Quantcast
Channel: Mangos For Flamingos
Viewing all 911 articles
Browse latest View live

Keskikesän toivotukset

$
0
0

Lämpimät juhannusterveiset täältä sateisesta Riikasta kaikille blogini lukijoille.
Minä odottelen kotimatkan alkua ja toivoton, että sinulla on elämänilontäyteinen, peloista ja ennakkoasenteista vapaa juhannus missä ikinä juhannusta tänä vuonna vietätkään! Toivon, että saisit tänä juhannuksena olla täynnä rakkautta elämää ja itseäsi kohtaan antaen elämänilosi valaista matkaseuralaistesi päivää tänäänkin.

Rakkaudella, 
Sallamari



Rauhallinen kotoilujuhannus

$
0
0
Väsynyt kotimatkalainen

Senverran intensiivinen oli tuo työmatka, että juhannus menikin sitten hiljaiselon merkeissä.
Oli jokseenkiin epäsosiaalisella tuulella, joten JunttiPeen ja Juhannusvieraan kehittämä katsotaan-kaikkia-omituisia-elokuvia -ohjelma oli enemmän kuin tervetullutta viihdettä. Täytyy sanoa, että talon miesväki (JunttiP ja Juhannusvieras) ovat olleet minua kohtaan koko viikonlopun erityisen ihania - pitivät huolta ruokahuollosta ja huushollin pyörittämisestä, sallien minun olla omissa oloissani ja nauttia rauhallisesta oleilusta. Vietin puolikkaan päivä puhumatta kenellekään - oli sellainen fiilis, että juuri tässä hetkessä hiljaisuus on se mitä kaikkein eniten tarvitsen.

Jooga on opettanut minulle hiljasuutta . tai oikeammin, olen oppinut sulautumaan hiljaisuuteen ehkä koe hiljaisuutta enää ahdistavana. Tila jossa minä hetkeksi vetäydyn pois kaikista sanoista, tuntui ennen äärimmäisen pelottavalta - ikäänkuin sanojen kadottua minä hijalleen lakkaisin jotenkin olemasta. Tässä hetkessä hiljaisuudessa on jotakin lohduttavaa ja energisoivaa. Lupa luovuttaa hetksi väsymyksen tunteen edessä ja sano, että tässä hetkessä minä haluan vain olla passiivinen - tarkkailla, tutkia ja nautiskella ympräröivästä maailmasta ottamatta aktiivisesti osaa tapahtumiin.


sunnuntai-illan alaston totuus

Juhannusvapaat on tehneet tehtävänsä - akut ladattuna ja minä valmiina uuteen arkiviikkoon.
Lähiviikkojen aikana luvassa kuulumisia Project333 tienoilta, kun ensimmäinen 3 kuukautta on kohta vierähtänyt ja vaatekaappi pitäisi päivittää seuraavaa 3 kuukautta varten.

Mitenkäs teidän juhannus on sujunut?

Rakkaudella,
Sallamari

Helsinki Pride -viikon tunnelmia

$
0
0
Miksi lääkäri päättää sukupuolen, vetosi tekstinä minuun.
Miten lääketieteellisesti voidaan ylipäänsä päättää tai määritellä ihmisen henkilökohtainen
sisäinen kokemus - olipa kysymyksessä sitten suru tai sukupuoli.
Kokemus on kokemus - aito ja oikea itsenään, ilman toisen ihmisen perusteluja tai määrityksiä.




Onnistuin hylkäämään ajatuksen kotikolossa (tai no Helsinkikotona minä tarkalleen ottaen tällä hetkellä luuhaan) turvallisesti yksinään vietetystä mä-en-tänäänkään-tahdo-tehdä-mitään -illasta, tsekkasin Helsinki Pride viikon tarjonnan ja suuntasin kulkuni Amnestyn jäjestämään Itsemääräämisoikeus ja Sukupuoli dokumentti-ilta/paneelikeskustelu tapahtumaan.

Hieman minua jännitti, sillä olen ollut viime päivät jokseenkin epäsosiaalisella tuulella - niin, että entä jos joku siellä vaikka erehtyy puhumaan minulle, ja minä en osakaan sanoa sitten mitään takaisin.  
Että mitä ne musta sitten oikein ajattelee.
Vaijensin pidemmittä vastaväitteittä mieleni yksinäisen väittelytuokion ja pakkasin itseni matkaan. Aivan sama mitä tulossa olisi minä olen tänään matkassa asenteella, että pahimmassa tapauksessa sitä huomaa, että hei mullahan on ollut pari tuntia aivan kivaa.

Tilaisuudessa näytetty dokumenttielokuva "Jotakin siltä väliltä" oli äärimmäisen hyvä - aito ja koskettava. Mikä hauskinta, dokumentin alkusekunneilla tajusin, että hei minähän tunnen tuo henkilön täällä oikeassa maailmassa. Tietyllä tavalla hieman hämmentävä kokemus, katsoa valkokankaalla hymyilevan ihmisen ilmeitä ja elekieltä yhdistäen mielensä perukoilla nuo hymyilevät kasvot samanaikaisesti tiettyyn arkielämässä koettuun tilanteeseen jossa saman hymyn on nähnyt lihallisena edessään.
Kombinaatiossa, tuo ihminen tuolla valkokankaalla on vieras, mutta kuitenkin samanaikaisesti jollakin tavalla ah niin tuttu,  on myös jotakin hyvin hämmentävä.
Ihana ja rohkea ihminen kaikenkaikkiaan.

Elokuvan jälkeen käyty paneelikeskustelu oli myös hyvin mielenkiintoinen. Tuo vireille tuleva translakiuudistus on todella mielenkiintoinen ja äärimmäisen tarkeä asia, vaikkei jokapäiväisessä arjessani tai peiliin katsoessa mitään lakiuudistukseen liittyvää pohdintaa ilmenekään. Oli todella antoisaa kuulla näkökulmia ja pohdintoja juridisen sukupuolen ja lääketieteellisen sukupuolimäärittelyn eroista ja yhtymäkohdista.

Minusta oman juridisen sukupuolen määrittely tulisi olla jokaisen ihmisen, omaan henkilökohtaiseen sukupuolenkokemukseen perustuva, oikeus. Oikeus muuttaa tilastoissa pilkahteleva määritetty sukupuolensa vastaamaan omaa sisäistä minäkuvaa ilman ulkopuolisen tahon suorittamaa tutkintaa tai tulkintaa. Oletusta siitä, mitä tuo ihminen vaikuttaisi olevan.
 Työminäni hangoittelee heti kättelyssä tälläistä ajattelumallia vastaan, sillä työssäni törmään päivittäin tilastollisiin haasteisiin ja esimerkiksi siihen tosiasiaan, miten syvästi me suomalaiset olemme sidoksissa sukupuolen määrittävään henkilötunnukseemme.  Nykyisellä henkilötunnusjärjestelmällä omaan henkilökohtaiseen kokemukseen perustuva oman sukupuolensa vapaa määrittäminen aiheuttaisi roppakaupalla hankaluuksia on yksiselitteisesti valtava haaste,  argumentoi siis riskianalysointia rakastava työminäni. Toisaalta tuo työminä on ongelmien näkemisen sijaan tottunut käsittelemään haastavia tilanteita ja ratkaisuja niihin, järkeilen jatkoajatuksena heti, että sittenhän me voitaisiin viedä uudistuksia niin pitkälle, että uudistetaan samalla koko henkilötunnusjärjestelmä - lakataan yhdistämästä sukupuolta ihmisen henkilötunnukseen kokonaan. Reilut kuusimiljoonaa pientä muutosta - byhyy, heille jotka syystä tai toisesta palavasti ovat kiintyneet nykyiseen henkilötunnukseensa - niin ja 0,1 prosentin virhemarginaalilla epäselvyyksiä sattuisi noin kuuden tuhannen ihmisen kohdalla. Parin kuukauden selvittelytyöllä kaikilla meillä olisi uusi kelvollinen sukupuoleton henkilötunnus.
Ei hassumpi idea, eihän?

Omakohtaista ensikädenkokemusta sukupuoli-identiteetin ristiriidoista minulla ei ole. Minut on kyllä haastettu pohtimaan omaa sukupuolikokemustani - olen nimittäin kärsinyt Body Dysmorpic Desorderista, siis kehokuvan hahmottamishäiriöstä (hyvin tyypillinen syömishäiriön sivutuote) ja kehonkuvan hahmotusta ja kokemiani vääristymiä diagnosoidessa pohdittiin lääkärin kanssa myös sukupuolikokemusta ja siihen liittyviä tuntemuksia. Olen aina ollut vahvasti identifioitunut biologiseen sukupuoleeni -  lienee  niitä harvoja täysin varmoja ristiriitavapaita omaaviani tuntemuksia. Bodydysmorfiasta sen verran, että minulla se ilmeni kokonaisvaltaisena oman kehon käsittämättömyyden tuntemuksena - en osannut havainnoida omia mittasuhteitani tai tiedostaa sitä mistä jokin osa kehoa alkaa ja mihin se loppuu, myös peilikuvani oli minulle täysin vieras. Tietyssä mielessä voisi sanoa, etten nähnyt peilistä mitään. Myös viha omaa kehoa kohtaan oli valtava, joten tietyssä mielessä on aivan loogista lääkärin taholta tuoda tarkastelun alle myös omaan sukupuoleen ja sen kokemiseen liittyvät näkökohdat.

Kaikkiaan siis ehdottoman mukava ilta.
Olen saanut omalta osaltani olla osallisena tämän vuoden Helsinki Pride tapahtumassa, vaikka tuo lauantain päätapahtuma näillä näkymin jää tänäkin vuonna minulta väliin.

Olen myös kantanut korteni kekoon parempien ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta - osallistuin Amnestyn valokuvavetoomuskampanjaan translain uudistamisen puolesta. Minusta napattiin tämän postauksen alussa näkvyä kuva, jonka rakkaudella allekirjoitin. Kuva toimitetaan yhdessä muiden kuvavetoomukseen osallistuvien kuvien kanssa eduskuntaan syksyn kuluessa - toivottavasti vetoomuksella saadaan vaikutettua päätöksentekijöihin niin, että tulevaisuudessa suomessa saadaan aikaiseksi ihmisoikeuksia kunnioittava translaki.

Meillä jokaisella tulee olla oikeus ihmisoikeuksia kunnioittavaan kohteluun.
Minun pienessä omanapakeskeisessä maailmassani mikroskooppisessa mittakaavassa katsottuna, prosessia läpikäyvät ystäväni ovat lakiuudistuksen arvoisia.
Immediate impact - vastauksena lakiuudistukseen minun mikroskooppisessa maailmassani roppakaupalla kokonaisia ja onnellisempia ystäviä.
Suhteuttakaa itse omaan maailmaanne ja mittakaavaanne.

