Quantcast
Channel: Mangos For Flamingos
Viewing all 911 articles
Browse latest View live

365 happy days

$
0
0
I can make it - päivä kerrallaan

Kukaan ei koskaan aloita dieettiä syntymäpäivänään.

No, enpä minkään aloittanut.
Vaikkakin jotekin sen suuntaista on saattanut tapahtua, sillä päätin lahjoa tänä vuonna itseäni toisenlaisella syntymäpäivälahjalla- materian sijaan mieluisa henkinen lahja.

365 Hyvää Päivää -projekti


 
 


 Tietoinen  lopullinen irtautuminen syömishäiriöstä 
- ahminnasta, paastoista, suruherkuttelusta ja turvasyömiskäyttäytymisestä.

Vuosi ilman lohtusyömistä.
ilman lohturuokia.
ilman ruoan tuomaa lohtua ja turvaa
Vähän niinkuin cold turkey narkomaanille,
tai AA-apu alkoholistille.
Se on loppy ny! -periaattella

Muutos ajatusmalleihin ja omaa käyttäytyimseen,
ei niinkään keskittyen muutamaan lukuja senttimetreinä tai vaa'an osoittamina numeroina.

Omien pelkojen voittaminen on myös tavoitelistalla.
My slow suicide has come to an end.


En hetkeäkään väitä,
että helppoahan tämä on.

 vihdoinkin mä olen valmis tähän askeleeseen.

 To boldly go where I have never gone before.


turvaluokitettujen lohturuokin sijaan
koitan herkkupäivinä rohkeasti tutustua esimerkiksi sokerilimuihin

On ehkä avattava vielä hiukan lisää tätä ajatusmalli.

Katsokaan emotionaaliseen lohduntarpeeseen herkuttelen irtokarkkipussin perjantaisin 
(ja toisnaan tiistaisin tai torstaisin 'raskas työpäivä' verukkella).
Pehmis tai kaksi päivässä,
sillä nythän on kesä ja kesään kuuluu pehmis.
(niin ja onhan mulla vähän epävarma olokin)
kakkua ja pullaa ruokatunnilla,
pala ei riitä, sillä minä tarvitsen kaksi palaa.

Kaiken herkuttelun keskellä en salli itselleni milloinkaan oikeaa limsaa,
siis sellaista sokeria sisältävää no-light merkittyä limukkaa.
Never.
Pelonaihe numero yksi - sokerilimu - sillä sokerilimut lihottaa.

Eilen rikoin totutun kaavan,
so so rebel,
ostin pullon verigreippilimua.


So far so good - paljon hienoja onnistumisen kokemuksia.
Tiukkaa on tehnyt hetkittäin,
voin vannoa että irtokarkit puhuvat juuri minulle jokaisella kauppakäynnilllä
- buy me buy me

Viikonloppuna on luvassa uusia kokemuksia ihmisenä kasvun saralla,
otan osaa Rummun Synty kurssille, jossa ohjatusti valmistetaa perinnerumpu ja sille soittokapula, tutustuen samalla rummutukseen, rummun kanssa elämiseen ja rummun käyttöön meditaatiossa.
Odotan innolla lauantaita.


Rakkaudella,
Sallamari

You miss 100% of the shots you don't take

$
0
0
 


Jos mä kirjoittaisin blogia, niin susta ja meidän treffeistä mä sinne kirjoittaisin
 sun alushameesta
sun tatuoinneista
ja sun tukasta

näin runoili eilinen suloinen treffi mulle, siinä sivussa kun me puhuttiin elämästä ja kaikesta siitä mitä me meidän elämässä tehdään. 

minulle ensitreffimme olivat sekoitus
vapautunutta hyvää fiilistä
naurua
ja valloittavaa kiharapilveä

hei, tää on jotakin sellaista,
jota mä oikeasti olen etsinyt

oikeanlaiselta tuntuva ihminen,
ihastuttava uusi tuttavuus.
sellainen josta haluaa tietää lisää

toiset treffit on sovittuna.
yksien treffien tyttö -kirous tuntuu kaikonneen yltäni.

I kissed the girl,
and I liked it.

totuttujen käyttäytymismallieni vastaista toimintaa
uusi ihminen,
päässyt iholle asti

and I liked it
hooked on the feeling

edistystä

date that made me happy and smiling


Vou, sulla on kyllä päivän levein hymy.
Kiitos.
random keskustelu Alepan kassapojan kanssa treffien jälkihöyryissä

siinä hetkessä oli tavanomaisten syiden lisäksi noin 17 lisäsyytä hymyilyyn


Stay tuned.
Tarinalle on mitä ilmeisimmin luvassa jatkoa.

Rakkaudella,
Sallamari


P333 kuulumisia

$
0
0

P333 - autumn buyes
Inspiraatiokollaasi syksyn P333 vaatekaappia silmälläpitäen

Pitkästä aikaa kuulumisia vaatekaapin puolelta.
Project333 elämäntavan ensimmäiset kolme kuukautta 33 vaatekappaleen voimin tupsahti täyteen heinäkuun vaihteessa. Aika pitkälle saman puvuston voimilla jatketaan vielä hetken aikaa, vaihdellen varaston uumenista kesäisiä hellevetimiä neulepaitojen ja ulkotakkien tilalle.

Syyskuussa ajattelin näillä näkymin ottaa käyttöön kokonaan uuden P333 vaatekaapin ja sitäkautta muuttaa P333 vaatekokelmien vuosirytmin niin että syksyinen vaatekaappi kattaa syys-loka-marraskuun, talvikaappi joulu-tammi-helmikuun, kevätkokoelmalle osuvat maalis-huhti-ja toukokuut, ja kesävaatikaappiaikaa ovat kesä-heinä-elokuu.

Syksyn kokoelmaan haluaisin muutaman uuden mekon, inspiraationlähteenä uusien mekkojen etsinnässä toimii 50's housewife ajatus. Sellaisia iloisia vyötäröltä istuvia kellohelmaisia mekkoja tässä nyt sitten metsästetään. Lupaa pitää teidät ajan tasalla mekkoprojektissa ja julkaista täällä kuvia heti kun sopiva mekko löytää tiensä vaatekaappiini.

Kylmän talven varalle haaveilen Minna Parikan talvisaappaista.

Tähän väliin on totuudella kerrottava, että olen päässyt ostovimmasta hienosti eroon. Project333 aloitettuani vaatekaappiini ei ole ilmestynyt  kahta tarkoin harkittua vaatehankintaa lukuunottamatta yhtään uutta vaatekappaletta. Kauppojen kesäalet kierrän nykyään onnistuneesti

Heräteostossaldo viimeiseltä neljältä kuukaudelta - nolla.
Olen kovin ylpeä tästä saavutuksesta.

Tunnesyöpöttelyn lisäksi olen ollut sit-kun-mä-oon-laihtunut -ajatusmallin tunneostaja.
Onnistunut P333 projektin aloitus valaa minuun uskoa siitä, että myös tunnesyömisen suhteen voi opettelemalla parantaa omaa tilannettaa. Tunnesyömisestä voi tietoisesti opetella ulos.

 

Hellekelit ovat ajaneet minut hölläämään omia pukeutumisperiaatteitani.
Minulla on aina ollut sääntönä, että en ilmesty työpaikalle hihattomassa asussa. Hassunkurin, ehkä vähän vanhahtavakin sääntö, joka nykyisen työpaikkani dresscode säännösten mukaan on yksiomaan  olemassa minun omissa ajatuksissani - työpaikallani vallitsee pukeutumisen suhteen asu vapaa, mutta vaatteet pakolliset -periaate. Eilinen 32 plusastetta ja toimiston toimimaton ilmanvaihto pakottivat minut harkitsemaan omaa pukeutumistani uudellee.

Tadaa, tänään minä vihdoin päätin uskaltaa uhmata omaa sääntönä
- tallustelin hihattomassa asussa työpaikalle.

Vähän sama homma kuin bikinen kanssa
 - maapallo jatkaa kiertoaan samalla ellipsiradallaa, 
hoidettavaksi annetut työtehtävät tulevat ja menevät niinkuin tähänkin saakka.

hihallinen asu - hihaton asu
mikään ei yleisesti ottaen muutu
Paitsi se, että itsellä on vähän vilpoisampi ja mukavampi olo lyhythihaisessa asussa.

Tämänpäiväinen hihaton toimistoasuni on ihan yhtä vakavastiotettava toimistoasu, kuin mikä tahansa hihallisista asuvaihtoehdoista. Onpahan vain rutkasti vilpoisampi ja vähemmän tukahduttavan tuntuinen. Olen itse hyvin tyytyväinen tämän päiväiseen asuun.
Näyttää hyvältä, toimii käytössä hyvin.

Tälläisiä tunnelmia tänään.
Oikein mukavaa ja auringkoista viikonloppua teille kaikille!


Rakkaudella,
Sallamari

Minkiö höyryfestivaali 2014

$
0
0
Minkiön aseman aikataulu,
jonka avulla festarivieraat pysyvät hyvin kärryillä  siitä
milloin seuraava kyyti lähtee

Minkiö höyryfestivaali on mielestäni yksi suomen ihanimpia kesätapahtumia (sarjassa pienenen paikkakunnan pienet ja sympaattiset kesäjutut).  Minkiön höyryfestivaalit järjestetään tänä vuonna 10. kerran ja tapahtuma on höyrypiireissä se vuoden päätapahtuma.
Nimensä mukaisesti tapahtuma on täynnä höyryä ja höyryllä toimivia koneita.
Pääosassa ovat kapearaiteisilla kiskoilla kulkevat höyryjunat, tapahtuman sisäänpääsylippu itsessään sisältää rajattoman määrän höyryjunamatkoja ristiin rastiin maaseutua lipun voimassaoloajan. 

Festarialueella liikennöi kaiken kaikkiaan neljä kappaletta junia, jotka kulkevat hyvin suunnitellut aikataulun mukaisesti - minun kokemukseni perustella minuutilleen aikataulussa pysyen.

Junavuoroja odotellessa on mahdollisuus tutustua muihin alueelle tuotuihin höyrykoneisiin - kivimurskaajasta tuuletinlaitteeseen - tai piipahtaa museokuntoseksi entisöidyissä näytteille asetetuissa junavaunuissa.

Festivaali on lämminhenkinen ja kevyesti sivistävä tapahtuma koko perheelle. 
Tarjolla on ruokaa ja juomaa ja mikäli tarve niin vaatii viihdykkeitä löytyy myös perheen pienimmillekin. Minkiön aseman läheisyydestä löytyy hyvä maasto picknickille, nälän yllättäessä myös junamatkan aikana on mahdollisuus nauttia omia eväitä.


Höyrytomisen tuulettimen moottoriosa

Juna ohoi!
Näihin kauniisti entisöityihin junavaunuihin pääsee tutustumaan myös sisältä käsin

Koskeminen on sallittua, junien kyytiin saa kiipeillä
- just the way I like to learn

Picknick hetki - tapahtumajärjestäjiä tuettu parin höyrymakkaran verran,
sillä kuinka useasti sitä saa höyrymakkaraa puulämmitteisestä keittimestä?

Minkiön festivaalit ovat avoinna myös huomenna sunnuntaina 27.07.2014 kello 10-17,
että jos sunnutaisi on vielä ohjelmaa vailla ja asut tai seikkailet huomenna jossakinpäin Varsinais-Suomea Minkiö höyryfetivaali on tutustumisen arvoinen tapahtuma.

Suosittelen lämpimästi!

TuutTuut!

Rakkaudella,
Sallamari

ps. Instagramtililläni on nähtävissä pari vinkeää videota festareilta!


Soikoon rumpuni rakkaudesta

$
0
0
Työvaihekuvia rakkausrummun syntymästä


Haluan kiitollisena tänään kertoa teille mahtavasta sunnuntaipäivästä ja rakkausrummun valmistuksesta. Ihanassa iloisessa seurassa Arto Hämäläisen ohjauksessa näitä rakkausrumpuja synnytettiin. Kurssi pidettiin Espoossa luontaishoitola Elämän Siivet toimitiloissa ja tiedot tästä kurssista löysin sattumalta Facebookin Vaihtoehtohoidot ja -kurssit ryhmästä.
 (kuivakka faktatieto-osuus päättyy tähän)


Kuivattu poronnahkavuota leikkautuu rakkaudella rumppunkappalaiksi
Hiukan tässä joutuu olemaan kieli keskellä suuta.


