teemaan bilevieraat heittäytyväit mukaan aivan täydellä teholla; glitteri kimalteli ja harjat hulmusivat - pukeutumiseen oli todella panostettu.

Täytyy muutenkin hehkuttaa aikuisten kotibileiden ihanuutta.

Vähän niinkuin olisi teini taas; kaikki nuoruusvuosien elementit ovat aikuisten bileissäkin läsnä - viinipulloja, karkkia, tanssilattia, ysärihitit ja rakkautta pursuavia ihmisiä. Tuttujen juttujen lisäksi tarjolla oli saunaa, paljuallasta, drinkkibaari ja parillaburgereita pikkunälkään.

Ja tietenkin näissä aikuiten juhlissa on oltava toivottu yllätysvieras - tällä kertaa se oli sinivalas. Koska aikuisten bileissä täytyy tietenkin olla jotakin eksoottista, sillä aikuisten maailmassa hullunkuristen ideoiden toteutus on mahdollista - on keinoja ja varallisuutta tehdä toiveista totta.

Bileillan meikkilook

Bongasin illan kuluessa hyvikseni seikkoja, joiden kautta aikuisten ainoastaan -bileet eroavat nuoruusvuosien kotibileistä. Aikuisena esimerkiksi osaa kunnioittaa bilejärjestäjän kotia - olla kiitollinen siitä, että joku yhä jaksaa järjestää bileitä ja avata kotinsa ovet vieraille. Aikuisten bileissä myös yleinen volyymitaso pysyy kohtuullisena . Kenties me aikuiset vaalitaan kuuloamme toisella tavalla nyt kuin teinivuosina tai ajan kuluessa sitä on vaan yksinkertaisesti oppinut ymmärtämään että musiikin lomassa on ihan kiva myös kuulla mitä keskustelukumppani sanoo.

Antoisia keskuteluja, eloisaa tunnelmaa, ihania ihmisiä ja hyviä tanssihittejä menneiltä vuosikymmeniltä - sellaisista elementeistä on hyvät kotibileet tehty.

Näiden Glitteryksisarvissateenkaariponit -bileiden yksi hillittömän hieno elementti oli ennakolta suunnitellut esitykset. Tarjolla oli trubaduurimusiikkia, novelellilausuntaa (kirjailijan itsensä esittämänä) ja huikean hauskaa kantaaottavaa burleskitaidetta.

Bileiden jälkeisenä pääivänä fiilis on iloinen ja onnellinen.

Kiitos kivasta illasta.

Rakkaudella,
Sallamari

Meillä koulussa juodaan kahvia kukin omasta mukista.
Tämä minun kuppini muistuttaa minua itseäni siitä,
että tässä mä nyt askel kerrallaan elän todeksi isoa unelmaani

Lauantaina biletystä, glitteriä ja ihastuttavia ihmisiä.

Sunnuntaina BodyLove Burleski -workshop huumaa upeiden leidien kanssa.

Arkisin intohimoista tukkain nypläystä.

Ihan vaan tällätavalla onnellisen olotilan tunnehuumassa pakko todeta, että mun elämä on nykyisellään aika totaalisen ihanaa.

Kyllä kannatti rämpiä läpi ne paskat päivät.

Yes I can!

On voittajafiilis.

Miten hyväksi itselle onkaan haaveilla, unelmoida ja uskoa unelmiinsa.

Siis niinku oikeesti, nää kaikki siistit jutut tässä on mun elämää!

Kiitos.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Close Enough. Keksin kuvasta viisi virhettä ja ainakin saman verran hienoja onnistumisia
sekä oppimisoivalluksia. Fifty-fifty on Close Enough tälläiseen muovipääleikkaukseen.

"Voisitsä tulla katsomaan tätä mun päätä...

...mä niinku taas tein jotakin aivan väärään suuntaan tai sillei.

Auta mut oikealle alulle taas"

Onneksi tänään saa mokata, sillä on kansainvälisen epäonnistumisen päivä.

Päivän tarkoituksena on tuoda näkyville uudenlaista hyväksyvää epäonnistumisen kulttuuria. Epäonnistumisen myöntäminen ja siitä oppiminen on avain menestykseen kaikilla elämän alueilla

...joten minähän mokailin koko rahan edestä.

