Quantcast
Channel: Mangos For Flamingos
Viewing all 911 articles
Browse latest View live

Vastalause pakkaskelille

$
0
0
Vuoden ensimmäinen OOTD kuva.
Huomaa talvesta kielivät lumiset kengänkärjet ja kylmettyvät nilkat.

80 -luvulla oli ne ohutpoohjaiset mokkasaappaat,
90 -luvulle tultaessa villapipon tilalle päähän sujautettu neulepanta
 - suojaa korvia pakkselta, niin sitä kuorossa vannottiin.

2000 -luvulla valokiilaan astui lantiofarkut ja vyötärömittainen takki.

Myt tämän talven pakkaskelien koittaessa päivitellään vajaamittaisten farmareiden lahkeensuista vikkuvia paljaita nilkkoja.

Nuorisomuotia ja napa-alueiden pakkaspäiviä ei ole tehty toisiaan varten. Vuosien kuluessa rooli on vaihtunut päivittelyn kohteesta päivittelijäksi - pakkanen on ja pysyy.

Mite ne tarkenee tollaisessa vaatetuksessa,
kun mua täällä palelee kaikkien näin kymmenien vaatekerrosten alla?

Myönnän pohtineeni juuri noita samoja juttuja pakkapäivänä paljaita nilkkoja kadun vilinässä vilkuillessani. Minusta lienee tullut virallisesti vällykerrosten väliin kietoutuva keski-ikäinen nuorisomuodin kyseenalastaja.

Vastaiskuksi talven pakkaselle puin lämpimiin sisäoloihin tämän aurinkoisista kesäpäivistä muistuttavan asukokonaisuuden  - nilkkapituiset housut, raitapaidan ja korkkarit paljain varpain. Tuli hetkessä niin kesä fiilis, että oli pakko uhmata pakkasta ja kipaista ulos nappaamaan muutama asukuva. Ajattelin, että jos kesä tarttuisi syötiin ja tulisi nopeammin.


Kiskiskis kesä, tuu tänne
sinua odotellaan jo.

Ei vaan, onhan nämä pakkaspäivätkin omalla tavallaan ihania. Parhaimmilaan kun niistä saa nautiskella triplaikunoiden läpi takkatulen loimutessa vieressä.

Nostan hattua itselleni, sillä olen kävellyt napakimmatkin talvipäivät koulun ja rautatieaseman välisen matkan päivittäin kumpaankin suuntaan. Tämän päivän mielettömin elämys oli paluumatkalla koululta asemalle se hetki kun oivalsi, että naamaan ei osu enää niin kovin kylmää ilmaa että se tekisi kipeää. Teki mieli ilkkua talvelle ding-dong-the-witch-is-gone -sävelin, että jouduitpas taipumaan ja kohta kesä on taas täällä.


Millaisia keinoja teillä on hyisien pakkaspäivien piristykseksi?
Vai piristääkö kenties itse pakkanen sinun päivääsi?


Mukavaa viikonloppua!


Rakkaudella,
Sallamari



What's up pussycat

$
0
0


Meillä on toipilas.

Perheemme kissajäsen Prinsessa Mau Victoria von Minipurr toipuu perjantaisesta sterilisaatioleikkauksestaan. Pienen kissan tarve ihmisten hellyydelle on toipumisaikana on kerrassaan suunnaton - lohdullisin paikka lepäilylle juuri nyt on ihmisen syli.

Nartun sterilointi on ilmeisesti mittava operaatio ja toipuminen vie heiton verran pidempään kuin uroksilla. Olen tottunut urosten starilointileikkauksiin - naps vaan ja taas mennään. Miss Mau on ensimmäinen narttueläin joka meillä on ikinä steriloitu ja ero toipumisessa on uroksiin verrattuna huima. Pieni kissa on silmin nähden reppana, haluaa istua sylissä ja sanoo surkealla äänellä toistuvasti "mau" kun hetkeksi ihmiset poistuvat välittömästä läheisyydestä.

Miss Maun leikkaus oli hieman tavanomaista laajempi. Munasarjojen lisäksi kissalta poistettiin myös kohtu, jossa lääkärin havaintojen mukaan oli jonkin asteisia muutoksia ja varmuustoimenpiteenä kohtu päätettiin poistaa. Mitään jatkotoimenpiteitä kohdun mahdollisista muutoksista ei ainakaan tässä kohtaan aiheudu. Ehkä siellä oli jotakin, ehkä ei - poissa se nyt on joka tapauksessa ja kissa saa jatkaa elämäänsä onnellisena kohduttomana tyttönä.

Uutta on myös haavan hoito. Olen tottunut kauluri päässä leikkauksen jälkee viikon verran toikkaroiviin eläimiin. Miss Maulla kaulurin tilalla on  joustava haavapuku, joka eläinnlääkärin suosituksen mukaan suojaa haavaa nuolemiselta tehokkaammin ja eläinystävällisemmin kuin kauluri. Haavapuku on konepestävää materiaalia ja se sujautetaan eläimen ylle sukkahousun tapaan. Käytön jälkeen meitä neuvottiin pesemään ja tallettamaan puku varastoon esimerkiksi tapaturmatilanteen varalle.

Onko jollakulla teistä lukijoista kokemusta lemmikin haavanhoidosta tälläisen haavapuvun kanssa? Kuulen mielelläni toipumiskertomuksia ja otan vinkkejä vastaan.





Tälläisiä kuulumisia tällä erää.


Rakkaudella,
Sallamari


Hack the Planet + pieni blogiarvonta

$
0
0
120mm on kiitettävä korkeus korolle - ilman kärkiplatformia.


Idea tähän postaukseen lähti, kun taas kerran tuli kahvipöytäkeskustelussa puheeksi  korkeat korkokengät ja se miten sellaisissa korkeissa kengissä pystyy kävelemään. Siltä pohjalta ajattelin jakaa myös täällä blogin puolella superhienon minulle kerrotun niksipirkkakikan korkokenkien kesytykseen.

Legendan mukaan Drag -artistit ovat tämän kikan vuosikymmeniä sitten kehitelleet. Sama legenda kertoo, että tämä näppärä DIY -kikka on levinnyt ympäriinsä Cat Walk -lavoilta tanssisalien hämärään. Niksi on yksikertainen, eikä siihen tarvit eriskummallisia vausteita saatika sen omaksumiseen korkeampaa yliopistotason tutkintoa.

Tarvitaan paljaat varpaat, sakset ja teippiä.

Ideaalioloissa tuo teippi on sellaista terveydenhuollosa käytettävää haavateippitä, tukiteippiä tai vastaavaa - sitä sellaista millä joukkueurheilijat teippaavat sormiaan toisiinsa ennen kentälle menoa. Tosielämässä tilanne on vieläkn helpompi, mikä tahansa teippi käy - kunhan se on sen verran vahvaliimaista, että sen kykenee liimaamaan kiinni itseensä.


Tässä demokuvassa on teippinä valkoinnen pakkausteippi.
Hyvin toimi, jaksoi tehdä toista tuntia kotitöitä korkokengissä.

And this is how we do it:

Ota noin  5-7 senti mittainen pala teippiä (teippipalan pituus on suoraan nverrannollinen varpaise kokoon). Kiedo teippi napakasti - muttei liian kiristävästi - etu- ja keskivarpaan ympärille, niin että varpaat asettuvat tukevasti toisiaan vasten. Toista sama toisenn jalan varpaille.

Sitten korkkasit jalkaan ja menoksi.
Tarpeen vaatiessa pue sukat tai sukkahousut ennen kenkien jalkaanlaittoa.

Poista teipit kotiinpalattuasi ennen nukkumaanmenoa.


Huhupuheiden mukaan tämän korkokenähakkeroinnin perustana toimii ihmisen fysiologia. Etu- ja keskivarpaan välissä kulkee nimittäin hermo, joka toisilla meistä joutuu "pinteeseen" kun jalka asetetaan korkokenkään soveltuvaan asentoon. Tämä "pinteessä ollaan" -tila ilmenee jalkaterissä kuumotuksena, pakotuksena tai jopa suoranaisena kipuna toisinaan hyvinkin lyhytaikaisen konkokengillä seisomisen päälle. 

Yhteen teipatut varpaat hellittävät hermopinnettä ja näin ollen korkokengissä olosta tulee miellyttävämpää. Toki teipattunakin ajann kanssa jalka väsyy korkkarissa, varsinkin jos käyttäjä ei ole kovin tottunut korkeiden kenkien käyttäjä - niin, korkokenkäilyhän on taito johon itseään voi treenata paremaksi ihan niinkuin mitä tahansa urheilua harrastaessa.

Minä ilolla tunnustan teippailevani varpaita tämän tästä  - onnituu tuo överikorkkarien käyttö ihan ilman itkua teippailun keinoin. Enkä teipin suhteen ole kovin ronkeli, jos kaapissa on ihoteippaukseen tarkoitettua teippiä käytän sitä, toki jesariteipn voimillakin on juhlia läpi vedetty. Tunnustettavaa on myös, että sen verran mukavuudenhaluinen nykyisellään olen, ettei korkokenkiä (teipatuin varpain) näe minulla jokapäiväisessä käytössä. Matalissa kengissä tarvitsee vähemmin miettiä miten ja minne sitä askeltaa.


Oletko törmännyt teippausniksiin aikaisemmin?
Oleko kenties kokeillut teippausta tai käytät sitä aktiivisesti 
- millaisia ovat sinun käyttökokemuksesi.




Lopuksi arvontainfoa.

Tuli joulu ja kaksin kappalein kuvssa näkyviä Tom Of Finland -seinäkalenterita. Yhden sain itse lahjaksi ja toisen olin jo aikaisemmin ostanut vähän niinkuin joulun varjolla meille yhteiseksi perhelahjaksi. Nyt tuo itse ostamani kalenteri jäi käyttämättömäksi ja sitämyöten se päätyy nyt palkinnoksi bblogiarvontaan.

Simppeli juttu - jätä kommentti ja jokin tieto millä voiton sattuessa sinuun saa yhteyden.
That is all ja olet mukana arvonnassa.

Arvonta on meineillään ainakin niin kauan, että useampi kuin yksi osallistuja saadaa huokutelluksi mukaan. Arvonnan voittajalle ilmoitetaan ja palkinto saapuu postin mukana.


Lopuksi MeLove ajatuksia David Bowie sanoin
Rebel Rebel, you've torn your dress.
Rebel Rebel, your face is a mess.
Rebel Rebel, how could they know?
Hot tramp, I love you so!


Rakkaudella,
Sallamari

"See you on the other side."
RIP David Bowie


Pelasta minut Olaplex

$
0
0


Olen odottanut oikeaa hetkeä tämän postauksen tekemiseen. 

Opiskelujen alusta asti sieltä ja tuolta suunnasta minulta on kyselty mielipidettä ja käyttökokekemuksia Olaplexistä. Siitä uutuustuotteesta joka on ollut tukkatietoisten huulilla jo viime kevääst -  joten tässä kohtaa kerron rehellisesti tulevani jälkijunassa. But hey better later than never.

Ennen koulua en tiennyt Olaplexistä oikeasti  mitään.  Tai olin toki kuullut jotakin juttua ja lukenut blogitekstejä, siitä miten tämän uuden markkinoille tuleen"apuaineen" kera on mahdollista ylläpitää vaalennettua pitkää tukkaa hyväkuntoisena ja kiiltävänä jatkuvasta rankasta vaalennuskäsittelytarpeesta huolimatta. Niin no,  lyhyen sinisen tukan omistajana tuo blodien pitkätukkien hypetys ei juurikaan hetkauttanut minua.

How ignorant of me.

Koulun alettua Olaplex tietoutta ja kokemuksia Olaplexistä onkin sitten tippunut aika tiuhaa tahtia. Tänään kirsikkana kaiken jo nautitun kerman päälle, pääsin osallistumaan KC Professionalin Olaplex koulutukseen.

Aivan aluksi lienee kerrottava muutamalla lauseella minusta itsestäni kuluttajana.

Minä olen kuluttajatyypiltäni valikoiva kuluttaja - sellainen "Tieto on avain ostopäätökseeni" -tyyppi. Minulle on haastavaa myydä mitään kertomalla että jokin asia on hyvä ja toimii varmastai, ilman että minä ymmärrän mikä asiassa on hyvää ja miten asia oikeasti toimii. Kun joku kertoo, että se jokin uusi juttu on hyvä ja kiva haluan tietää hyvinkin tarkasti millaista hyötyä tuotetta käyttämällä on saavutettavissa. Keräämäni toiminnallisen tiedon avulla punnitsen sitten onko minulla okin sellainen tarve, jonka tuo tuotteenn mukanaan tuoma etu tai hyöty voisi täyttää.

Joten minä en voi kertoa teille Olaplexistä sanomalla että se on kiva juttu ja tekee tukalle hyvää. Rakkaus on maailmassa sellainen kiva juttu - eikö olekin? Ja tukalle hyvää tekee vaikkapa tukan silittely - se tuntuu hyvälle ja saa silityksen saajan tuntemaan olonsa mukavaksi, right?

Maksaisitko rakkaudesta tai tukansilityksestä minulle muutamia kymppejä?
Ihan vaan pelkästi siitä, että juttu on kiva tai tekee sinulle hyvän mielen hetkeksi?
Mikäli maksat, en tuomitse vaan otan tarjotun rahan ilolla vastaan ja silittelen kauniisti.

Minä lähestyn Olaplexiä toiminnallisesta (ja hivenen ehkä kuivakasta) mitä hyötyä tästä on -näkökulmasta.

Olaplex on nestemäinen tuote, joka hoitaa ja korjaa hiuksen kuitukerroksen rakennetta. Olaplex perustuu keksintöön, joka estää hiuksen rikkisiltoja katkeamasta käsittelyn aikana ja korjaa jo katkenneita rikkisiltoja.

Kuulostaa pikalukemisella aika blaablaablaalta - eikö?

Lähdetäänpä avaamaan asiaa vähän.
Helpointa kai aloittaa siitä, että jokainen hius päässäsi muodostuu atomeistä ja atomeiden välisistä sidoksista - tuttua jutta ihan jo peruskoulun kemian tunnilta. Jos atomit eivät olisi millään tavalla sidoksissa toisiinsa, olisi kaikki maailmassa vain harmaata massaa - näin kuvaili minulle joskus opettaja atomien välisien sidosten tärkeyttä. Miksi massa on väriltään juuri harmaata, sitä en tiedä?

Hiuksissa on kolmen sorttisia tärkeitä sidoksia, joiden avulla hius pysyy meille tutussa hiusmaisessa olomuodossa - suolasidoksia, vetysidoksia ja rikkisidoksia. Suolasidos on sidoksista heikoin, rikkisidos se vahvin. Se millaisessa asennossa nuo atomit toisiinsa liittävät sidokset ovat, määrää sen millainen hius on olomuodoltaan - kihara, suora, liehuva, taipuisa, karhea, kurttuinen...