"Huuhaata mahan täydeltä" -kuuluu eilinen FB päivitykseni.
Lienee tässä kohtaa mitä parhain tilaisuus kertoa rakkaudestani kaikkea Huuhaata kohtaan.

Huuhaa on JunttiPunaniskan rakkaudella lanseeraama termi kaikkia vaihtoehtoisia valintojani kohtaan - vaihtoehtoisella tarkoitan tässä kohtaa kaikkea sellaista, mitä ei ole yksiselitteisesti muutettavissa numeraaliseen muotoon tieteen tänään tuntemilla mittausmenetelmillä. Meille ihmisillehän on kovin luontaista ymmärää asioita helpointen kirjaimilla ja numeroilla esitetyssä muodossa ja tieteelliseltä kuulostavat mittausmenetelmät sekä analysoinnit usein helpottavat tätä ymmärämisprosessia 
- mikä tahansa tälläisen esitystavan ulkopuolelle jäävä lienee sitten tuota Huuhaata.

Minulle Huuhaa ei ole missään nimessä kirjaimellisesti sitä huuhaata - jotakin sellaista naurettavaa puuhaa jota ei voi eikä halua käsittää, ymmärtää tai kokeilla - vaikka kaikkea vaihtoehtoista rakkaudella omassakin elämässäni Huuhaaksi nimitän. Huuhaa on rakkaudellinen nimitys ja kertoo läheisilleni, että olen menossa työskentelemään minulle kovin rakkaiden ja turvalliseksi tuntemien asioiden parissa. Huuhaa on minun elämässäni olemassaolevaa, toimivaa ja totta ja vaikka toisinaan on hetkiä jolloin minäkään en yksiselitteisesti käsitä tai ymmärrä aivan kaikkea, olen silti avoimin mielin ja sydämin kokeilemassa yhtä jos toista kivaa.

Mikäli kokeillessa tulee tunne että hei tämähän tuntuu minusta luontevalle, hyvälle ja tästä tulee iloiseksi, jatkan empimättä eteenpäin ja syvennän tuntemustani asian suhteen. Mikäli hetkeänkään mietin, että ei tämä ei kyllä tunnu lainkaa luontevalta tai omanlaiselta jää juttu epäilemättä kertakokeiluksi - mutta ei siten, ettenkö koskaan uskaltautuisi tutkimaan asiaan toisenkin kerran.


Koivusta valmistettu rumpukaari hiotaan pinnaltaa vielä vähän hienommaksi.
Rakkautta ja onnellisia ajatuksia imeytyy kuin itsestään rumpuun valmistumisprosessin aikana.


noitarumpu, taikarumpu, intiaanirumpu, shamaanirumpu, rakkausrumpu
- teoriassa yksi ja sama esine, monta nimitystä (valitse omasi)

Minua on aina kiehtoneet rummut ja olen vuosia haaveillut oman rummun valmistuksesta.
Jokin minussa pitää suunnattomasti rummun soinnista.
Termi rakkausrumpu on peräisin Arto Hämäläisen opeista ja kolahti minuun täysin. Yleisnimitystys kaikensortin taikarummuille on eilisestä eteenpäin minun elämässäni rakkausrumpu.
There is no such a magic as love in this world.
Kiitos inspiraatiosta Arto.

Jaa,että mitäkö minä sitten rummullani suunnittelen tekeväni?
Ihan ensisijaisena käyttönä ajattelin rentoutua rummuttamalla. Sitten mielenkiinnolla odotan hetkeä, kun voin tiukan paniikkitilanteen tullen soveltaa rummutusta paniikkitilanteen ratkaisuksi - less food more drumming. Voisiko rummutuksesta olla terapeuttista apua syömishäiröstä toipuvan arjessa selviämiseen? Let's check out - kerron lisää kun tiedän enemmän.

Minä en siis toistaiseksi matkaile rummutuksen sointien viemänä.  Yksinkertaisesti siksi, että tässä vaiheessa elämääni minusta ei ole siihen - enkä oikeataan juuri nyt koe suurta tarvetta tai inspiraatiota tietoisuuden laajentamiseen matkailun avartavien kokemusten myötä.

Kunnioitan syvästi kaikkia rumpumatkailun harrastajia - minusta he ovat upeita ja rohkeita ihmisiä.
Rohkeita raukkauden tutkimusmatkailijoita. Voidakseen kehittyä rakkauslähtöisen tutkimusmatkailun saralla on ensiksi opittava syvä rakkaus itseään kohtaan
 - minä harjoittelen tänään vielä tuota itseni rakastamisen taitoa.


Rakkautta ja rummuntyöstöä


Jaa niin, totta,
pitäisikai sitä kertoa muutama sana itse kurssista ja rakkasrummun syntyprosessista.
Mistähän nurkasta sitä aloittaisi? 

Ehkä luonnollisista on aloittaa kiittämällä muutamalla sanalla Artoa. Artsihan on aivan mahtava, mutkaton mies täynnä suoraviivaista rakkautta - sellainen vähän Väinämöisen oloinen vakaa opettaja, joka ei sorru saarnaamaan yksiuloitteista omaa totuuttan vaan kertoo elävästi tarinoita tosielämästä ja antaa kuulijalle tilaa tehdä ihan itsenäisesti lopulliset päätelmät siitä että kolahtaako vai eikö kolahda.
 Sellainen opettaja jota minun on helppo kuunnella
 - inhimillenen ihminen, joka on verta, lihaa ja inhimillisyyttä.

Vastavoimaisena olkoot tässä esimerkkinä ne superpyhät opettajagurut, sellaiset jotka ovat toisinaan liian pyhiä jopa itselleen, joilla ensisijainen tavoite on asettua kaiken olevaisen yläpuolelle ja unohtaa ihmisyys
 - joita pitäisi yksiselitteisesti palvoa ja kunnitoittaa todistaakseen olevansa jotenkin oikealla tiellä.
Bullshit.

niin kauan kuin sitä syö, juo ja käy paskalla, 
sitä on aika pitkälle samaa kuin kaikki muutkin ihmiset
- jos joku on inhimillisistä elintoiminnoista vapaa,
mietitään tilanetta sitten uudelleen

Jos ihmisellä on pokka kertoa puhuvansa paljon omasta mielestäkin täysin ufoja juttuja, toisinaan jonkun mielestä täyttä paskaa ja samaan hengen vetoon sanoa, että ota itsellesi tarinoista se mitä koet tarpeelliseksi, muu jääkööt energiaksi maailmankaikkeuteen - well, mielestäni aika hyvillä vesillä liikutaan. Yksi suurimpia taitoja maailmassa on kyky olla ottamatta itseäänkään liian tosissaan ja kirjaimellisesti. Tietää, että tämä on totuus minulle ja rohjeta kertoa totuus koko maailmalle, samaan hengenvetoon todeten että on ihan ok jos sinun mielestä minun totuuteni on täyttä soopaa - minulle se on totta koska minä elän tätä elämää ihan joka päivä.
Kaikkea elämässä nyt ei vaan ole tarkoitus ymmärtää tässä hetkessä.

Artsin tarinoissa toistui useasti sana Kiitos.
Kiitos on kyllä yksi maailman hienoimmista sanoista.
Kiitos, että muistutit minua Kiitos sanan tärkeydestä.

Kiitos myös ihanille kanssakurssilaisille.
Kurssitila oli pulollaan rakkautta ja iloista yhdessäoloa. 

Vahvistuksen sanaksi heille, jotka miettivät että voiko tälläiselle rumpukurssille lähteä vaikka tuntee itsensä vaan ihan tavalliseksi eikä mitenkään erityisen henkiseksi ihmiseksi  - kyllä voi, sillä ihan tavallisia ihmisolentoja mekin kaikki viime sunnuntain kurssille osallistujat olimme.
Totta on se, että jokainen meistä katselee maailmaa omasta vinkkelistään - toiset henkisemmästä, toiset arkiselvityimiseen painottaen. Jokaisella tietysti myös kursille tulon taustalla on oma päämäärä - yksi valmistaa rummun hoitotarkoituksiin, toinen meditaatiota varten, kolmas omaksi ilokseen.
Jokaiselle kyllä löytyy Rummun Synty kurssilla se oma tila. 


Onnellinen Rakkausrummun synnyttäjä ja uunituore Rakkausrumpu


Niin paljon kiitettävää, että rumpuun asti ei tunnu tarina pääsevän tänään mitenkään.
Nyt siis itse rummusta.

Rumpu on orgaaninen esine, valmistusmateriaaleinaan  koivupuuta ja poronnahkaa.

Rummun kaari on hiontaa ja värivahausta vaille Artsin käsialaa - hionta ja värivahaus antavat rummun valmistajalle tilaisuuden tutustua rummun kaareen ja tulla näin tutuiksi rummun rungona kanssa. Rummun kansiosa on värjättyä poronnahkaa. Ensituntuma rummun kansiosaan on vinkeä - vuota kovaksi kuivunutta poronnahkaa josta leikellään mittauksen perusteella sopiva palanen rummun kanneksi. Kuivan nahan leikkaaminen saksilla tuntuu miellyttävältä - nahka rapisee viehkeästi leikellessä. 

Jotta nahka saadaan kireälle kaariosan päälle joudutaan turvautumaan vesisangon apuun. Rapea kansinahka ja kiinnitysremmeiksi leikatut nahkariekaleet survotaan pesuvatiin likoamaan. Liotessaan nahka muuttuu rapeasta olomuodostaa pehmeäksi ja jotenkin elollisen oloiseksi materiaaliksi.
Liotusvaiheen aikana nahka saa myös väriä pintaansa. Artsi toi mukanaan kuutisen eriväristä värjäysastiaa, joissa batiikkivärjäyksessä tutulla tavalla solmittuja nahkoja liotellen saimme rumpuihin aikaseksi mitä ihastuttavampia kuvioita. Rummun kansiin piirtyivät kuvina henkioppaat, voimaeläimet ja ihastuttavat mystiset maisemat.

Viimeinen vaihe rummun synnytyksessä on haastavin (ja samalla hauskin) -  lionnut nahka pingoitetaan rummunkaareen rahkasuikalaiden avulla. Paljon solmuja ja yhteistyötä toisten kurssilaisten kanssa - tottahan se on että yksi jos toinen synnytystapahtuma sujuu helmpommin kun on kaverilta vähän jeesausta tarjolla. Tovin aherrettuaa sitä havahtuu hetkeen, jolloin viimeisenä työvaiheena voi ylimääräiset pätkät nahkasuikaleita leikta pois ja huomata että siinä se nyt edessä  köllöttää - valmis itsetehty Rakkausrumpu.


Kaikki kurssilla syntynee rakkausrummut

Ensisoittoa rummun kanssa joutuu odottelemaan muutaman päivän ajan, sillä nahkaosat tarvitsevat aikaa kuivuakseen. Odottavan aika on pitkä, sillä rehellisyyden nimissä sanottakoot että himoittaisi kyllä tietää millainen saundi tuosta rakkausrummustani kajahtaa.


Onnellista alkanutta viikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,
Sallamari

Deer, you are so horny

$
0
0
Lisää näitä eläimiä, jookos Korkeasaari?


Täydelliset toiset treffit Korkeasaari, kaunis keli ja suloista seuraa
- yhden treffin tyttö -karmani on nyt virallisesti vaipmassa unholaan.

Korkeasaari tuntuu treffialustana asettavan aikalailla haasteita - milloin kritisoidaan ihmisen halua viihdekäyttää eläimiä, milloin taas eläintarha koetaan aivan liian lapselliseksi ympäristöksi vakavamielisille aikuisille. Minä rehellisesti tunnustan pitäväni eläintarhoista - vaikken yksiselitteisesti näe pelkästään vaaleanpunaisten lasien läpi ketsoen eläintarhan olevan onnellinen ja iloisenen paikka missä karvapallerot kirmaavat suloisina ja kaikilla on aina takuuvarmasti hauskaa ja mukavaa.