Hiusten leikkaaminen on toisinaan hippasen haastavaa. Tai ei se itse leikkaaminen, vaan ergonomisen ja toimivan leikkausasennon löytäminen. Opettaja selittää leikkauslinjat teoriassa ja näyttää miten leikataan - että tässä asennossa kaikki sujuu luontevasti ja sakset kulkevat sujuvasti. Sitten käydään työhän kiinni. Leikkaus tuntuu aivan ylivoimaiselta - miten hemmetissä sakset saa edes osumaan koko tukkkaan. Miten pitää vääntäytyä nähdäkseen mitä tekee ja onnistuakseen siinä vielä liikuttamaan saksia, niin että leikkautuu vaan se mitä pitäisi.

Aikani tuskasteltuani sentojen ja tukkamassan parissa kahden metrin päästä minusta kuuluu napaka kysymys, "Mitenkä sä oot aatellu, että leikkaat onnistuneesti tuossa asennossa?"

No tuota enpä ole päässyt aatoksissa vielä niin pitkälle - olen vaan yrittänyt epävoivon vimmalla. Ja eipä muuten tunnu onnistuvan mikään ja asentokin on niin epämukava että itkettää, mutta parempaankaan asentoon en itseäni onnistu asettelemaan.

En vain ymmärrä miten raajoja on väänneltävä -missä käsi, missä jalka- jotta pääsen siihen oikeanlaiseen leikkausasentoon.

Kehonhahmotushäiriö sen tekee.Ymmärrän esimerkistä helposti miten leikkaulinja kulkee , mutten tiedä tajua toisen näyttämän asennon pohjalta miten asetella kädet oikealla tavalla ergonomiseen leikkausasentoon. Jos on vinkurassa asennossa, riski vinkuraan leikkaukseen kasvaa.

Mutta heti kun joku tulee viereen ja ohjaa, että laita tuo käsi tuonne ja tämä tänne; Boom - tajuan aivan kättelyssä mistä tässä on kyse.

Jaa, näin se tehdään.

Just.

Mutta ennen oivallusta mokasin kyllä aivan huolella.

Mokasin ja opin mokailustani.

Tärkeintä minulle tälläisessä uuden asian opiskeluun liittyvässä mokailussa on oppia sietämään mokailua itseään. Epävakaa persoonallisuushäiriö sotkee - tai paremmin kuvaillen sanottuna sumentaa - mokailuun liittyviä tunnekokemuksiani. Särkynyt osa mielestä haluaa uskoa, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa - täydellinen onnistuminen ja epäonnistuminen. Rationaalisen järjen avulla - nykyään siis jo kykenen ymmärtämään persoonallisuus häiriön vaikutusta ajattelumalleihini - prosessoiden, tajuan mokatilanteissa että onhan onnistuminen-tai-epäonnistuminen -parin välissä paljon sellaista Close Enough -aluetta. Sellaista työjälkeä, joka on riittävän hyvää vaikkei olekaa täydellistä. Olen oppinut hyväksymään, ettei erehtyminen taikka epäonnistuminen tarkoitakaan maailmanloppua - se tarkoittaa vain sitä, että on aika koittaa asiaa uudelleen, joko täysin toisella toimintatavalla tai rauhallisemmin samoin vanhoin toimintamallein hommaa lähestyen.

Jos mokan jälkeen ei ikinä kokeile hommaa uudelleen,

antaa persoonallisuushäiriön äänen voittaa todellisen minän äänen.

Uskoo siihen, että voin olla joko kerralla hyvä tai ikuisesti epäonnistunut - kun kerran keralla ei hyvää tullut. Todellisuudessa olen paljon enemmän kuin vain onnistuja tai epäonnistuja.

Olen

kehittyjä,

oivaltaja,

hoksaaja,

sisukas yrittäjä,

hitaasti-mutta-varmasti -mallilla asioita käsittävä

Olen epävakaa persoonallisuushäiriö taipumukseni kanssa sinut.

Se on osa minua, muttei hallitse enää häirtsevästi toimintaani.

Olen paljon enemmän kuin vain kaksi vaihtoehtoa.

Oppimisen näkökulmasta katsottuna kansainvälinen epäonnistumisen päivä on arvokas teemapäivä. Mokasin, pyysin apua ja oivalsin - enpä voisi paremmin enää olla omalta osaltani osallistunut tähän teemapäivään.

Mukavaa mokapäivää teille kaikille!