Hiusten muotoilu - suoraa, kiharaa tai jotakin siltä väliltä -  tapahtuu edellä mainittuja sidoksien rikkoutumisen ja uudelleen kiinnittymsen kautta. Suola- ja vetysidokset saadaan katkeamaan ja uudelleen kiinnittymään toivottuun asentoon helpohkosti esimerkiksi veden tai lämmön avustuksella - tilapäiset kiharat suoraan tukkaan hiusten kastelun tai kihartamisen avulla. Pysyvämpää hiuksen olomuodonmuutosta mietittäessä tarvitaan väkevämpiä aineita - permanettiesimerkiksi -  katkaisemaan ja uudelleen liittämään vahvimmat rikkisidokset.

Hius on onnellinen ja hyvinvoiva, kun hiuksen rakennusaineet - ne atomit - ovat tukevasti sidoksissa toisiinsa mahdollisimman tarkasti samanmoisesti, kuin aivan uutena kasvavassa hiuksessa ne ovat. Mitä enemmän irtonaisia ja katkeilleita atomisidoksia on, sitä huonompikuntoinen on huis.
Lyhyesti ja hyvin yleistäen tiivistetysti asiaa kuvattaen.

Atomien välisten sidosten pahin "vihollinen" on happi. Kerrassaan katala tyyppi, joka yksin jäädessään toimii vähän niinkuin Viettelyten Saaren se pariton tyttö tai poika - tekee kaikkensa päästäkseen tunnkeutumaan vahvan suhteen väliin erottaen vakioparin toisistaan. Kaiken lisäksi toisille atomeille yksinään hortoileva happi on houkuttelevampi kumppani kuin tonen samanlainen atomi - vahvat sidokset rikkoutuvat ja hius kärsii.

Mekaaninen rasitus, lämpökäsittelyt, kemialliset käsittelyt tai vaikkapa vain ilman saasteet tuovat hiukseen erilaisten kemiallisten reaktioiden kautta happea joka pyrkii halukkaasti etsimään itselleen seuralaista jo olevista vakituisista sidoksista huolimatta. Sanomattakin selvää, että tuhoa tapahtuu.

Mitä enemmän tuhoa hiuksessa on tapahtunut,
sen huonommassa kunnossa me koemme hiuksen olevan.

Mitä tekee Olaplex - toimii yksinkertaistettuna houkutuslintuna ja vetää sidoksia rikkovaa happea puoleensa kaikkia muita paikallaolijoita tehokkaammin. Vähän niinkuin Viettelysten Saarelle tuotu Victoria's Secret Enkeli tai Magic Mike näyttelijä - on vaan niin paljon hotimpi kuin kaikki jo paikalla olijat, että se pariton tyyppi lähtee tämän uuden viettelyksen matkaan.

Kun paria etsivä happi saadaan poistettua kuvioista parempaan seuraan on rikotun sidoksen atomiparilla  mahdollisuus kiinnittyä helposti ilman häiriöitä takaisin omille paikoilleen. Rikki löytää rikin, vety toisen vedyn. Sidos toisen samankaltaisen kanssa on vahva ja pysyvä, kun happi ei ole mestoilla houkuttavuudellaan heiluttamassa suhteen pysyvyyttä. Hius pääsee näin mahdollissimman lähelle luonnollisinta atomitasapainoa. 

Oleplexin apuun voi turvautua aina hiuksen kemiallisen käsittelyn -  värin, permanentin ja vaalennuksen - yhteydessä. Olaplex toimii yksinkertaistettuna houkutuslintu periaatteella kaikissa näissä käsittelyissä tavoitteenaan ehkäistä hapen häiriköintiä ja edesauttaa atomien välisten sidosten kiinnittymistä ei toivotulla tavalla.  Olaplex toimii myös itsenäisenä hoitopalveluna, jolloin sen toiminta perustuu sidosten katkeilun ehkäisemisen sijaan jo katkenneiden sidosten korjaamiseen.

Minun edellä esitettämäni sanallinen havainnollistus on todella pintapuolinen ja pääpiirteinen - todellisuudessa kyseessä on monimutkaisia ja hienoja kemiallisia reaktioita suuntaan ja toiseen ja tunnustan rehellisesti, että niiden hienostunneesee avaamisee ei minun tietotaitoni riitä. Minulle riittää asiakaspalvelutyössä, että ymmärrän tuotteen karkean toimintaperiaatten. 

Tuoteen kehittelyssä mukana ollut Nobelprofessori miettikööt ne tarkat kemialliset reaktiot ja niiden kaavat - minä keskityn annostelemaan asiakkaan tarpeeseen Olaplexiä sopivasti annetun ohjeen mukaan.


Sitten ne kiperät kysymykset?

Onko Olaplex oikeasti kaiken hypetyksen arvoinen - On.
Juuri viime viikolla tein lähes mustasta tukasta punaisen kahden vaalennuskäsittelyn ja yhden hapetevärivärjäyksen kautta käyttäen Olaplexiä vaalennuskäsittelyissä. Tukka kesti rasituksen ja näytti elinvoimaiselta ja kauniilta loppukuivatuksen jälkeen. Olaplex vähentää olennaisesti hiukseen kemiallisessa käsittelyssä kohdistuvaa rasituksen määrää.


Toimiiko se aina ja kaikille - Ei.
Perusfaktahan  on se, että jo kuollutta ei mikään herätä uudelleen henkiin. Jos tukka on niin huonossa kunnossa, että se on käytännössä sulanut pilalle, ei sitä Olaplexkään pelasta. Venyvä puhkivaalennettu purkkatukka ei Olaplexinkään voimin muuksi muutu. Eikä kestä lisää hurjia käsittelyjä. On olemassa piste, joka saavutettua on aiva sama mitä teet paskana oleva pysyy paskana.

Vastaleikattu oma luonnollisenvärinen sentin mittainen siilitukka on toinen äärilaita - tarviiko sellainen apua Olaplexiltä. Ilmansaastevaurioiden määrä pieni, käsittelyvaurioiden määrä nolla. Olaplexillä ei juurikaan ole mitään missä se voisi tuollaista tukkaa auttaa.

Muttakun se maksaa - No niin tekee.
Koska USA ja  patentti. Kaksi hallussa - toiintaperiaate ja vaikuttava aine noin pikaisesti muistista kaivettuna - usempi patenttihakemus käsittelyssä parasta aikaa. No mitä se patentti muka vaikutta. Ne se antaa yksinoikeuden tähän innovaatioon - ei voi tehdä rinnakkaistuotteita tai kopioida samaa tekniikkaa, toimintatapaa tai ainesosaa (tai no voi, mutta rapsahtaa tekijänoikeussakko). Koska on olemassa vain yksi tuote, ei ole kilpailua - koska tuote on havaittu toimivaksi, on siitä varaa pyytää itselleen jotakin elantoa. Olaplex maksaa myös kampaajalle, joten ulosmyyntihintaa on oltava, jotta jotakin elantoa työstä jäisi itselleen.

Sitäpaitsi ei se nyt miljoonia maksa, muutamia kymppejä ainoastaan.


Ja vaikka maksaisikin miljoonia,
You are worth it!

Jätä viisi lattea juomatta seuraavan kuun aikana ja budjetti on tasattu
- priorisointi kysymys. Varaa tehdä hiuksille hyvää on, kun niin vaan asiat priorisoi.


Mitäs sait kun kirjoitit tämän tekstin - Ehkä pari uutta asiaksta tulevaisuudessa.
Sinun hyvä tukka ei ole minulta pois.

Minun valttikortit työntekijänä ovat sammumaton tiedonjano ja tietoon perustuvat valinnat. Kun teidän asiasta kauniita kiiltokuvamainoslauseita enemmän, uskallan sanoa toiselle että kokeile itse ja huomaa muutos.


Riippumaton mielipide Olaplexistä - Kokeilun arvoinen.
Toimii minun tukassani minun tarpeeseeni. Vaalennettu tukkani on elinvoimaisen oloinen, ei näytä mojovan vaalennuskäsittely läpikäyneeltä vaan kauniin pastellisävyiseltä My Little Pony -väriunelmalta.

Lopullinen fiilikseen perustuva mielipide on jokaisella lupa muodostaa itse.


Tänään olen kiitollinen kaikesta uudesta tiedosta.
Uuden tiedon kera on kiva jatkaa opintietä eteenpäin.


Rakkaudella,
Sallamari 


ps. enemmän kemiaa opiskelleet ystäväni, kiitos kun korjaatte mahdolliset ajatus- tai asiavirheet joita tektissä huomaatte. Niitä saattaa ilmetä - hey, Im only a human not a salesman.

Kat von D Monarch -paletti

$
0
0

Tämän hetken suosikkituotteeni

Tälle vuoden olen asettanut yhdeksi tavoitteekseni meikkikokoelmani uusimisen. Tukan harjailun ohella mielenkiintoni meikkaukseen ja kauneudenhoitoon on kasvanut entisestään. Kun toisista tekee työkseen kauniita, herää omassakin sisimmässä kipinä tehdä itselle hyvää.

Olen toteuttanut yhden pitkäaikaisen meikkihankintahaaveni ostamalla itselleni Kat von D Beauty -sarjan Monarch luomiväripaletin.  Rakastuin Kat von Deen suunnittelemiin luomiväreihin joskus vuoden 2009 tienoilla Irlantilaisen työtoverini innoittamana. Innostukseni alkuaikoina Kat von D nimesi luomiväripaletit häntä inspiroineiden musiikki suuruuksien mukaan - ihania sinisiä sävyjä sisältävä Beethoowen sekä se vihreä-ruskea sävyinen Ludwig - niitä kaksituhattaluvun ensimmäisen vuosikymmenen luomiväripaletti ihanuuksia. Ehkä joku teisäkin muistaa nuo paletit.  Nimet muuttuvat, luomivärien runasa pigmentti ja säihkyvät syvät värisävyt ovat pysyvää tavaraa.

Pitkä aika on kulunut ensi ihastuksesta siihen, että pitelin viimein kädessäni omaa rasiaa värikylläisiä täyteläisiä luomivärisävyjä ihaillen. Tämän paletin hankinnassa turvauduin Amazonin tarjontaan. Hinta oli inhimillinen, toimitus kaikin puolin vikkelä ja sujuva.





Omistin lauantaina muutaman tunnin aikaa itselleni ja perehdyin videotutoriaalien avulla Monarch -paletin käyttömahdollisuuksiin. Sephoran sekä Kat von D:n Youtube kanavilta  esimerkiksi löytyy todella ihania videotutoriaaleja.

Päädyin Monarch paletiin puhtaasti visuaalisin perustein - paletin värit tuntuivat ensisilmäyksellä minun silmääni kaikista houkuttelevimmilta. Rehellisesti on sanottava, että Monarch ei ole sävymaailmaltaan aivan nappivalinta minulle.

Paletin sävymaailma on lämpimän syksyinen ruosteisine murrettuine sävyineen. Paletin kauneummat sävyt ovat kirkkaan poltetun oranssin väreissä hehkuva wrath ja täyteläisen kullan sävy summerfly. Eivät kumpainenkaan  ikävä kyllä  istu minun luontaiseen sävymaailmaani. Olen väripersoonaltani kylmä talvi - kylmien, kirkkaiden ja puhtainen sävyjen nainen - murrettujen ruskanhehkuisten syksyn värien täydellinen vastakohta. 

Paletin keskirivin viileät sävyt helmiäinen killing jar, hopeaan taittava delaney, kylmänbeige vanish ja tietenkin paletin tummin kylmän ruskea sävy deadhead ovat paletista parhaiten minun värimaailmaani soipivat sävyt. 

Yllä olevien kuvien silmämeikki on luotu Kat von D tutoriaalin ohjeilla käyttäen Monarch paletin ensimmäisen lohkon sävyjä - niitä kaikista vähiten luontaiseen värimaailmaani sopivia.  Jokainen luomiväri itsessään on koostumuksestaan täyteläistä ja pigmenttirikasta - pieni määrä riittää tuomaan luomille näkyvän sävykerroksen. Luomiväri levittyy ja häivyttyy ihanasti, pysyen samalla hyvin paikallaan varisematta vääriin paikkoihin. 

 Meikki on kaunis, mutta omaan silmääni hivenen liian lämmin luontaiseen sävymaailmaani. Huulilla on tämän hetken suosikkipunaani,  Max Factorin Star Wars kokoelman huulpuna sävyssä 30. Sekin tosin on tumman kullanhohtoisen burgunin sävyisenä hiukan luontaisen sävymaailmani ulkopuolella. Syystä tai toisesta olen viime aikoina tehnyt huimia loikkauksia ennestään minulle tuntemattomien värisävyjen maailmaa uusia meikkituotteita hankkiessani. 


Ostoslistani on vielä ainakin toinen luomiväripaletti - sävymaailmaltaan hieman minun väreihini ominnaisempi. Pohdin kuumeisesti sinisävyisen Chrysalis paletin ja kylmäsävyisen Innerstellar paletin vällillä. Silmien varjostukseen luotu Shade´n´ Light -paletti sekin kiinnostaa kovasti. Muutama hehkuvan sävynen huulipuna sekä Tattoo Liner ovat nekin hankintalistallani.


Paletin yläriviltä löytyävät silmämeikille pohjavärit kolmessa eri sävyssä, 
alarivillä toisiinsa sointuvat yhdeksän korostussävyä.


Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta Kat von D faneja?
Onko Monarch paletti sinulle tuttu?
Kuulen mielelläni teidän kokemuksia Kat von D meikeistä.


Rakkaudella,
Sallamari


Ravintosuunnitelma kartturina eteenpäin

$
0
0
Luonnollisen ruoan lähteellä

Tutkimusmatkalla parempaan oloon - osa II


Tutkimusmatkaa on takana tätä tekstiä kirjoittaessa tarkalleen kaksi viikkoa. Lupasin aikaisemmin, että palaan tähän ravintoaiheeseen uudemman kerran jahka olen saanut hieman enemmän sisäistettyä tätä asiaa itselleni. Sisäistyksestä en vielä mene takuuseen, mutta fiilikset ainakin ovat kohentuneen aloituspäivästä aika tavalla.

Olen joskus ohimennen blogissa maininnut talvisin olkavarteeni ilmestyvän yhden ihottumaläikän. Tuo läikkä on ikäänkuin säännöllinen viera, joka ilmestyy talven tullen olkapäätäni koristavan  heppatatuoinnin harjan tienoolle. Paitsi, että tänä vuonna jätti ilmestymättä - tutun ihottumaläiskän tilalle ilmestyi kumpaankin yläreiteen punainen kutiseva ihottumarantu, jota on ilmeisen metkaa raapia verille öisin unissaan.