 Eläintarhoilla on yhteiskunnallinen tärkeä tehtävä,  joskin mielestäni kyllä jokin toisenlainen kuin se, että saa mielikuvituksettomille voidaan näyttää miltä karhu tai leijona sellaisessa helposti käsitettävässä lihaa ja verta -olomuodossaan näyttää (katso tältä tämä nyt näyttää -esittelyä varten meillä ihmisillä on kyky piirtää ja taito valokuvata luonnossa olevia eläinyksilöitä ja kyky niiden pohjalta veistää eläinmalleja kuvia ymmärtämättömille vaikkapa puusta). Minä uskon sisimmässäni, että eläintarhat tekevät merkityksellistä työtä eläinlajien pelastamisessa. Sen lisäksi eläintarhaan ihan vain paikkana kytkeytyy paljon myös yhdessä tekemisen ja läsnäolon kokemuksia - yksilölle arvokkaita ilon tunteen kokemuksia tuottavia hetkiä (hetkiä joiden sisällöstä ilo löytyy, ei niinkään ilon tunteen kokemistaä itse eläintarhan eläimistä).
 Kenties yhdessä elämässä ainoa eläintarhakäynti on se elämän merkityksellisin ilon tunteen kokemisen hetki, yksi päivä jolloin alati kiireiset isä ja äiti onnistuivat kerrankin irroittamaan itsensä kiireistään ja viettämään päivän tämän ihmisen seurassa läsnäollen.

Who knows?

Eläintarhojen totaalikieltäminen ajaisi geeniperimältään lajisäilymisen kannalta tärkeät eläimet pieniin varatokoppeihin odottamaan hetkeä jolloin niiden geenit olisivat tarpeen. Tai mikä pahempaa, byebye eläinyksilö, sillä geenithän säilyvät kätevästi koeputkissa pakastimessa.
Puhumattakaan tuon esimerkki-ihmisen onnellisista muistoista eläintarhassa äidin ja isän läsnäolosta nauttien - ei eläintarhaa, ei tuota onnellista hetkeä (huvipuisto ei käy korvaavaksi toiminnaksi tähän esimerkkiiin, isä pelkää korkeita paikkoja ja äiti klovneja - huvipuistot siis totaalisen no-no)


Katsaus aitalankojen sisäpuolelle

Eksyipä tarina taas raiteilta.
 Piti puhua niistä treffeistä ja tähän mennessä olette saaneet lukea vaan eläintarhamietteitä.
Ymmärrän odotuksenne, sillä ne maagiset toiset treffithän kaltaisellani polyamoriksksi tunnustautuvalla yksilöllö tarkoittaa tietenkin kiinnipääsyä no-string-attached ajatuksella tapahtuvaan kuumaan ja kiihekään eroottissävytteiseen toimintaan
- ja sitähän lukija otsikonkin perusteella jo kieli pitkällään odottaa, eikö?

You wish.

 I can only wish.

Nämä toiset treffimme olivat itsessään ihastuttavat.
Ystävälliset ja lämpimät.
Täynnä hyvää yhdessä vietettyä aikaa,
hassunkurisia tarinoita
sekä naurua.

Siinä kaikki mitä on kerrottavaksi.

Ihan varma en ole mikä tuo otus tuolla on,
mutta tällätavalla asianmukaisesti häkitettynä melko vaarattoman oloinen.


50 Shades of Something Erotic - sävytteisiä tarinoita odotellessa.
Onkohan minusta ikinä sellaiseen?
Tässä hetkessä epäilen itsekin itseäni.

Ei sillä ettenkö haluasi,
tai haaveilisi siitä
- eroottisen vapautuneisuuden täyteisestä elämästä.
hyvästä seksistä
uusista sävähdyttävistä kokemuksita

mutta

Onko musta siihen ikinä?



Emu kurnuttelee kumisten kuulumisensa kaverilleen


No kyllä me kivasti pussattiin taas.
Että ei sillä tavalla ihan paska päätös toisille treffeille.
( todistelen juuri näillä tietämillä itselleni alinomaan sitä
ettei seksuaalisesta anoreksiasta toipuminen ole täysin toivoton projekti)

Jos osaisin pelata sosiaalisia ihmissuhdepelejä, sainoisin tässä kohtaan kun pelaan korttini oikein niin kolmannet treffit on taattu.
Pitäisi vaan ensiksi oppia pelaamaan.
Vitut minä mistään pelaamisesta,
minä janoan elämääni aitoja ihmisiä ja todellisuuteen perustuvia ihmissuhteita.

Miksi helvetissä tämä treffailu on minulle näin vaikeaa?
Miksi muut vaan hups tapaavat ihmiset ja ovat hetkessä täysillä mukana uudessa suhteessa?
ja minä vain emmin,
ja emmin
ja emmin
ja emmin

ja yleensä siirryn eteenpäin empimään seuraavan henkilön kanssa


Hieman epäilyttää onko tässä aitauksessa oikea asukas, vaiko onko turistiviihdykkeeksi kiven alle lötköttelemään
asetettu eläinmuseon kokoelmista lainattu lumileopardin pelkkä toinen takajalaka ja hänttä

Piti kirjoittaa ihastuttava ja suloinen tarina toisista treffeistä,
minäkeskeiseksi märinäksi meni taas.

Matka kohti sisäisen minän äänen vapaa toteutumista tuntuu juuri tänään toivottomalta suolta.
Miksi sen on olta näin pitkä?
Miksi sen on oltava joka hetki näin haasteellista?
miksi
miksi
miksi

Oikeastaan haluaisin kiukutella helteelle.
Tämä tukala kuumuus minua vain oikeasti kiukuttaa.

 Löysin seuraamastani RunoTalon blogista ihastuttavan Voimakurssin, jonka avulla haluan (heti kelien viilentyessä) käydä työstämään omaa seksuaalisuuttani ja siihen liittyvä haasteita lisää.
Sillä minähän vakaasti (kaiken hellekiukuttelunkin keskellä) uskon, että todelliseen minuuteen kasvaminen on toteutettavissa ja täydellisesti mahdollista.
Rikkoutunut seksuaalisuus on mahdollisuus ehjätä.

Elämästä on mahdollista nauttia kokonaisvaltaisesti.

On mahdollisuus antaa itselleen lupa olla.
onnellinen
olemassa
todellinen
hyvä juuri tälläisenä


Rakkaudella,
Sallamari

ps. huomaako tekstin pomppivuudesta,
että helle on tehnyt tehtävänsä?


S92.3

$
0
0


Maailmassa saa olla kiitollinen sille mitä annetaan. 
Olen tänään kiitollinen, että eilisen kompuroinnin seurauksena tullut murtuma on juuri tuossa kohtaa. Inasen verran alempana ja olisin jatkanut matkaani paikallisesta Mehiläisen työterveyshuollosta Turkuun ilman lounasta, kulkematta kodin kautta.

Diagnoosi kuuluu koko loistossaan seuraavasti
V-MT:ssa diafyysin murtuma, jossa irtofragmentti ja 2mm:n dislokaatio
Ei muita traumamuutoksia.

Kepit sain, kipsiä en.
Hyvä teippaus pitää varpaat kiinnit toisissaan ja auttaa vammaa luutumaan takaisin oikeaan asentoon. Kuudessa viikossa päitäisi olla entisellään.

Jaa,että mitenkä tässä nyt näin kävi?
Manifestoinnin tulos.

Koko kesän olen miettinyt vähän pelonsekaisissa tunnelmissa,
 että kipsiin ja kipeään jalkaan tämä kesä varmasti päättyy
- mutta minun peloissani syy kipsaukseen olisi slack line lipsahdus tai epäonnistunut acrobatialiike,
ei suinkaan vähän arvaamattomat kesäsandaalit, pieni virheaskel rotvallin reunassa ja  siitä seurauksena kompastuminen omiin jalkoihin keskellä kirkasta päivää.

Fear leads you nowhere.
Mutta kaiken mitä aidosti sydämestään pyytää,
sen myös elämältä saa.

Pelko on vahva tapa pyytää asioita elämäänsä.
Fear leads you nowhere.

Oikeastaan on toinenkin aihe kiitollisuudelle.
Tälläinen pakkotauko kaikesta liikunnallisesta,
järjesti minulle juuri lisäaikaa uuden rakkausrummun rummuttelulle.
Mielessäni surin jo vähän sitä, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa tutustua rumpuun
- hiljainen ajatus, että hei antakaa mulle aikaa olla vähän enemmän tuon rummun kanssa-
kaskas, aikaahan järjestyi,

Ihan oikeasti, 
kyllähän tälläinen kumpuroiminen vähän sucks.
On sitä paitsi myös aivan pirun kipeä.

But Ill survive.

Lähettäkää lämpimiä parantavia ajatuksia.
Eiköhän tämä tästä.

Rakkaudella,
Sallamari

ai niin
tuo  ICD-10 koodi F92.3 kätkee sisälleen seuraavaa :
 yhden tai usen jalkapöytäluun murtuma

Mekko kokoa 18

$
0
0


koko on koko, se on vaan joku suunnilleen satunnainen numero
se ei muutu sun haluamisella pienemmäksi
toi nurmeroihin tujottaminen saa sut pelkästään onnettomaksi,
sen sijaan että sä olisit oikeasti se näyttävä nainen oikean kokoisissa vaatteissa

kaikki maailman mekot sopii sulle,
kun sä ostat ne oikeassa koossa.

sä et ymmärrä mten noloa on olla nän iso

mun mielestä on nolompaa käyttää liian pieniä vaatteita,
sellaisia mitkä kiristää ja silmin nähden epämukavia

ei ne numerot mitään merkitse


itken ja kiukuttelen koska Ebaystä ostamani mekko kirsitää.

vittu tää mekko on oikeasti kaksi numeroa isompi kuin mä ikinä voisin kuvitella ostavani
tää on oikeasti aivan vitun iso numeroltaan

katoitko sä noita mittoja tossa alapuollea olevassa taulukossa?
se on aivan sama mikä numero siinä kokolapussa on,
ne sentit sitä kangasta on se ratkaisevat tiiaäkkö.

Oikeasti, kun en mä voi ostaa mekkoa kokoa 20!
mä en pysty olemaan kokoa 20.
Mä en suostu olemaan niin läski että mä olen kokoa 20
mä en tunne olevani kokoa 20
16 on numerona jo aivan vitusti liian iso

Mistä numeroista sä puhut?
Mä puhun sulle siitä miten monta senttiä mekossa on kangasta
ja sä itket mulle jotakin numeroita
Sun tissit nyt vaan vie tietyn määrän kangasta,
ihan sama minkä numeron joku johonkin kirjoittaa
ne sentit ratkasee mahtuuko se vai ei


Niin tuhannen polttavat itku-potku-kitinät tänään yhdestä mekosta,
Tai enemmän kai siitä, että mä taas pakonomaisesti ostin mekon vain siksi että halusin mekon
- siksi että mä niin kovasti haluaisin olla...
...jotakin.
en edes tiedä mitä mä tolla mekolla hain
miksi mä ostin sen
no vittu siksi kun se on halpa,
ja että jos on paljon hienoja mekkoja niin sitten ehkä joku vois nähdä mussa jotakin
ja mä voisin elää unelmaelämääni
sitä vapaata, rohkeaa elämää

Samaa tuttua kipuilua
ihan sitä samaa kui aina ennenkin.
paniikkipäätöksiä
vierhearviointeja
kokolappuun tuijotusta,
sen sijaan että katsoisi senttiä alempaa vaatteen mitta- ja materiaalitietoja
hätää ja kiirettä
pakko saada ostaa tämä
minulle tärkeät  ajatuksmallit on unohdettu


sama vanha kierre,
pakonomaisia ajatuksia

mä en voi olla isompi kuin kokoa 16
18 on ihan maksimi
mä en saa olla sen isompi
mun vaatteissa ei voi olla sen suurempia lukuja

väärä ääni pääsee taas läpi tekemään valintoja
vääränlaisia vaatteita
vääränlaisia ratkaisuja
totaalinen paniikki

tuossa mekossa,
koossa 14 mä voisin olla jotakin
mä olisin onnellinen
14 on iso luku,
mä oon rohkea ja otan kaksi kokoa suuremman
koska nää on kiinalaisia mekkoja ja kiinalaiset koot on vaan numeroita
tietoinen mieli pääsee hetkeksi ääneen

mutta kenellekään mä en voi sanoa ääneen,
että tää mekko on kokoa 18

mutta mä voin laihduttaa,
onnistua tällä kertaa
oikeasti, pakkohan munkin on joskus onnistua tulemaan laihaksi ja ihanaksi.