Toivottavasti teidän päivä on tänään ollut pullollaan oivalluksentäyteisiä pikkumokia.

Rakkaudella,

Sallamari

Onpa raikas olo, kun vihdoin on tuore kaunis väri tukassa.

Kylmää, tummaa ja sinistä

Tällä viikolla päästiin vihdoin värjäämään oikeita malleja. Aloitettiin varovasti käytännön värjäystyöhön tutustuminen kokeilemalla käytössä olevia tuotteita toistemme päihin. Ensin kartoitettiin hiuksen nykytilaa sekä mietittiin toivottua lopputulosta, sen jälkeen saatiin esittää työsuunnitelma opettajalle ja hyväksyttyjen suunnitelmien kanssa käydä töihin.

Tukkani lähtötilanne oli kesäväristä kulahtanut. Hyväkuntoinen - käsittelemätön - oma tukka juuressa ja pään sivuosilla plus suoravärillä värjätty vaalennettu latva tukan pitkissä osissa. Ei siis hiuksen kunnon puolesta mikään hullumpi lähtötilanne, yleisilme tukassa oli arottoman kulahtanut - haaleaksi vaalentunut ja sivuosiltaan mitäänsanomaton ruskea sävy.

Luonnollinen tukkavärini kallistuu tummuusasteikon tummempaan päähän joten vaaleammaksi värjäämällä tukkaani ei vaaleisiin sävyihin saa - ei riitä teho. Vaaleasta väristä haaveilu tietää tällä tummuspohjalla väistämättä vähintää yhtä - todella vaaleiden sävyjen kohdalla useampaakin - vaalennuskertaa. Ei mahdoton haave, mutta aikaavievä ja työläs toteutettava.

Tiesin värjäysprojektin alusta saakka, että sinisestä sävymaailmasta en tahdo luopua. Lisähaasteena heitin toiveen päästä eroon suoravärien käytöstä.

Sinistä ilman suoraväriä.

Heleät sinisen sävyt on tähän saakka toteutettu tukkaani aina vaalennus+suoraväri -yhdistelmällä. Nyt pitäisi saada sitten aikaan sinistä, ilman vaalennusta ja shokkivärejä.

Päädyttiin seuraavanlaiseen ratkaisuun; Tukan lyhyeksi leikatut sivuosat värjättiin Miraculousin KC Color Ultimate -sarjan tummalla tuhkasarjan sinisävyllä - tavoitteena sinimusta sävypinta. Tukan pitkän osan juureen laitettiin samaa tuhkasarjan sinisävyä kirkkaan sinisellä Color Mixer -sävyllä taitettuna. Pitkän osan latvaan laitettiin pelkkää KC Color Velvety -sarjan Color Mixer sinistä antamaan sinistä väripigmenttiä sekä kiiltoa aiemmilla värjäyskerroilla vaalennettuun pohjaan.

Lopputuloksena intensiivinen, kylmäsävyinen, tumma ja sininen tukka

Aika hieno suoritus noin ensivärjäyksellä - sekä varin levittämisen, että värireseptin osalta. Jälleen kerran Marjanne toteutti visioni, vaikkakin itse osallistuin projektiin värireseptin laatimisessa.

Mariannen tukkaa inspiroi Batman sarjakuvasta tuttu Jokeri -hahmo.

Olen itsekin päässyt värjäyshommiin. Loihdittiin minua värjänneen Mariannen otsatukkaan yhteistuumin tuollainen hieno kaksivärinen suoravärityö. Haastava aloitus värjäysprojekteihin, mutta olipa se kyllä valtavan hauska homma totetuttaa. Tulokseen voi tämänkin tukan osalta olla hyvillä mielin tyytyväinen.

Näin värikkäitä tunnelmia koulukuulumisien osalta tällä viikolla.

Rakkaudella,

Sallamari

Kulunut viikko on ollut varsin silmiäavaava kauneteen liittyvien määritelmien osalta. Olen oppinut ymmärtämään eläväni kauneuskäsitekuplassa. Mikä minun silmissäni kaunistaa ihmistä - hiukset, meikit ja asujen tyylivahteet - on toisen silmissä kerrassaan omituista - ja tietenkin päinvastoin.