Niin, ja mistä minä voin tietää miten lapseni itsensä varttuessaan lopulta kokee.
Minä voin vetoomukseen osallistumalla vaikuttaa siihen, että olipa hänen valitsemansa polku tässä elämässä millainen tahansa, olen ollut luomassa sille polulle parhaat mahdolliset kulkuolosuhteet.

Because we can.

Rakkaudella,
Sallamari

Formaliinistä vapautettu

$
0
0

 


Huomasitteko,
aurinko nousi tänäkin aamuna.

siitä huolimatta, että eilen minä rikoin aikankin kolmeatoista syömishäiriön sisälleni vuosien varrella salakavasti asettamaa Sallamarin niinkutsutun elämän -ehdotonta sääntöä,
niitä joiden rikkomimen aivan varmasti johtaa välittömään kadotukseen
epäpuhtaaksi ihmiseksi
Kun sä vittu et itse tajua,
että näillä säännöillä me halutaan vaan pitää sut turvassa.
Turvassa itseltäsi kun sä olet nii surkea ettet itse osaa.
lihallisuus on kaiken turmion alku.
sun parastasi me tässä haetaan.
että voisin olla ikuisesti 
PUHTAANA.
oikeasti hyvänä parempana ihmisenä
puhtaana.

FUCK IT.

Sääntöjen ainoa takoitus on ollut estää elämästä.
Ehkäistä kaikki hyvät hetket.
niin, koska ymmärräthän sä itsekin
että ethän sä reppana ole hyvien hetkin arvoinen.
Sä et vaan ole kyllin
tarpeeksi
sellaseen.

FUCK OFF.

Alkoholia työpäivänä - check
...sillätavalla pitkän kaavan mukaan, että aamun tuore hesari kotiutuu ennen minua - check
...niin siis sellaisena viikonpäivänä, että aamulla mulla on töitä - check
...niin että mä tiedän että mulla on aamulla töitä - check
Vapaaehtoisesti - check
...oma-aloitteisesti - check
antautuen oikeasti keskustelemaan ihmisen kanssa - check
nautten toisen ihmisen seurasta - check
ottaen toinen ihminen huomioon , kuunnellen ja ollen länsä - check
...koska mä pidän oikeasti tuosta ihmisestä ja sillä mitä se kertoo mulle on väliä ja merkitystä - check
suoraa puhetta seksistä - check
...niinkuin siis meidän kahden keskisestä potentiaalisesta seksistä - check
lihallisena olemista ja inhimillisiä tunteita - check
antautuen koskettamaan aidosti toista ihmista - check
...antaen toisen ihmisen koskea aidosti, niin että itse huomaa pitävänsä kosketuksesta - check
sanoa ääneen pitävänsä kosketuksesta - check
antaa mielen valetaa ajatukseen että pitäisikö mun suudella tuota juuri tässä ja nyt koska jokin mussa sanoo, että mä tahtoisin tehdä niin - check
todeta, että ei - ei pidä - koska hetki ei vaan ollut se oikea ja että oikea hetki tulee ja mulla on aikaa odottaa sitä, että ei oo kiire perille - lopulliseen loputtomaan olotilaan, siis kuolemaan -  vaan että on oikeasti kiva tehdä tätä matkaa vaan - check
saapua Helsinkikotiin uuden ihmisen kanssa - check
antaa sisäisen äänensä oikeasti sanoa, hei mähän tykkään tosta ihmisestä - check

KIITOS.
kaikille teillle, joiden kanssa olen harjoitellut kaikki niitä terapauttisia työkaluja
joiden avulla olen onnistunut itse löytämään itsestäni viimeinkin
rohkeuden elää.

Rikkoa olemassaolemattoman, joskin minun sisälläni hyvin kongreettisina vaikuttaneet, säännöt.
Säännöt, joita ei koskaan ole ollutkaan.
Miten voi rikkoa jotakin,
mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Sairaan mielen paradoksi.
Hienointa toipumisessa.
Se että viimeikin uskaltaa päästää irti olemattomasta näkymättömsästä
mielikuvituksen tuottamasta turvallisuudentunteesta.
Vähän kuin hyvästelisi mielikuvitusystävänsä,
joskin tässä kohden nuo mielikuvitusystävät hellän hyvästelyn sijaan hetetään valtameren pohjalle tiiliskiveen köytettynä, jotteivät ne koskaan enää palaisi.


Minä ole lihallinen.
Minä olen inhimillinen.

Ja kas,
uusi aamu saapui Helsinkiin tänäänkin.
Inhimillinen lihallinen krapulani ei estänytkään auringon nousua.
Itsensä rehellinen tähän hetkeen läsnäollevaksi asettaminen, 
ei saanutkaan tätä planeettaa pysähtymään.
Minä, viinipullot ja hyvä seura,
tuotti tähän aamun vain hymyn huulilleni.
Ei maailmanloppua.
Katastrofia tai hälyytistilaa.
Katkeruutta.
Pettymystä
Tai riittämättömyyden tunnetta.

Ai joo, 
sainhan minä tämän krapulan.
Suloisen levollisen krapulan.
Puoliväsyneen fiiliksen,
kehon muistutuksen siitä että hei sä elit eilen koko keholla ja mielellä läsnä hetkessä.
Hyvä tyttö.

Hups,
ei elämällä kuole.

turha odottaa tästä kuitenkaan jokaviikkoista traditiota,
loppuisivat ihanat ihmiset maailmassa.

Mutta aijon kyllä tästäedes yhä avoimemmin sanoa itselleni,
että joo tästä mä pidän.
Ja tälläisiä hetkiä lisää mun elämään.

last but not least,
paljastan pienen salaisuuden.
Eilinen oli ensimmäinen luku tarinassa,
josta kasvaa kaunis ystävyyssuhde.
sarjassa asioita, jotka se jokin herkkäaistinen osa minussa tietää
vähän niinkuin, että tuo on se jonka kanssa mä meen naimisiin,
hetkessä jolloin puoliso oli tosimaailmassa vain yksi nimi tietokoneen näytöllä.

kun eksyt lukemaan tekstiäni,
tiedät sisimmässäsi tehneesi eilen hyvällä tavalla vaikutuksen minuun.
 olen pitkästä aikaa ihastunut.
ihmiseen.
hyviin fiboihin.

harvinaista herkkua.
lisää tätä.



Mukavaa torstaita!

Rakkaudella,
Sallamari


 niin, tuo otsikon formaliini viittaus.
tottahan se on, että vuosien vuosikymmenen ajan mä olen tehokkaasti suorittanut itsesäilöntää.
Omaehtoista museointi - ollut olemassa, mutten läsnä.
Samalla tavalla kuin kudosnäytteen museon hyllyllä alkoholilla täytetyissä lasipurkeissa..
ollut olemassa, muttei läsnä elämässä.

Sexual Starvation - ilmiö nimeltä seksuaalinen anoreksia

$
0
0


Aloitetaan jämäkästi pienellä pohjustuksella, että idea tämän päivän blogitekstiin sai kipinää Iltasanomien seksuaalista anoreksiaa koskevasta artikkelista. Artikkeli itsessään on melko pinnallinen ja ehkäpä vähän mitäänsanomaton, mutta artikkelissa on hyvä linkitys Psychology Today -sivulle.

Ensimmäistä kertaa törmäsin tuon artikkelin johdattelemana yleisesti termiin seksuaalinen anoreksia. Olen itse vuosia pohtinut jollakin tasolla, että anoreksiani on hyvin kiinteästi linkittynyt myös seksuaaliseen ´ruokahaluuni´ (sexual appetite on se sana jota ajattelen, koetin sen tuohon vapaasti suomentaa mutta en ole varma kuvaako suomennus ajatustani yksiselitteisesti ). Minussa vahvimpana syömishäiriönä on aina ilmennyt anoreksia - tiettyä rataa kiertävä ajatusmalli puhtaudesta ja tahrattomuudessa ja anoreksia on asustanut ajatuksissani huolimatta siitä millainen fyysisesti ilmenevä syömiskäyttäytymiseni on milloinkin ollut. Anoreksia on minussa ollut enemmän kokonaisvaltainen häiriötila, kuin puhtaasti vain syömiskäyttäytymisenä ilmenevä häiriö.

Seksuaalinen anoreksia -termiin törmääminen on suuri helpotus minulle - nyt viimeinkin sillä mitä tunnen sisällä on minunkin maailmassani joku sana. Myös ulkopuolisen maailman ilmiölle antama tunnustus - siis se, että tälläinen asia on totta muillakin ja ympäröivän maailman havaittavissa - lisää helpotuksen tunnetta. Olen useamman tunnin ahminut tietoa ilmiöstä ja itku silmässä huokaillut tekstiä lukiessani aina kun löydän samaistumiskohtia siihen,
 että näin mä olen asian kokemut ja tuolla tavalla toiminut.

Mä olen vuosia läpi elämäni tuskaillut oman seksuaalisuuteni kanssa.
Mikään, milloinkaan tai kenenkään kanssa ei jollakin tasolla ole tuntunut oikealta.
Tai pikemminkin että aniharvoin mikää tuntuu oikealta.
Tai on tuntunut.
 enivei.
Haluaisin määritellä itseni aseksuaaliksi - sellaiseksi henkilöksi jolla ei ole laisinkaan seksuaalisia tarpeita tai haluja - mutta pohjimmiltaan kuitenkin seksuaalinen halu asuu minussa. Mikään seksissä nyt vain ei tunnu oikeasti oikealta. Enemmänkin vain jotenkin likaiselta, pelottavalta ja äärimmäisen ahdistavalta. Ooooh, ja pakonomaiselta. Joltakin sellaiselta jota elämässä on pakko olla ja jota on pakko tehdä ollakseen kelvollinen ihminen ulkopuolisen maailman silmissä.

Terapia on vienyt minua eteenpäin oman seksuaalisuuteni löytämisessä ison askeleen verran. Se, että tiedostin ja olen kyennyt monella tasolla hyväksymään joutuneeni lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, on parantanut minun suhtautumista itseeni seksuaalisena olentona valtavasti. Nyt seksuaaliseen anoreksiaan ja sen syntymekanismiin tutustuessani yhtäläisyyden menneisyyteni ja nykyisen olotilani välillä ovat hyvin selkeät. Seksuaalisen anoreksian synnylle altistavia tekijäryhmiä on karkeassa teoreettisessä tarkastelussa pääsääntöisesti kolme - seksuaalisen hyväksikäytön tai seksuaalisesti hylätyksi tulemisen kokemus, altistuminen jollekin ääripään ajattelumallille kasvuvuosina (syvä uskonnollisuus/täysi hälläväliä vapaus) ja kasvuympäristö jossa kulttuurisia, sosiaalisia tai uskonnollisia vaikutteita jatkuvaan seksuaalisuuden negatiiviseen kohtaamiseen.