Mun neuroosin taustalla on yhä vaatteen kokolappuunn merkitty numero.
nothing else.
Ne numerot on mun painajaiseni,
sillä montako senttiä kangasta vaatteessa on ei ole mitään merkitystä.

14 menettelee
18 on painajaismainen lukema

oikesti,
mä en itsekään aina ymmärrä mitä mun aivoissa on meneillään

miten voi itkeä yhdestä numerosta näin pahasti.
yksi perkeleen numerro meinaa suistaa hetkeksi koko päivän raiteiltaan

Mä en itsekään käsitä tuota kokolapun numeron itsessäni nostattamaa hysteriaa.
Mä tiedän itse ihan hyvin, että se numero vaatteen kokolapussa ei kerro musta mitään.

Im more than a size tag.

"Sidewalks and stones may break your bones, but beach will heal them."
Ihana tsemppaus ystävältä FB kuvakommenteissa,
oli pakko jakaa tuo kanssanne täällä.
kiitos tsempistä Sari

Tässä mä istun laiturilla bikineissä kaiken itkun ja kiukun päälle,
ja mä tiedän että mutta on hyvä ja varma olo.
Mun on hyvä olla tässä just tälläsenä,
mä en halua lisätä mitään,
enkä poistaa mitään.
Mä voin olla tässä ihan omana itsenäni,
ilman että mua hävettäis mikään tai että on mitenkään epävarma olo.

Mä olen ihan saman kokoinen kun aikaisemmin päivällä,
pukiessani sitä perkeleen koon 18 mekkoa ylleni.

Silti mekkoa pukiessani mä itkin kun tajusin ettei se istu mun päälle.
Nyt mä vaan istun hiljakseni ja nautin auringosta ja olostani.


Hetkittäin mä en itsekään käsitä itseäni.

Ehkä mä vaan oon turhautunut ja onneton tuosta jalasta,
sen sijaan että osaisin itkeä sitä saan itkun ulos yhdestä sopimattomasta mekosta ja siitä perkeeleen kokolappuun painetusta numerosta.
Ainakin mä toivoisin, että asia oikeasti on niin. Että mä vaan vahvasti projisoin todellisen harmin toiseen kohteeseen. Mä osaan kyllä sanoa ääneen, että aika perkeleesti tuo jalka harmittaa.
Ja pelottaa.
Entä jos mä nyt lihon aivan muodottamaksi, 
koska mä en voi hetkeen tehdä yhtään mitään.

Tai entä jos ei tapahdukaan yhtään mitään.
Ei lihomista, ei laihtumista
maailma pyörii radallaan niinkuin ennenkin
mikään ei muutu.
Paitsi että jalan murtunut luu on kuukauden päästä ehompi kuin uusi.
nothing else.

Kolme viikkoa herkkuahminnasta luopunutta elämää takana,
So far, very good.

Että osaanhan mä aika paljon onnistua.

Näin sekavissa tunnelmissa tänään.

Nyt on taas kaikki ihan jees.
Pahin draama takanapäin.
Jalkaakaan ei satu enää ihan niin kovasti parin buranan jälkeen.

Mitenkäs teidän lauantai?

Rakkaudella,
Sallamari

ps. mulla on työn alla tekstinpätkä seksuaalisuudesta, seksuaalisesta anoreksiasta toipumistoiveista ja kipupisteistä. Vielä en ole kyllin rohkea saadakseni tekstiä ulos siinä muodossa kuin se elämässä oikeasti on läsnä, maybe one day. Stay tuned - ehkä uusia onnistumiskeskeisiä ratkaisukokemuksia luvassa.

Bling-a-ding-ding

$
0
0
Alekorin bikinien uusi elämä

Jalkapuolena sohvalla maatessa, sitä yllättäen huomaa että juuri nyt minulla on rutkasti aikaa saattaa loppuun aikaisemmin aloitettuja, niitä kesken jääneitä, one-day-Im-gonna-so-finish-this -projektia.

Ostin muutamia viikkoja sitten alekorista kahdeksalla eurolla bikinit - aavistuksen oudon väriset, mutta kooltaan sopivat - sillä ajatuksella, että tuunaan bikineistä kiveman näköiset. Bikineihin kiinnitetyt kivet hankin Ebaystä alunpitäen korsettiprojektia varten. Ostin 3000 kappaleen paketin ja kiviä hankkiessa mietin, että korsetin lisäksi voisin käyttää kiviä toiseenkin prjektiin.

Kivet korsettiin ja bikineihin on kiinnitetty Jewel-It liimalla. On hassua huomata, että saman liiaman eri tuotantoerissä näyttää olevan todella suuri ero. Vanhempi Jewel-It liimapurkkini on reilu vuosi sitten hankittu, tämän purkin liima on ohutta ja juoksevan oloista. Uudempi Jewel-It liima on ostettu paikallisesta askarteluliikkeestä muutama viikko sitten, tämä liima on paljon vanhempaa liimaa paksumpaa sekä rakenteeltaan kuohkean oloista ja jotenkin tuntuu, että tuo liima ei liimaa kristalleja aivan yhtä hyvin kuin tuo aikasemmin käyttämäni Jewel-it liima.

Käyttäänkö joku teistä askartelussa/tuunauksessa Jewel-It liimaa
ja oletteko huomanneet eroja eri aikaan ostetuiden liimapullojen välillä?

Ehkä Jewel-It on muuttanut jotakin koostumuksessaan?

Totally blinged up bilekorsetti - enää puuttuu vain ne sopivat bileet

Tälläisissä tunnelmissa uuteen viikkoon!
Keskiviikkona kokeilen miten jalka kestää kaupukielämää,
siihen saakka työskentelen oranssilla sohvalla kotitoimistossa.

Rakkaudella,
Sallamari

Jokainen, joka aikaan juuttuu, juuttuu yksin

$
0
0


Ensimmäinen askel toipumisessa,
on se että rohkenee päästää irti menneestä.
Lakkaa kertomasta siitä,
miten aina on tehnyt kaiken väärin ja luopuu tarpeesta analyisoida
kaikki sitä mitä on joskus ollut.

Mä olen rehellisesti aika epätoivoinen deitti,
huomaan jatkuvasti uuteen ihmiseen tutustuessani vatvovani menneitä.
Sitä miten minä olin syömishäiriöinen,
seksuaalista anoreksiaa sairastava
ja sitä miten aina olen pelännyt kaikkea.
Kerron etten uskalla,
että enhän mä ole koskaan ennenkään uskaltanut.
...tuhat ja yksi imperfektilausetta,
konditionaaleja,
menneisyyden menneisyyttä
kuvaamassa nykypäivää.

Lisänä tietenkin hirveä tarve korjata menneet virheet,
tarve olla jotakin, mitä ei ole koskaan ollut.
Mä niin haluaisin usklataa,
mutta enhän mä koskaan ole ollut kyllin rohkea uskaltaakseni. 

Määrittelen itseni pluskvamperfektillä.
Välttääkseni tietoisesti katsomasta tähän hetkeen.
 Varastan itseltäni ihmisenä kasvamisen mahdollisuuden.

Suhtaudun mielenkiintoiseenkin ihmiseen yliolkaisesti.
Jääkylmää kohteliasta puolivillaista keskustelua,
sen sijaan että oikeasti avaisi silmänsä ja katsoisi toista ihmistä rehellisesti.
Koska mä olen aina ollut vähän vaikea ihmissuhteissa,
sellainen sosiaalisesti vähän jälkeenjäänyt,
että mä en vaan osaa olla ihmisten kanssa.

Vaikka oikeasti mä haluaisin huutaa ääneen,
että mua pelottaa oikeasti tutustua suhun
sillä mä pelkään kuollakseni että mut torjutaan.
Että mä en kelpaa juuri tälläisenä.
Mähän olen just saanut itseni uskomaan,
että mä olen hyvä juuri tälläisenä
- eikä mun itsetuntoni vaan kestisi sitä,
että mä yrittisin jotakuta ihan tosissasi ja se torjuisi mut sitten koska mähän olen vaan tälläinen.

Teen kaikkeni ollakseni jotakin.
Torjun ennenkuin minut torjutaan.

Mä olen ihmisiä kohtaan suunnilleen yhtä lämmin kuin huhtikuu kelit.

Mä olen toistuvasti sanonut ääneen,
että mä toivoisin syvästi seuraavani Jeesusta, paavia tai mitä tahansa gurua.
Että mä voisin sanoa, että tää mun torjuva käytös on peruja siitä,
että mun elämäni nojaa sellaiseen filosofiaan, joka päättää mun puolesta että on moraalisesti väärin olla intiimi toisen ihmisen kanssa. Voisi olla hellä ja rakastava, mutta sillätavalla henkisesti.
Tai, että mä oikeasti sisimmässäni tuntisin olevani aseksuaali,
ja voisin sanoa että mulla ei ole mitään seksuaalista viehtymystä.
ei mielihaluja
ei fantasioita
ei tyydytystä kaipaavia tarpeita
tai ainakin että mä olisin niin puhdas ja jonkun ennalta kirjotetun säädöstän lumoissa
että paremman huomisen toivossa mä olen pyhästi päättänyt
että mulla ei ole mielihaluja
että ei ole sopivaa fantasioitda
että kaikki kehon luonnolliset tarpeet ovat pahaa,
ja niiden yli pääsee kun tarpeeksi tekee töitä asian eteen

Fuck it!

Kaikki edellä mainittu on kohdallani täyttä puppua.
Mulla on mielihaluja
Mulla on fantasioita
Mulla on inhimillisiä lihallisia tarpeita

mutta ei rohkeutta tehdä mitään muutosta

Rohkeutta katsoa elämää rehellisesti,
kaikessa kauneudessaan ja raakuudessaan.
Rohkeutta pettyä ja sen perään kokea onnistuvansa.

Rohkeutta olla lihallinen.
Inhimillinen.
Rohkeutta olla elossa.

Rohkeutta elää.




Mä uskon, että murrettu varvas on viesti universumilta.
Luulen että mun jalan oli tarkoitus kertoa mulle, 
että näyt pitää pysähtyä eikä rynnätä kiireellä eteenpäin

Lakata yrittämästä niin kovasti.
Lakata metsästämästä täydellisiä treffejä.

Keskittyä itseensä rakastumiseen.

It´s not you, It´s me!

Minä voin työskennellä vain itseni hyvksi.
Avaimet minun onneen on minussa itsessäni.

ensin mä huomaan kaikessa hiljaisuudessa tuleeni onnelliseksi
ja luotan täysillä että maailma kantaa ja sitten mä voin auttaa muita
löytämään itse oman onnensa

aloitan tutkimusmatkailun siitä,
että luovun taas kerran yhdenlaisesta yrittämisestä

one, after another, after another

yhtenä aamuna jäljellä on onnellisuus

pyytteetön rakkaus elämää kohtaan


se, että voi elää tässä hetkessä,
ei tarvi ensimmäisenä uudelle ihmiselle esitellä
nykyolemistaan imperfektissä

mä kokeilen miltä rakastaminen tuntuu.
 
rakastan sen sijaan että pälkäisin
puhun futuurissa, sen sijaan että ahnehtisin imperfektejä



Stay tuned for more.
 
Rakkaudella,
Sallamari

Heihei helteet, olen valmiina syksyyn ja sateisiin

$
0
0
Pin up your gurls

Jalka on vapaa kääreistä, muttei kivutta kestä vielä täydellistä askelta

Lauantain ratoksi pohdin taas kerran tulevaa syksyä ja seuraavan kauden P333 vaatekaappia.
Näillä lämpötilalukemilla tuntuu niin hullunkuriselta ajatella, että jo kuukauden päästä sitä, kenties miettii  riittäkö että pukee takin aamulla päälleen vai olisiko syytä jo pukea se yksi ylimääräinen paitakerros.