Tuo ihottuma saattaisi olla vehnäallergiaa oli minulle heitetty karkea arvio ravintosuunnitelmaa laadittaessa. Siispä lähettiin uutta ravintoympyrää minulle mietittäessä liikkeelle siitä, että venhä olisi saatava pois ravintoaineiden listalta mitä pikimmin. Kaksi viikkoa täyttä vehnättömyttä takana ja ihottuma on talttumaan päin - ei punota eikä kutise entiseen malliin vaikka vielä näkyvissä onkin. En ole pahemmin rasvannut tai huoltanut ihottumaa, olen tarkotuksella seurannut onko pelkällä ruokavaliomuutoksella havaittavissa jotakin liikettä johonkin suurntaan.

Lupaavalta näyttää.

Tässä polussa kyse on kokonaisvaltisesta muutoksesta - paremman olon etsimisestä pienien tekojen voimin. Uusi ruokaympyräni keskityy ensisijaisesti keholliseen hyvinvointiin. Ravintoympyrä keskittyy pohtimaan syömäni ruoan alkuperää ja mahdollisuuksien mukaan löytämään lautaselleni puhtaista yksinkertaisista raaka-aineista valmistettua syötävää. Tämän yksinkertaistuksen perimmäisenä ajatuksena, on kannustaa valloilleen ryöstäytyneen suolistobakteerit vatsassani ryhmittymään takaisin luonollisille toiminnallisislle alueilleen.

Ennen ravintovalmennusta arkirutiinit ruokailuineen
 näyttivät jotakuinkin tältä. 

Aamu klo 5:00 herätys,  20min  meikkaus, tukka ym, vessan hanasta hörppää vähän vettä. Evästä aamun matkalle mukaann;  Coca Cola + eväsleipä - cocacola on zero 0,33 tölkki, jälkiuunileipäpalan molemmat puolet, oivariini, juustoa edam, oltermanni

Juna lähtee 6:09 Sosiaalinen yhteisö (junaperhe) juttelee koko matkan, syö aamupalaleivän ja kolaa junassa.Jos menee bussilla niin syö eväät ja nukkuu

Koulu alkaa 8:00, seisomatyö - sosiaalista asiakastyötä. Napostelee suklaata/keksiä juo kahvia useimmiten juo vähän vettä. Työssä on kuuma aina, föönit ja paljon ihmisiä.

Lounasaika 11-14 välillä, riippuen asiakkaista, elää nuudeleilla - kananmakuisia mama nuudeleita. Jos jotakin muuta mikrolämmitys, eineksiä vispipuuro, mäkkärillä syömässä, kaupasta haetaan karkkia  Asiakkaiden lomassa kahvia menee 2-3kuppia päivässä, napostelua päivän aikana. About 16 asti. Irtokarkkeja ja cocacola zeroa ja junalla kotiin, tekee officejuttuja juna-aikana.

Kotona 19-20 välillä, Kotiin päästyä kauppaan tms.. Kotona suihkuun, ei yhteistä iltapalaa lapsi saa  iltapalan pöytään. Syöt teetä, täytekakusta kanariisipataan eli jämät, jäätelöä jos on sitä kaapissa. Ilta on perheaikaa. Lapsi nukkumaan 21:00-21:30 ja itse menee nukkumaan 21-23 välillä, nukahtelee sohvalle. Syö aina ruoan sohvalla tehden jotain juttuja.

Karua luettavaa jopa itselle.
Olen onnistuneesti jättänyt itseni heitteille.

Mulla on aina muka niin kiire.

Ei liene ihme, että elimistöni on hieman sekaisin. Suolistobakteerit laukkaa missä sattuu - tai ei ainakaan siellä missä niiden olisi parasta toimia.


Uusi päivärytmini ruoan osalta  on rakennettu tälläisten ohjeiden ympärille.

Aamulla tee smoothie ja leipä mukaan + colan sijaan vichy (cola on supermyrkkyä, huuhto mm. kalsiumia luustosta), viikonloppuisin syökää yhdessä aamu- ja iltapala

Ota lounastarvikkeet mukaan, salaatti tai keitto auttaa jaksamaan ja vähentää makea/suolasenhimoa
napostelu pitää insuliinit koholla koko ajan, tämä aiheuttaa sen etteivät glukakoni ja melatoniini hormonit ”pääse omille tonteilleen" oikeaan aikaan.  Tämä aiheuttaa insuliiniresistenssin ja sitä myötä diabetes 2:sen, eli solujen mitokondiot (energiatehtaat) ”kuolevat” -> aiheuttaa useimmat autoimmuunisairaudet. 

Kouluun mennessä: kävely normaali nopeudella ja takaisin kotiin päin rivakka vauhti niin, että tulee pieni lämpö päälle muttei hiki. 

Aamu- ja iltapalat saavat olla samanlaisia (iltapala aina ilman happoja, mehuja ym. 

Ei paljon sokeria, normaali tai teollinen sokeri (aspartamiini, glukoosi-fruktoosisiirappia jne.) , muutenkin vältä kaikkea missä on ainesosaluettelossa enemmän kuin 4 ainesosaa.

Margariini luonnolliseen voi-oliiviöljyseokseen.


Lisäravinteet joita kannattaa lisätä ehdottomasti mukaan;  kalaöljy (eskimo pure), D-vitamiini (Super-D), C-vitamiini (Super-C), magnesium, monivitamiini.

Luonnollinen ravinto + ravintolistä = henkinen ja fyysinen hyväolo.  


Ne uudet paremmat eväät


Body Love -ajattelun sisäistämisen myötä olen sisäistänyt myös aimo annoksen Fuck It - ajattelua. Sellaista, että kun kerran rakastan itseäni juuri tälläisenä voi syödä mitä haluan ja miten halua välittämättä kummemmin mistään säännöistä. Sellaista on Fuck It -ajattelu.

Se on varsin vaarallinen ajattelumalli ja kääntyy helposti itseään vastaan. Kapinoidessaan kaikkia standardeja vastaan, päätyy helposti tilanteeseen, jossa oikeati laiminlyö itseään itsensä rakastamisen nimeen vannoen. Minä ajauduin tuohon tilaan.

Fuck it - mä voin syödä mitä tahdon, milloin tahdon.

Ikävät katalat fysiikan lait - energian säilyvyyden lakia ei onnistu kumoamaan vaikka kuinka yrittää Ihanat laiminlyödyt suolistobakteerit, jotka sopivan epäluonnollisten ravinto-olosuhteiden myötä ovat villiintyneet elämään onnellisina epätyypillisissä paikoissa. 

Olen ymmärtänyt, että loppumaton makeanälkä johtuu väärään paikkaan eksyineistä suolistobakteereista. Todellinen minäni ei tahdo kahtasataa grammaa irtokarkkeja kahdesti päivässä. Suolistobakteerit väärillä asuinseuduillaan janoavat koti-ikäissään glukoosi-fruktoosisiirapin ja sokerin sisältämään helppoa elinenergiaa. Puhumattakaan insuliinistä  ja senvastavaikuttajahormonista glukogonista, siitä joka kuljettaa rasvasoluista ravinteita energianpolttoon. Kun ”napostelet” insuliinisi ovat koko ajan koholla, glokogoni vetäytyy odotteluasemiin eikä suostu toimimaan ja balanssin häiriintyminen johtaa insuliiniresistenssiin.

Kierre on valmis.

Yhdessä päivässä pääsee hetkelliseen balanssiin.
Pysyvämpi palautus oikeille asuinsijoilleen vie kolmisen kuukautta.

Minä kuljen askel kerrallaan kohti parempia valintoja 
ja yhä parempaa ravintotietoisutta.


Palaan aiheeseen myöhemmin ja jaan kanssanne lisää havaintojani.


Mukavaan maanantaita!


Rakkaudella,
Sallamari



Arvonta suoritettu

$
0
0


Kalenteriarvonta on suoritettu.

Randomgeneraattio on ruksuttanut ja onnenumeroksi arpoutui 12.
Palkintokalenteri lähtee nimimerkille Jeskamandeera.

Sähköpostia lähtee voittajalle yhteystietojen selvittely merkeissä.
Paljon onnea voittajalle!


Mukavaa keskiviikkoapäivää!


Rakkaudella,
Sallamari

Laatua Lidlistä - Britney Spears Hair Care

$
0
0





Tänään haluankanssanne superhienon Lidl löytöni 
- Britney Spears hiusten muotoiluvälineet. 

Bongasin sattumalta Lidl tarjouslehtisestä nämä Britney välineet - olisi tuskin osunut silmääni sen tarkemmin, ellei hiustenkuivaajani olisi henkäissyt viimeistä pihaustaan ulos reilu kuukausi sitten. Mielenkiintoni heräsi välittömästi, sillä Lidl on aikaisemminkin onnistunut yllättämään minut todella positiivisesti tarjonnallaan. Minusta on mielenkiintoista seurata, kun joku julkkis antaa nimensä käyttöön mille tahansa tuotesarjalle - oli se sitten kattiloita, hiusten muotoiluvälineitä tai vaikkapa kosmetiikkaa. Ratsastetaanko nimella vai mitä löytyy nimikoinnin takaa. Laatua, luotettavuutta ja oikeasti hieno ajatus. Vai päätyikö nimikoristamaan alelaarin pohjalle joutavaa rimpulatuotetta. Mitä-kuka-miss-miksi. Ymärrätte nyt varmaankin viehtymykseni näihin tuotteisiin.

Haluan omakätisesti kokeilla löytyisikö ällömakean Britneyn nimen takaa tällä kertaa vaikkapa jokin oikeasti käyttökelpoinen tuote?

Hankin itselleni Britney kokoelmasta tuon paljon kaipaamani hiustenkuivaimen sekä suoristusraudan. Kuivan on kokonaan kotikäyttöön - kuten edellä kerroin, entinen kuivain sanoi sopimuksensa irti. Suoristusraudan ostin puhtaasti uteliaisuuttani sillä mielellä, että jos tuosta raudasta johonkin on, otan siitä itselleni työkäyttöön hyvän reservityökalun.

Aloitetaan arvostelu hiustenkuivaajasta.
Ammattikuivaimeen verrattuna tämä Britney kuivain on kevyehkö, mutta tukevan oloinen - oletan moottorin olevan ammattikäyttöön tarkoitettua kuivaajaa kevyempitekoinen. Kuivain on kotikäyttöön hyvänkokoinen - ei liian kömpelö tai painava - tuntuma käteen otettaessa on todella hyvä.

Kuivaimessa on kaksi eri lämpöasetusta ja kaksi eri tehoasetusta sekä kylmäpuhallusvaihtoehto. Muka tulee suorasuutin sekä kiharalle hiukselle tarkoitettu diffuuseri.  Kuivan on kuluttajakäyttöön tarkoitetuksi kuivaajaksi hyvätehoinen. Lyhyt tukkani kuivui Britney kuivaimen avulla reilussa viidessä minuutissa.

Ainoa miinus on verrattaen lyhyt johto.

Brityney suoristin osoittautui sekin kelpo hankinnaksi.
Suoristin itsessään ei ole mitenkään ihmeellinen, helposti käsiteltävän painoinen ja mallinen.  Suoristuslevyt ovat keraamisen turmaliinipinnoiteen peitossa, lämpötilavalikossa on säätömahdollisuuksia 100 asteesta aina 180 asteeseen. Lämpötila jää raudassa kuumimmillaankin melko alhaiseksi, se ei tosi tunnu vaikuttavan olennaisesti suoristustehoon.

Rauta on testikäytön perusteella parhaimmillaan, kun raudan avulla halutaan tehdä rentoa-ja-samalla-napakkaa kiharaa hiuksen latvaosaan. Suoristustulos raudalla on perussuoraan tukkaa kelvollinen, kiharaan pohjaan en ole päässyt suoristustulosta vielä kokeilemaan.

Hiustenkuivaajann lailla tämänkin tuotteen heikoin puoli on todella lyhyt johto. Kenties se olen vain minä jota johdon lyhys edes häiritsee. Myönnetään olen tottunut ammattivehkeiden salonkipituisiin johtoihin.


Loppufiilis näistä ostoksista: 
Hyvää käyttötavaraa todellella edukkaaseen hintaan.
Britneyn nimi tuotteen kyljessä ei tuotteen osalta käännä vaakaa suuntaan tai toiseen. Perushyviä vehkeitä, aivan sama mikä nimi niihin on printattuna.


Napakkaa kiharaa suoristusraudalla.


Onko joku teistä hankkinut itselleen jotakin  näistä Britney Spears Hair Care Collection tuotteista?
Millaisia käyttökokemuksilla teiltä löytyy? Onko tuote hintansa arvoinen?


Rakkaudella,
Sallamari



Tabuja pöytään - huulihaaveiluja

$
0
0
Au naturel.
Kuvaa katsoessa todellisen minäni ääni toteaa vakaasti,
 että pieni täyteainalisäys ylähuuleen on hyvä idea.


Tässä kirjoituksessa ei puhuta tableteista, vaan kissana pöydälle nousee pohdinnan alle tälläinen julkisesti vähän ääneen puhuttu juttu - haave oman kehon muokkailusta kosmeettisen toimenpiteen avulla.

Olen pitkän pohdinnan tuloksena piirtänyt aarrekkartaani kuvaksi toiveeni pienestä muotoilutoimenpiteestä. Haluan hieman lisävolyymia ylähuuleeni. Olen tullut pohdinnassani sellaiseen lopputulokseen, että tämän vuoden syntymäpäivälahjani voisi oli juurikin tuo täytteellä aikaansaatu toivomani lisävolyymi huuliin.

Tutkinnan alla on tällä hetkellä eri täytemateriaalit - millaisia täyteaineita on tarjolla ja millaisilla täytemäärillä pääsisi mahdollisimman luonnolliseen, mutta kuitenkin samalla näkyvään lopputulokseen. Hyaluronihappoa löytyy yhdellä jos toisella tuotenimellä - jokainen kehuu olevansa markkinoiden paras. Kuka on eniten oikeassa - Restylane, Emervel, Juvedem, Fortelis, Estelhis, Mesolis, Teosyl? Kokeilemalla kuulemma selviää parhaiten mikä sopii juuri minulle - yksi tykkä tästä tuotteesta, toisen keho tuota tuotteesta. Viisisataa euroa ihan vaan kokeilusta on aika suolainen hinta - plus että joku tunkee toimenpiteessä vierasainetta kehooin - Googlaamalla selviää jotakin, mutta rutkasti mietittävää on kaltaisellani kriittisellä kuluttajalla.

Entä miten kauan tälläinen täyttö kestää ja entä siten kun aine on huuhtoutunut pois - olenko valmis kenties elinikäiseen uusintakierteeseen? Minä, jolle hiustenleikkuuseen on lähes mahdotonta löytää aikaa mukatäydestä kalenterista. Tässä kohtaa on kai vielä selvennettävä, että ainoa kynnys ripsipidenysten hankintaan on  ripsien laitto- ja huoltotoimenpiteeseen menevä aika - en malta olla aloillani puoltatoistatuntia tekemättä mitään.