Well, osuu ja uppoo jokainen noista tekijöistä.
Olen seksuaalisen hyväksikäytön lapsiuhri.
Olen kasvanut herkimmät teinivuoteni isovanhempieni huomassa, ympäristössä jossa seksuaalisuutta tai intiimejä hellyydenosoituksia toista ihmistä kohtaan ei ole ollut. Isovanhempani eivät koskaan suudelleen nähteni, vanhempani olen nähnyt suutelevan kerran - äitini tehdessä kuolemaa sairaalassa. Kasvuympräistöni on myös ollut äärimmäisen seksuaalisnegatiivinen - rakkaus, avioliitto ja raskaus olivat naisen elämässä äärimmäiseksi virheeksi luettavaa käytöstä. Jotakin sellaista joka johtaa ilmiömäiseen tuhoon ja tuskaiseen loppuelämään. Eikä seksistä tai seksuaalisuudesta meillä kotona puhuttu koskaa, paitsi huonojen muka vitsien merkeissä - että paras ehkäisykeino on pilleri polvienvälissä, koska silloin kukaan ei pääse tyttöä tuikkaamaan.
For real - ajattelen kaikesta tuosta nyt, reilusti yli kolmekymppisenä.

Minut ratkaisukeinoni siihen, miten selvityä seksuaalisuuden, seksuaalisuuteen suhtautumisen ja ylipäätään kaiken seksuaalisen olemisen  täyttämässä maailmassa jaympäristön minulle välittämien hyvin ristiriitaisten siitä siitä miten seksuaalisuuten tulisi suhtautua, oli paeta tässäkin suhteessa anorektisen ajattelun maailmaan. Anorektinen ajattelu muodostui selkeäksi selviytymiskeinoksi kaikkeen muuhunkin, joten sitä kautta on luontevaa että siitä tuli minulle se ainoa oikea vastaus miten selvitä oman seksuaalisuutensa kanssa.

oikeaksi vastaukseksi vuosien saatossa jalostui puhtaus
olotilaksi jatkuva ahdistus
tavoitteeksi olemisesta irtipääseminen

Olen vuosia tiedostanut dissosioivani seksuaalisissa tilanteissa - olen ruumillisesti läsnä, mutta henkisellä tasolla poissa. Seksiä harrastaa minun kehollani joku toinen. Tai no siis, en minä - sillä kongreettisesti (tai edes persoona-ajattelun tasolla) ketään toista ei ole.
On keho, jossa kotona ei ole ketään.
Noin pääsääntöisesti siis,
poikkeuksia löytyy ja ajoittain olen ollut täysillä läsnä seksiä harrastaessani.

Seksi päättyy usein minulla taivaallisen olotilan sijaan tyhjyyden tunteeseen ja itkuun.
Mikään ei tunnu miltään, tai sitten kaikki tuntuu vain ahdistavalta ja pahalta.
Kehonikin pettää minut, sillä jos nautintoa mitataan orgasmeill - joihin kehoni on aina ollut kykenevä ja vieläpä äärimmäisen helpon oloisesti - seksikokemukseni ovat siinä suhteessa aina kovinkin täydellisiä. Mutta sielussa kumisee tyhjää.

Kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja olen jättänyt kumppanini tyytyväisenä sänkyyn (tai minne ikinä) ja hipsinyt itkien vessaan oksentamaan.
Sisälläni seksin päälle vellonut paha olo sekä inho itseäni ja omaa lihallisuuttani kohtaan on ollut jotakin sanoinkuvaamatonta.
Pelkkä toisen ihmisen kosketus pahimpina vuosina riitti laukaisemaan oksennusreaktion.

Lisätkään yhtälöön vielä pakonomainen valehtelu - suurimpana itseäni kohtaan osoittama valehtelu. Ne hetken jolloin olen pakottamalla pakottanut iseni kuvittelemaan että nyt minä nautin seksistä ja että minä haluan oikeasti seksiä ja paljonpa haluankin. Näyttely maailmalle, että minä olen seksuaalinen olento joka nauttii seksuaalisuudetaan ja on jollakin tasolla hyvinkin seksuaalisesti villi ja vapaa. Ill do everything - mikään ei ole vierasta ja outoa.
Bullshit.
Ne vuodet kun kaikki on vain oksettanut.
Aivan kaikki.

Oma seksuaalisuus.
Seksuaalisuus mediassa.
Toisen ihmisen minua kohtaan osoittama sekusaalinen kiinnostus.
Jokainen seksuaaliseksi tulkittava katse.
Mikä tahansa fyysinen kosketus.
Se, että toinen ihmisen osaa olla seksuaalinen.
Se, että seksuaalisuudesta puhutaan.
Sitä näytetään minua ympäröivässä mediassa.
Että ylipäätään vittu on olemasa seksiä ja seksuaalisuutta.
Olen osoitanut kylmyyttä ja torjuntaa ihmisiä kohtaan,
vain estääkseni hellyyden tai seksuaalisten viritteiden ilmenemisen.
Olen vihannut, tapellut ja etäyttänyt ihmisiä itsestäni

Aika surullista.
100% seksuaalisen anoreksian kuvaukseen sopivaa.

Entä nyt?
Cat is outta bag.

Terapiaa.
Joogaa.
Hiljentymistä.
Itseensä kääntymistä.
Itsensä kanssa olemista.
Anteeksiantoa.
Hyväksymistä.
Eheyttäviä kokemuksia turvallisessa seurassa.

Uskon, että noiden avulla päästään jo pitkälle.

Toisaalta, kissa on ollut pöydällä tämän asian suhteen tietyllä tasolla jo varsin pitkään. Olen aktiivisesti tehnyt työtä oman seksuaalisuuteni eheyttämiseksi - paljon ennen kuin tiesin tuon termin omalle haavoittuvuudelleni - olen janonnut muutosta parempaa ja ollut valmis päästämään irti tuskallisista kokemuksia terapiassa tulleen seksuaalisen hyväksikäytön totta olemista seuranneen ´läpimurron´jälkeen. Olen ymmärtänyt ja anteeksiantanut itselleni jo paljon.

Tällä hetkellä rakenna seksuaalista minääni ja seksuaalista minäkäsitystäni uudelleen kaikessa rauhassa. Puhumalla entistä avoimemmin siitä mitä olen kokenut, millainen minä olen ollut ja tuomalla esille rohkeasti niitä toiveita, joita minulla on tulevaisuuden suhteen.

Janoan positiivisia seksuaalisia onnistumiskokemuksia.

En jaksa muistaa miten paljon blogin puolella olen maininnut JunttiPeen ja minun liittoni polyamorisesta luonteesta - meillä on sopimus siitä, että meidän parisuhteemme ei tarvitse olla ainoa seksuaalinen ihmissuhde kummankaan elämässä.

Rehellisyys ja avoimuus ovat avainsanoja - se millaista nautintoa ja kenen kanssa ihminen elämässä etsii ja löytää on toissijaista. On lupa sanoa, että haluan kokeilla mitä tuon tai tämän ihmisen kanssa meillä voisi olla. Minusta radikaalia on sanoa, että maailmassa on päivästä x eteenpäin on maailmassa vain yksi ja ainoa ihminen joka voi täyttää toiveeni ja mieltymykseni ja jonka toiveet ja mieltymykset juuri minä olen ainoana kykenevä täyttämään. Minusta me ihmiset olemme paljon paljon monitahoisempia. Toiveita ja mielihaluja, jotka eivät osu tasolla tai toisella yhteen juuri sen henkilön kanssa, jonka kanssa arkipäivä on parasta, mutta toiveita ja tarpeita jotka ovat itselle äärimmäisen tärkeitä jotta voisi tuntea olevansa ehjä ja kokonaisena olemassa.

Toivoa paremmasta on.

Se, että löysin olemiselleni määrittelevän sanan tänään
on vienyt minua huomaamatta monta askelta ehjempää olotilaa kohti.

Itsensä ymmärtäminen on totaalisen hämmentävää.
Emotionaalisten umpisolmujen avautuminen vähän järisyttävää.

Juuri nyt kaipaan lähellä oloa, kainaloon käpertymistä ja rapsuttelua.
Positiivisia toipumista edesauttavia turvallisia kokemuksia.

Im on my way to recovery.
 Tilannepäivityksiä luvassa.

 Paljon asiaa tänään.
Kenties muutama lohduttava sana ja vertaiskokemus jollekin samankaltaisten asioiden kanssa painivalle. Liitän tähän loppuun linkin Psychology Today sivustolla olevaan Seksuaalisesta Anoreksiasta kertovaan artikkeliin (in English). Google on pullollaan hyvää tietoa asiasta. Niin ja saa minua toki lähestyä privaviestillä, kun siltä tuntuu. Vertaistuki on toisinaan tarpeen.

Rakkaudella,
Sallamari




Homoja ja Hattaraa

$
0
0
Ill stand by your side and take your hand no matter what you grow up to be.
You have my support

Elämässä on kahden tyyppisiä perheitä
- yksi jonka ihminen saa syntymälahjanaan,
toinen jonka itse valiten rakentaa ympärilleen rakkaudesta.
Parhaassa tapauksessa, molemissa on samat tyypit.

Minun rakkaudella valittu perheeni on yksinkertaisest mahtava
- and so very supportive.

Prideilimme eilen Helsingissä kaikki yhdessä.
Mahtavainta oli saadaa pride-seuraksi mukaan Italian vieraat, 
ex-aupairimme Charly äitinsä Miselmi-tädin kera.

Miselmi-täti on yhdellä sanalla kuvattuna - super
Innolla ja mitään arastelematta Miselmi-täti kulki meidän rinnalla koko pride marssin osallistuen innolla marssin päätteeksi puistojuhlaan. Miselmi-täti on elämäni vahvin kokeumus suvaistsevasta jatläsnäolollaan valintoja tukevasta vanhemmasta/aikuisesta. Miten kerrassaan mahtavaa oli saada mukaan pridemarsille eläsämme kahden vuoden ajan kiinteästi vaikuttaneen melle rakkaan ja tärkeän ihminen ja tämän ihmisen äiti - nuo meidän etäperheenjäsenet. Miselmi-täti on itsesään suvaitseva ja avarakatseinen äiti, jonka huomassa on kasvanut minun lapselleni hyvin hyvin rakas ja tärkeän roolimallin viitan harteileen saanut ihminen. Hän, joka meidän vanhempien lisäksi on todella tärkeässä roolissa jakamassa tuota ehdotonta, toisen ihmisen juuri itsenään hyväksyää, rakkauttaan PikkuÄssälle.

"If you don't like gay marriage,
then don't marry a gay person.
Let someone else then do it,
and you do your marriage thing."
Miselmi-tädin tiivistävä lausunto,
johon kiteytyy mielestäni avarakatseisen maailmankuvan ydin.

Miselmi-tädissä on enemmän munaa, kuin minun ja JunttiPeen vanhemmissa yhteensä.
Pridille mukaan tulemalla, siis hyvin yksinkertaisella pienellä jutulla, Miselmi-tädin onnistuin osoittaa minua ja valintojani kohtaan enemmän tukea, mitä biolooginen perheeni on koskaan minulle osannut osoittaa.
Välittynyt viesti - you got my support - on äärimäisen tärkeä myös PikkuÄssän kasvussa. 
Lupa olla hyvä ja rakastettu juuri sellaisena kun on.