30 vaatkappaletta, muutama tarvittaessa vaihdettava asuste - siinä suunnitelmani syksyä varten.
Minua on kesän kuluessa muutamaan kertaan haastettu todenteolla pohtimaan kysymystä pukeutumisen merkitystä anten rehellisiä tilaisuuksia tutkia sitä millainen on minun oma tyylini ja millainen haluaisin minun tyylini olevan. Mitä pukeutumisellani viestin ympäröivälle maailmalle?

Haastavia kysymyksiä eikö - sellaisella hyvällä tavalla haastavia toki?

Helpointa aloittaa oman tyylinsä tarkastelu,  on lienee hetkeksi keskittyä siihen millaisista asioistamaailmassa sitä pitää ja mistä kaikesta elämässä innostuu ja inspiroituu.
Seuraavaksi on rehellisin ja avoimin mielin katsahdettava millaista elämää todellisuudessa elää - millaisista asioista arkiviikot koostuvat, millaista - kensties säännöistä-  rytmiä vuoteen kuuluvat kuukaudet noudattavat. Entä onko elämässä selkeitä kausia - kesällä yhtä ja tavella toista - tai toistuvia tapahtumia, niinkuin joka syksyinen juhlarupeama tai kesän festarikiertueet.

Pysähdytäänpä tässä kirjoituksessa pohtmaan tähän kohtaan asioita joista minä pidän.
Ensinnäkin, minä pidän valtavasti yksinkertaisuudesta ja vaivattomuudesta - ei sillä, että olisin laiska tai haluton ja että minua jotenkin suunnattomasti häiritsee nähdä minkäänlaista vaivaa minkään eteen. Ehei, minusta nyt vain yksinnkertaiset asiat puhuttelevat minua eniten ja asioiden vaivattomuudessa on jotakin sanomattoman kaunista.

Tästä löytyy tyylini yksi kulmakivistä - yksinkertaista ja vaivatonta. 
Materiaaleja jotka eivät juurikaan vaadi huolenpitoa - esimerkiksi tärkkäystä tai jatkuvaa tarkkaa silittämistä. Selkeitä ja yksiselitteisiä muotoja ja leikkauksia - sellaisia joita on helppoa lähestyä ja ymmärtää. 
Selkeitä yksityiskohtia, jotka kenties itsessään sisältävät jotakin katsetta vangitsevaa.

Seuraavaksi on luontevaa siirty listaamaan asioita joista ammerran inspiraatiota

romantisoitu sirkusmaailma, 
huvipuistot, 
karnevaalit, 
kabareet,
epätodelliset mielikuvitustodellisuudet, 
moderni näkemys menneistä vuosikymmenistä,
liioitellusti väritetty  50-lukuinen pikkuvaimoarvomaailma, 
todellisuuden näkymätön puoli,
mielikuvituksellinen konservatiivisuus,
urbaani shamanismi,
meri,
linnut,
ristiriitaisuudet


yllä yksinkertaistettu pikalista silmänräpäyksessä mieleen nousevista asioista.

Jos tyylini kirjoittaa reseptiksi, 
resepti on jotakuinkin tälläinen -

kourallinen yksinkertaista käytännöllisyyttä, 
jotakin mustaa, 
jotakin raidallista, 
jotakin värikästä,
jotakin vintnagehenkistä,
ripaus pin-up tyttöiltä lainattuja ideoita,
hyppysellinen drag queen glamouria,
ripaus tilanteen vaatimaa kunnioitusta

koko komeus kuorrutetaan oikealla odottamattomalla elementillä, 

nojataan luottovaatteiden voimaan,
hyväksi havaittu leikkaus ja ajaton kuosi
 pukee ja imartelee vartaloa kaudesta toiseen


Uusien kumisaappaiden vilpitöntä ihailua

Syyskuussa siirryn kokonaisvaltaisesti uuden P333 vaatekaapin vaaraan.
Nyt meneillään on välikausi, tarkoituksena kartoittaa mitä kaikkea elementtejä omistan tulevaa P333 vaatekaappia silmälläpitäen. Aika pitkälle tuo vaatekaappi tulee rakentumaan vanhojen olemassaolevien vaatteiden ja asusteiden varaan. Olen varannut itselleni budjetin muutamia hankintoja varten - mekko, syystakki, yksi yksivärinen ja yksi kirjava paita ovat hankintalistalla.

Löysin tänään ruokakaupassa piipahtamisen yhteydessä aivan ihastuttavat KoneHelsinki kumisaappaat. Saappaat ovat maiharien oloiset ja valmistettu sellaisesta materiaaliseoksesta, että niiden jalkaan vetäminen ei välittömästi aiheuta ylitsepääsemätöntä suonenvetoa jalassani. Syksyiset sadekelit ovat aina haastavinta aikaa minulle - pidän kävelemisestä, mutta jalkani eivät pidä kumisaappaista. Perinteiset Nokialaiset tai hienosto Huntersit ovat materiaaliyhdistelmänsä vuoksi kokonaan poissa laskuista - saan noin puolet varpaista saappaan sisään, ennenkuin järjettömän tuntuinen suonenveto iskee. Kävely kyseisillä saappailla ei loppumattomien jalkakramppien vuoksi ole mahdollista, ei vaikka miten haluaisin. Eivätkä krampit edes lopu vaikka otan saappaan jalasta, ne jatkuvat toisinaan tunteja toisinaan jopa päiviä saappaista luopumisen jälkeen. Muutama vuosi sitten onnistuin löytämään kumisaappaat jotka kramppien puolesta olivat jalkaan hyvät - ongelmilta ei vältytty siltikään. Saappaisen sisäpohja oli porattu reikäiseksi ja sisäpohja liikkui aina kävellessä - tuloksena verirakoille hankautuneet kantapohjat parinkilometrin sitkeän kävelyn seurauksena.

Ymmärrettävistä syistä olen äärimmäisen iloinen uusista valkoisista kumisaappaistani.

KoneHelsinki kumisaappaat

Kumisaappaat on huolella valittu siten, että ne sointuvat osaksi tulevaa P333 vaatekaappiani. Saappaat olivat ennakolta suunnittelematonn yllätyslöytö, muttei mikään paniikkiratkaisu tai hetken mielijohdeosto tälläkertaa.
Saappaat ovat äydellinen täydentävä osa vaatekaappiani - sopvat sekä jalkaa, että tyyliini.

Olen onnellinen siitä miten paljon itsestäni ja omista ostotottumuksistani olen oppinut P333 löytämisen myötä. Tunnesyömisen lisäksi minä olen ollut aivan mahdoton tunneshoppailija - tarkennettuna vielä tunnevaateshoppailija. Olen koittanut antaa ja kaupata eteenpäin noita itselleni sopimattomia vaatteita - hyvästä menekistä huolimatta varastossa on vielä kaksi matkalaukullista ja ainakin yksi muuttolaatikko pullollaan epäsopivia ja täydellisesti jonkun toisen tyyliin sopivia vaatekappaleita.

Kovan yrityksen tulos tuo tuollainen vaatekokoelma.
Kovan yrityksen, siis sellaisen raudanlujan yrityksen olla jotakin muuta kuin mitä oikeati olen, tulos.

Kopioiden vuosia ihailemieni ihmisten tyyliä, 
ostin samaa tyyliä jäljitteleviä vaatekappaleita, kuin ihmisillä joiden elämäniloa ja onnellisuutta ihailin.
tai joiden laihuutta tai kauneutta.

Siinä toivossa (ja ehkä jopa vakaassa uskossa) että tietty tyyli (vaatteet tietenkin, tietyssä pieninumeroisessa koossa) taikaisi sen, että elämäni kääntäisi suuntaa ylöspäin surkeudesta.
Lakkaisin vihdoinkin olemasta yksinäinenn ja onneton,
ja minusta tulisi suosittu ja onnellinen.
Sillä onhan se niiden vaatteiden alkupeäinen kantajakin onnellinen.
Ja sillä on ihana perhe ja paljon ystäviä ympärillään.

Mikei minullakin, jos tarkasti kopioin jo olemassa olevan tyylin ja toimintamallin.
Ajattelussani oli jokunen ripaus logiikkaa takana, kuten näette 
- ei mitenkään todellinen tai toimiva logiikka, mutta logiikka jokatapauksessa.

Gootista boheemin haaremihousulookin kautta omaksi itsekseni.
Kehityskaarta kerrakseen.

Nykyisessä olomuodossaan tuo toisien ihmistenn tyylien kopiointi on enemmän inspiroitumista ja kokeilua.
Esimerkiksi tänään, alustuslauseena kerrottakoot että viikonloput minulle on parasta aikaa meikki- ja tukkakokeiluille, koetin runsaita punaiseksi maalattu huulia. Ihailen Drag Queenien muuntautumiskykyä - kykyä luoda sykähdyttäviä illuusioita. Taikoa olemattomista viivahuulista valon ja varjojen avulla täyteläiset kaarevat houkuttelevat punahuulet. 
Siitä se ajatus sitten lähti, että josko sitä minäkin.

Olihan se ehkä vähän eksoottinen valinta lauantaiaamupäivän ruokaostoksille.
Tää on ihan vaan Citymarket, ei mikään Dream Club - totesi JunttiPee hymähdellenn kokeilulleni.
Opettava kokeilu kylläkin,
punainen huulipuna on jeees, niinä päivinä kun itsestä tuntuu että on punaisten huulten päivä,
ja että omien huulten luonnollinen laajuus on aivan riittävä pinta huulipunalle.
Huulirajojen reilu ylitys tuottaa reilusti ylilyönniltä vaikuttavan lopputuloksen.
Sä näytät Cittarin lihatiskille jatkojen sijaan eksyneeltä Drag Queeniltä - jatkoi JunttiPee meikkauskokeiluni rakentavaa analysontia - Kaikelle on paikkansa ja tuonn meikin paikka ei oo täällä.

Tukkakokeilusta sentään enemmän plussaa.
Pienet kiharat huivin kanssa toimivat kerrassaan mainiosti.
Tukka ei näytä lainkaan radikaalilta (tai olemattoman harvalta) kivasti aseteltuna.

Heitelkäähän teidän tyylielementtejä ja inspiraation lähteitä kommenttiboksiin
- inspiraatioksi toisille tietenkin?
Niin, minua kiinnostaa tietää millaiseksi te blogiani lukevat kuvailisitte minun tyylini?

Mukavaa lauantaita!

Rakkaudella,
Sallamari


Twingle-twingle little bat, how I wonder what you at

$
0
0
Pohjanlepakko hämärtyvää iltataivasta vasten


P333 projektihuumassa meinasi kokonaan unohtua kirjoittaa perjantain kohokohdasta - vuotuisesta lepakkobongaus Mathildalenin ruukilla. Tänä vuonna myöhästyttiin kiintoisalta vaikuttaneesta alustusosuudesta, mutta itse bongausretkelle onneksi ehdittiin mukaan.

Minua vähän hirvitti miten tuo kipeä jalka kestää metsässä tarpomisen - tämähän nyt kuulostaa aivan urbaanilegendalta siinä suhteessa, että eivähän lepakot itseasissa ole mitään synkissä metsissä yksinomaan viihtymivä otuksia. Tuota ennakolta miettimääni metsäosuutta ei oikeastaan ollut ollenkaan, ruukkirakennusten läheisyydessä on vesialueita ja aukeita paikkoija joissa lepakot oli hienosti nähtävillä, että oikein hyvin retkestä selvisin kipeällä jalalla ja metsässä tarpomiseen soveltumattomilla kaupunkiballeriinoilla.

Lepakkotarjonta oli tänä vuonna huikeaa - niin paljon lepakoita, että lepakoista suunnattomasti innostuva PikkuS joutui lopulta toteamaan, että nyt näitä lepaoita on jo ihan liikaa ja ei näitä jaksa enää katsella.


Minä olen aivan haltioissani jokaisesta näkemästäni lepakosta.
Ovat ne vaan jotenkin niin kovin hupaisia otuksia.
"Lepakko on lentäessään vähän kuin humalainen lintu.
Lintu periaatteessa on systemaattinen ja lentää sillätavalla pisteestä a pisteeseen b,
paitsi joskus kun ne hairahtuvat ajatuksissaan ja lentävät miten sattuu.
Lepakko on sitten asia erikseen, ne vaan näyttää lentelevän sinne sun tänne fiiliksen mukaan.
Että lennosta ne tunnistaa, 
humalaisen oloisesti lentävä lintu on todennäköisesti lepakko."