Olen todella kiitollinen, että opiskelujen etenemisen myötä olen saanut ymmärtää eri sorttisten kauneuskäsitekuplien olemassaolon varsin selvästi havainnollistettavien esimerkkien valossa. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että aktiivisen vuorovaikutuksen kautta - 50 naista parinsadan neliön sisällä kahdeksan tuntia päivässä - minulle on auennut täydellinen tilaisuus tutkia elämää muiden kauneuskäsitekuplien sisäpuolella. Ihmettelemällä, kysymällä ja "näytä esimerkki" -pyynnöin havaintomateriaalista tutkimalla olen hiljalleen kasvattanut omaa näkökykyäni havainnoimaan itseäni ympäröivää maailmaa ja kaikkea sen sisällään pitämää kauneutta aivan eri tavalla.

Olen kuluneen viikon varrella saanut oppia ymmärtämään ja arvostamaan kauneuskuplani ulkopuolelle jäävää maailmaa aivan toisella tavalla kuin ennen.

Kunnioitus toisen ihmisen ulkonäkövalintoja kohtaan on kasvanut.

Varsin järisyttävää on havainnoida se, miten suppeasti olen maailmaa katsellut aikaisemmin. Olen ollut aika tavalla arogantti ja onnistunut ignooraamaan moni mielenkiintoisia tyylijuttuja - ihan vain koska ne nyt eivät täydellisesti ole mielyttäneet minun esteettistä silmääni.

Aika tavalla sellaista totaalista välinpitämättömyytta ja kohtalaisen ehdotonta omaan napaan tuijottelua ollut tässä ollut elämänasenteeni oman pienen kauneuskäsitekuplan sisällä.

Liian vähän kysymyksiä ja kiinnostusta toista ihmistä kohtaan,

aivan liiaksi "tälläinen minä olen ja tälläisenä teidän minut pitää vastaan ottaa" -pöhöttelyä. Otanhan mäkin teidät vastaan, siedän teitä ja silleen...en ihmettele tai sano arvostelevaa kritiikkiä - ainakaan päin naamaa - vaikka en minä nosita teidän jutuista mitään tajua - tai edes haluakaan tajuta - mutta hei, minä olen peruskohtelias ja suvaitsevainen.. tiedättehän...you know.

Olenhan minä aina ajatellut, että jokainen on kaunis sellaisena kun on.

Sun valita, ei sillai kuulu mulle.

Mutta että olisin ollut rehellisen kiinnostunut toisen ihmisen kauneusmieltymyksistä ja siitä mitä tuo ihminen tyylillisesti viestii maailmalle silloin kun ihmisen tyyli ei istu missään muotoa yksiin minun tyylimieltymysteni kanssa ,sellaisen toisen ihmisen huomioimisen minä olen jotenkin täysin sulkenut ajatusteni ulkopuolelle.

Tosi kiva toi sulla, on sun näköinen ja pukee sua - niin minä olen toiselle ihmiselle aina osannut sanoa, mutten todella perehtyä siihen miksi ihminen pitää juuri tuollaisesta tukkamallista tai miksi näkee juuri tälläisen vaatekaappin siinä omassa kuplassaan täydellisen ihanana. Sen sijaan, että sanoo ihan-kiva-joo, voisi kysellä toisen inspiraatiolähteistä sekä ihanteista ja käyttää tilaisuuden tutustuen itselle uusiin kauneusmieltymyksiin.

Maailma on paljon monipuolisemmin kaunis, kun rohkaisee avaamaan silmiä todenteolla oman kauneuskäsitekuplansa ulkopuoliselle maailmalle.

Tried and tested.

Everyone is beautiful the way they are.

Nowdays I see why you like what you like.

Oman kuplan ulkopuolelle kurkkailu on antoisaa.

Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. kuplani ulkopuolelle tiirailu on saanut minut ymmärtämään tällä viikolla esimerkiksi balayage ombre -raidoituksen hienoutta ja sitä miksi ombre tukka viehättää.

Varoitus - sisältää kuvia lemmikeistä,

kuvissa vilahtaan matelijoita.

Heti kättelyssä on luvassa yllätyksen täyteisiä uutisia.

Vajaa kuukausi sitten kerroin meille muuttaneista käärmeistä - kaksi kodinvaihtotarpeessa ollutta poikakäärmettä muutti meille asumaan ja tasapainottamaan perheensisäistä sukupuolijakaumaa.

Vaan arvatkaapa mitä.