We love you just the way you are.


Minä ja nää reilut parikymmentätuhatta muuta.
(kaikkia ei kyllä saanut mahdutettua yhteen kuvaan)

Helsinkiseikkailu turistien kanssa on hyvä aloittaa Pridekulkueella ja puistojuhlalla, siinä kulkueen varrella kun ehti esittelemään Helsingin keskustan nähtävyyksiä ja rakennuksia. Mahtavia historiaa uhkuvia taloja, joiden sekaan aniharvoin muistaa jalkautua ulkomaisten veiraiden kanssa tallustamaan.

Mietin pitkään kulkueen alkua odotellessa,
että minkä alaryhmän alla minä tänään voisin pridessa marssia.
Soveltuvia ryhmiä on useita.
Voisin todeta olevani ainakin
vihreä
bi-seksuaali
kinkyhenkinen
polyamorinen
tietyllä tavalla aseksuaali tai ainakin lievästi siihen suuntaan kallellaan
sateenkaariperheeseen kuuluva
(vaikka eihän meidän perhe ole mikään ideaalikuva sateenkaariperheestä)
Amnestyn kannattaja
nörtti
kansainvälissä seurassa
marssimassa muiden oikeuksien puolesta
Marttakerhon jäsen
queeer

Tulin lopputulokseen, että kun PikkuS oli kanssani marsilla eilen ensimmäistä kertaa, olen tänä vuonna tällä pridemarssilla suvaitsevan ja kannustavan vanhemman roolissa.  Ehdoitta rakstavan äidin rooli tuntuu tässä hetkessä juuri oikealta, sillä olenhan itselleni tavoitteeksi asettanut rakastaa PikkuÄssää ehdoitta läpi elämän, riippumatta siitä millaisia valintoja PikkuS matkansa varrella tekeekään tai millainen aikuinen tuosta ihmisentaimesta ikinä kasvaakaan. Vaikka tulisi ihan tylsä ja tavallinen, sellainen joka ei marssimisesta ja kansalaisaktiivisuudesta pätkääkään kiinnostu. Äitiroolin luonnollista valintaa lisää sisälläni myllertävät kysymykset siitä kuka minä olen - oman seksuaalisuuteni kanssa painiskellessani siis. 
Äiti-rooli on tässä hetkessä minulle hengitystilaa antava, 
sellainen oman seksuaalisuuden pohdinnasta vapaa, valinta.

Sarjassa, hassua mutta totta 
Helsinki Pride2014 oli muuten JunttiPeen ja minun ensimmäinen yhteinen pridemarssi suomessa. 


"One journey, so many benefits."
Miselmi-tätiä lainatakseni.

Priden päälle piipahdettiin vieläLinnanmäellä.
Täydellisen aurinkoisen pridepäivän kruunasi maksuton panoraamakierron Helsingin yllä
 ja ihana tahmeansuloinen hattara.

"You have so many free nice things here."
Ei meinaa Suomalaisena aina itse huomata kotimaansa viehätystä.
"Happy lovely people and nice cheerful parade.
No-one was there protesting, everyone just seemed so happy.
Oh, and so wonderful nice weather."


OOTD - Having a Happy Pride
tuo hattara oikeastaan kruunasi päivän asuni

 Rakkautta ja Hattaraa, 
siinä resepti onnelliseen päivään.
Im easy to please.

Rakkaudella,
Aivan homona rakastaen,
Sallamari

Oivallusvapaa viikko olisi paikallaan

$
0
0


Seksuaalisesta anoreksiasta kertovan postauksen (tai no oikeammin ilmaistuna, siihen postaukseen liittyvien oivallusten jäljiltä) taiteilen selkeämmin tunnistattavasti kirjavien tunteiden vuoristoradassa. Hahmotan selkeämmin itse, että jo jonkin aikaa on ollut tämä mulla-on-oikeasti-ihan-hyvä-olla-mutta-silti-mä-tunnen-että-jokin-asia-vaivaa-ja-kokonaisuus-on-vähän-poissa-balanssissta -fiilis. Tarttumapinta tuon vähän-mua-tämä-nyt-vaivaa -jutun suhteen on sen verran olematon, että enemmän se on sellainen hetkittäin mieleen pulpahtava ajatus sen sijaan että olisi kokonaisvaltainen olotila.

Tai pieni tarttumapinta ehkä saattaa löytyä.
Jokin sisälläni sitkeästi koittaa väittää minulle, ettei minulle että minä olen liian erikoinen, liian vaikea ja monimutkainen kelvatakseni. Kysymys on niinkin typerästä yhtälöstä kuin deittailu ja se, että olen kehittänyt ympärilleni vahvan one-date-girl (vähän niinkuin one-trick-pony) -auran.
Ensimmäisten deittien jälkeen mielenkiinto minua kohtaan tuntuu katoavan.
toisia deittejä ei tule - yhteydenotot hiipuvat sadasta nollaan
Mä olen jotenkin aivan hukassa näiden kuvioiden kanssa.
Kohtaan ajoittain vaikeuksia ymmärtää ihmisten käyttäytymismalleja.

ehkä mä vain olen liian vaativa.
liian intensiivinen
liian rehellinen
liiaksi minä

kenties oikeasti treffailen aivan väärän tyyppisiä ihmisiä
ja tulkitsen väärin termejä
kasuaalinen
sekundääri
no-strings-attached

heidän odotuksensa ja halunsa,
eivät ehkä oikeasti vain kohtaa minun odotuksiani ja halujani

Sä olet intensiivinen kokemus,
kuvailee Linda mua mulle itselleni meidän keskusteluissa.
rehellisesti ja tuomitsematta
Sellainen vaatii seuralaisesta aika paljon.

Osansa on silläkin,
etten mä itsekään tiedä mitä mä haluan.
saako tänään koskettaa,
ja rohkenisiko tuon kanssa ehkä haluta hieman enemmänkin.
Vähemmälläkin epäröinnillä lähettää sekavaa viestiä ympärilleen.
suu sanoo toista ja keho vietii jotakin aivan muuta

ota siitä nyt selkoa.

olen mä silti vähän surullinen,
siitä ettei kukaan koe mua yhteydenoton arvoiseksi tapaamisen jälkeen.
sanoisi sitten edes rehellisesti,
että sorry mutta sä oikeasti olet mulle vähän liikaa.
totaalinen hiljaisuus vain on paskinta mitä voi toiselle ihmiselle tehdä.
tai äkillinen totaalinen hiljeneminen vähän niinkuin tilannetta vielä takemmin kuvaillakseni.

ehkä on ensin rakastuttava uudelleen itseensä,
antaakseen sitämyöden itselleen tilaisuuden olla rakastettava myös muun maailman silmissä.

Itsensä rakastamisen kanssa painiskellessa huomaan hakevani jälleen lohtua ruoasta.
Vielä joskun minä osaan hiljentyä ja käsitellä nousevat tunteet.
Sen miten kurjalta tuntuu kerta toisensa jälkee tulla
torjutuksi
hylätyksi
tuntea olevansa jollakin tapaa kelvollinen

miksi rehellisyys on niin pirun vaikeea,
itse kullekin meistä?

Sinullekin.

Harjoittelusarkaa riittää.
Onneksi olen löytänyt joogan,
auttaa kummasti hiljentymisen ja tunteiden hyväksynnän opettelussa.
Vielä koittaa päivä, 
kun lakkaan juoksemasta kipeitä tuntemuksia karkuun.


Tälläisissä tunnelmissa tänään.

Rakkaudella,
Sallamari

Pakko jatkaa vielä yksi kappale tänne.
Vaihdoin Bloggerin puolelta FB puolelle
ja universumi viesti jälleen.
Universumin vastauksia minun epävarmuuteeni,
kehoitus luottaa itseensä ja siihen tietoisuuteen
että minä olen hyvä juuri tälläisenä.
Siellä FBn puolella se minua odotti,
kaikessa rauhassa,
viesti ihanalta,
onnistuneelta treffikokemukselta,
treffien jälkeen - puhumme yhä.
elämä vei eri hetkeksi eri teille,
siitä huolimatta odotamme seuraavaa tapaamista.

niin.

Turku archipelago trail

$
0
0


Kesälomaterveissi suome Turuuust ja suome Turu ihastuttavast saaristost !
(melkein aidosti turkulaisittain toivotettuna)

Rakkaudella,
Sallamari


Kauhunsekaisia tunnelmia

$
0
0


Heräsin aamuyöllä varmana siitä, että joku tuli juuri sisälle taloon
- kauhusta jäykkänä ja henkeä haukkoen.
Meni kymmeniä sekuntteja ennenkuin mä tajusin kuka mä olen ja missä mä olen. Kun tajusin kuka mä olen ja missä mä olen jäi jäljelle kysymys siitä mitä on tapahtunut - niin ja aivan tolkuton pelkotila.


Jossakin syvällä järjen ääni koittaa kertoa, että mä olen nähnyt pahaa unta - kaikkialla on ihan rauhallista, kukaan ei ole tunkeutunut kotiin - että mä olen aivan turvassa. 
Väsyttikin aivan tolkuttomasti,
silmät yritti painua väkisellään kiinnni.
Mutta mä en voinut nukahtaa,
sillä selittämätön kauhuntunne oli ehtinyt vallata suurimman osan mun mielestä.
Tuntui että henki loppuu,
etten mä kertakaikkiaan vaan saa henkeä,
sellainen olo että mun olisi vaan pakko päästä pakoon.
Pelotti vaan niin valtavasti.

Hipsin hiljaa JunttiPeen luokse ja herätin sen itkien.
sain sanottua vaan, että mä oon ihan varma että ovi kävi äsken,
ja että nyt mä en uskalla nukkua,
koska täällä on joku 
tai ainakintäällä  kotona on nyt jokin vialla.
JenttiPee teki kaikkensa rauhoitellakseen,
puhui, silitti ja otti kainaloon.
Vuosien kokemus yöllisistä kauhukohtauksista on opettanut toimimaan.
Tälläkertaa mä en vaan päässyt siitä yli,
kauhutunne ei helpottunut ennenkuin koko talo oli tarkastettu.
Eihän sen auttanut kuin nousta ylös ja lähteä tarkastamaan tilannetta.

Ei täällä mitään oo,
sä näit oikeasti vaan pahaa unta.
Muistatko sä siitä mitään?

Mä muistan vaan sen, 
että mä huusin.
Ihan hetkeä ennen kuin heräsin,
siihen että meidän ulko-ovi kävi.

Sitten mä muitan vaan sen painavan kauhuntunteen rintakehässä.

Ensimmäinen yöllinen kauhukohtaus varmaan pariin vuoteen.
Tai siis niin paha kohtaus, että mä herätän muita ja mulla kestää ihan tolkuttomasti aikaa päästä siitä yli. Ihan pieniä kohtauksia tulee aina silloin tällöin, mutta niistä mä selviän yleensä omin avuin.
Nyt mä jouduin jättämään työhuoneen ja hipsin omaan sänkyyn nukkumaan.
Mähän olen lakannut nukkumasta omassa sängyssä,
sänkyyn nukahtaminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta.
Mä nukun varavuoteella työhuoneessa,
tai sohvalla - vähän fiiliksistä riippuen.