Onnistuin nappaamaan kännykän kameralla pari kelvollista kuvaakin nopeasti lentelevistä kohteista.
Eihän nämä nyt National Geographic tasoa ole, enemminkin sellaista Seiskan papparazzi laatua
- kohde on tunnistettavissa jokatapauksessa
(hyvä mielikuvitus auttaa sinua tässä tunnistustehtävässä)


Veden pinnan tuntumassa liitelevä viiksisiippa


Huomenna se sitten on käsillä - tittelinvaihto
alle kouluikäisen lapsen äidistä, koululaisen äidiksi.

Minua jännittää varmasti enemmän kuin koululaista itseään.

Aamulla on luvassa kyyneliä.

Jännittääkö joku teistä lukijoista koulun alkua juuri nyt?


Rakkaudella,
Sallamari

Level Up

$
0
0
If there were no schools to take the children away from home part of the time,
the insane asylums would be filled with mothers.
~Edgar W. Howe

 


PikkuÄssän ensimmäinen koulupäivä.
Harvinaisia ainutkertaisia aamuja meidän perheessä, sillä sekä minä että JunttiPee oltiin molemmat aamulla saattamassa lasta matkaan. Lapsen ensimmäinen koulupäivä on niitä päiviä, hyvin merkityksellisiä hetkiä, joita minäkään en jätä väliin.

Salla, I have understood that you don't do those kind stuff much?
Thats kinda mommy stuff, and you not the traditional type of a mother.
Nuo lauseet totesi pilke silmäkulmassaan, esimieheni minulle kun kerroin että tänään minä teen työpäivän etänä kotoakäsin, koska tänään on niitä tärkeitä äitijuttuja.

Totesin nauraen olevan A Cherry Mom, sellainen äitityyppi, jolla äitiyden suhteen on etuoikeutena suotu tilaisuuksia napsia kaikki kirsikat kakkujen päältä - olla läsnä niinä lapsen elämän kaikista tärkeimpinä päivinä mutta perusarjessa olla sitten se tyyppi joka ei ole kaikissa arkipuuhissä läsnä. Tarha-aikana olin mukana viemässä lasta aamuisin tarhaan parisenkymmentä kertaa, lapsen hain tarhasta kahden käden sormilla laskettavan määrän. Pianotunneille lapseni vie isä, baletista lapsen hakee se samainen tyyppi. Minä olen toisaalla noina hetkinä - vaikka perinteisessä ajattelussa lapsen harrastuksiin saattaminen ja tarhakuljetuksen koetaan helpoki sellaiseksi äitien hoitamaksi jutuksi. Siis ihan super traditionaalisesti ajateltuna.

My mom type is more a career mom, than a soccer mom.

Ehkä juuri tästä etuoikeudestani kiitollisena, minä nostan hattua kaikille heille, joka kasvattavat lasta yksikseen. Siinä mielessä siis että läsnä säännöllisessä arjessa ei ole toista aikuista jakamassa tehtäviä. Viime aikoina olen itse kiitollisena pannut merkille, että vaikka olenkin paljon poissa arjesta (ja saanut äidiksi tulon jälkeenkin luoda omaa uraa) onnistun olemaan yllättävän monessa tärkeästtä tilanteessa lästä. Vaikka enimmäkseen yritänkin väittää olevani uraa luovan etä-äidin perikuva, olen tarkemmin tarkasteltuna hyvinkin kiinteästi jakamassa JunttiPeen kanssa lapsiperhearkea.

Olen joutunut uudelleen määrittelemään oman äitikäsityksen itsestäni.
Tähän asti olen kuvaillut kaikille kiihekästi olevani vähän etäinen paljon poissa oleva, aika huono äiti - jolle on luontaisinta sysätä vastuuta lapsesta ja lapsen kasvatusta yksinomaan isän harteille.
Jokin minusta on kovasti halunnut esittäytyä maailmalle etäisenä äitinä Soccer Mom -äidiksi tunnistauduksi joutumisen pelossa. Oli aikoja jolloin etäinen äiti ja Soccer Mom -äiti olivat käsitekartassani äitiyden ainoat (ja toisistaan täydellisesti eroavat) vaihtoehdot.
Soccer Mom -rooli tuntui minusta niin vaativalta - että pitäisi olla ehdoitta lapsen eteen kaiken tekevä ja lapsensa kautta elävä superkodinhoitajaäiti.

Onneksi on itsenään kasvamisen myötä nyt löytynyt listää vaihtoehtoja mistä valita.

Uuden ekaluokkalaisen myötä tehtävien jako meni aavistuksen verran uusiksi.
Minun tehtäväkseni uskottiin uusien koulukirjojen päällystäminen, väritykseen ja taiteeliseen näkemykseen liittyvien tehtävien tarkastus ja kouluvaatteiden valinta. JunttiPee lupasi huolehtia "lopuista käytännön järjestelyistä" koskien pikapuoliin alkavia harrastuksia ja kouluaamujen ruokatarjontaa. Perusteluina että kun sä tuut töistä kotiin millon sattuu, ja jääte helsinkiinkin aina milloin sattuu, niin parempi että mä huolehdin kaikesta tarpeellisesta ja siitä että asiat sujuu.

Arki on palannut.
Olen siitä äärimmäisen kiitollinen.

Mitenkäs teidän viikko on alkanut?
Muistatko jotakin erityistä omasta ensimmäisestä koulupäivästäsi?

Rakkaudella,
Sallamari

Let's talk about sex baby

$
0
0
OOTD - kumisaappaat ja sadekeli

Maailmankaikkeus pyrkii antamaa kaikkea sellaista, mitä siltä nöyrästi pyytää.
Minähän olen nöyrästi pyytänyt apua seksuaalisuuteni kanssa työskentelyyn,
tänään pyyntöni vastattiin monen sattuman kautta positiivisin viestein.

Tarina alkaa siitä, että yhden ja toisen aiheen kautta päädyttiin kahvitunnilla kesksutelmaan anaaliseksin saloista. Keskustelukumppanini, ihanainen työtoverini, on hyvä tuttavani työpaikan ulkopuolellakin, tietäen näinollen syömishäiriö sairauksistani, hyväksikäyttökokemuksistani ja epävarmuudestani seksuaalisuuteen liittyvien asioiden suhteen. Hän on rohkea persoona ja sen verran varma ihmistuntija, ettei hän suostu käsittelemään minua varovasti silkkihansikkain vaan rohkaisee hersyvän naurun saattelemana meidän keskustelumme luontevasti myös minun maailmassani kovin aroille aihealueille.

Joten siinä me sitten olimme kahvitunnilla työpaikan takapihalla intohimoisesti antautuen keskusteluun anaaliseksin turvallisuudesta ja siitä miten herkkä luomus ihmiskeho oikeastaan on. Keskustelumme oli mielenkiintoinen ja rehellinen - aroista asioista puhumista niiden oikeilla nimillä.

Ensimmäistä kertaa ikinä minua ei hävettänyt - ei tipan tippaakaan, vaikka todella haastavalla alueella kaikin tavoin liikuttiin. Suoraa puhetta, rehellistä toisen nihmisen kohtaamista.

"Anaaliseksin tekniset salat saa parhaiten selville kun lukee homopornonovelleja.
Kertovat intohimoiset sivutolkulla siihen, mitenn valmistella tuo vastaanottava osapuoli tapausta va rten.Suosittelen tutustumaan, sieltä mä olen parhaat neuvoni anaaliseksin suhteen bongannut. Mulla on hyvä novellikokoelma kotona, mä voin lainata"

Näin tarinoin keskustelumme tuoksinassa minä,
Siis minä.
Voitteko uskoa?
Tunnustin rehellisesti ja punastelematta koko maailmalle lukevani eroottista kirjallisuutta,
tietäväni yhtä jos toista anaaliseksistä,
löytäväni eroottisesta kirjallisuudesta myös käytännöllisiä näkökulmia.

Minä.
Sanoin rohkeasti kaiken tuo ääneen.

Ilman häpeää.
Vapaana.

Eikä keskustelu tyrehtynyt megalomaaniseen paljastukseeni
vaan jatkui luonnollisesti eteenpäin hygeeniaseikkoja pohtien.

Rehellisesti ja häpeilemättä me surffailimme ihmiskehon ja kehotoimintojen alueella. Pohdittiin kaikkea sellaista jota yleisellä tasolla saatettaisiin piitää vähän likaisena aihealueena. Meidän keskustelusta anaaliseksistä tuli kiva ja luonnollinen osa ihmisen seksuaalisuutta ja oman seksuaalisuuden ilmentämistä.
Poissa oli häpeää ilmaisevat leimalliset käsitykset
- uteliaisuus ja rehellinen asioiden tiedostaminen oli keskustelun lähtökohtana.

Kahvitunnin päätyttyä suunnattiin takaisin työn ääreen.
Eniten kiitollisuutta tässä keskustelemme aikuismaisesti anaaliseksistä -episodissa minussa herättää työtoverini Youtubesta sattumalta esiinn löytämät positiivista asennetta huokuvat opastevideot. Olen onnellinen että työtoverini lähetti kyseiset videot minulle, ikäänkuin jatkoksi meidän positiiviselle keskustelullemme.

Minä katselin videoita hyyssä suin ja vapaana häpeästä.
Minusta nuo videot arasta aihealueesta viis olivat hirvittävän ihastuttavia.
Nuo ihmiset videoilla huokuvat sellaista positiivista energiaa oman seksuaalisuutensa ilmaisussa, jollaista minä elämääni etsin - jonakin päivänä minäkin olen seksuaalisuuden ja seksiasioiden suhteen yhtä suloinen ja mutkaton kuin nämä videoiden pojat.






Koska videot ovat minusta niin lämpimiä, luontevia ja  herttaisia, haluan jakaa ne kanssanne.
Samalla haluan rohkaista oman seksuuaalisuuden ja sen ilmaisun kanssa paineskelevia tekemään rohkean päätöksen antaumisellle. Rohkaisen hetken ajaksi heittäytymään mukaan tutkimaan monimuotoisen seksuaalisuuden maailmaa - rohkaistua edes vilkaisemaan salaa tai sivusilmällä videoita pienen pätkän verran antaen häpeän sijaann tervelle uteiliaisuudelle vallan.

Uskokaa minua, ei uteliaisuuteen välttämättä kuolekaan.
Universumi ei pyörähdä sivuraiteilleen,
vaikka minä hetkeksi eksyin pois näiltä muka turvallisilta seksuaalisuuden täysin kieltäviltä raiteilta.

Itseasiassa löysin jotakin parempaa ja mukavammann tuntuista
- löysin  ilon ja vapauden.

one by one
step by step

kohti iloisempaa ja vapaampaa olemista

Kiitos työkaverilleni tämän päivän keskustelutuokiosta.
Kiitos, että sain turvallisesti kanssasi kulkea eteenpäin tämän pienen pätkän eteenpäin polullani.
Merkitsee minulle todella paljon
You know who you are.


Rakkaudella,
Sallamari

..and now I said it out loud

$
0
0


Puhuin ensimmäistä kertaa tänään ääneen kokemastani seksuaalisesta ahdistelusta
ihmiselle, jonka kanssa meillä on yhtenevää historiaa.
Seksuaalista itsemääräämisoikeuttani loukannut henkilö sai todelliset kasvot,
sillä sekunnilla kun ääneen epävarmasti lausuin hänen nimensä.
Anonyymistä tapahtumasta tuli todellisen henkilön suorittama teko - joku toinenkin tässä maailmassa tietää salaisuuteni todellisena, teolla on kasvot muuallakin kuin vain minun todellisuudessani.

Oli yhtä aikaa vapauttavaa ja hämmentävää,
sanoa toisen ihmisen nimi ääneen.
Luopua loppullisesti siitä häpeästä,
että minä millään tavalla olisin vastuullinen toisen ihmisen loukkaavaan käytökseen tai tekoihin.

Keskustelukumppanin kasvoilta luin myötätunnon.
Sain osakseni äänetöntä lämmintä lohdusta.
Kiitos.