Tässä minä nyt sitten haavailen mahdollisesti koukuttavasta kosmeettisesta toimenpiteestä - sellaisesta, joka tuo mukanaa säännöllisen huoltovälin velvoitteen.

Sisin vain sanoo, että lisätäyte huuliin on jotakin sellaista josta yleisilmeeni tykkää. Lähes huomaamatonta pientä ilmeenpiristystä - from me to me.

Omalla kohdallani haasteen toimenpiteeseeni tuo omalta osaltaan mutageeniversioinen yskänrokkoviirus. Kohdallani tuo pirulainen aktivoituu ärhäkästi pienestäkin ärsytyksestä. Aurinko, tuuli, pakkanen - puhumattakaan vierasaineista kuten esimerkiksi kestopigmentointiväristä - kaikki nuo saavat yskänrokkoviirukseni rakkuloimaan huulissa. Tried and tested. 

Ratkaisuni tähän haasteeseen on aloittaa estolääkitys noin kuukautta ennen toimenpidettä. Tällä keinolla pitäisi täyteaineen laitto huuliin onnistua ilman ärhäkkää rakkulointia. Ainakin kestopigmentoinnin kohdalla estolääkitys toimi. Ensimmäinen kerta tehtiin ilman lääkitystä - oi luoja, ei ollut nättiä katsottavaa - toinen lääkityksen kanssa ilman mitään rakkulaongelmaa.

Huomaatteko, puhuni epähuomiossa halki toisenkin kovin tabuna pidetyn asian - kerroin julkisesti kantavani kehossani yskänrokkovirusta. Kerronpa vielä lisäyksenä, ette koskaan ole tartuttanut virusta kenellekään. Nykyisin aktiivivaiheessa olevaa yskänrokkoa tukin huomaa minussa, kiitos kehittyneen laastarihoidon ja käsikauppatavarahyllystä saatavan tablettilääkityksen.

Itse olen kantanut virusta kehossani lapsesta asti. Mitä luultavammin sain sen joskus 80 -luvulla äidiltäni, silloinhan yskännrokkoviruksen hoito oli aivan toista luokkaa kuin tänään. Kantamani virus on vielä mitä ilmeisimmin tutkimuksen alla olevaa mutageenimuotoa, jollakin tavalla yhteydessä vesirokon leivään sairastamiseen ja vyöruusuun - check ja check. Vesirokon osalta ei ole varmaa olenko sairastanut sen vai en. Raskausaikana minulla todettiin puuttuva vesirokko vasta-aine verestä ja koko raskausaika välteltiinkin tehokkaasti kaikkia mahdollisia vesirokkotartunnan lähteitä. 

PikkuS sairasti jokunen vuosi sitten vesirokon ja minä hoidin häntä läpi sairastuspäivien - ei tartuntaa.  Ehkä veressäni onki vasta-aineita, jokta jollakin tavalla vain piileskelevät testituloksissa.

Huomasitteko, miten hienosti harhaannuin asiasta aivan toiseen.


Takaisin huulitäyttöihin.


Muutamalla lauseella on pohdittava miten minulle niin tärkeä BodyLove / BodyPositive  -ajattelu suhteutuu kosmeettiseen kehonmuokkaukseen. Henkilökohtaisesti en näe, että BodyLove / BodyPositive -ajattelu pitää sisällään pelkästään luontoäidin luoman kehon ihannointia ainoana oikeana totuutena. Minulle Body Positive on sitä, että rakastaa itseään ehdoitta juuri tälläisenä juuri tässä hetkessä pois sulkematta mahdollisuutta tehdä toisenlaisia valintoja tai ratkaisuja oman itsensä ilmaisussa ulkoisen olemuksensa kautta tulevaisuudessa.

Minun maailmassani itsensä rakastamisen ajatuksesta innoituksensa saava oman kehon muokkaus on myös Body Lovea. Meikki, hiukset, kynnet, ihokarvat tai karvattomuus, tatuoinnit, korut, lävistykset, kosmeettise toimenpiteet - kaikki ovat yhtä ja samaa itseilmaisua.

Tälläinen minä olen ja tälläisenä minusta minun on hyvä olla.

Tälläisissä aatoksissa mitä asioita katselen.

Kaikki vinkit ja kokemukset huulien täyteaineita koskien otettaan ilolla vastaan. Syntymäpäivääni on vielä aikaa, joten kriittinen tutkinta asian tiimoilta jatkuu.

Palataan tähän teemaan, kun jotakin näytettävää löytyy.


Tällä puolella on nähtävissä vielä hieman häilyviä viivoja kestorajauksesta.

Tälläisissä tunnelmissa valmistaudutaan uuteen viikkoon. Uusi viikko tuo mukanaan kaikkea jännittävää Guy Tang -hiusnäytös, paljon mukavia koulutöitä ja huipennuksena reissu Ouluun viikonlopuksi.


Oikein mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,
Sallamari

Valmiina juhliin - kampausharjoituksia

$
0
0


Pitkästä aikaa kunnon kuvaoksennus tänne bloginkin puolelle. Koulussa meillä on meneillään ahkeran harjoittelun kausi. Oppiaskampaamotöiden ohella treenauksen kohteena viime viikoina on lähestyviä Vanhojen Tansseja silmälläpitäen olleet juhlavat kampaukset. Niitä on väännetty ja käännetty niin muovisiin harjoituspäihin kuin sopivat hiukset omaavien oppilastovereiden kutreihin. 

On tunnustettava, että pidän kampausharjoituksista valtavasti. Ihan muutaman viimeisen koulupäivän saatossa on ote kampauksiin todella löytynyt ja lopputulos alkaa nykyisellää jo lähennellä kelvollista liiketyökampausta. Sellaista työsuoritusta, jossa luotu kampaus on pinnaltaan sileä, muotokieleltään tasainen ja pysyy huolettomasti kasassa tiukemmassakin juhlahumussa.

Harjoituskampauksien avulla on läpikäyty päiväkampauksen, iltakampauksen ja juhlakampauksen perusominaisuuksia sekä opeteltu seikat jotka erottavat kolme erilaista kampaustyyppiä toistaa. 

Päiväkampaus on sellainen hiustenmuotoilutyö, jossa hiuksen perusrakennetta on jollakin tavalla manipuloitu - suoristus, kiharrus, letitys tai jokn vastaava toimenpide. Päiiväkampaus muuttuu iltakampaukseksi, sillä hetkellä kun hiusosio kiinnitettään jollakin tavalla - yleisimmin pinillä - kampauksen pohjaan. Nuttura on iltakampaus, samoin ylös päälaelle pinneillä kiinnitetty kiharapilvi. Juhlakampaus eroaa iltakampauksesta koristeen kautta. Hiukseen kiinnitettävä koriste - tiera, helmikampa, koristesolki tai vaikkapa huntu - muuttaa tavallisen yksinkertaisen iltakampauksen juhlavamman tilaisuuden etikettiin sopivaksi.

Tiivis tietoisku yksinkertaistetuista etikettisäännöistä ja siitä, millä perusteella kampaajasi mahdollisesti laskuttaa sinua hiustenlaitosta. Hääkampaus on perus päiväkiharaa koristeellisempi ja täten työn suuremman vaativuuden vuoksi kampaaja myös velottaa hääkampauksesta perus päiväkampaukseksi käyvää kalanruotolettä enemmän.

Alla olevissa kuvissa on kampausharjoituksia keskipitkiin. Lyhimmillään hiukset näiden kuvien kampauksissa ovat olleet noin hartijamittaiset, pisimmillään lapaluille saakka ulottuvat. Ultralyhyiden ja ultrapitkien hiusten kampauksista ei kuvia oikeastaan ole kertynyt arkistoon, vaikka niitäkin muutamia on kyllä tullut harjoiteltua. Samoin kovin epäsymmetrisesti leikattuihin hiuksiin harjoitelluista kampauksista ei kuvia ole. Pienellä variaatiolla nämä kuvissa esiintyvät kampaukset istuvat hyvin monen pituiseen hiukseen toteutettaviksi.

Kampauksissa on käytetty tämän hetken kuuminpia trendielementtejä - lettirakennetta, kiharaa, sekä sivujakausta. Romanttisuus sekä rennon boheemi yleistunnelma ovat kuuminta hottia tämän kevään ja tulevan kesän kampauksissa.










Löytyykö näiden kampausharjoitusten joukosta sinun suosikki?
Millainen on sinun unelmiesi juhlakampaus?


Tämä viikko on tukkatunnelmia pullollaan.
Palataan mielenkiintoisiin tukkatrendikuulumisiin myöhemmin.

Mukavaa alkanutta viikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari


DIY geelilakkaus

$
0
0


Tänään tahdon jakaa kanssanne uusimman kauneushurahdukseni - DIY geelilakkauksen. UV valon avulla kovettuvat kynsilakat, jotka kestävät kauniina yhdellä lakkauksella jopa kaksi vikkoa!

Ensimmäinen kosketukseni geelilakkoihin tapahtui nelisen vuotta sitten, kun Unkarin lomalla vaihdoin hetkeksi geelivahvistetut kynteni kevyempiin geelilakkaversioihin. Jo silloin tykästyin geelilakkavaihtoehtoon geeliirakennekynsien sijaisena, muta jotenkin kokeilu siten jäi tuohon yhteen kertaan.

 Geelikynsistä luovuttuani olen sisukkaasti sinnitellyt kohta jo kolme vuotta ihan omilla -  ja usein miten lakkaamattomilla - kynsilläni. Pakko sanoa, että olo omilla lakkaamattomilla kynsillä (hoitaien kynsinauhojen kera) on aika monasti melko ränsistynyt. Tunnustan useinn istuneeni juhlissa suunnilleen käsieni päällä, ainakin kättelyä kaikin keinoin vältellen, sillä olo on hieman "sori kun mun kädet näyttää tältä" -ajatuksissa.

Uuden koulunn myötä, olen huomannut että kampaajan työssä kädet joutuvat kerta toisensa jälkeen ihmisten katseiden eteen. Näytät asiakkaalle miten kammata tukka tai miltä asiakkaan vastaleikattu tukka peilissä näyttää - näkyvässä sivuroolissa on tadaa, Minun Käteni.

Aloitin "Kädet Kuntoon" -kampanjani huolillisella kynsinauhojen hoidolla ja pirteällä kynsilakkauksella. Jaksoin sitä kolme viikkoa - kynsi lakkaa saa uusia vähintää kahdesti viikossa, niin paljon kädet ottavat rasitetta jatkuvasta vedellä lutraamisesta. Puoliharmissani mietin, mikä neuvoksi - haluan kauniit kynnet, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti riittävästi aikaa investoitavaksi säänölliseen kynsihoidossa vierailemiseen.




Löysin kotona tehtävät UV-geeli manikyyrit. Salonkitasoinen geelilakkaus, jonka pystyy itse kätevästi laittamaan ja poistamaan kotioloissa.

This is for me.

Aloitin geelilakkausharrastuksen tilaamalla DIY Gel Polis aloituspakkauksen. Pakkaukseen kuuluu kaikki geelilakkauksessa tarvittavat aineet ja välineet - aluslakka, päälilakka, 4 värilakkaa, UV -lamppu, kynsiviila, kynsinauhojen hoitovälineistö sekä Soak Off UV-lakalle tarkoitettu poistoaine.

Geelilakkaus oli helppo toteuttaa - aluslakkaa ja lampun alle, värilakkaa ja lampun alle, päälilakkaa ja lampun alle, tada sitten valmista on. Aikaa kummankin käden lakkaukseen kului noin puolisen tuntia. Lakkojen poisto on vähän pidempi operaatio. Lakka pitää ensin pehmittää ja sitten varovasti liu'uttaa pehmennyt lakka irti. Lakkaa pehmentävä kynnen poistoaineessa liotus vie kaikkineen noin kymmenisen minuuttia.

Tilasin aloituspakkauksen - yllätys yllätys - Ebays kanutta. Merkki on minulle entuudestaan täysin tuntematon, googlaamalla löytyi jokunen hassu rivi. Aloituspakkauksen lakka on kynnellä kaunis, mutta käytössä todella joustavan olomuotonsa ansiosta minun käytössäni viikossa rapistuva. Varpaiden kynsiin tämä aloituspakkauksen lakka on juuri joustavutensa ansiosta aivan ihana. Varpaissa lakkaus säilynyt todella hyvän näköisenä nyt jo kolme viikkoa.

Ainakaan minun elämäntavoilla sormissa suosin vastedes toista lakkaa.

Geelilakkauksiin hurahtaneena olen tilannut itselleni nyt pari erilaista lakkasettiä, muutaman erikoislakan ja erilaisia koristeluvälineitä kynsille.

Jatkossa siis luvassa aika ajoin myös inspiroivia kynsikuvia.




Onko teidän lukijoiden joukossa innokkaita geelilakkauksen harrastajia?
Kotona vai salongissa - kumpi on sinun manikyyri mieltymyksesi?


Huomenna on perjantai ja Oulu kutsuu.
Stay tuned - mitähän jännää Oulussa on luvassa.


Rakkaudella,
Sallamari


Olipa kerran Oulu

$
0
0


Mitäpä sitä ei nainen tekisi rakkauden eteen,
niinkuin esimerkiksi matkusta reilua kahdeksaa tuntia Onnibussissa - bussin lähtöaika 23.55 - saadakseen viettää tapahtumarikkaan vuorokauden Oulussa puolisolleen tärkeän kokoontumistapahtuman merkeissä.

Ei sillä, että tuo lauantain tapahtuma olisi mielestäni ollut tylsä tai missään määrin epämukavaa ajanvietettä heti ensikuulemalta. Minähän oli messissä heti, kun kerrottiin että luvassa on partaharrastajia ja hyvää seuraa. Ihan jo ammattimielessäkin - jokainen tilaisuus oppia jotakin uutta parturihommista on minun elämässäni luokiteltavissa loistavaksi hetkeksi.





Parrakkaden herrojen kanssa parranhoidosta ja parrakkuudesta tarinoiden vierähti lauantai rattoisasti. Pääsin aitiopaikalta seuraamaan kokeneen parturin suorittamia partagroomauksia saaden roppakaupalla hyviä vinkkejä itselleni varastoon tulevaa ammattiosaamista silmälläpitäen. Sattuihan niin, että ihan puolivahingoss tuli puhuttua itsensä ensi syksylle lyhyeen työharjoitteluun tuonne Ouluun. Ei sillä ettei partureita lähempääkin löytyisi, satuipa vain niin että juuri tämän parturiliikkeen yleistunnelma on ensikokemukselta juuri sellainen missä minä viihdyn valtavasti. Joten siksi työharjoittelumahdollisuutta kysäisin Minulla on vahva visio siitä, että Joni's Barber Shop tarjoaa jotakin sellaista oppia, johon minä pääsen kiinni. Sellaista tietotaitoa, jonka kautta minä voin kasvaa paremmaksi tulevassa työssäni.