Oikeita painajaisia  en muista nähneeni aikoihin.
Enmä ole varma olikä tämä nyt sitten painajainen,
vai sellainen kauhukohtaus.
Painajainen selittäisi sen, että loppuyö toisen ihmisen vieressä  tuntui parhaalta vaihtoehdolta nukkumiselle sen päälle kun koko talo oli tarkistettu kaiken mahdollisen varalta.

Ei ollut murtovarkaita,
zombiehyökkäystä tai 
avaruusolioita.

Hiukan mua jännittää ensi yö.
Tämä päivä on mennyt tokkuraisissa fiiliksissä olohuoneen sohvalla,
kaksien päiväunien voimalla. Mä aniharvoin nukun päiväunia, mutta tänään en vain kerta kaikkiaan jaksanut pysyä hereillä. Pahimmista yöllisien kauhukohtausten ja painajaisten ajoista muistan sen loppumattomalta tuntuneen väsymyksen. Joskus lukiovuosina mä nukuin päivisin tosi usein päiväunia, yösin herätin puolet kotikerrostalon asukkaita huutamalla painajaisunissani.

Miksi nukkumisen pitää olla tälläistä helvettiä?
Ehkä huomenna on vähän parepi fiilis.

Mukaavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle jokatapauksessa!

Rakkaudella,
Sallamari

Tightlacing pohdintaa - so wearing a corset certainly changes your state of mind

$
0
0


Tämä postaus on luontevinta aloitaa kertomalla, että olen aina rakastanu salaperäistä turvallista tunnetta jonka tiukalle kiristettu korsetti luo ylleni. Ikään kuin olisi kokoaikaisesti napakassa syleilyssä.

Olen jonkin aikaa jo haaveillut ja miettinyt jokapäiväisestä korsetiin pukeutumisesta - sellaisesta puolileikillisestä kevyestä tightlacing -harrastuksen aloittamisesta. Ihastellut tight lacing harrastajia Instagramissa ja Pinterestissä - pohtinut käytännön ratkaisuja, googlaillut kaikkea tietoa asiasta ja kuitenkin aina lopulta päättänyt siirtää käytäänön kokeiluja tuonnemmaksi. Odottamaan jotakin salaperäistä parempaa hetkeä, sitä hetkeä kun mä vihdoinkin olisi jotenkin valmis kaikkeen uuteen ja kivaan.

Kahden viimeksi kuluneen viikon aikana olen, muutamasta Instagram kuvasta inpiroituneena, aloitellut varovaisesti käytännön tutustumista korsettielämään. Ihan aluksi kaivoin olemassaolevat kaksi-ja-puoli (puolikas siitä, että yksi korseteistani on osina työn alla, osottamassa muutamaatuhatta lisä swarovskikiveä kiinnitettäväksi itseensä) teräsluukorsettiani esille. Varovaisesti tunnustelin miten ne istuvat päälle - painaako tai puristaako jostakin epämukavasti.  Pidempi korseteistani on vuosia vanha, mittatilauksena tehty ja toinen, lyhyempi vyötärökorsetti, laadukkaasti tehty valmiskappale.

Aloitin korsettin käytön lyhyellä työpäivällä ja puolilöysällä korsetilla.
Hiljalleen olen edennyt yhä pidempiin käyttöaikoihin ja tiukempaan kiristykseen.
Tänään, parin viikon harjoittelun jälkeen, tilanne on sellainen,että kumpikin korseteistani kiristyy kiinni saakka, ilman epämukavuuden tunnetta ja siten että korsetin kanssa pystyy toimimaan normaalissa arjessa.

Laitoin viimeviikolla tilaukseen pari uutta lyhyttä valmiskorsettia
  sekä tukon  metalliluita uutta mittatilauskorsettia varten.

Miksi?

Koska tiukkaan korsetin yllepukeminen tuntuu minusta turvalliselta.
Kyin yllä olisi alituisesti lämmin tiukka halaus.

Mutta että tuollainen vahingoittaa sinua,
pilaa vatsalihakset ja siirtää sisäelimiä?

Tuskinpa,
Pitäisi innostua paljon paljon enemmän ja ruveta tosissaan tavoittelemaan ennätyspieniä lukemia, että terveys olisi todella vaarassa. Minähän olen toistaiseksi vain sellainen kevyesti tightlacingiä harrastava. Eipä sillä, etteikö ultrakapea uuma olisi houkutteleva ajatus.

Syömishäiriön mielestä ehkä liiankin houkuttele ajatus.
Jos vyötäröä kiristämällä voisi saada aikaan tunteen hallinnasta -
oman kehon hallintaa ja hallinnan tunteen takaisin ottoa.
Niin ja jos käyttäisi todella tiukkaa korsettia, 
eikä sitten voisikaan syödä oikeasti mitään.

Valehtelen, jos väitän hetkeäkään
ettenkö olisi pyäritelleyt noita ajatuksia mielessäni

Pitääkö oikeasti jokaisen asian sun elämässä,
olla jotenkin jossakin kieroutuneessa suhteessa syömishäiriöihin?
Että etkö sä muka voi käyttää korsettia ja kiristää vyötäröä 
ihan vain siksi että sä jotenkin pidät siitä?
Pitääkö aina miettiä jotakin itsensähallitsemista, omaa kehoa, kehonkuvaaq ja sellaista?

Eikai mitenkään erituisesti pidä,
mutta näin mä vaan toimin.
olen joka hetki vähän varuillani,
että mikä ääni mun sisällä kehoittaa kokeilemaan tai tekemään jotakin.
Todellisen minäni ääni ei aina ole se vahvin,
vaikka nykyään verrattaen vahva onkin.

sad but true.

Mä en ole vielä niin vahva, että voisin harrastaa ja kokeilla asioita
ihan vaan harrastuksen ja kokeilun ilosta.
Vielä on vähän syytä epäillä omia motiivejaan.

No mikä se oikeasti sitten on,
se sun motiivi tightlacing korsetointiharastuksen suhteen?

musta vaan korsetit on kivoja ja korsettiin pukeutuminen kivaa.
BULLSHIT!

no vittu se että,
mähaluannäyttääkauniiltajalaihaltajahaluttavalta
ja tuntea hallitsevani edes jonkin tilanteen 
tunte olevani TURVASSA
tiukassa turvallisessa syleisyssä
sellaisessa tilasssa, että mä voisin hetken rauhassa päästää peloista irti ja 
vain olla ja hengittää

UUUUPS.
ei kerrota kenellekään,eihän?

niin siis,
 musta korsetit on kivoja ja musta olis vaan ihan kiva käyttää sellaista enemmänkin




Jatkuuko korsetti-innostus?
Toistaiseksi ainakin.
Project333 osalta uusi vaatekausi alkoi kuun vaihteessa,
minun vaatekaapissani on sisällön vaihto vielä vähän kesken.
Kesän P333 valikoimassa tulee olemaan kaksi korsettia,
ja ihan vaattekappaleina eikä alusvaatteiksi luettavina ainakin aluksi,

Korsettiharrastuksen perimmäisen motiivin suhteen pitää vielä keskustella
ainakin kerran tai pari itsensä kanssa.

Mitä minä oikeasti tällä haen?
ja vielä tärkeämpänä,
Mitä minä oikeasti, siis ihan todella oikeasti, tästä korsettiin pukeutumisesta saan irti?
Tuottaako se minulle iloa ja mielihyvää?
Tekee omasta olosta varman ja turvallisen?
ellei, niin miksi mä sitten teen näin?

Kysymyksiä ja tänään aivan liian vähän oikeita vastauksia.

Ei auta kuin tutkiskella ja antaa aikaa.

Mukavaa sunnuntaita!
Harrastaako joku teistä blogiani lukevista tightlacing tyyppistä korsetointia?
Jos, niin miksi?

Rakkaudella,
Sallamari

On the Edge

$
0
0


Hetkiä, jolloin en osaa itsellenikään sano voinko mä erittäin hyvin vai harvinaisen huonosti.

takaraivossa jäytää ajatus,
 että pakkohan mun on ruveta syömään terveellisemmin
rajoitaa ruokamääriä
palata takaisin kasvisruokiin
tai oikeastaan voisi vaihteeksi kokeilla raakaravintoa
minimoida energiansaanti
maksimoida kulutus

tulla paremmaksi
puhtaammaksi
ehjemmäksi

että vihdoinkin olisi valmis

että oikeasti,
mun pitää vaan yrittää kaikkeni niin mä pystyn siihen
olemaan yhtä hyvä kuin toiset
vapaa ja onnellinen

terve.
toipunut
vahva ja onnellinen
puhdas
täydellinen

mun on vaan yritettävä enemmän
enemmän kuin koskaan ennen

sillä eihän tää näinkään voi jatkua

joskushan mun on pakko elää

takraivossa kytee halu juoksulenkille
enemmän treeniä
enemmän
enemmän
ja enemmän

persettäkin tarvis treenata,
mullahan on aivan kamala löllyvä takapuoli
ei sellainen kiinteä ihana pallo
siis että kyllähän mä takapuolista tykkään,
mutta että tälläinen.
sellainen kiinteä pallo kelpaisi.
vaikka isommassakin koossa
mutta ei todellakaan tälläinen

ja enemmän joogaa
sen avulla musta tulee vielä
vahvempi
puhtaampi 

oikeasti toipunut

siten että koko maailma tunnistaa mussa toipuneen
sellaisen vahvan selvinneen ihmisen

hyvän ihmisen
paremman

rakastettavamman

puhtaamman



Mikä vitun pakko sitä on kesä toisensa jälkeen olla näin sekasin.
Näin hukassa ja näin eksyksissä elämäänsä ja ajatuksiinsa.

Nyt mä sentään tajuan, ettei mikään noista ajatuksista ole totta.
Oikeasti totta.
Kapinayritys todellisen minän toiveita vastaan.
Tai toinen kapina oikeastaan,
sitä ensimmäistä kapinaa tukahduttamaan.
Ensimmäinen kapina sanoo, 
syö ja tuhoa
- ja sitähän tässä on viikkotolkulla jo toteltu
toinen tahtoo korjata asian,
tuhota epäsuoremmin kieltämällä kaiken.

todellisen minän tahto taiteilee noiden kahden ristitulessa,
väistyy viisaana taka-alalle
mutta kehoparkani joutuu sietämään kaiken taistelun
Once again I am a battlefield.

Onko pakko jaksaa?


Tänään mä oikeasti tahtoisin vain luovuttaa.

Rakkaudella,
Sallamari

Don't underestimate the Force!