Keskustelu eteni omia teitään siihen, että ääneen pöytäseurueen kesken pohdittiin sitä tosiasiaa miksi ihmeessä onkaan niin vaikea sanoa ääneen sitä tosiasiaa, kuka henkilönä on seksuaalista itsemääräämisoikeuttani loukanneen teon takana. Miten jossakin syvällä sisimmässään yhä teon väärydellisen luonteen tiedostettuaakin ikään kuin kantaa häpeällistä stigmaan tapahtuneesta,
miettii salaa yksin hiljaa mielessään 

entä jos minä olenkin kuvitellut vain kaiken.
entä jos minä olenkin tulkinnut kaiken tuossa tilanteessa aivan väärin
entä jos kysymys on väärinkäsityksestä ja kaikki on minun syytäni
että minä tunnen itseni loukatuksi ja tunnen pahaa oloa ilman mitään todellistä syytä

eikä oikeastaan melkein uskalla sanoa mitään ääneen

ehkä sittenkin kuitenkin olisi parempi olla hiljaa,


kokemus siitä,  että joku toinen loukkaa teollaan minun seksuaalista itsemäärämisoikeutta on todellinen
oikein käsitetty tilanne, joka minusta tuntuu loukkaavalta
oli se tarkoituksellista tai tahatonta toisen osapuolen silmin katsottuna
teko loukkaa ja loukkaus on todellinen kokemus
raja on rikottu
teko on väärä - toista ihmistä loukkaava
eikä sitä saa oikeelliseksi perustelipa tekijä asiaa itselleen tai koko maailmalle
vähätellen kenties teon merkitystä, kestoa tai todellista tarkoitusperää

seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on loukkas
todellista
loukkaavaa

toista ihmistä vahingoittavaa

vaikka teon voisikin antaa tekijälle anteeksi
tekee kaikkensa ymmärtääkseen ja hyväksyäkseen  loukkauksen tapahtuneen
teko on silti olemassa aina

se ei katoa aikakirjoita tai ihmisen kehomuistista mihinkään
mutta loukkaavan teon aiheuttamasta itseä satuttavasta tunnekokemuksesta voi toipua.

tunneyhteydestä teon ja sisällä vellovan kivun välillä voi opetella irti
 yhtänä päivänä sisäisen ymmärryksen kasvettua herää huomaamaan,
 että itse teon aiheuttama kipu sisimmässä on kadonnut olemattomiin.

itsellä on hyvä olla asian suhteen.
on ikään kuin sinut sen kanssa,
että näin minulle tosiasiassa on tapahtunut
enkä minä ole vastuullinen tästä tapahtumasta
olen pyytämättä näyttämölle mukaan vedetty päähenkilö

tehty ei tule tekemättömäksi,
teko vain menettää merkitystään suuressa mittakaavassa.


sympatiani kaikille pienestä tai suuresta loukkauksesta toipuville.
matka eheäksi on pitkä, mutta päämäärä saavutettavissa
ihan meillä jokaisella

Rakkaudella,
Sallamari


Daily Doze of Inspiration

$
0
0


parhaat palat

Eilen iltatorilla soitti Samuli Putro,
hypnotisoituneena tuijotin Samulin liikehdintää
 sulavasti kehoaan liikuttava kiitollisen oloinen rokkikukko
lavakarismaa
You know I know -meininkiä
keho puhui - musiikki puhutteli

kyllä kelpasi

Kiitos.





Tuhkaa korulippaassa laittoi miettimään,
elämää ja kiitollisuutta
siitä miten kiitollinen kaikesta saa olla

Elämällämme on tarkoitus
Ja joka hetkessä kauneutta
Emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla
Elämällämme on tarkoitus
Jokaisen tarina on arvokas
Emme ole tyhjänpantteja
Tuhkaa korulippaassa


Kiitos inspiraatiosta Samuli Putro


Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Rakkaudella,
Sallamari

Viikonloppukuulumiset kolmessa kuvassa

$
0
0
perjantain - roadtrip lapsuuden kotikaupunkiin

lauantai - arts and crafts, bilevaatteita tulevalle syksylle

sunnuntai - chess and politic, vihreiden paikallisjärjestö sai uuden puheenjohtajan


Try to make at least one person happy every day.
If cannot do a ind deed, speak a kind word. If you cannot speak a kind word, think a kind thought.
Count up, if you can, the treasure of happiness that you would dispense in a week, in a year, in a lifetime!

Perjantaina ilahtui isä vierailustani,
lauantaina ilahdutin pienen kaupan myyjää piipahtamalla sisälle,
tänään ilahtui PikkuS.

Ensimmäinen arkinen viikonloppu takana,
viikonloppuahdistuksen määrä vähentynyt oleellisesti.
Viikonloput ovat tässä hetkessä enimmäkseen hyviä hetkiä,
pientä ajoittasta levottomuutta, mutta pientä verrattuna pahimpiin viikonloppu ahdistuksiin.

Olen hyvin kiitollinen nykytilanteesta.

Mitenkäs teidän viikonloput vierähti?

Rakkaudella,
Sallamari



Se aika kuukaudesta

$
0
0

PikkuÄssän itse leipomaa mustikkapiirakkaa

Tuntuu, että aivan kaikkialla puhutaan tänään kertyneistä kesäkiloista, laihduttamisesta ja uudesta paremmasta elämästä. Se aika elokuusta, kun kunnollisten kansalaisten on taas pakko palata ruotuun.

Ryhdistäytyä ja tavoitella paremmaksi ihmiseksi tuloa
aloittaa kuntosalilla
ruveta laihikselle

mielessä risteilee ajatukset,
jos josko mäkin ryhtyisin
että ihan varmaan nyt tällä kertaa mä onnistun
musta tulee parempi
mä laihdun ihailtavia määriä

ehkä sitten viimein musta tulee jotakin

sellainen onnistuja


voi miten toisten elämä huolettaa mua juuri nyt.
nuo tyypit ympärillä, jotka ryhtyivät projekteihinsa
laihduttamaan
kuntoilemaan
tavoittelemaan parempaa minää

eniten mua vittu pelottaa,
että entä jos ne onnistuukin
miks vitussa mä en voinut koskaan onnistua?

mitä mä sitten sanon nille,
että pitäisi muka olla onnellinen ja onnitella onnistumisesta
elää samalla päivästä toiseen tiedostaen,
 että musta itsestä ei ollut koskaan onnistumaan
pudottamaan 48 kiloa
olemaan se suurin pudottaja
iltalehden viikon laihduttaja

voi vittu

saanko mä vihata noita
sitä että ne yrittää 
ja mikä pahinta, 
ihan mun kiusaksi ne varmaan vielä onnistuukin

ne onnistuu
niistä tulee onnistujia
vittu, kaikki maailmassa pitää onnistujista
ja sit, kaikki huomaa ne
mitä mä sitten olen?
mikä musta tulee?

miksi mä en voi vaan onnistua?

tai siis, että miksen mä ole voinut onnistua jo kauann sitten

olla valmiiksi jo
 hallitumpi elämässä
parempi
puhtaampi
kuin ne joiden tarvii taas aloittaa

tiedättehän

sellainen jonka ei tarvitse aloittaa 
sillä voi vaan olla
ja ylenkatsoa noita reppanoita
jotka on retkahtanut
joiden pitää taas aloittaa

vähän niinkuin lapsena,
se käärmeet ja tikapuut -peli
muistatko milta tuntui kun kaveri osui käärmeeseen
 ja liukui takaisin lähtöruudun viereen

itse jatkoi lähelle maalia,
sillä niin eihän noppa voi pettää minua ja heittää käärmeen luokse vievää lukua

miksi vitussa elämä on pettänyt minut näin
että olen lähtöruudussa
nollapisteessä
pakotettu tarpomaa samat ruudut uudelleen

siitä huolimatta en koskaa voi olla voittaja,
sillä nuo toiset ovat satoja ruutuja edempänä jo nyt

vitun onnistujat.

this way, that way
which way


Valehtelisin, jos tässä kohtaa kertoisin mitään muuta kuin että nämä siirtymäkaudet toden totta luovat painetta minullekin. Vuodenvaihde ja kesäloman loppu ovat ne pahimmat, kaikkialla hehkutetaan tarvetta muutokseen. Do it now or regret later. Vaatii kaksin verroin sitkeyttä sulkea slmänsä ja kävellä kaikkien noiden houkutusten ohi - nostaa katse rohkeasti ihmisten silmien tasolle ja todeta, että juuri tässä hetkessä mä riitän itselleni tälläisenä. Olla ostamatta kahden vuoden jäsenyyttä kuntosalille - sillä verukkeella, että nythän mä sen sitten vihdoinkin kaikkien epäonnnistumisieni jälkeen teen, aloitan uuden ja paremman elämän. Että juuri tällä kertaa, juuri tänä syksynä, musta tulee onnistuja. Mä onnistun!

Vaatii suunnattoman määrän rohkeutta päästää irti - antaa itselleen luvan vain olla.
Itkeä kotona epävarmuutta, samalla tietoisena siitä että juuri tässä hetkessä on lupa siihen, että mun on hyvä olla näin. Ettei aina tarvitse yrittää.

Tsempata itsensä tietoisuuteen siitä,
että minä olen tässä ja nyt aivan riittävästi.

Tasapainoilla terveen ja sairaan ajatusmallin välillä.
Toinen ääni huuta yhtä, 
toinen ääni täysin päinvastaista.

Selata Instagramia inspiroituen 
joka toinen kuva onnistumistarnoista  - niistä ennen ja jälkeen kuvista
joka toisena kuvana rakastua täyteläiseen onnellisesti hymyilevään fat freedom aktivistiin.

oikealle
vasemmalle
eteen 
taakse

olen keskellä taistelutannerta

kysymys kuuluu,
kenen ääni on vahvin?

Minun ääneni.

Tsemppiä heille,
joita tämä aika tästä kuukaudesta ahdistaa.

You are not alone.

Kuluttajana meillä on mahdollisuus valintaan ja vaikuttamiseen.
Miksi joka vuodenvaihde ja syksi pitäisi laihdutta,
tai aloittaa jotenkin parempi elämä -
minä haluan nauttia elämästäni juuri nyt!

Jätä jokainen laihdutusvinkkejä sisältävä lehti kauppaan,
investoi laihdutuslehden sijaan ispiroivaan  luettavaan
kalliiseen ulkomaiseen käsityölehteen jonka ostamisesta olet haaveillut
,kiiltäväkantiseenn koiralehteen jonka kanssessa on suosikkirotusi
tutustu skeittilehteen tai sukellusuutisiin

Jätä aterian korvike kauppaan,
osta niillä rahoilla vaikka ravintorikasta suomalaista superruokaa, mustikoita
kolmekymppiä kilo
-but beibe, you are worth it.

sSkippaa kuntosalin ekstrasuperjäsenyysetu, 
ja sano rohkeasti ääneen että kuntosali ja crossfit ei vaan ole mun juttuja
Varaa kuntosalijäsenyydestä säästämilläsi rahoilla aika suosikkikampaamoosi kerran joka toinen kuukausi
kampaamosta poistuessasi nouse tavanomaisen pysäkin sijaan kotibussiin kaksi pysäkkiä kauempaa
shine like the star you are!
pari pysäkkiä kauemmaksi kävlee iloisena uusi tukka hulmuten


Use your voice!

Tilaisuuden tullen, ole rohkea
onnittele ja kehu sitä onnistujaa.
Sillä toisen onnistuminen, ei ole itseltä pois.
Kenenkään onnistuminen, ei tee minusta huonompaa ihmistä,
kyse kaikessa kun on vain erilaisista tavoitteista elämässä
Minun tavoitteeni ovat hyviä juuriä sellaisena kuin ne ovat - 
samalla kertaa sinun tavoitteesi ovat yhtä lailla hyviä.
Tavoitteiden saavuttaminen ja pyrkimykissään onnistuminen on iloinen asia.
Yhtä iloinen kuin paikalleen jääminen tai pysähtyminen
- tästä hetkestä nauttiminen.


Rakkaudella,
Sallamari

Entä jos...