Meidän talouden sukupuolijakauma keikahti tänään isolla heilauksella meitä tyttöjä suosivaksi - nuo kaksi käärmepoikaa osoittautuivatkin asijantuntijan tarkastelun alla tyttökäärmeiksi. Sokerina pohjalla toinen käärmeistä osoittautui vielä munia kantavaksi.

Asiat kääntyivät aivan toisille raitelle kertarysäyksellä.

Prinssi Harry sai tämän sukupuolenkorjauksen yhteydessä uudeksi nimekseen Holy Ghost. Munatäydellä vatsallaan yllättänyt, aiemmin Prinssi Williamiksi nimetty, käärmeneito sai itseoikeutetusti uudeksi kutsumanimekseen Virgin Mary.

Virgin Mary on hetkeksi ominut nyt koko terraarion itselleen. Terraarioon on rakennettu turvetäytteinen muninta-astia ja elättelemme nyt kovasti toiveita, että Mary itsenäisesti jaksaisi pullauttaa munat ulos eikä lääkärin apuun tarvitse turvautua. Holy Ghost viettää nyt yhden yön tilapäisterraarioksi muutetussa muovilaatikossa odottelemassa, että saamme varaterraarion sisustettua.

Askartelua kerrakseen.

Vaikka meille oli selvää jo eläimien hankintapäätöstä tehtäessä, se pienimuotoinen tosiseikka että joitakin pieniä yllätyksiä saattaa kodinvaihtajaeläinten kanssa matkalla ilmetä, lyö tämä yllätys kyllä laudalta kaikki ennakko-odotukset. Sukupuolen muuttuminen ei matelijoiden kohdalla ole järisyttävä yllätys - matelijoiden sukupuolen määritys kun ei ole niin yksiselitteinen seikka - mutta kahden yksilön sukupuolen muuttuminen oletetusta päinvastaiseksi ja yllätysraskaus - sitä minäkään en osannut odottaa.

Harmittaa käärmeiden puolesta ihmisten välinpitämättömyys. On eri asia olla autuaan tietämätön jostakin asiasta, kuin ylenkatsoa jotakin asiaa - ei sillä, että mekään olisimme itse omin avuin selvittäneet eläinten tämänhetkistä terveydentilaa tai sukupuolta. Kun oma tietämys tai osaaminen ei riitä, on hyvä turvautua asiantuntijan apuun.

Juuri tässä hetkessä ei voi muuta kuin olla toiveikas, että Virgin Mary pyöräyttää munat ulos omin voimin. Meidän puolelta kaikki apu on juuri tähän hetkeen anettu - pesä rakennettu ja elinolot rauhoitettu munintaan paremmin sopivammiksi.

Tämänkin seikkailun jälkeen minä puhun kodinvaihtajaeläimistä sekä rescue-lemmikeistä hyvään sävyyn. Kokemuksen opettamana neuvon lemmikkiadoptiota hankkivaa selvittämään mahdollisimman paljon lemmikin taustoista ja nykyisistä elinolosuhteista. Mikäli mahdollista lemmikkien historiasta on hyvä saada jotakin kirjallista dokumentointia - rekisteröintitodistus, eläinlääkärikortti tai jotakin vastaavaa dokumentointia.

Ettei käy ikäviä yllätyksiä.

Tohtori Housen totuuksia lainaten;
Everybody Lies. People lie - that is what they do.

Tahattomasti ja tietämättää tai tahallisesti ja täysin tietäen. Motiivi ja syyt on sitten asia erikseen,
enkä halua niiden pohtimisen tielle lähteä tässä yhteydessä.

Mahtaakohan meillä olla joulun aikaan täällä ihan oma eläintarha.
Eläinmäärä lisääntyy lupaavaa tahtia - tai mahdollisuus lemmikkien pääluvun kasvuun noin kappalemäärissä laskin ainakin on.

Pysykää kuulolla,
lisää lemmikkikuulumisia loppuviikosta.

Käärmeneitokaisen yllätysraskauden osalta seuraamme tilannetta.
Raportoin kun raportoitavaa ilmenee.

Mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,
Sallamari

Rakas ystäväni Katariina heitti tuolla naamakirjassa ilmoille haasteen, jossa rohkaistaan astumaan kiilloitetun kuoren sisältä ulos ja kertoa ilmoille jotakin elämään kuuluvaa vähän arkaa juttua. jonka kanssa on pitänyt itseään sellaisen tietyn häpeän tunteen varjolla vähän kaapissa.