$
0
0
tässä hetkessä
maa kannattelee minua
pää ja kädet kanattelevat minua,
elämä itsessään kannattelee minua
- ja hei, minähän olen aivan vieraassa paikassa,
poissa kaikesta turvalliseksi kokemastani,
niin ja vieläpä ylösalaisin.

Juuri tässä hetkessä - I feel the Force.
Siellä se virtaa, vahvana ja loppumattomana
minunkin sisälläni.

Eihän terapissa oikeasti käydä,
jotta tulisi jotenkin yhdellä kertaa valmiiksi,
vaan jotta osaisi toimia itsenään paremmin eväin,
kuin se oikeasti tiukka paikka seuraavan kerran tulee.


Toisesta ihmisestä löytää inpiraation oman voimansa kohtaamiseen,
silloinkin kun ihminen ei juuri siinä hetkessä istu ojennetun kätensä kanssa suoraan edessäsi valmiina auttamaan sinua. Tietoisuus siitä, että toinen ihminen on olemassa riittää rohkaisemaan meitä mitä uskomattomimpiin tekoihin - toisen ihmisen esimerkki rohkaiseen etsimään kaikkea sitä voimaa joka meissä jokaisessa piilee syvällä sisimmässämme.

Minä inspiroiduin Henriikan rohkeudesta,
juuri sillä hetkellä kun olen viikko tolkulla miettinyt,
että juuri nyt tarvisi kuulla sen Terapeutti-Henriikan viisaita, ihmeellisiä ja lohduttavia sanoja.
Että juuri nyt minä en selviä askeltakaan yksin.
Vaa'an toisessa kupissa painaa taloudellinen tilanne - juuri nyt mulla ei ole varaa terapiaan.
Juuri tässä hetkessä mun on pärjättävä yksin
- tai niin mä halusin nähdä asia ja uskoa että mä olen ihan yksin.
Vaikkei  kukaan koskaa oikeasti ole yksin,
yksinäinen ja eksynyt kyllä,
mutta jos rohkeasti avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen
löytää tien oman sisäisen voimansa äärelle,
niinäkin hetkinä kun kukaan ei ole kädestä pitäen taluttamassa eteenpäin.

Silmiini osui Henriikan teksti omasta ahdistuksestaan,
tai oikeammin kiitollisuudestaan
avulle ahdistuksen helpotukseen.
Ajatelkaapa, opastanikin ahdistaa.
Ihan oikeasti, 
ja vähän samalla tavalla kuin minua tänään.
Viisasta, ihanaa ja neuvokasta Henriikaakin hetkellisesti ahdistaa,
ja mitä vielä iloisena ja kiitollisena Henriika kertoo, että ahdistuksesta pääsee yli.

entä jos minäkin?
rohkenisin vaikka edes kokeilla
ja yriittää ihan vähäsen

Oli pysähdyttävä kuuntelemaan.

keho pyysi liikuntaa.
sielu kaipasi musiikkia,
hetken yksinäisyyttä
ja hyvää ravintoa.

Tunnin juoksulenkki,
Lana Del Ray Spotifyssä soiden.
Kuunellen omaa kehoa.

Nurmikko houkutteli luokseen.
sinä päällä seisoessani ymmärsin

oman vahvuuteni
luottamuksen siihen, että elämä kantaa
maa kannattelee kehoani
minä kannatan kehoani
omalla voimallani
vaikka seison ylösalaisin keskellä tuntematonta

The Force in me.
Voima on minussa.

Jokaisessa hengenvedossa.
Jokaisella askeleella.
Ihan jokaisena hetkenä.

Avaimet ratkaisuihin on minulla.
Vastaus kysymyksiin on minussa itsessäni.
On vain löydettävä

inspiraatio ja rohkeus

löytää Voima sisältään.

ja kas,
rakkaudella ja naurulla ahdistus taittuu.

rakkaudella elämää itseään kohtaan,
koko maailmaa kohtaan,
vaikeaa tuota hetkeä kohtaan

naurua siitä, että innostuu hetkekstä,
rakastuu kaikki edessä aukeaviin mahdollisuuksiin,
rakastuu onnistumisen ja epäonnistumisen tasapainoon
itseensä
omaan sisäiseen voimaansa
kaikkiin niihin ihmisenä kasvamisen mahdollisuuksiin 
eteen tuotuihin tilaisuuksiin

naurua, 
koska elämä itsesään on iloinen ja ihmeellinen asia

juuri tämä hetki on ihana ja ihmeellinen

Minulle se on tilaisuus nauttia auringosta ja tuoreesta nurmikosta,
seisoa päällä ei-mistään-erityisestä -syystä,
keskellä ei-oikeastaan-mitään
ihan vaan
koska niin voi tehdä
koska minusta on kiva seisoa päällä
minä nautin siitä
ja kehoni nauttii ylösalaisin asennosta.

Mä en koskaa ennen ole kesyttänyt ahdistustani tällä tavalla
- siis antautumalla levottomuuden vietäväksi.
Niin etten jäänyt paikalleni kärsimään,
vaan kuuntelin mihin suuntaa ja millä tavalla keho minua nyt kuljettaa.
Mihin suuntaan pitää minnä,
ja mikä voisi olla sellaista rauhoittavaa tekemistä.
Pakkorauhoittumisen sijaan aktiivista työskentelyä ahdistuksen kanssa.
Itku saa tulla,
väsymyksellä on lupa tulla,
kaikki tunteen - mukavat ja ikävät - ovat sallittuja
ja niiden on luvallista tulla.
On vapaus itkeä
vapaus nauraa
vapaus nauttia itselle ottamastaan vapaudesta

yhdessä hetkessä huomasin olevani vapaa





Tässä hetkessä minä olen kiitollinen.
Ahdistus on voitettu.
Jalat kantoivat koko juoksun.
Saan olla iloinen ja onnellinen,
kiitollinen Henriikalle kaikesta häneltä saamastani avusta.
Kiitos, että olet olemassa.
Kiitos, että saan työskennellä kanssasi.

ai niin joo,
kiitos inspiraatiosta,
tänään tarvitsin juuri sitä.

Minä puolestani rohkaisen teitä kokeilemaan,
etsimään ja inspiroitumaan.

After all,
elämä kannattaa.
Sinuakin.

Vaikkei se ehkä juuri tässä hetkessä siltä näytä.

Kiitollisena,
Sallamari

Niitä Kerran Kesässä -juttuja

$
0
0


Mulle tälläinen Kerran Kesässä juttu on pirtelö, tarkennetusti määritellen pikaruokaketjun pirtelö. Ällösöpö vaaleanpunainen herkku, josta en vielä tähän päivää menessä ole saanut päätettyä onko se oikeasti hyvän makuinen vai pahan makuinen. Sen tiedän, että toimiakseen haluamallani tavalla pikaruokaketjun pirtelö tarvitsee seurakseen jääkylmän olemuksensa lisäksi tuskaisen kuumalta tuntuvan hellepäivän.

Kaikki elementit olivat kohdallaan tänään 
- pirtelö jääkylmää ja ulkoilman lämpötila hellevaroituksen ansaitsemissa lukemissa.




Kerran kesässä.

Olen suunnattoman kiitollinen tänään tuosta pirtelöstä,
joka raikasti tunnelmaani hellekelin keskellä.
Vieläkään en osaa sanoa, onko se maultaa hyvää vai pahaa
- ehkä tuo makukysymys itsessään on sellainen ikuinen love-hate arvoitus.
Kovin nautinnolinen elämys tuo jääkylmä pirtelö tänään oli.

Mitä on teidän tälläiset Kerran Kesässä -jutut?
Kuulen mielelläni niistä lisää,
 kommentteja kehiin.


Rakkaudella,
Sallamari 


Do you know what that means, ambivalence

$
0
0

Ambivalence suggests strong feelings... in opposition. 
The prefix, as in "ambidextrous," means "both." The rest of it, in Latin, means "vigor." 
The word suggests that you are torn... between two opposing courses of action.
- quote from Girl Interrupted.

Mitä enemmän syömishäiriö hellittää otettaan minusta tuntuu siltä, että jää aikaa ja tilaa toisenlaisille epävarmuuksille. Huomaan tasapainoilevani useissa tilanteissa kahden toisistaan kovasti eroavan tunteen välimaastossa - ollakko vai eikö olla, pitääkö vai eikö pitää, olinko se minä vaiko joku toinen?  Välillä on kokonaan epäselvää pitäiskö sitä olla vai olla olematta.

Epävakaa persoonallisuus.

Klassinen, melko ylinen ja sinällään harmiton persoonallisuushäiriö. Tällätavalla yhdestä epävarmuudesta toisentyyppiseen epävarmuuteen siirtyessä, voisi kyllä kelvata hetki ilman minkäänsorttista epävarmuutta. Tai siis, eihän tuo persoonallisuushäiriö ole mitään uutta - tai mitään sellaista joka minussa ei oli ollut pahimpinakin syömishäiröhetkinä - nyt  kun ei aktiivisesti jatkuvana tajunnanvirtana ajatukset täyty syömishäirön valheista tuntuu että on enemmän aikaa havainnoida epävakaan persoonallisuuden mukanaan tuomia haasteita. Tai että persoonallisuushäiriö mukanaan tuomat epävakaudet aistii jotenkin herkemmin.

Tai ehkä tämä kaikki epävarmuus sittenkin on vain sitä aivan tavallista arkea. Persoonallisuushäiriössähän tietyt, sinänsä tavanomaiset persoonallisuuden piirteet ovat poikkeuksellisen voimakkaita ja sitäkautta on vaikea määritellä yksiselitteistä rajaa terveen ja häiriintyneen persoonallisuuden välille. Häiriöstä saattaa ikään kuin jäädä joitain jälkiä persoonaan pitemmäksi ajaksi, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Ehkä kaikki tämä minun empiminen ja en-ole-kyllä-taaskaan-aivan-varma - ajattelu onkin jäännettä noilta synkemmiltä kausilta.

I wish I would know.

 Oleellisita kai on, että olen oppinut taistelemaan neuroosejaan vastaa - opetellut ikään kuin jatkuvasti vastustamaan omia ajatuksiaan, joita on totellut koko elämän.
Päivä päivältä homma käy helpommaksi.
Pettymysten sietokyky on kasvanut huimasti ja nykyisellään kestän jo kohtuullisisesti konflikteja ja kritiikkiä. Enkä enää aktiivisesti kiellä itseni olemassaoloa  täysin ja toivo jatkuvasti olevani joku muu.  Ystävytyminen uusien ihmisten kanssa on vielä vähän haparoivaa - selittämätön turvattomuuden tunne iskee hyvin helposti uudessa seurassa.
Kelpaakohan mä oikeasti? Entä jos tuokin vain leikittelee kanssani ja onkin tosiasiassa aivan jotakin toista mieltä kuin minulle tässä eleillään ja sanoillaan osoittaa olevansa?

Yhtenä suurena positiivisena toipumisen merkkinä huomaan, että olen oppinut peilailemaan tiettyjä syömishäiriötä triggeröiviä ärsykkeitä ja tarkastelemaan avoimella mielellä omia reaktioitani.