$
0
0


Syksy ja sinnetänne -olotilat. Olotila vaeltelee, mieliala on vakaa. Fiilis plussalla, silti epävarmuus kuplii sisimmässä sellaisina hetkinä kun rohkenee pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta.
entä jos...
pitäisikö sitä...

Huomaa pohtivansa useasti olenko mä tarpeeksi,
tietäen sisimmässään että tämä tekemäni ratkaisu on sisäisen minäni ääntä kuuleva ratkaisu
Huomaa pohtivansa miten sitä selittäisi ja perustelee ratkaisunsa ympäröivälle maailmalle,
että musta tää nyt tuntuu oikealta ja että koittakaan nyt ymmärtää minunkin näkemykseni
Entä kun toivoisi, että kukaan maailmassa ei kokisi tarvetta lokeroida,
surren samanaikaisesti sitä ettei mitenkään onnistu sopimaan tiettyyn lokeroon.

Minä tuskailen polyamorisen identiteettini kanssa.
Minun silmin katsottuna näyttää siltä, että polyamorisiksi itsensä luokittelevat ihmiset ympärilläni tuntuvat treffailevan ahkerasti uusia ihmisiä iloisen ja tasapainoisen oloisina.  
Tuntuu, että jokainen janoaa seikkailuja ja uusia kokemuksia ja onnistuu treffiseikkailullaan tyydyttämään tuon janonsa täydellisesti.
Hampaat irvessä minäkin yritän samaa,
pakkohan minunkin on joskus onnistua
vaikka oikeasti ehkä täläinen toimintamalli ei ole juuri se mun juttu

Mutta com´on mitä muutakaan mä voisin tehdä vakuuttaakseni maailman,
että minäkin kuulun juuri tuohon lokeroon - mä oon yksi noista.

Tahti kiihtyy,
kolmet treffit yhdellä viikolla.
Kolme pettymystä - kun tää ei tunnu todellisesta minästäni hyvältä
Mutta jos mä teen toisin,
mut nähdään sitten jotenkin ehkä väärin tai erilaisena
sellaisena, joka ei taas kerran sovi joukkoon

Sen lisäksi mä pohdin muita ihmisiä,
niiden valintoja ja ratkaisuja
olen vuorollaan vähän kateellinen,
toisinaan ehkä hetken katkerahko
taas tuokin onnistuu, ja nyt ehkä kaikki pitää siitä enemmän

Vauhti kovenee.
Yöunet muuttu levottomammiksi.

Jooga on jäänyt aavistuksen taka-alalle
- jalkavamma, mikä ihana tekosyy
niin, koska yin jooga altistaa siihen,
että on pysähdyttävä ja kuunneltava hetki itseään
ainaisen ympäröivän maailman analysoinnin sijaan

Hetkenä,
jolloin rohkenen pysähtyä,
löydän vastaukset kysymyksiini itsestäni.

löydän itsestäni
luottamuksen,
rohkeuden,
varmuuden,
ja onnellisuuden

Todellisen olemukseni.

Eikä se edes vaadi ihmeitä,
pienen ripauksen rohkeutta

ja sen että pysähtyy
ja katsoo itseään rehellisesti.
 
Osaan sanoa itselleni,
tälläinen minä olen ja näistä asioista minä pidän.
Tälläiset asiat tekevät minut onnellisiksi,
ja näitä elementtejä toivon elämältä lisää.

Tiedän omat valintani,
tiedän että ne ovat juuri oikeita valintoja minulle,
ilman että niitä sen kummemmin tarvisi puolustella tai perustella.
Rehelliseen uteliaaseen kysymykseen pitää  kyllä vastata,
muttei perustelemalla perustella että kyllä tämä on nyt minusta minulle se oikea ratkaisu.

Keiken tietoisuuden ja tiedostamisen keskellä
 minä sisimmässäni kuitenkin kipuilen taas hiukan.

Ehkä tämä kaikki on luonnollinen osa toipumisprosessia,
yksi tarpeellinen osa ihmisenä kasvamisessa.

Voiko toivoa niin?

vahva ja samaan aikaa hieman hauras
varma nyt, seuraavassa hetkessä vähän epävarma

Onko olemassa helppoa oikotietä seuraavalle levelille?
secred shorcuts - niinkuin kaikissa tietokonepeleissä

Syytänkö syksyä,
vai onnittelisinko sittenkin itseäni uusista tunnetilakokemuksista?

Kaiken epävarmuushetkin lomassa,
tila on kuitenkin pohjimmiltaan vakaa.

Blogiin kirjoittaminen tuntuu hetkellisesti haastavalta.
Toisinaan se unohtuu ja lykkääntyy tuonnemmaksi 
- aika menee hetkien elämiseen suremisen tai suunnittelun sijaan.

Uusi ihmeellinen tilanne.

Elää.
Olla elossa.
Nauttia elämästä.

 Hetkittäin mä suren blogin kohtaloa,
entä jos mä lakkaan pohtimasta mitään sanomisen arvoista
mistä mä sitten kirjoitan?

onnellisuudesta
kiitollisuudesta
siitä miltä elämä maistuu

Kunhan nyt ensin olen vähän enemmän varma,
siitä mihin suuntaan ja millä tavalla sitä kuljetaan.

Tänään olen ehkä.
Vähän epävarma ja aavistuksen hauras.

Rakkaudella,
Sallamari

Back to my Dark Roots

$
0
0


Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Luvassa tälläkertaa iloisia tukkatarinoita.
Blogia pidempään silmäilleet varmaankin tietävät tukkani haasteelliset ominaisuudet - hiuksia putoilee eikä väri oikein tahdo tarttua hiusten tyviosaan. Tietenkin lisäksi lyhyeen tukkaani tottunut katseeni huomioi leikkauksessa kaikki pienet häiritsevät epätasaisuudet liian helposti.

Marisen puolileikillään ääneen olevani kampaamojen painajainen 
- ja siitä ajatus tukkakriisini pelastavaan  ideaan oikeastaan lähti.

Mikset sä mene kampaamokoulun oppilaskampaamoon asiakkaaksi kaikkien noiden haasteittes kanssa, kun sä olet a, ihan loistavaa opetusmateriaalia ongelminesi ja b, hyvä käytännön harjoitus kaiken hiuksistaan tietävästä puolinipottavasta mutta mukavalla tavalla rehellisestä asiakkaasta?


Ensimmäinen värikerros


Niinpä minä viimein rohkaistuin ja varasin ajan paikallisen ammattkoulun oppilaskampaamoon AmiStyleen. Netistä löytyi ajanvarauspalvelu ja valittavana oli 1. 2. tai 3. vuosikurssin opiskelijoita. Minä ounastelin oman tilanteeni vaativan hieman teknistä osaamista ja aikaisempaa asiakaskohtaamiskokemusta, joten valitsin 3. vuosikussin opiskelijoiden joukosta satunnaisvalinnalla onnekkaan opiskelijan, Ainon, hiushaateelleni tekijäksi. Kirjoitin varauksen yhteyteen työkuvaukseen - leikkaus ja turkoosi väri (tuon värin mukanani), hiukseni ovat lyhyet. Plussaa palvelulle ehdottamasti siitä, että opetuskampaamosta löyytyy myös ilta-aikoja.

Projektin alussa kerroin rehellisesti hiusteni haasteellisuudesta. Reipas opiskelija totesi, että eipä siinä mitään käydään hommiin ja katsotaan miten käy. Ensiksi mietittiin, että mitäs tälle minun reuhkakuontalolle oikeastaan nyt sitten tehdään - kaiken rehellisyyden nimissä tukkani oli aika villissä kuosissa salonkiin saapuessani, itse leikattu ja omin käsin värjätty. Not nice - not at all.

Hyvä puoli minussa on, että minä rokkaan kyllä melkein minkälaisen kampauksen tahansa.

Ainon ehdotuksesta lähdettiin kokeilemaan jotakin aivan erilaista - tummaa lyhyttä niskaosaa ja kirkasta turkoosia pääliosaa. Such a brilliant idea! En olisi itse omasta aloitteesta osannut varmasti ikinä lähteä tukan kanssa tummaan suuntaan. Mitenkähän monta vuotta tässä olen vierähtänyt siihen, että olen hampaat irvessä koitaanut olla todellisuutta paljon vaaleampi - vaalean turkoosi, haalean oranssi, pastelli harmaa, puuterisävyinen sinertävä.

Miksi oi miksi?
Miksen itse ole osannut ajtellakkaan siniseen taittavia tummia sävyjä?



Siinä se on uusi tukka koko ihanuudessaan


Oppilaskampaamon valikoimista löytyi tukalleni haastellista Elumen väriä ja ihan kokeilumielessä hiusten pääliosaan laitettiin Elumenin turkoosi väri. Siinähän kävi juuri niinkuin ounastelinkin, hiusten tyviosaan väri ei tarttunut ollenkaan - samaa tuttua juttua, minä olen yksi heistä joihin Elumen ei tartu koko hiuksen pituudelta syystä tai toisesta.

Tilannetta paikattiin mukanani tuomalla turkoosilla värillä. Oppilaskampaamon ehdottomasti paras puoli on huolellinen työnlaatu - kolikon kääntöpuolena kiireilislle on tietenkin aika. Olin henkisesti varautunut siihen että projekti syö aikaa (opiskelijan aikataulut sotkeutuivat ehkä enemmänn tämän värjäysprojektin venymisen myötä) - maailmassa kun on kaksi asiaa joita ei voi kiirehtimällä tehdä,
 tyylikästä tatuointia ja säväyttävää kampausta.


Kotitoimistopäivän look - tukka on hyvin


Kolmen värikerronksen jälkeen kaikki on jees.
Tukka on hieman vihertävä turkoosin osan aivan tyvestä, vihertävyys sopii kokonaisuuteen loistavasti.
Olen kovin tyytyväinen uuteen kuontalooni ja varasin samalla kertaa jo seuraavan hiustenlaittoajan.

Opetuskampaamon plussat ja haasteet

+ kampaaja on oikeasti kiinnostunut siitä mitä hän tekee ja hommaa tehdäänn huolella
(jokainen työ arvostellaan ja opiskelijat saavat työstä arvosanan/pisteitä/merkinnän)
+ asiakkaana minulle jää sellainen olo, että tämä hiusprojektini kiinnosti ja on tehty mielenkiinnolla
+ kampaaja konsultoi asiakasta hyvin, myös opettajaa konsultoidaan ja kun itse ei olla aivan varmoja pyydetään apua
+ lompakkoystävällisyys

- kukaan ei tarjoile kahvia/virvokkeita sillä aikaa kun väriaine vaikuttaa tukassasi
- tekijä ei ole raudanluja aasinhermot omistava ammattilainen, vaan ottaa taukoja, miettii tekemisiään  ja epäröi (jos olet kiireinen nopeaan palveluun tottunut asiakas, tämä on sinusta takuuvarma miinuspointti minua itseäni asia ei häirinnyt laisinkaan)
- ympärillä on pajon ihmisiä, puheensorinaa ja erilaista hyörintää
(jos olet tottunut olemaan kampaajasi ainoa asiakas, tämäkin voi tuntua miinuspuolelta)
- opiskelija ei ole luottokampaajasi, opiskelija ei lue ajatuksiasi tai tiedä sekunnin nopealla vilkaisulla miten tukkasi pitää leikata, kahdensuuntainen kommunikaatio on välttämätöntä

- niin tuurilla on valitettavasti osuutta lopputulokseen,
sillä kaikista opiskelijoista ei ole parturikampaajksi.
Se on fakta - ei kritiikkiä tai kohtuutonta kauhuskenaarioiden maalailua.
Sellainen pieni riski on tiedostettava, että hän joka juuri tänään tekee sinun hiuksiasi löytääkin ehkä itsensä ensi vuoden alussa LVI puolelta sinne paremmin soveltuvana.
Onneksi paikalla on se opettaja.

Opiskelija on innokas, oppimishaluinen ja ihana.
(pohjimmiltaan ainakin)
Oppislaskampaamossa vierailu tämän kesän paras idea.

Menen uudellen.
Kiitos kivasta tukasta.


Oletko sinä koskaan kokeillut oppislaskampaamon palveluita?


Mukavaa viikonlopunalkua!

Rakkaudella,
Sallamari
Viewing all 911 articles
Browse latest View live