Astuin tuossa iltapäivästä ulos rakkauselämäkaapista puolivahingossa luokkatovereilleni (permanenttirullien pyörittelyn lomassa) niin ajattelinpa että nyt kai voisi jäsennellä näitä ajatuksiaan sitten rohkeana myös vielä kertaalleen täällä blogin puolella.

Let`s take a look

Aiheena rakkaus, seksi ja avioliitto.

Minusta avioliitto on kahden ihmisen välinen bisnesdiili eikä rakkaus, seksi ja avioliitto yhdisty mitenkään toisiinsa yhdeksi käsiteelliseksi kokonaisuudeksi. En usko edes teorian tasolla ylitöromanttiseen - rakastumisen vaaleanpunaiseen huttuun kiedottuun - perinteiseksi miellettyyn avioliittoinstituutioon. Rakkauteen ja avioliittoon minä sen sijaan kyllä uskon ja sellaiseen rakastamiseen joka ajan myötä kasvaa samassa suhteessa kun kasvaa kunnioitus toista ihmistä kohtaan ihmisenä.

Uskon minä myös hetken huumaan ja salaman lailla toimivaan rakastumisen tunnekokemukseen - rakastuminen on tapahtumaketjuna sarja aivokemiallisia reaktioita ja pirun kivaahan se on sellaisenaan.

Entä sitten se avioliitto. minulle se on sopimus joka yhteiskunnallisessa valossa liittää kaksi ihmistä osaksi toisiensa taloudellista arkea - tietyistä eduista nauttimaan. koska elän yhteiskunnassa, joka näin toimii ja ajattelee, totean että omaa (ja muiden) elämää helpottaakseni rakennan kahden ihmisen yhteisen elämän, siltä osin kun se valtiovaltaa kiinnostaa, toimimaan tuon toimintamallin ympärille - sillä avioliitto -termin mukanaan tuomat edut kelpaavat kyllä. Turvallista arkea on kiva rakentaa.

There is good deals and not so successful deals.

Sopimuksissa voi onnistua ja epäonnistua. Sopimuksia syntyy ja niitä puretaan - toisia itkusilmässä ja hammasta purren, toisia hyvässä hengessä katse jo uusiin diileihin suunnattuna. Ja tietenkin on niitä sopimuksia, joissa rauhallinen yhteielo kuin taikaiskusta muuttuu sotatantereeksi.

Mikä sitten sopimuksissa on onnistumista ja minkä voi katsoa menneen hiukan ohi tavoitteiden - jokainen joutuu pohtimaan omalla kohdallaan näitä asioita oman arvomaailmansa puitteissa.

Yhteiskunnallisen sopimuksen valossa minä siis tätä avioliittoasiaa katson ja samaan hengenvetoon totean soisin mieluusti samat edut kaikille kahden osapuolen välisille liitoille. Olen rehellisesti kyllä hiukan suppeakatseinen ajatuksissani, sillä koen sopimusten toimivan parhaimmalla tavalla kahden sopijaosapuolen välillä.

Vaikka itse ajattelen näin kun täällä kerron ajattelevani koen omien ajatusteni rinnalla vahvasti, että toisen ihmisen maailmankatsomus - niin erilainen kuin se ehkä omaani verrattuna onkin - on aina arvokas, kun se perustellaan muuten kuin sanoilla "koska mun täytyy/on pakko ajatella näin" Ihmisellä tulisi olla hyvä olo mielipiteen kanssa, silloin se on oikea ja aito mielipide - eikä vaan jotakin sellaista mistä on opetettu, että vain näin saa ajatella.

Mitä sitten tulee rakkauteen ja seksiin - tai oikeammin seksuaalisuuteen, seksuaalisuuden ilmentämiseen ja seksuaalisena olentona itsensä kokemiseen - niiden kanssa en tunne mitään tarvetta avioliitto -termin mukanaan tuomien patriarkaalisten ajatuskuvioiden alla toimimiseen.

Rohkenen sanoa vihdoinkin olevani seksuaalinen olento - tuntevani seksuaalista mielihyvää ja -halua - jotka eivät rajoitu elämässäni vain avioliittokäsitteen alla elävään kumppaniin. En enää halua hävetä lihallista ihmisyyttäni - seksuaalinen halu ja sen vapautunut ilmentäminen on yksi osa inhimillistä minua. Yksi arvokas osa elämää.