Esimerkiksi kun ympärilläni puhutaan laihduttamisesta - minä joko turhaudun, hermostun tai hämmennyn. Kun kuka tahansa seurassani pohtii avoimesti ääneen ryhtyvänsä/olevansa/miettineensä laihduttamista nousee minulta kuvainnollisesti välittömästi karvat pystyyn.

Aivan vitun turhaa hommaa.
Minä vastustan.
Negative Nelly on saapunut mestoille.
Kaikki laihdutukseen liittyvä puhe pitäisi saada lakkaamaan välittömästi.

Oikesti minussa päätä nostaa kateus,
että, entä jos tuo onnistuukin hommassaan
niin ja tietenkin jatkuva oman epäonnistumisen pelko ja pelko siitä mitä muut minusta ajattelevat,
että sittenhän munkin olis pakko laihduttaa pärjätäkseni,
enkä mä koskaan oo onnistunut laihtumaan ja mä olen ikuisesti tuomittu lihavaksi.

Pelko siitä, että toinen ihminen on jotenkin parempi ja onnistuvampi kuin minä.
Että taas minä herään huomaamaan, että oikeasti minähän en ole yhtikäs mitään.

Syömishäiriön ääni on yhä yllättävän vahva.
se asuu yllättävän syvällä ja sitkeänä minussa

Tai kun puhutaan perisuhteista,  seksistä, seksuaalisista kokemuksista ja hyvästä seksielämästä.
Minä käännän asian komediaksi ja huonoiksi vitseiksi.
Koska oikeastinolottaa ja pistää kateeksi.
Se, etten minä kykene mihinkään hyvää.
Koska eihän musta vaan ole siihen.

Well, who is talkin now?


Oikeasti sisimmässäni tiedän,
että musta on vaikka mihin.

The force lives in me.


Balancing between right and left
-ei kahden ääripään välillä tasapainoilu kaikessa
ole sellaista mahdotonta ja raskasta hommaa.
Ilman puolelta toiselle tapahtuvaa aaltoliikettä ei hulavanne pyöri.

Tasaista jatkuvaa aaltoliikettä.
ylös ja alas.
vahva ja heikko.
vähän alakuloinen ja super hyvällä fiiliksellä

rajan tällä puolella,
seuraavvassa hetkessä rajan tuolla puolella

Voisiko joskus olla vain tasaista?


Tasaisempaa viikonloppua odotellen!

Rakkaudella,
Sallamari

Bikini Kill

$
0
0
OOTD - nakataan päälle sekalainen valikoima kesävaatteita
koska suunnitelmana on koko-päivä-ulkona-auringossa -lauantai.


Tämän päivän alkuperäisenä blogipostaus ajatuksenani oli tehdä bikinikuvilla höystetty LoveYourPody/BodyPositive -postaus. Siitä ajatus tämän postauksen otsikolle, kuten tavallista postauksen otsikolla ja sisällöllä ei taaskaan ole sen kummempaa yhteyttä. Bikinipostaus luvassa myöhemmin, tänään asiaa toipumisesta ja siitä miten kivaa elämä oikeasti onkaan.

Pahimpina sairauden hetkinä esitin määritelmän, tai pikemmin kai jonkinlaisen toiveen, siitä millainen on se hetki jolloin itse voisin tiedostaa olevani toipunut. Määritelmä meni jotakuinkin näin,
  että olen toipunut silloin kuin kykene tekemään levollisesti ja keskittyneesti jotakin päivän verran ilman että tarvitsee koko ajan hakea joltakulta hyväksyntää tekemiselle tai että levottomana ajattelee koko ajan syömistä, ruokaa tai sitä miten voi olla jossakin muualla tekemässä jotakin muuta. Niin, ja että päivä sisältäisi jotakin aktiivista ei-oikeastaan-mitään-erityistä -tekemistä, sellaista ihan vaan arkista puuhastelua, sen sijaan että viettäisin päivän maaten sohvan pohjalla ja ravaten sohvan ja jääkaapin väliä.

Niin ja että ennen kaikkea tuntisin onnellisuutta,
ja että mieleni olisi tyyni ja tasainen muunkin kuin syömisen takia.
Että onnellisuus ja sisäinen rauha löytyisi muualta kuin ruoan ympäriltä.

Olen tällä viikolla pohtinut paljon omaa oloani.
Ehkä juuri siitä syystä tästä päivästä muodostui minulle itselleni kovin merkittävä.

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni uimastadionilla. Ihan oikeasti, en ole koskaan ennen vieraillu minkään kaupungin uimastadionilla - suomessa tai maailmalla - vaikka olen asunut koko elämäni joko kaupungissa jonka naapurikaupungissa on hyvä uimastadion tai sitten kaupungissa jossa on uimastadion.
Syyt siihen miksen stadioneilla ole koskaan aikaisemmin vieraillut ansaitsivat varmasti yhden postauksen verran tilaa, joten jätetäänne tälläkertaa ihan yleisen mä-olen-viettänyt-suurimman-osan-elämästäni-sairastaen-syömishäiröitä -toteamuksella selitettäväksi. 

Tämän päivän uimareissu oli aivan mahtava.
Mulla oli vapautunut ja hyvä olo.
Bikineissä.
itsevarma, rauhallinen, peloton.
itseä ja omaa kehoa rakastava.
tälläinen mä olen,
mitä sitä peittelemään.

En hetkeäkään ajatellut,
mitä joku muu minusta kenties ajattelee.
En hetkeäkään miettinyt,
että juuri nyt tahtoisin olla jossakin muualla.
Söin onnellisena evvääsi ottamiamme meloneita,
 kun tuli nälkä.
Lueskelin rauhassa kahdeksankymmentälukuisia SinäMinä lehtiä,
nautiskelin auringosta
ja vain olin.
Ihan kaikessa rauhassa.

Ei ollut kiire minnekään.
Ei ollut hätä tai paniikki.
Oli vain hyvä olla.

lämmintä ja mukavaa

Eikä tässä vielä kaikki
(kuulostaapa halvalta ostosteevee sloganilta, eikö?)

Uimasta palattua käytiin JunttiPeen kanssa pihanurmikon kimppuun. Haluan harrastaa enemmän slackline tasapainoilua kotona ja takapihalla oikeastaan onkin hyvä kohta jonne virittää tasapainoliina - onelmaksi vain muodoistui se, että takapihamme muistutti enemmän villiä viidakkoa kuin hyvää ja turvallista harjoittelualustaa. Koko viime viikon mietin, että pitäisi kai tehdä jotakin asialle - mutta jotenkin kaiken aloittaminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Sehän veisi aikaakin ja kaikkea.

Pienellä yllytyksellä JunttiPee sai minut takapihan ryteikön kimppuun.
Siinä sivussa tuli puolihuomaamatta leikattua muutkin taloa ympäröivät nurmikkopalat ja  myrkytettyä funlightin avulla pihan muurahaiset. Niin ja nuo takapihalla meitä pari vuotta häirinneet vuorenkilvet on myös raivattu pois. Meidän piha näyttää tällä hetkellä aika paljon paremmalta aamun näkymiin verrattuna.

Tehtiin töitä kaikessa rauhasssa.
Yksi pätkä kerrallaan.
Rupateltiin siinä sivussa sitä ja tätä.

Ei ollut kiire mihinkään.
Mielen syvimmätkin takaosat olivat hiljaa, 
siiimaleikkuri surisi ja harava liikkui.
Ajatus oli  täydellisen vapaa kaikesta ahdistuksesta,
vain juuri nyt käsillä olevalla hetkellä oli merkityst.

Mieli oli vapaa ruoka-ajatuksista.
Mieli oli vapaa pakkoajatuksista.
Mieli oli vapaana peloista.

Mielen täytti 
onnellisuus
iloisuus
hetkessä oleminen

lämpimänä paistava aurinko
sammakko, jonka pelastin siimaleikkurin alta
ja kannoin kädessäni pihan toiselle laidalle
touhuavat lapset
yhteistyö yhdessä puolison kanssa
puuhailu
kätten työn jälkien ihastelu

nautinto muodostui siitä,
kun sai ihalla aikaansaamistaan

viidakon tilalle ilmestynyttä avarampaa tilaa
sitä, että nyt mahtuu tekemään takapihalla jotakin,
sen sijaa että vain väistelisi kasveja päästäkseen pihan laidalta toiselle.

Istuin portaalla,
hymyilin
nojasin päätäni JunttiPeen olkapäähän
totesin miten hienosti me ollaan saatu tänään juttuja tehtyä.

Mulla on hyvä olla.
Just nyt mä olen onnellinen että mä olen just tässä,
enkä mä mieleni perukoilla ole kertaakaan toivonut tänään
olevani joku muut,
jotakin muuta
tai jossakin muualla.

Mun on niin hyvä olla tässä ja nyt.
Minuna minun elämässäni ja minun kehossani.


Miten kiitollinen mä olenkaan elämälle juuri nyt.

mun on hyvä olla
lauantaina,
lauantaihan on mun maailmassa se kaikkein kamalin päivä,
se joka sotkee ja pilaa aina kaiken,
se joka tuppaa suistamaan mut totaalisesti radaltaan,
typerä ikävä lauantai,
arkirytmin sekoittaja.

Nyt mä toivoisin, että jokainen päivä
olisi lauantai,
tälläinen lauantai,
päivä jolloin saan tuntea ja oivaltaa kaikki ne jutut
jotka olen tänään tuntenut ja oivaltanut
että saan olla ja nauttia
ajatusten hiljaisuudesta
ja onnellisuuden tunteesta,
uudelleen ja uudelleen
kerta toisensa jälkeen
ihana lauantai
Päivien loppuun saakka.

Rakkaudella,
Sallamari




Puin bikinit, eikä maailmanloppua tullutkaan

$
0
0



koitti sunnuntai,
koitti maanantai,
maailma pyörii edelleen ihan entiseen malliinsa

maailma ei lopu siihen,
että ylipainoinen ihminen pullukka pukeutuu bikineihin
aurinkoisena heinäkuisena kesäpäivänä.

tässäpä teille todiste,
että ei bikinien pukemisessa mitään vaarlliista ole.

kokeilkaa ihmeessä tekin!
Kaikki mukaan bikinivallankumoukseen
- every body is a beach body!

Rakkaudella,
Sallamari

5.682 miljardista 7.247 miljardiin

$
0
0
 


Tapasin lapsuudenystävääni Hannan tänään lounaan merkeissä ensimmäistä kertaa reiluun kahteen vuosikymmeneen. Pitää itsekkin miettiä tuota aikaväliä - siis oikeasti kaksi vuosikymmentä on salakavalasti lipsahtanut siitä kun me on viimeksi nähty.