Kaupunkina tuo Oulu on kerrassaan herttainen - ainakin aurinkoisessa talvipäivässä tarkasteltuna. Kevyt plussakeli, aurinkoa koko taivaan täydeltä. Ainoa pieni miinus on kohtalaisen navakasti puhaltanut tuuli, joka varsinkin tuolla meren äärellä piiskasi itsensä kevyehkön talvivarustukseni läpi ihan kropan ytimiin asti. Väittivät Oulussa asuvat, että tuo tuuli on ihan vakituinen riesa, läsnä kesät ja talvet. Joten purevasta tuulesta pieni miinua muutoin aivan ihanalle kaupungille.

Nähtävyyksien katselu jäi tällä reisulla hieman sivuosaan. Rotuaari, toripoliisi, kauppahalli ja Sokohotelli - siinä retken kova maamerkkinelikkö.

Eeppisintä tässä Oulureissussa oli eittämättä Onnibussissa taitetut siirtymätaipaleet välillä Helsinki-Oulu-Helsinki. Yöbussissa Oulun suuntaan lämpötila alakerrassa oli sen verran viileähköllä laidalla asteikkoa, että nukkuminen jäi ajoittain häiritseväksi yltyneen palelun myötä vähän vaillinaiseksi. Yöbussin haastavuus  muutenkin on juuri pakonomainen itsensä tsemppaus nukkumiseen. Joka taukopaikalla vilkaisi ohimennen kelloa ja mietti, että yhtään en oo nukkunu mutta vielä ehtii  muutaan tunnen. Kokonaissaldo unelle yöbussissa noin reilu parituntia.

Päivävuoro takaisin Helsinkiin hetti haastetta eteen matkustajamäärällä. Jyväskylään saakka oli vielä kohtalaisen väljää, siitä eteenpäin tunnelma tiivistyi. Välillä Lahti - Helsinki päästiin tilanteeseen, jossa bussin jokaisella paikalla istui joku. Tunnustan häntäluuni huutaneen Hoosiannaan viimeisen etappivälin ihan silkasta istumisesta - viimeisellä välllä kun ei sitten mahtunut oikemaan edes jalkojaan, superhyvästä matkustusasennosta ja sellaisen etsimisestä puhumattakaan.

Mutta ei, bussi kulki - Ouluun ja takaisin - tasaisesti, vieden meidät turvallisesti perille kummankin kulkusuunnan määränpäähän. Erityinen plusmerkintä perille asti toimiseista WC -tiloista. Pieni yksityiskohta, joka omalla osallaan piti matkanteon kaikin puolin mukavana - uskalsi nauttia riittävästi nesteytystä, niin ei päässyt kuivumisen seurauksena usein ilmestyvä kiusallinen päänsärkykään yllättämään matkaajaa.






Viikonlopun reissailun ja kohtalaisen vähäisten yöunien jälkeen olo on tänään aikasta rapea. Mutta ei mitään sellaista, joita einormaalikäytäntöä pidemmät jokapäiväiset yöunet viikon aikana onnistuisi korjaamaan.

Kiitos herttaiset partakerholaiset ja kiitos Oulu
 - minulla oli todella ihana viikonloppu.


Millaisia fiiliksiä tai mietteitä teillä siellä ruudun toisella puolella on Oulusta?
Entä mitä tunnelmia teissä herättää tälläinen kotimaata halkova puoliextreme bussireissailu?

Ai niin, miten sinun viikonloppusi meni noin yleisesti ottaen?
Saitko nauttia talvikeleistä vai pilasiko viime viikon vesisade ehkä viikonlopun ulkoilusuunnitelmat?


Mukavaa maanantaita!


Rakkaudella,
Sallamari



Ai niin, siitä rakkaudesta  - siitä joka liikuttaa ihmistä läpi suomenamaata. 
Se on yhtälailla rakkautta puolisoa kuin ihan vaan partoja kohtaan.

Eihän näin mahtavalle tilaisuudelle vaan voinut sanoa ei.


Tosin ensikerralla matkustan lentäen.

So this is me

$
0
0


Facebookin "Katso muistojasi" -sovellus toi ruudulleni tänään muistoja seitsemän vuoden takaa. Löytyi tälläinen 25 asiaa joita et tiennyt minusta- haaste. Tuli ihana ja nostalginen olo noita vastauksia lukiessa.  Esiin nousi vahvana fiilis siitä, että tämän hauskan haasteen päivityskorjausten kera haluan jakaa kanssanne myös täällä bloginkin puolella.

Olkaa hyvä,
So This is Me - 25 faktaa minusta vuodelta 2009

1. Useimmat ihmiset eivät tiedä hiusteni luonnollista väriä Olin aito blondi kaksi ensimmäistä ikävuotta, sitten minusta tuli melko tumma tukkainen. Joten suuret kiitokset hännelle, joka keksi keinotekoiset hiusvärit.
     
      - tähän kohtaan on korjatta sen verran, että nykyisellään ainakin yksi koululuokallinen ihmisiä tietää hiusteni luonnollisen värin. Koulussa on jokusen kerran tullut määriteltyä värikartan avulla omaa luonnollista väriä itseltään ja kanssaopiskelijoilta. Minun tukkani on luonnontilassa tummusasteella 4.

2. Minulla on vakava lukihäiriö, joka ilmenee tyypillisimmin siten että kirjaimet vaihtavat kirjoituksessani paikkaa.  En esimerkiksi näe eroa sanojen design - desing välillä, minulle kummassakain kirjoitusasussa nuo molemmat ovat yksi sama ymmärrettävä asia. 
Tämä seikkä voi selittää FORVER tatuointini - tai sitten ei.
- Ennustava tekstinsyöttö lukihäiriöön yhdistettynä aiheuttaa toisinaan hupaisia lukuhetkiä tekstiviestien vastaanottajille...

3. Minulla on myös joitakin samankaltaisia haasteita numeroiden suhteen. Minulle on haasteellista luetella numeroita ääneen. Yhden numeron luku on helppo, useampi tuottaa haasteita. Kun minun pitää sanoa ääneen esimerkiksi luku 36 saatan vahingossa sanoa 63. Historian saatossa on tullut jokusen kerran annettua väärä puhelinnumero jollekulle onnekalle - ihan puhtaasti vahingossa.
- Monivuotinen ura rahoitusmaailmassa eikä yhtään virhettä numeroiden suhteen, sillä olen kehittänyt itselleni työelämää varten varsin toimivan "numerorutiinin". Vapaa-ajalla en ole ollut yhtä onnekas numeroiden kanssa kuin työelämässä.


4. Ihmiset luulevat, että olen ylimielinen itsekeskeinen ämmä. Perimmäinen totuus on se, että olen todella ujo ja suurimman osan aikaa niin pelkää muita ihmisiä. Uusia ihmisiä kohdatessa jäädyn täysin enkä tiedä, miten toimia. 
- Ihmmissuhteet ovat yksi osa-asue elämässäni, joka on puhjennut kukoistukseen tämän paljastushaasteen alkuperäisestä kiroitusajankohdasta. Nykyään minä pelkään enää vain joka kymmenettä tapaamaani uutta ihmistä ja jäädyn sosiaalisissa tilanteissa ainoastaan pari-kolme kertaa vuodessa.

5. Olen hieman sosiaalisesti jälkeenjäänyt; minulla sosiaalisten suhteiden kultaiset pelisäännöt ovat täyttä hepreaa. Olen kyvytön lukemaan ihmisten sosiaalisia signaaleja.
- Sosiaalinen pelisilmäni on niin ikään kehittynyt paljon tämän paljastuksen alkuperäisestä kirjoituspäivästa. Nykyään olen enää satunnaisesti sosiaalisesti hämmentynyt ja toimin hieman tilanteeseen istumattomalla tavalla. Kaikkein vaikeinta minulle on edelleen ymmärtää sellaisia signaaleja, joita ihminen lähettää sosiaalisessa tilanteessa ollessaan kiinnostunut minusta.


6. Viiden vuoden ikäisenä minulla oli mielikuvitusystävinä 10 pientä hiirtä. Nykyään hiiret ovat olemassa lastenkirjan sivuilla.
- Hiiret on edelleen hyvässä tallessa, ihan samassa paikassa kuin 2009.

7. Kirjoitan lastenkirjaa. Tähän mennessä 1. luku on tehty. 
-Kirjasta on edelleen olemassa vain tuo ensimmäinen luku.

8. Olen ollut naimisissa 5 vuotta. 
- Päivitetään naimisissaolovuosien luku 13 vuoteen

9. Naimisiin menosta sovittiin ennen ensimmäisiä treffejä kasvotusten. Mielestäni päätimme hääpäivän ensimmäisillä treffeillä - asiasta en ole aivan satavarma
- Hääpäivän päättämisajankohta on edelleen yhtä epäselvä. Luotan edelleen muistoon, että päivä päätettiin jossakin välissä ensimmäisillä treffeillä.

10. Pelkää lintuja. 
- Pelkään lintuja yhä.

11. Ja siitä valtava flamingo koristaa tatuointina vasenta käsivarttani.
- Flamingo on saanut vuosien kuluessa kaverikseen pöllön, kaksi punalintua ja parin kurkia. Lisää lintukuuvia luvassa.

12. Pelkään myös hammaslääkäriä ja olen kerran peloissani iskenyt viattoman sairaanhoitajan kimppuun hyvin pienen hammastoimenpiteen aikana. Olin niin peloissani, että tajusin mitä olen tehnyt vastan kävellessäni ulos hammaslääkärin vastaanotolta.
- Hammaslääkäri herättää pelonsekaisia fiiliksiä edelleenkin. Tuli tästä mieleeni, että pitäisi kai piipahtaa hammaslääkärin vastaanotolla jokupäivä.

13. En aio olla ehdokkaana "paras äiti maailmassa" -palkinnon saajaksi.  En yleisellä tasolla pidä lapsista  vaikkakin jumalaoin lastani ja  rakastan häntä koko sydämestäni. Lapseni ensimmäinen sana muuten oli DAD, mutta olen minäkin satunnaisesti ykkösenä hänen top 10 listallaan.
- Lapset ovat nykyään ihan ok juttu. Miten enemmän sosiaalisien tilanteiden haastavuus on vähentynyt, sen helpompaa on kohdata tietoisista sosiaalisista normeista piittaamattomat ihmiset - pienet lapset.

14. Inhoan hiuksia. Omiani. Siksi pidän elämästä myös ilman niitä. 
- Vuoden 2009 jälkeen olen kokeillut pitkää tukkaa, lyhyempää tukkamallia, omaa väriä, kaikki sateenkaaren väriä, suoraa, kiharaa....ja viihdyn tukassa nykyään han hyvin.


15. En ole hyvä ilmaisemaan itseäni vierailla kielillä. Vuosien takainen ruotsin opettaja ukoi vakavasti minun osaavan norjaa, sillä olen onnistunut kirjoittamaan ruotsin kokeen niin huonolla kielellä että kirjoittamani sanat ovat enemmän norjaa kuin ruotsia.
- En edelleenkään osaa norjaa, mutta englanniksi kommunikoin nykysin jo aika kivuttomasti. Mitään kielineroa minusta ei ole kuoriutunut.

16. Minulla ei ole ollut paratas ystävä ala-asteiän jälkeen. Olen ystävä, mutta en koskaan se paras kenellekään.
- Koen olevani hyvä ja tärkeä ystävä aika monnelle ihmiselle. Nykyään minulle riittää tieto siitä, että olen ihmiselle tärkeä. Olen päässyt irti BFF pakkomielteestä. Kutsun Helsinkikodin Lindaa usein termillä BFF joka kuvaa täydellisesti sitä, miten iso rooli Lindalla on elämässäni.

17. Olen  multitaskaaja.  Kykenen suihkussa yhdellä kertaa levittämään shampoo hiuksiin,  harjaamaan hampaani ja laulamaan.
- Harjaan yhä hampaita suihkussa.

18. En voi syödä mitään, mikä maistuu oudolta. 
- Ei pysty ei. Oudolta maistuva ruoka jää toisille syötäväksi.

19. Selässäni on tatuointi, jonka on suunnitellut minulle ex-poikaystäväni, elämäni ainoa oikea ensirakkaus.
- Tatuointi ja kokemus ainosta oikeasta ensirakkaudesta ovat yhä voimissaan.


20. Minulla on vielä 2 lävistystä
- Nykyisin enää vai yksi.

21. Olen aina halunnu lävistyttää nenäni keskiruston siinä onnistumatta. En pidä ajatuksesta että kukaan koskisi nenääni, ajatus aiheuttaa hillittömät kylmät väreet kehossani. Sama päteen korvan sisäosien lävistyksiin - ihailen niitä, mutten halua että kukaan koskee sinne. Pelkkä ajatus että joku kaivelee korvaani saa kylmät väreet juoksemaan kehossani. 
- Nenä ja korvan sisäosat ovat edelleen koskematonta aluetta.

22. Olen vaihtanut etunimeni eikä isä vieläkään pidä ajatuksesta.
- Nimi ja isän mielipide ovat pysyneet muuttumattomina

23. Minulla on yksi ylimääräinen selkänikama. Se voisi merkitä sitä, että olen mutantti. 
- Mahdollista mutanttiuttani selvitellään edelleen.

24. Olen menossa kauneusleikkaukseen elokuussa. Minulle tehdään rintojen pienenneys  ja olen enemmän kuin iloinen, että löysin rohkeuden varata ajan operaatioon.
- Kaikkien jännittävien juonenkäänteiden jälkeenkin, olen edelleen iloinen että löysin rohkeuden lähteä toteuttamaan tätä operaatiota. Vaikkei se nyt mennyt lähellekään Strömsön tyyliin.


25. Elämäni suurin sankari on Wonder Woman. Vaihtoehtoisessa todellisuudessa olen naimisissa hänen kanssaan.
- Vaihtoehtoisessa todellisuudessa liittoni Wonder Womanin kanssa elää ja voi hyvin. 





Tälläisiä ajatuksia olen kirjannut Facebookin arkistoihin vuonna 2009.
Löytyikö paljastuksista teille lukijoilla jotakin aivan uutta minusta?


Luvassa on vielä yksi paljastus - ihan tuore tältä päivältä.
Haluaisin leikata hiukseni aivan uuteen malliin,
mutta minua jännittää tehdä se.

Minua - jännittää?
Ihmettelen itsekin, sillä minähän olen tähän asti aina vaan mennyt ja tehnyt uuden tukkatyylin itselleni tuosta noin vaan. Mitään jännittämättä, sen kummemmin miettimättä. Toiminut hetken mielijohteen ja fiiliksen mukaan.