Halu ja nautinto ovat moniulotteinen sarja tuoksuista, tunnekokemuksista ja mielikuvista aivokemiallisia reaktiovoimansa ammentava tapahtumaketjuja. Eivät yhteiskunnallisten normien täyttämiseen tähtäävän bisnesdiilin - toisille jopa epämukavahko - sivulauseke.

Aijon haluta tänään ja jatkossakin juuri oikeanlailla aivokemiaani stimuloivia henkilöitä. Eikä se vähennä avioliitossa oloani - arki jatkuu entiseen malliin diilin toisen osapuolen kanssa yhdessä keskusteltujen toimintamallien puitteissa.

Koen oivaltaneeni suuren vapauden uskaltaessani vihdoinkin päästää halun ja intohimon luontevaksi osaksi elämääni. Kykenen keskustelemaan pää pystyssä mietteistäni seksuaalisuuden ja seksuaalisen nautinnon teemojen parissa - osaan sanoa, että tuollaista olisi kiva kokeilla ja tuollainen nautinto olisi aika mielenkiintoista oppia.

Olen löytänyt itsestäni rohkeutta etisä nautintoa tutustumalla ensisijaisesti itseeni. Olen vapautunut seksuaalisuuteen niin vahvasti liittyneestä likaisuuden tunteesta sekä oman seksuaalisen halun ilmentämisestä nousseesta häpeästä.

Minä olen seksuaalinen ja lihallinen olento.
Hyvä ja arvokas juuri näiden ajatusten ja tuntemusteni kanssa.

Paljon on positiivistä ihmisenä kasvua tapahtunut tämän blogitekstin julkaisusta.

Kaapinovet on tänään rysähdelleen auki.
Hei maailma, tälläinen minä olen - näin minä ajattelen.

Olen hyvä ihminen juuri tälläisenä.

Ainoa rehellisesti hiukan itseä jännittänyt ajatuskuvio oli se, muutuuko ihmisten suhtautuminen minuun nyt. Niin paljon on kuullut tarinoita siitä, miten ihmiset ovat etääntyneet hämillään kun työtoverin seksuaalinen suuntaumus on tullut julki kahvipöytäkeskusteluissa. Ihmisissä herää se pelko, että kun tuo nyt sanoikin, että se tykkää siitä tai tästä nint kyttääköhän se nyt mua sillä silmällä.

Itsekin sorruin miettimään uusia tuttavuuksiani (ja jo pidempään elämässäni olleita ihmisiä) tästä niin kovin stereotypisestä näkökulmasta. Mitä jos ne nyt ajatteleekin, että mä kyttään niitä?

Who cares!
Kummastakohan tuollainen stereotyyppinen ajatus - niin tullessaan esiin - kertoo enemmän- minusta joka rehellisesti kerron että tälläinen minä olen, vaiko hänestä, joka rehellisen ajatuksen toiselta kuullessaan muuttaa radikaalisti mielipidettään tuosta ihmisestä.

Kyllähän tilanne onvaan on niin, että tämänkin paljastuksen jälkeen katselen ystäviäni aivan samoilla silmillä kuin olen katsonut tähänkin asti - himoiten tästä eteenpäinkin vain heitä, joita olen himoinnut tähänkin asti.

Mikään ei ole muuttunut minussa, ainoa muutos on se että joku tietää tämän tekstin luettuasi hiukan enemmän siitä miten minä maailmaa katselen - that`s all.

Kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari

Dinosaurustanssi

Aivojumi

Syyspäiväntasaus hyvästelee kesän

#FatshameFreeFriday - 5 BodyLove kysymystä

Harry ja William - kodin asukasmäärä kasvaa

Kettureppu

Tööt

#FatshameFreeFriday - Dodge the Bullets

Back in the Saddle - toipumistarinaa

Onnea on hyvin leikattu tukka

Arkisia asuvalintoja

Copy Cat -case Closed

#FatshameFreeFriday - olennaiseen keskittymisestä

Kulttuurinurkka vol. V - Sangriaa ja karnevaalit

Mistä on unelmaelämä tehty

Ihan sama vaikka mokaa

Kylmäsävyinen tummansininen nainen

#FatshameFreeFriday - Kauneuskäsityskupla

Sukupuolijakauman uudelleenjärjestely

Rakkaus, seksi ja avioliitto