Meidän ystävyyden historia on hassunkurinen. Äitimme kasvoivat naapureina ja kotoa pois muutettuaan palasivat perheineen kesäisin kotimaisemiin lomailemaan. Ja sitäkautta me sitten luontevasti ystävystyttiin joskus seitsemänkymmentäluvulla - oltiin kesänaapuruston nuorimmaisia ja lähinaapureita - pienessä yhteisössä jossa kaikki tunsivat toisensa.
Äitini kuoleman jälkeen me vain lakattiin siirymästä kesäloman ajaksi sinne äidin kotimaisemiin ja sitä kautta Hannan ja minun tieni erkanivat, vaikkei nyt aivan kokonaan sillä ollaanhan me oltu nämä hiljaietkin vuodet tavalla tai toisella tietoisia toisistamme. 

Nähty me ei olla toisiamme sitten kesän 1993.

Hups.

Treffattiin toisemme Helsingin rautatieasemalla,
ennen tapaamista mietti hetken että hei tunnistankohan mä nyt sen toisen, kun siitä on oikeasti aika kauan kun me ollaan viimeksi nähty.
Siinä samassa kun näki ystävänsä ihmisvilinän keskellä tajusi että joo tulta se tulee,
että tollasena mä sen muistan 
että jotenkin just tuollaiseksi mä sen kuvittelmissani olenkin piirtänyt.

Ääni on pysynyt samana,
ja oulun murre oli niin tuttu.
just niinkuin mä muistinkin

kaksi vuosikymmentä on hassu aika,
tuntuu lukuna tosi paljolta 
 toisaalta ei tunnu sitten juurikaan yhtään missään
maailma on muuttunut paljon edellisestä juttelukerrasta,
niin ollaan kyllä mekin
ajasta viis,
 me käydään juttuun kiinni yhtä luontevasti kuin aina
Jotenkin aikafetistinä miettii hiukan edellisestä tapaamisesta kulunutta aikaa.
Tämän tarinan otsikko kertoo muutoksesta maailman väkiluvussa, siitä kun me Hannan kanssa on viimeksi nähty. Sivuhuomautuksena kerrottakoot, että me kaksi kumppaneinemme muuten ollaan yhteensä vastuussa kolmesta uudesta maapallon asuukkasta. Monta yhteistä tuttavaa on myös poistunut väkilukutilastoista kuluneiden vuosien aikana.

Kahteen vuosikymmeneen mahtuu oikeasti kaikenlaista,
 markasta euroon siirtyminen
hullunlehmän tautiepidemia
Afganistanin kriisi
Hongkongin palautuminen Kiinalle
uusia EU-maita
rauha Pohjois-Irlantiin
Irakin sota
Jugoslavian kriisi
Y2K
911
tsunami
naispresidentti
pari-kolme paavia
Sinkkuelämää -sarja ja kaksi elokuvaa
Frendit
37 Johnny Depp elokuvaa
Suomen euroviisuvoitto
jääkiekon MM-kulta
eiku siis kaksi MM-kultaa
PMMP
...muistelkaa itse lisää
 kaiken olennaisen omassa elämässä tapahtuneen onnistuu kuitenkin tiivistämään viiteen minuuttiin.
rakkautta
puolisoja
lapsia
vanhempia
isovanhempia
kouluja
töitä
koteja
huvia ja arkea

Parasta kuitenkin on tietoisuus siitä,
että omassa elämässä ja ystävän elämässä on kaikki hyvin.
Että vaikka kuluneet vuodet on kohdelleet ketä mitenkin,
tänään kaikki on enimmäkseen jees.
Elämä kannattelee kumpaistakin.

Olipa kiva tavata.
Seuraavaan tapaamiseen ei kyllä lipsahda 20 vuotta,
luvataanko?


Monta syytä olla kiitollinen tänään.
Sain todennettua itselleni, että mä olen ihan oikeasti ollut olemassa,
satunnaisestihan mä epäin asioiden todellista laitaa, 
että jos mä en vaikka olekaan koskaan ollut olemassa,
että kaikki mitä mä luulen muistavani ja kokeneeni onkin vain oman mielikuvituksen tuotetta.
Sain vahvistettua itselleni mun lapsuus- ja nuoruusaika ole sittenkään ollut vain mun pään sisällä,
vaan se on ollut ihan normaaliin tapaan näkyvä osa historiaa ja samaan tapaan kuin kaikilla muillakin, myös kasvuvuoteni sisältävät onnellisia hetkiä ja hyviä ihmisiä.

Thank you for being my friend!

Rakkaudella,
Sallamari

Street Food Carnival Kasarmintorilla

$
0
0


Pyörien päällä kulkevat ruokakojut aikovat kokoontua eilisestä alkaen Helsingin Kasarmitorille joka keskiviikko. Käväistiin Lindan kanssa eilen paikan päällä testaamssa Richard MCcCormic's vaununsta Unicorn Reindeer Burger w/ Nordic slaw & lemon mayo - Super Yummy
 Kannattaa piipahtaa katsastamassa paikanpäällä, jos keskiviikkoiltapäivisin satut Helsingissä pyörimään. Ruokaa myynnissä 16-21.



Rakkaudella,
Sallamari

Until Death do us apart

$
0
0


18.07.2018 Elvis vihkii meidät uudelleen Las Vegasissa.
Näin on kirjoitettu mun kalenteriin,
niin se tulee tapahtumaan.

Kitschy trashy Las Vegas wedding
- yksi mun salaisista suurista haaveista.
fast and easy - no big expectations, no hussle

Kun en usko rakastumiseen, vaan rakastamiseen.

Eikä rakastamisen todellisuuteen vaikuta alttarille kävellyn matkan pituus, avioitumista todistavien ihmisten määrä tai se miten pitkään ja hartaasti unelmien hääpäivää suunnitellaan. Oikeastaan haluaisin sanoa ääneen, että vaatimattomasti toteutettu rakastamisen julistus kantaa verrokkitutkimukseni mukaan paljon pidemmälle kuin prameasti esitetty rakastumisen julistus. Rakastuminen katoa monesti, ennenkuin rakastaminen ehtii edes ilmaantua paikalle.

tänään on meidän 11. hääpäivä
Elviksen seurassa vietetty on viidestoista.

Olen tyytyväinen tilanteeseen.
Just the way I like it.

Rakkaudella,
Sallamari

ps. jos tänään kysyttäisiin "Tahdotko?",
vastaisin yhä
"Tahdon."

A very grateful Birthday girl

$
0
0
Virallisesti keski-ikäinen synttärisankari

Juhlin eilen 36. syntymäpäivääni, aurinkoisissa ja onnellisissa tunnelmissa.
Kelin puolesta päivä oli aivan täydellinen,
myös olotilojen puolesta eilinen päivä oli sellainen juuri täydellinen.

Minulle hyvä päivä pitää sisällään hiljaisen mielen ja onnellisen tunteen rintakehässä.

Mitään erityistä juhlaohjelmaa syntymäpäivälle ei ollut suunnitteilla, tai no ikeastaan alunalakaen meillä oli tarkoitus suunnta Röylitti Flashback festivaaleille Paraisille. Keskiviikon tienoolla festarit ilmoittivat, että Jaya the Cats yhtyeen osallistuminen on peruuntunut  ja koska Jaya the Cats oli syy miksi me festareille menoa suunniteltiin, well, peruutuksen myötä sitten peruuntuivat meidän festarisuunnitelmat. 

Peruuntuneiden festarisuunnitelmien varasuunnitelmana minä pohdin, että parasta syntymäpäivänä olisi vain olla ja nauttia olemisesta. Aurinko ja hyvä kahvikutsuseura ei olisi pahasta, lukeakin haluaisin vähän ja josko sitä vielä päivän aikana ehtisi harrastamaan jotakin noista mieleisistä liikuntajutuista niin täydellistä olisi.

Takapihan aurinkoon toimitettu onniteeluposti

PikkuS ja JunttiPee loihtivat vieraille tarjottavaksi kakun

Syötäviä synttärikukkia - minttu ja piparminttu

Hyvää juomaa ja rohkeaa luettavaa

Paikka takapihan auringossa

Kesä ja aurinko - tilaisuus olla hiljakseen ja nauttia kesäauringosta takapihalla täysin siemauksin

Yllätyslahja joka kirvoitti kyyneleet silmäkulmaani.

Sain toivomani täydellisen syntymäpäivän.
Aurinkoa ja omaa aikaa kirjaa lukien takapihan rauhassa.
Kaksi kakkukahville piipahtanutta perheystävää,
lahjoivat minua vielä kukalla ja taululla
(herkkiä lahjoja herkiltä miehiltä)
JunttiPee ja PikkuS kakkuleipureina,
oli itseleivottua kakkua tarjolla kahvilla piipahtajille.
Täydellinen iltatäydelliselle päivälle,
ystävän kanssa slackline harjoitttelua ja joogaa meren rannalla ilta-auringossa.

Eikä siinä edes vielä kaikki tuolta retkeltä,
illan päätteeksi päädyimme minigolfin pyörteisin.
Ystäväni Minna järjesti lahjaksi minigolfkierroksen,
edellisen kerran kokeilin minigolfia joskus 80 -luvulla.
Ihan syntymäpäivän kunniaksi sain vielä voittaa kierroksen,
tunnustettakoot että tuurilla oli osuutta tähän asiaan aika tavalla.

Onnistuin pelin kiihkeissä pyöteissä hukkamaan pallo maastoon .
Maastoon hukattu pallo minigolfradalla?
Jep.




Tämän vuoden syntymäpäiväni oli lahjojen puolesta maltillinen. Ensimmäistä kertaa (vuosikymmeniin) en hankkinut itselleni jotakin tarpeetonta tavaralahjaa syntymäpäivälahja verukkeella. Ei uusia MinnaParikoita tai Louboutineja - ei tavaran tavaraa. Minulle tämä on todella merkittävä muutos aikaisempiin vuosiin ja kertoo paljon hyvää toipumisestani, olen päässyt irti materian mukanaantuomasta turvallisuuden tunteesta.

Ajatus lahjassa ratkaisee,
ei tavaran määräpaljous.

Odottamaton ajatuksellinen lahja on kaikein paras.
Keltainen kukka yhdeltä ystävältä,
kaunis onnittelukortti toiselta,
TomOfFinland teos kolmannelta.
Kyynel vierähti silmäkulmasta jokaisen kohdalla, 
liikutuin odottamattomasta huomionosoituksesta.

minullekko?

Pieni ele, joka merkitsee tuhat kertaa enemmän,
kuin uudet punapohjaiset itseostetut kengät kaapin perukoilla ikinä voivat merkitä.
Punapohjaisia minä himoitsen ja niistä haaveilen,
mutta en oikeasti tarvitse.
Pientä edellä en osaa odottaa,
mutta todellinen minäni tarvitsi juuri tuollaista vahvistusta.
Muistutus, että minä olen arvoka,
juuri tälläisenä.

Että toinenkin ihminen näkee ja havaitsee sen.
Not only in my head.

Olen otettu kaikesta.

Oikein hyvä syntymäpäivä.
Kiitos kaikille onnitteluista.

Rakkaudella,
Sallamari

Viewing all 911 articles
Browse latest View live