Nyt sitten pohdin ja fiilistelen, että tohtisikohan sitä.
Nyt, kun kerrankin on mahdollisuus koulun puitteissa vaikka mihin.

Minä mietin ja emmin. Pohdin, että haluankohan nyt oikeasti tuollaista tai tälläistä tukkaa. Ihan kuin tukka nyt olisi jotenkin big deal -juttu minulle.

Apua, mitä minulle on tapahtunut!



Rakkaudella,
Sallamari



Saamelaisten kansallispäivä

$
0
0


Oikein hyvää Saamelasiten kansallispäivää!

Tuntuu jotenkin luontevalta jatkaa edellisen kirjoituksen teemalla ja paljastaa tänäänkin itsestä jotakin sellaista, joka saattaa jollekin lukijoistani olla ihan uutta tietoa.

Isoisäni äidin puolelta on kolttasaamelainen. Tämähän tekee siis äidistäni puoliksi ja minusta neljäosan verran perimältään saamelaisen. Tästä syystä Saamelaisten kansallispäivä koskettaa minua hyvin henkilökohtaisella tasolla. 

Saamelaisten kansallispäivä on vielä verrattaen nuori juhlapäivä. Suomalaiseen almanakkaan se merkittiin  vuonna 2004, vaikka itse kansallispäivästä päätettiinkin jo vuonna 1992. Juhlapäivän todelliset juuret juontavat yli sadan vuoden taakse, vuoteen 1917, jolloim Trondheimissä Norjassa järjestettiin ensimmäinen pohjoismainen yhteinen saamelaiskokous. Tämän kokouksen ajatuksena  oli pohtia saamelaisten elinmahdollisuuksia sekä ottaa kantaa saamelaisia koskeviin kysymyksiin, kuten liikkumiseen, maiden käyttöön, poronhoitoon ja koulunkäyntiin liittyvät kysymykset.

Suomen saamelaisalue kattaa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan alueen Sodankylän kunnassa. Suomen noin 6000 saamelaisista vajaat 3 000 puhuu saamelaiskieliä äidinkielenään. Huomattava osa Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, esimerkiksi, saamelaiskäräjien mukaan saamelaisia asuu kaikkiaan 230 kunnassa.

Tästä päästään luontevasti kiinni kutkuttavaan kysymykseen,
olenko minä saamelainen?

Saamelaiskäräjälaissa saamelainen määritellään seuraavasti; Saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Kielikysymykseen en osaa vastata yksiselitteisesti. Tiedän sen verran, että äitini ei ainakaan puhunut saamen kieltä. Isoisästä en sensijaan ole varma, hän on hyvinkin saattanut oppia saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Minun muistikuvissani ei ole havaintoja saamen kielen puhumisesta.

Kakkoskohtaan vastaus on tiettävästi kyllä. Tietojeni mukaan isoisän vanhemmista löytyy tarvittava merkintä ko. rekisteristä. Kenties isoisäkin kohdalla näin on.

Kumpaakaan vanhemmistani ei ole merkitty äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Minulle yksinkertainen vastaus saamelaiskysymykseen on EI - Minä en koe olevani saamelainen.


Eniten ehkä juurikielikysymykseen vedoten, Minä en puhu saamen kieltä eikä vanhemmistani kumpikaan ole puhunut saamen kieltä äidinkielenään. Pidän henkilökohtaisesti kielikysymystä hyvinkin tärkeänä, sillä yhteinen kieli on iso tekijä kulttuuria pohdittaessa. Saamelaisuutta pohdittaessa syntyperän lisäksi tärkeä osa saamelaisuutta on elävän kulttuuriperinnön vaalimista. 


Saamelaisten kannalta on surullista, että vielä tänä päivänäkään Suomi ei ole ratifioinut yli 20 vuotta sitten hyväksymäänsä alkuperäiskansojen oikeuksia määrittävää ILO 169 -yleissopimusta.  Sopimuksen ydinajatuksena on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen.  Edellinen hallituksemme päätti allitusohjelmassaan,  että tuo sopimus ratifioidaan syksyllä 2014, mikäli hallituksessa saavutetaan yhteisymmärrys saamelaismääritelmästä. Vaikka saamelaisten yli päättävä elin , saamelaiskäräjät,  ovat enemmistpäätöksellä ilmaisseet kannattavansa sopimuksen ratifiointi, sopimus on edelleen ratifioimatta.


Mitä minuun itseeni tulee,
 kerron hyvin avoimesti olevani saamensukuinen.

Vaikka saamelaiseksi minusta ei ole,
olen saamelaisista sukujuuristani kovin ylpeä ja onnellinen.


Tälläisiä tunnelmia tänään.


Rakkaudella,
Sallamari



Pehmeä koralli

$
0
0
Step one - sakset laulamaan

Lupaavasta otsikosta huolimatta se kovin lupailemani Project 333 kuulumisten päivitys joutuu vielä odottamaan inspiraatiota - kiitos kärsivällisyydestä sitä odottaville on tähän väliin hiukattava. Jotakin päivitystä sentään on tapahtunut, hiukseni ovat saaneet ihan uuden ilmeen.

Tukkaprojekti sai alkunsa viime viikon perjantaina, kun pitkän empimisen jälkeen rohkaistuin vihdoinkin leikkauttamaan täysin mallista ulos kasvaneet kutrini. On hassua ajatella että minä - se tyttö jonka tukka on muuttnut vuosikausia uuteen uskoon jokaisen kriisin kohdalla - olen keskellä tukkataivasta antanut tukkani tylsästi vaan kasvaa muodottomuuteensa

. Olen onnistuneesti löytänyt tasapainon itseni kanssa - käänntöpuolena itsensä löytämiselle muuten ilmenee jonkinlainen ujous muutosta kohtaan -   jatkuvaan muutoksen tarpeeseen ajavaa levottomuutta sisälläni ei enää yksnkertaisesti ole. Miten ironista, että onnistuminen kävi juuri tässä hetkessä, kun käsissäni on mahdollisuudet saattaa tukka mitä villeimpiin muotoihin. Ei tarvitse kuin kysyä, että auttaisiko joku ja luokkatovereideni joukosta löytyy oitis vapaaehtoinen auttamaan minua tukkavisioiden parissa. Opettajan valvovan silmän alla tietenkin.

Elämäni tilaisuus.

Mitä teen minä - pohdin viikkotolkulla, että raskisiko sitä nyt heittäytyä noin radikaaliin muutokseen, kun kerran tuossahan tuo nyt menettelee  tälläisenäkin.

Jep.

Step two to six - Make it work!


Lopulta rohkeus voitti ja tarpeellinen tukkapäivitys tuli tehtyä.

Aloitettiin visioimalla tukkaan uusi väri. Pehmeä korallinpunainen sävy, joka sain innoituksensa muutama viikko sitten Suomessa Guy Tanging luotsaamassa Olaplex -näytöksessä yhtenä tähtenä vierailleen värjäysguru Rebecca Taylorin hiuksiin loihtiista ihanista pastellivärisävyistä.

Kun varmuus oikeasta värisävystä löytyi, oli saksien vuoro.
Pitkistä epämääräisistä pään laella keikkuvista hiussiipakkeita oli vaan päästävä eroon.

Leikkausta ajatellen, tukka oli melkein valmis. Olen sitkeästi kesätukasta haaveillen kuukausitolkulla kasvattanut pään sivuosilla tukkaa. Koulun alkupäivinä sivuosat ajettiin kolmen millin pituuteen - jo olemassa olevaa hiusmallia vähän sivulta vaan siistiäksemme - Koska ihan hyvähän se tukka on niinkin.

Yeah right.

Joulun tienoolla sain vision kesätukasta - lyhyestä tiukoin graafisin linjoin leikatusta mallista Ajattelin mielessäni, että kasvattelen tukkaa rauhassa kevään. Viime viikon torstaina rohkenin kysyä opettajan mielipidettä, että jokohan tästä saisi sellaista lyhyempää mallia....

Onneksi rohkenin ja kysyin.
Mallinpäivituys tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Tukassa on pieni kynnys pääliosan ja sivujen välillä - sen verran pituutta uupui sivuhiuksista. Tasaisessa värisävyssä sitä ei huomaa ja seuraavalla leikkauskerralla tuo pieni jo korjaantuu ihan itsessään. On pakko kehua, miten äärimäise hienoa ja tarkkaa työtä luokkatoverini teki leikkauksen kanssa. Ei tarvinut itse keittiösaksien kanssa kotona peilin edessä korjata tukkaa - tuli kerralla kivasti leikattu tukka. I feel so lucky.


Värjäysprojekti aloitettiin vaalennuskäsittelyllä., jonka päämääränä oli saattaakoko hiuksisto mahdollisimmaan yhtenäiseen vaaleaan väriin. Hiusten lähtötila oli monivärinen - aivan juuressa oma todella tumma tyvikasvu, sen vieressä heleä fuchiaa ja latvassa aivan haalistunut pinkki sävy. Vaalennus tehtiin Olaplex nro 1. apuna käyttäen ja lopputulos oli vaalean kellertävä varsin yhtenäinen pohjasävy.

Varsinainen värjäys tehtiin sekin Olaplexin kanssa. Väreinä on käytetty KC Professionalsin Color Mask Paint suoravärejä Olaplex nro 2. laveeraten. Väriseoksessa päävärinä on hempeän pinkki Pinkadellion. Hempeä korallinen sävy on luotu käyttäen väriseoksessa pari tippaa raikkaan keltaista Lemon Zest sävyä sekä pisaran verran Hot Pink sävyä.

Laskelmiemme muukaan keltaiseen pohjaväriin yhdistettynä edellä esitetty värimix pitäisi saada  aikaan ihana pehmeän korallisen sävyn. Värikupssa sävy näytti aavistuksen verran vaalealta ja hivenen pinkkiin taittavalta, mutta ounastelimme hiuksen keltaisen pohjasävyn tasoittavan asiaan.

 Lopullinen sävy hiuksissa on juuri sellainen jota tavoittelimme.


Pehmeä huurteinen korallisävy.


Final Step - Nauti aikaansannoksesta.



Olen aivan rakastunut tukkaani.
Leikkausmalli toimii kasvoillani ja väri on fantastinen.


Tukan malli on rehellisyyden vanha tuttu, tälläinen tukka minulla on ollut noin miljoona kertaa aikaisemminkin. Ihana lyhyt mircomittaisella etutukalla varustettu malli, jonka haastava puoli on siinä että se vaatii huoltotoimenpiteitä noin kolmen viikon välein pysyäkseen ryhdikkään näköisenä.

Onneksi on reilu vuosi jäljellä tukkataivasta. Kiltisti vaihtareilla houkuttelemalla, saanen luokkatoverini auttamaan tämä lyhyen tukkamallin ylläpidossa.
You do mine and I do yours.

Toiveet on korkealla.

Kävin tänään ostamassa tukan ylläpitoon tarvittavat aineet 
- valkausjauhe, hapetin sekä Paint -suoravärit. 
Olaplexin saa onneksi ostettua koululta.

Bye bye Bad Hair Days!

Mitekäs ruudun sillä puolella,
Millaisia tukkainspiraatioita itsellenne te olette löytäneet tässä lähiaikoina?
Mikä on sinun suosikkisävysi hiuksissa juuri nyt?


Mukavaa laskiaistiistaita!


Rakkaudella,
Sallamari


Hyviä ja entistä parempia valintoja

$
0
0


Tutkimusmatkalla parempaan oloon - osa III


" On hetkiä, kun mä mietin että miksi oi miksi. Mitä ideaa tässä on??? Pääset kahdeksan jälkeen kotiin ja vietät lähestulkoon lopun valveillaoloajastasi laittamalla seuraavan päivän eväät.

Miksei vaan mene Heselle lounaalle, syö suklaata välipalaksi, jäätelöä illalliseksi ja vedä palanpainikkeena kiltisti vaan ne kolesteroli- ja sokerilääkkeet.

Mikä hiton vimma saa ihmisen haluamaan jotakin mukamas parempaa?
 Kivempi olisi maata sohvalla ja syödä sitä suklaata.

Mutta ei, takasin hellan ääreen. 
Koska mä kuvittelen, että nää on ne paremmat valinnat.
..niin, ehdin mä avautua asiasta facebokissakin. 

Poltin siinä samalla ehkä vähän ruokaa pohjaan.
 Mut hei, kaikkee ei vaan ehdi annetun 24 vuotokausitunnin puitteissa.

‪#‎endoftherant‬ "

Keskiviikkoiltana kaikesta väsyneenä, tulee päästeltyä ylimääräisiä höyryjä Facebookissa vertaistukea etsien. Eikä siinä mitään, näin on hyvä tehdä ja lohdutusta liikeni kyllä. Oma mieli parani kun sai purkaa sydäntä ja ystävät vielä tsemppasivat elämäntapamuutosprojektissa eteenpäin, joten kaikkiaan hyvälle mallile päivä kääntyi.

Myönnän, että hetkittäinn mietin todella mitä jäkeä on ehdoin tahdoin hypätä tälläiseen "Parempaa fyysistä hyvinvointia etsimässä" -projektiin juuri siinä kohtaa elämää, kun kotona vietetty aika on laskettavissa tunneissa. Käytännöllisempää olisi napata Heseltä se purilainen ja jatkaa päivää eteenpäin. Niin budjetillisesti myös aika samoihin viikkolukemiin päästäisiin euron purilaisten kanssa kuin kotiruokaa tekemällä  Se olisi vaan hitosti helpompaa, kun viettää puolet kotona viettämästään ajasta seuraavan päivän syömisiä miettien.

Minä viihdyn huonosti keittiössä, 
en todellakaan ole mikään ruoalaitosta nauttiva kodinhengetän. 

Koko tilanne olisi ihan toinen, jos kokisin ruoanlaiton antavan minulle jotakin. Jos kokkailu rentouttaiskini tai saisi mielen erityisen iloiseksi niin mikäs siinä sitten.

Onko olo kohentunut yksinkertaisista raaka-aineista tehdyn kotiruoan avulla?
Miksi oikestaan vielä kitkuttelen projektin parissa, jos projektin vaatimat muutokset kerran on näin tervaa minulle
- aika pohtia näitä kysymyksiä hyvinkin kriittisesti.

Ihan ensimmäiseksi se kiusallinen ihottuma, joka rehotti ihan valtoimenaan vielä tammikuun alkupäivinä. Ihottuma on saatu reilussa kuukaudessa kokonaan pois ihan pelkästään pienillä ruokavalioon liittyvillä korjaustoimenpiteillä. Ei tarvittu kortisoonia tai muutakaan lääketieteellistä apua. Näyttää siltä, että vehnästä ja ylettömästä glukoosi-fruktoosisiirapinsekä muiden vastaavien tärkkelyspohjaisten makeuttajien käytöstä luopuminen on ollut korjaustoimenpiteenä riittävä toimenpide ihottuman taltuttajaksi.

Toinen aivan silmillä havaittava - vaikka itsestäkin vähän uskomattomalta tuntuva -  ruokavaliomuutoksen ja vitamiinitankkauksen aikaan saama positiivinen kehitys minussa on hiusten kasvun piristyminen. Juurikasvua saa olla värjäämässä suunnilleen joka toinen viikko ja aivan uutta hiusta pukkaa kuulemma runsaasti. Havainnot perustuvat luokkatovereideni huomioihin - uutta hiuskasvustoa onkin käyty tässä viime viikkojen aikana katselemassa suunnilleen puolen luokan toimesta.

Yleiseen jaksamistilan kohtaqloon näin ruokavalio muutoksen kautta peilattuna  en oikein osaa ottaa kantaa. Minulle kevät on aina vuodesta se hankalin aika. Lisääntyvä valon määrä sekottaa elimistöä ja saa ainakinn minulla tunteet pintaan hyökyaallon lailla.

Tunnekuohut väsyttävät ja uni maistuu kyllä. Kahvin juontia vähentäneenä ja kolajuomista kokonaan luopuneena tunnen oloni koko päivän ihan pirteäksi kyllä - että ehkä ruokavaliolla sittenkin on vähän positiivista nostetta jaksamisenkin suhteen.

Ruokailusta on tullut säännöllisempää ja napostelutarve on selkeästi vähentynyt. Syön ravintorikasta ruokaa 4-6 kertaan päivässä enkä ateriahetkien välissä napostele "jotakin pientä kädenulottuville sattuvaa." 

Herkkupäiviä on viimeisen kuukauden aikana ollut kolme. Vaikka tietoisesti rajoitan iitseltäni glukoosi-fruktoosisiirapin määrää, en silti ole laittanut tärkkelysjohdannaisia makeuttajia mitenkään kokonaan pannaan. Kun karkkia tekee mieli, syön ihan oikeaa karkkia enkä mitään korvikkeita. Mutta määrät ovat pienemmät kuin ennen eikä karkin syönti saa ahmintaa ryöstäytymään valloilleen. Herkkupäivänäkin syön nykyisin ihan normaalisti ja otan sitten sopivan annoksen karkkia. Ennen herkuttelu tarkoitti sitä, että mätin sisuksiini kaikkea mahdollista herkkua sekaisin - teki mieli tai ei. - että kun kerran syödään herkuksi luokiteltuja juttuja, niin syödään varmuudeksi ihan kunnolla. Koskaanhan kun  ei voi varmuudella tietää saako niitä lisää heti huomenna.

Tunnesyöminenkin on jossakin mielessä rauhoittunut. Tai syömisellä vaijentamisen sijaan ilmaisen ehkä tunteita suoremmin kuin ennen. Viimeksi tänän koulussa annoin onnistuneesti tuneteille tilaa. Annoin tulla harmitukseni ulos ja hetkeä myöhemmin itkin liikutuksesta - täysin toisistaan riippumattmien eri asioiden vuoksi. Muttakun meni tunteisiin kumpainenkin tapahtuma.


Paljon positiivistä nostetta on elämään löytynyt näiden uusien valintojen myötä. Olen vakaasti päättänyt jatkaa tällä tiellä eteenpäin, vaikka vituttaakin kuluttaa vähäiset kotona vietetyt tunnit hellan ääressä. 

Toivotaan, että on mahdollista oppia nauttimaan keittiössä puuhastelusta.


Tarina jatkuu - stay tuned.


Rakkaudella,
Sallamari







Be my Valentine

$
0
0
meikkipohja : L'oreal Nude Magique Cushion sävy 01
kulmat, huulet ja posken sydän: NC by Lumene Candy Smile huulikiiltokynä Cotton Candy
ylärajaus silmissä: Maybelline Master Graphic
alaluomella: turkoosin sävyinen Maybelline Tattoo Color 24H 


Oikein hyvää ystävänpäivää kaikilleteille  tätä blogipäivitystäni lukeville!


Minun ystävänpäiväni on kulunut aika haipakkaa mukavassa seurassa. 

Sain aloittaa tämän ystävänpäivän valloittavien leidien parissa burleskikurssin merkeissä. Ihana kurssipäivä oli jälleen täynnä naurua ja omassa kehossa elämisen riemua - olen niin sanomattoman onnellinen saadessani jakaa oivalluksiani kehotietoisuudesta ja oman itsensä jakamisesta näiden valloittavan ihanien naisten kanssa burleskin liikekieltä apuna käyttäen. Tälläinen BodyLove Burleski työpaja on minusta mikä ihanin sisältö juurikin ystävänpäivälle - sattui kerrassaan sopivasti, että juuri tänään meillä oli yksi kurssipäivistä.

Ystävänpäivään on kurssittelun lisäksi mahtunut nii yhdessä perheen kanssa ravintolassa syöty lounas kuin hiljainen me-time -hetki kotijoukkueen rakkailta saamani uuden lahjakirja parissa. Mitään sen kummempaa juhlintaa ei minun osaltani tänä vuonna ystävänpävään liity. Olen tänään kovin kiitollinen hiljaisista rauhallisista perheen kesken vietetyistä hetkistä ihan oma kodin seinien sisäpuolla.

Eniten ystävänpäivän teema näkyy tänä vuonna ehkä tämän päiväisessä meikissäni. Ammensin meikkiini väriinspiraatiota tuosta ihanasta pinkkiturkoosista huivista ja eilen Kustom Kulture Showsta bongaamieni ihanien käsinmaalattujen kylttien sävymaailmasta.

 Olen tässä hetkessä täysin hullaantunut tuohon pinkit glitterikulmakarvat ja turkoosi tehosterajaus alaluomilla -yhdistelmään. Olen vakuuttunut, että tätä lookkia pitää hiukan jatkotyöstää ja kokeilla toisenkin kerran.

Pävän asu noudattaa tuttua linjaa - mustaa, tylliä ja korkeita korkoa.
Tämä mekko on osoittanut varsin täydelliseksi ostokseksi ja kilpaileekin saman tyylisen täyspitkillä hihoilla varustetun mekon kanssa luottomekon tittelistä.


OOTD - mustaa ja pöyhkeää


Sunnuntai ja huomenna siintää edessä taas uusi viikko.

Ensi viikko on minulle jännitävä, sillä siirrymme koulussa virallisesti nyt oppilaskampaamon puolelle mikä aikataulullisesti tarkoittaa aamuvuoro/iltavuoro viikkojaksoituksen alkamista. Minä olen niin rutiineja rakastava ihminen, että 8-16 rytmistä kahteen vuoreen siirtyminen jännittää hiukan. Tai enemmän kai jännittää aluksi nuo iltavuoroviikot - millä bussilla pitää lähteä kouluun, mitä aikaa pitää nousta, miten rytmittää aamutoimet ja sitä rataa. Rutiinin rakastamisen paskin puoli on se, että totutuista rutiineista pois vaihtaminen kuluttaa valtavasti voimia. Uuteen tottuminen on minulle erityisherkkyyden kanssa eläessä vielä tavanomaista vaikeampaa. 

Kahden viikon jälkeen olen toivottavasti löytänyt vuoroviikkorutiinin, eikä vuoron vaihto jännitä enää valtavasti. My hopes are high.


Miten te olette siellä ruudun toisella puolella viettäneet ystävänpäivää?
Onko teillä jotakin vuosittain toistuvia ihastuttavia traditioita näin ystävänpäivänä?


Rakkaudella,
Sallamari


Kevyttä huttua

$
0
0



Tuntuu luonnolliselta jatkaa eilen jo hieman sivuttua aihetta - tottuttujen rutiinien muuttumisen haasteellisuutta - tänään eteenpäin valottaen vähän lisää tämän hetken todellisia kuulumisiani. 

Opinnoissa on nyt edetty siihen vaiheeseen, että on aika jättää turvallinen tuttu kotiluokka ja singahtaa tosielämäsimulaation pariin asiakaspalvelusalin puolelle. Tämä muutos itsessään on todella tervetullut, kotiluokassa keskenämme nyhjääminen ei tässä hetkessä kehittymiskaartamme anna meille oppiskelijoille enää mitään. Muutos itsesään siis jees, mutta muuttuvat olosuhteet tuovatkin sitten koko joukon haasteita pelikentälle.

Ensimmäisenä haasteena eteeni heitettiin vaihtelevat aikataulut. Eikä siis ne sellaiset aikataulut mistä näkee koska asiakas tulee ja milloin seuraava on tulossa - niiden kanssa minä vielä selviän. Nekun ovat kerrassaa selkeitä, niiden kanssa tarvitse laskea minutteja eteen tai taaksepäin. Asiakass tulee ja seuraavaan kellon aikaan tulee uusi asiakas ja väliin jää työskentelyaika - simple as that.

Minulle haasteellisinta on hahmottaa abstrakteja aikatauluja, 
kuten koulumatkaan liittyvät aikatalut

Milloin pitää herätä, jotta ehtii ajoissa eri aikaa lähtevään bussiin?
Miten paljon aikaa vaatii aamutoimet?
Mitä aikaa lähtee se oikea bussi jolla ehdin koululle hyvin,
ennen oman vuoron alkamisaikaa?

Sama aikatauluhahmotukseen liittyvä ongelma minulla on myös Pikku Ässän lukujärjestystä lukiessa Kykenen juuri ja juuri hahmottamaan, milloin lapsi pitää herättää kello kahdeksan alkavana kouluaamuna. Koulun alkamisajan siirtyminen varttia yli kymmeneksi suistaa minut täysin raiteiltaan. Jep - lapseni lähes ainoa myöhästyminen koulusta on minun aikataulukyvyttömyyteni ansiota.

En vain hahmota milloin on herättävä,
 jotta ehtii eri päivinä ajoissa kouluun eri kellon lyömillä alkavina koulupäivinä

Tiedän että aamutoimii kuluu joka aamu ihan sama minuuttimäärä.
Samoin koulumatkaan kuluva aika on aina sama.

Siitä huolimatta en kykene hahmottamaan, mitä aikaa on lähdettävä kotoa kouluun jotta sinne ehtii ajoissa ennen yhtätoista, vaikka tiedän että kahdeksaksi kouluun ehtiäkseen on lähdettävä kotoa tiettyä kellonaikaa. 

Bussiaikataulut ja aamutoimiin kuluva aika muuttuu sameaksi minuuttipuuroksi kaikkina muina aamuina, kuin niinä jolloin kouluni alkaa kahdeksalta. Kello kahdeksalta alkavia aamuja olen harjoitellut onnistuneesti viimeisen puoli vuotta.


Tänään oli ensimmäinnen iltavuoroviikon aamu, jolloin koulu alkoi tutusta aikataulusta poiketen kahdeksan sijaan yhdeltätoista. Minä löysin itseni Helsingistä puoli yhdeksältä - koska niin on minulle helmpompi. Sen sijaan, että heräisin kokonaan omassa aikataulussa ja itsenäisesti suoriutuisin oikeaa bussiin, lähden JunttiPeen aikataulun mukaan tuntia normaalia aikatauluani myöhemässä rytmissä liikkeelle. Kovin aikaitahan se on, mutta jokin säännöllinen minun tuntema - ja valmiiksi jo olemasa oleva - aikataulu on minun hahmoituskyvyllä kivuttomampi omaksuttava kuin täysin uusi aikataulu.

Ratkaisu pitkiin aamuhetkii Helsingissä on ehdottaa ystäville aamukahvitreffejä. Joka toinen viikko olen iltapäivätreffien sijaan tavattavissa aamulla ennen yhtätoista.

Toisinaan on itselle helpompaa surffata aaltojen mukana, 
kuin kaikin keinoin taistella niitä vastaan.


Aikataulunmuutos on osaltaan avittanut aistiyliherkkyyden valastumaan. Eikä tilannetta helpota työympäristossä iso joukko ennalta tuntemattomia ihmisiä. 
Tilanne on tilapäinen, kestoltaan vain noin parisen viikkoa. Meillä on käsillä siirymäaika, sillä edellinen opiskelijaryhmä on sen verran iso että näyttötutkinnot on tarvinut porrastaa. Yksi osa vanhoista oppilaista on antamassa näyttötutkintoa, loput meidän tutoreina asiakaspalvetutilassa. 

Ihmismäärän tuplaantuminen lyö ylitseni aivan hyökyaallon lailla - huomaan herkästi jumiutuvani omaan pieneen kuplaan ja vetäytyväni tilanteissa sivustakatsojaksi. Ihmetystä ympärillä aiheuttaa se, miten tuo alati niin sosiaalinen ihminen onkin tänään hiljaa. 

Minä jumitan.

Tilanne on henkisesti todella kuormittava. Pahin paniikin tunne on onneksi hallinnassa - happi ei lopu, eikä ajatus sumene aivan puuroksi. Silti osaamistasoni vajoaa hetkeksi monta askelta taaksepäin. Aivot skannaavat aivan liian aktiivisesti ympäristöä ja etsivät aihetta pelkoreaktiolle - huomaan miten skarpin terä ajatuksilta katoaa luoden elintilaan uskomattoman typeriltä tuntuville ajatusvirheille.


Olen ylpeä itsessäni siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni rohkenen reilusti sanoa asiasta ääneen. Kertoa, että tilanne jossa minut vedetään pienestä turvalliseksi kokemastani kotikolosta uusien ihmisten ympäröimäksi touhun keskelle aiheuttaa minussa erityisherkkyyden vuoksi voimakkaita reaktioita. Kerron avoimesti aistiyliherkkyydestäni ja sanon, että elimistöni kokee aistiärsykkeet ympärilläni juuri tässä uudessa oudossa tilanteessa paljon todellisuuttaq voimakkaampina. Että minun sisälläni on ikään kuin vahvistin ja sen vuoksi koen ympärilläni aistittavat ärsykkeet muita voimakkaammin.

It's only in my head.
Samalla kaikki kokemani on minun todellisuudessani totta koko rajuudessaan.

Eikä se ole vika, 
se on ominaispiirteeni.

I am born that way.

Se on asia, jonka kanssa osaan elää.
Se on toisaalta asia, jota en voi muuttaa itsessäni vaikka tekisin miitä.

Siksi olen uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle ja täysin tuntemattomaan tilanteeseen heitettynä ensimmäiset hetket varautuneen ja täysin osaamattoman oloinen.

Hiukan kuin pirretyssä elokuvassa se Bambi liukkaalla jäällä.


Tilanteessa mnua itseäni tänään harmittaa eniten se miten elimistöni kuormittuu voimakkaksi kokemistaan aistiärsykkeistä tavanomaista enemmän. Olo on todella väsynyt - vähän kuin olisi oikeasti antanut kaikkensa, vaikka tietää pääasiassa vain seuranneensa sivusta toisen työskentelyä koko päivän ajan. 

Kaikki se ympärillä tapahtunut muutos vanhaan totuttuun - kirottu uusi kiva, Kirottu erityisherkkyys, joka saa kaken tuntumaan paljon todellisuutta suuremmalta, kun vaan on pakko kohdata kakki uusi niin voimallisin reaktioin. Musta tuntuu synkemmältä, valkoinen valkoisemmalta - pienet surinaäänet ovat suunnilleen poimmikoneiden jylinän luokkaa ja jokainen hiustenkuivaajan henkäys kuin myrskytuuli pyörisi ympärillä.

Hassuinta on se, että elimistö väittää kaiken kokemani olevan totta juuri tuolla äärimmäisellä voimakkuudella, vaikka aivot sanovat että ei se niin oikeasti ole. Joka tilanteessa aivot perustelevat elimistölle, että se mitä luulet kokevasi  ei ole se totuus mitä ympärillä tapahtuu - ikäänkuin alituinen pakonomainen korjausliike aivojen ja kehotuntemusten välillä.

Vähemmästäkin väsyy.


Onneksi kaikki on hetkellistä ja tilapäistä.
Ohimenevää.

Vaikkakin aikalailla sietämättömän tuntuista.


Kaikki tämä on osa minua.
Vähän elämää hankaloittavaa,
mutta silti osa minua.

Minä olen hyvä ja rakastettava näiden ominaisuuksieni kanssa.
Tänään juuri tälläisenä.

Minulla on lupa olla,
juuri tälläinen.

Onneksi osaa nykyisin puhua asiasta ja jäsennellä tuntemuksiani.
Osaan pyytää apua ja sanoa, että tämä tilanne vaatii minulta ehkä enemmän kuin joltakulta toiselta koska minä satun olemaan ominaisuuksiltani sellainen erityisherkkä aistiyliherkkyyksien kanssa elävä. This is who I am - auta minua tekemään todellisuudestani tässä hetkessä helpompaa.

Onnea on toisen valmiiksi tekemä lounas huomiseksi.
Onnea on, kun tietää että joku tulee vastaan bussipysäkille illalla.
Onnea on, kun voi luottaa että toisen kello ainakin herättää huomenna aamulla.

Onnea on ystävät, jotka ottavat minut juuri tälläisenä.


Onnea on osata olla kiitollinen elämästä.

Onnea on saada sanoa, että haastavanakin päivänä tiedän että juuri tämä haasteita täynnä oleva hetki on osa minun unelmaelämääni.


Mukavaa alkanutta viikkoa!



Rakkaudella,
Sallamari

Pastellisävyisen tukan ylläpito

$
0
0
Myönnettäkööt, minä olen Olaplex koukussa.
Kotioloissa "boostaan" omaa pastelliväriä laveeratun suoravärinn avulla.
Fiiliksestä riippuen laveeraan väri joka Olaplexillä tai hoitoaineella.


Trendikkään pastellitukan kanssa eläessä olen huomannut useasti päätyväni keskelle keskustelua, joka tiivistettynä menee näin
- " Toi sun tukka on ihana värinen! 
Mäkin tahdon tollasen pastellitukan, muta ei se väri kestä mulla! "


Näistä keskusteluista insppiroituneena päätun nyt jakaa kanssane muutamia vinkkejä veikeän pastellisävyn ylläpitoon kotioloissa.


Minun reseptini shampoolle on miedosti pesevä ja vähän vaahtoava tuote.
Vaahto irroitaa tehokkaasti likaa - ja myös väriä - siksi vähemmän vaahtoava vaihtoehto
on minun valintani. Vähän rasvoittuvalla tukalla kelpo vaihtoehto.

On syytä aloittaa tunnustuksella. Tunnustan nyt julkisesti olevani laiska hiusten pesijä.

 Pesen tukkani keskimäärin pari kertaa viikossa - hyvänä viikkona kolmesti, huonompana ehkä vain kerran. Vielä yllättävämpi tunnustus ehkä on se, että shampoopesen hiukset kotioloissa vielä tätäkin harvemmin, ehkä pari- kolme kertaa kuussa. Pääasiassa hiustenpesurutiineihini kuuluu hiusten hyvä huuhtelu pelkällä vedellä, jonka perään levitän tukkaan hoitoainetta ja pesen aineen pois muutaman minuutin kuluttua. Ei kyllä ole mitenkään harvinaista, että poikkean saunan lauteillakin hoitoaine päässä - ei tukka suutu vaikka hoitoaineen sinne hetkeksi jättääkin.

Olaplexiin hurahdettuani pyrin hoitamaan hiuksen vähintään kerran kuussa Olaplex 3. aineella Aineen annan vaikuttaa hiuksessa aina käyttökerralla paristakymmenestä minuutista ylöspäin. Aika monasti tulee lauantain ratoksitehtyä kotitöitä Plexit päässä.

Pidän yllä hiusten pastellisävyä lisäämällä pienen tilkan väriä hiuksiin noin joka toisella pesukerralla. Värin sekoitan joko hoitoaineen tai Olaplex 3. joukkoon ja levitän seoksen tasaisesti koko päähän. Jos olen yhtään jaksavalla tuulella levitän seoksen huolellisesti pensselillä peilin edessä, vähän laiskempana päivänä laastin seosmassaa ihan käsin hiusiin aloittaen niskasta ja hiuksen sivuilta edeten siitä sitten päälakea kohden.

Sekoitan värit ja laimennusaineen - hoitsikka tai plexi - yhteen aina kupissa. Meillä kylppärissä on  tyhjä kuppi siististi pesutuotteiden vieressä odottamassa tulevaa tarvetta  Kun tarvikkeet on kylpyhuoneessa valmiina värin ylläpitotoimet sujuu oikeastaan melko huomaamatta ihan normaalin suihkussa- /saunnassakäynnin yhteydessä, eikä asian suhteen tarvitse enempiä stressailla.

Suoraan purkista-käteen-ja-siitä-päähän -levitystekniikka toimii hätätilassa sekin. Itse pyrin viimeiseen saakka välttämään tätä tekniikkaa sillä suoraan purkista päähän -tekniikalla lyhyeen tukkaan väri eksyy helposti enemmissä määrin pään keskiosaan ja sivu-/niskaosuus hiuksesta jää vähemmälle värille. Tästä lopputuloksena on helposti sellainen epätasainen ja vielä enemmän kulahtanut vaikutelma. Pitkissä hiuksissa sama tekniikka saa aikaan lopputuloksenn, jossa käteen puristettuna väri riitti hyvin latvoihin, mutta päälaella onkin sitten vähemmän väriä saanut kohta - kulahtanut vaikutelma on helposti lopputuloksena tällä tekniikalla myös pitkissä hiuksissa.


Tuubivärin laimennusta - ensin pääväri tasaiseksi,
siihen perään sitten pieni sävytys. tarpeen mukaan.

Ylläpitovärjäyksessä käytän paljon alkuperäistä väriseosta vaaleampaa väriä, koska tarkoitus on vain elvyttää jo olemassa olevaa väriä eikä suinkaan värjätä tukkaa uudelleen. Lämpimien, paljon keltaista , siisältävien, värisävyjen kanssa on hyvä myös muistaa että lämpimät keltaiset väripigentit peseytyvät pois hiuksesta kylmiä sinisävyisiä pigmenttejä nopeammin. 

Oma korallivärini on yhdistelmä vaaleanpunaista ja keltaista. Tuo vaaleanpunainen on aikaansaatu punaisia ja kylmiä sinisiä väripigmenttejä käyttäen, joten haalistuessaan tukkani muuttaa sävyä keltasävyisesta korallista kylmää pinkkiä sävyä kohti. Siksi ylläpitovärjäyksessä lisään tukkaan hieman enemmän keltista väriä, ikäänkuin anatamaan lisää lämmintä sävyä tukan yleisolemukseen.

Sinistä ja kirkaanpunaista väriä sisältäneistä tukkavuosista on niistäkin ehtinyt kertyä kokemusta yllpitovärjäyksistä. Sen kokemuksen perusteella voin sanoa, että hyvin hoitoaineella laimennettuna saa kirkailla suoraväreillä  paljon kauniimman lopputuloksen kuin suoraan pullosta päähän -menetelmällä.

Kysymys siitä, mikä väri kulahtaa nopeimmin jakaa mielipiteitä. Minun empiirisen tutkimukseni mukaan kirkkaan keltaisena hehkuva tukka on vaiken ylläpidettävä - heti moniväriponitukan jälkeen. Monivärinen ponitukka on kiistatta ylläpidon haastavuudessa ykkönen.

Monenkirjavista ponniväreistä vielä sen verran lisäystä, että niihen ideanahan ei ole se kestävyys. Ne ovat salamarakkauden lailla hetken huumaa, tarkoitettu täysillä nautittavaksi juuri nyt ja tässä hetkessä. Tänään ne ovat kauniit ja ihanat, huomenna ne ovat mitä ovat - miksi murehtia huomista vaan keskittyy nauttimaan täysillä tässä ja nyt.


Valmis pastellinen vaalea väriseos.

Omassa tukassani ei värin kauniina pysymisen kannalta ole suurin huoli tuo kuluminen, paljon isompi murhe on huumaavaa tahtia esiin pyrkivä tyvikasvu. Hyvän vitamiinikuurin seurauksena tukkani kasvaa tällä hetkellä uskomattomalla tahdilla. Juurikasvu erottuu selvästi seitsemän päivää värjäyksen jälkeen, kuten kuvasarjan alimmasta kuvasta on havaittavissa. Tilannetta ei yhtään edesauta se, että väriltään oma luonnollinen tyvikasvuni on pari-kolme astetta tummimmasta mahdollisesta sävystä vaaleampaa. Kateeksi käy maantienharmaiden suomineitojen kanssasiskojen luonnolliset värisävyt tsssä kohtaa.

Maanntienharmaana olisi helpomaa olla pastellivärinen.

Väriseos päähän ja eikun odottelemaan.
Juurikasvu on smelko jäätävä jo vikko värjäyksen jälkeen.

Koko blogipäivityksen poinnttina on kertoa, että kauniin tukan tavoittelu kysyy valmiutta sitoutua kauniisti tehdyn tukkavärin säännölliseen kotihoitoon. Olipa tukassa kiharapohja, kaunis sävy tai räväkkä leikkaus kotonatehtäviä toimenpiteitä tervitaan. Itsestään kauniina pysyvää tukkaa on harvemmalla. En pysty sanomaan, ettei sellasita ole kellään sillä tuttavapiirissäni on muutama tälläinen alati kauniina itsestään pysyvän ihmetukan omistaja. Toki joinen heistä on luonnonvärinen ja kauniilla luonnonkiharalla paksulla hiuslaadulla varustettu.


Envy envy envy.

Pastelli tukkaa himoitsevan on syytä kysyä - voinko sitoutua tähän tukkaan ja sen mahdollisesti vaatimiin ylläpitotoimiin?  Kerran kuukaudessa ammattilaisella teetetty värjäys ei välttämättä auta pitämään tukkaa täydessä iskussa koko värjäyskertojen väliin jäävää aikaa. Mitä teen sen väliajan - huollanko tukkaa vain annanko sen haalistua huolettomasti?


Huolellisella hoidolla pastellivärisen tukan kanssa pärjää iha kivasti. Huoleton boheemitukka syntyy haalistuneista sävyistä ja reilusti rehottavasta juurikasvusta. 

Kummassakin valinnassa on puolensa.


Löytyykö teiltä lukijoilta lisää hyviä vinkkejä pastellitukan ylläpitoon?
Kaikki vinkit ovat tervetulleita.


Mukavaa torstaipäivää!


Rakkaudella,,
Sallamari


Dirty Girl - puhtaaksi myrkyistä kotikonstein

$
0
0


Tämä viikko rykäistään käyntiin helpolla ja nopella DIY -vinkillä
 - Miten tehdä helppo ja vaivaton Detox ihonkuorinta kotoa löytyistä aineista.

Minä altistun lähes päivittäin haitallisille kemikaaleille. Huolimatta siitä,että hiusten värjäyksessä sekä muissa kemikaaleja sisältävissä toimissa pyrin pitämään kumihanskat visusti käsissäni saan osakseni keskivertotallaajaa enemmän ihokontaktia haitallisten kemiaalien kanssa. Käsistä kemikaalijäämät siirtyvät huomaamatta muualle ihon pinnalle ja siitä eteenpäin aina kehon sisälle saakka.

Niskan hipaisu kämmenellä tai kevyt pyyhkäisy sorrmella silmäkulmaan - seuraavassa hetkessä käsiin eksynyt haitallinen ainejäämä kulkeutuu jotakin kautta kehon sisälle ja runsas kemikaalialtistuminen pääsee näin tappahtumaan aivan huomaamatta.

Onneksi on ihmisiä, jotka väliittävät minun terveydestäni jopa minua itseäni enemän. Sain taannoin ystävällisen opastuksen miten minimoida ihon pintaan jäävien kemikaalijäämien haitoille altistavaa vaikutusta helppotekoisen kuorinta-aineen avulla. 

Resepti on yksinkertainen, massa koostuu kolmesta joka keittiöstä löytyvästä raaka-ainesta.  Tarvitaan oliiviöljyä, merisuolaa ja sokeria. Seoksen taika on siinä, että sokeri kuorii pinnalliset kemikaalijäämät iholta, suola puhdistaa ihohuokoset niihin keräytyneistä kemikaaleista  ja oliiviöljy palauttaa lopuksi iholle sen luonnollisen kosteuden.

Itse käytän kuorintaa kerran-pari viikossa normaalin suihkussakäynnin yhtyedessä. Valmistan pienen  määrän seosta kulhoon ja suihkun yhteydessä hieron mömmöä kevyesti pyörivin liikkein ihoille. Seosta kasvoille levittäessä pyrin välttämään harkintä silmänympärysaluetta. Keskityn kuorinnassa käsiin ja pään alueeseen,  silä juuri käsien sekä niska/kaula/kasvot -alueen kulkeutuu eniten kemikaalijäämiä kehon sisälle.

Ylimääräinen plussa suolakuorrinnan lisäämisestä arkirutiineihini on ihon pehmeneminen. Ruokavalion ja kuorintaaineen oliiviöljyn yhteisvaikutuksesta kuivat iholaikut ovat historiaa.


Tekeeko joku teistä lukijoista kotona itse omaa kosmetiikkaa
- kuorinta-aineita, kasvonaamioita tai vastaavaa?
Otan hyvin DIY -reseptejä kotitekoisen kosemtiikan osalta innolla vastaan.


Tälläisiä tunnelmia tänään.
Paljon odotettuja Project 333 -kuulumisia luvassa myöhemminn tällä viikolla.

Oikein mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,
Sallamari


Viewing all 911 articles
Browse latest View live